Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
11.08.2017 |
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Mene töihin ap ja lopeta kitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.
Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Juuri näin. Ja kun jättää miehen lasten kanssa silloin kun lapset eivät ole nälkäisiä ja väsyneitä, niin ei se nyt kovin vaikeaa ole kenellekään. Ap meni suoraan miehen kaivamaan kuoppaan, mutta asian voi korjata vaikka jo tänään, eli teet hyvät eväät ja mies menee lasten kanssa vaikka eväsretkelle rannalle pariksi tunniksi. Kun tämä keikka onnistuu, niin seuraava onkin jo helpompi ja kolmatta odotetaan innolla. Pari tuntia ei ole paljoa ja se pieninkään ei edes muista äitiä kun kaikki on kivasti, sitä asiaa on turha ap:n itkeä ja tehdä itseään lasten silmissä paremmaksi ihmiseksi. Antaisit ap edes mahdollisuuden.
Aivan loistoidea! Mutta miksi ihmeessä äidin pitäisi laittaa eväät? Kai nyt isän herraisä täytyy osata ruokkia lapsensa? Nyt ei edes puhuta lasagnen tekemisestä, vaan retkieväiden.
Koska tässä äiti haluaa muutosta vallitseviin olosuhteisiin, ei isä. Normaali mies tietenkin tekisi retkieväätkin itse, mutta ei vaimonsa pilalle passaama vätys. Ei mies muutu yhdessä yössä ja jos aloittaja odottaa, että mies nyt alkaa hoitamaan tällaiset asiat alusta loppuun itse, niin mieshän ei lasten kanssa minnekään eväsretkelle edes lähde. Kun tekee ne eväät valmiiksi, miehellä on yksi asia vähemmän pullikoida vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
No mikä poistaa? Varaa aika parisuhdeneuvojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Entäs ne lapset? Mies purkaa kiukkuaan suoraan tai epäsuoraan heihin.
Lapset eivät traumatisoiodu siitä, että vanhempi on muutaman kerran kiukkuinen. Aloittajan mieshän kiukuttelee saadakseen tahtonsa (eli ettei tarvitsisi enää hoitaa omia lapsiaan) läpi ja kun hän huomaa, että kiukuttelemalla ei onnistukaan, niin se kiukuttelukin loppuu.
Jos se jäisikin muutamaan kertaan. Itse yritin tuota useita kertoja, mutta joka ikinen kerta tilanne meni siihen, että lapset yrittivät juosta perään. Jäi itsellekin paha mieli eikä siitä omasta ajasta ollut mitään hyötyä. Kun tulin takaisin, lapset itkivät, kun mies oli ollut huonolla tuulella. Kaikki eivät opi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Entäs ne lapset? Mies purkaa kiukkuaan suoraan tai epäsuoraan heihin.
Lapset eivät traumatisoiodu siitä, että vanhempi on muutaman kerran kiukkuinen. Aloittajan mieshän kiukuttelee saadakseen tahtonsa (eli ettei tarvitsisi enää hoitaa omia lapsiaan) läpi ja kun hän huomaa, että kiukuttelemalla ei onnistukaan, niin se kiukuttelukin loppuu.
Jos se jäisikin muutamaan kertaan. Itse yritin tuota useita kertoja, mutta joka ikinen kerta tilanne meni siihen, että lapset yrittivät juosta perään. Jäi itsellekin paha mieli eikä siitä omasta ajasta ollut mitään hyötyä. Kun tulin takaisin, lapset itkivät, kun mies oli ollut huonolla tuulella. Kaikki eivät opi...
No jos isä on vahingoksi lapsilleen, niin silloin kannattaa laittaa lusikat jakoon. Tuskin tuollainen mies haluaa lapsiaan pahemmin edes tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
Kyllä mä ymmärrän, että rakkaushoureissaan tekee yhden lapsen idiootin kanssa, mutta en enää sitä, että vääntää toisenkin tenavan. Aloittajalla on parisuhteen hallinta pahasti kateissa. - Lähde ja jätä lapset miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Joo näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Joo näin on.
Siinä tapauksessa vastaukseni on aloituksesi viimeiseen kysymykseen, että just sen verran kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Joo näin on.
Siinä tapauksessa vastaukseni on aloituksesi viimeiseen kysymykseen, että just sen verran kuin haluaa.
Miks ihmeessä mä kieltäisin sitä menemästä kavereidensa kanssa, aloitetaan nyt siitä. Ja huomaa että lasten kanssa voi olla kivaa kun en ole paikalla, hänen, meidän vanhin on 7, kohta 8 vee, ei tämä nyt ole mikään uusi tilanne, eikä ole mikään uusi isä. Ei nyt jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Juuri näin. Ja kun jättää miehen lasten kanssa silloin kun lapset eivät ole nälkäisiä ja väsyneitä, niin ei se nyt kovin vaikeaa ole kenellekään. Ap meni suoraan miehen kaivamaan kuoppaan, mutta asian voi korjata vaikka jo tänään, eli teet hyvät eväät ja mies menee lasten kanssa vaikka eväsretkelle rannalle pariksi tunniksi. Kun tämä keikka onnistuu, niin seuraava onkin jo helpompi ja kolmatta odotetaan innolla. Pari tuntia ei ole paljoa ja se pieninkään ei edes muista äitiä kun kaikki on kivasti, sitä asiaa on turha ap:n itkeä ja tehdä itseään lasten silmissä paremmaksi ihmiseksi. Antaisit ap edes mahdollisuuden.
Meillä jos vaikka olisin tehnyt eväät, niin mies ei siltikään lähtisi, kun ei "jaksa"! Koettu on, pyysin aikoinaan että vie lapset pihalle ja laittaa ruuan, kun käyn lääkärissä, ei ollut vienyt?! Ruoaksi oli antanut sipsipussin! Siksi EX!
Ennen eroa lähdin, tein kuitenkin sapuskaa kun tiesin ettei mies tee, että lapset saa syötyä. Niin lähdin kaverin kanssa elokuviin, mies esitti ettei haittaa. Mutta kun tulin takaisin, ei ollut vaihtanut pienimmän vaippaa "kostoksi", eikä laittanut ketään nukkumaan. Sain sitten yliväsyneet lapset itse hoitaa. Sairas koko "mies". Toivottavasti joskus tajuaa mitä menetti (enpä kyllä usko).
Haukkui jopa femakoksi minua, kun yritin ennen eroa keskustella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.[/quote
Mitä minä luen...Kahdessa pitkässä suhteessa olleena mies ei ole koskaan valittanut rahankäytöstä. Tehkää perheen taloussuunnitelma ja maksatte kulut suhteessa tuloihin. Ymmärrän kyllä miestäkin, jollei rahaa ole rahasta tulee ensimmäisenä sanomista. Mutta taloussuunnitelmalla voit osoittaa mitkä on kuukauden menot ja tulot ja suunnitella esim. Lasten vaatteiden oston ja vuodenaikoihin liiytyvät erityiset menot tietyille kuukausille ja käydä tämän miehesi kanssa läpi.
Ruokailuun tarvitaan lapsiperheessä suunnitelmallisuutta. Ehdotan, että ruoka-aika on joka päivä kutakuinkin samaan aikaan. Kerrot miehellesi hyvissä ajoin, että hän on vaikka lauantaina vastuussa lounaan teosta ja varmistat että hän osaa sovitun ruuan tehdä.
Ai miksi vaimon pitää vaemistaa että.mies osaa tehdä sovitun päivän ruoan? Ja miksi vaimon pitää olla se jolla on homma hanskassa niin että kertoo miehelle milloin mies on vastuuussa ruoasta? Mies ei siis ole aikuinen vaan hänelle pitää antaa ohjeet niinkuin lapsille ja opettaa esim ruoanlaitto? Sepä hirveästi keventääkin vaimon taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Joo näin on.
Siinä tapauksessa vastaukseni on aloituksesi viimeiseen kysymykseen, että just sen verran kuin haluaa.
Miks ihmeessä mä kieltäisin sitä menemästä kavereidensa kanssa, aloitetaan nyt siitä. Ja huomaa että lasten kanssa voi olla kivaa kun en ole paikalla, hänen, meidän vanhin on 7, kohta 8 vee, ei tämä nyt ole mikään uusi tilanne, eikä ole mikään uusi isä. Ei nyt jaksa.
No ei sun ole mikään pakko kieltää, mutta MITÄ sinä siis aiot tehdä? Tai no sanoitkin jo, että otat eron, joten eihän sun tarvitse sen enempää tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Juuri näin. Ja kun jättää miehen lasten kanssa silloin kun lapset eivät ole nälkäisiä ja väsyneitä, niin ei se nyt kovin vaikeaa ole kenellekään. Ap meni suoraan miehen kaivamaan kuoppaan, mutta asian voi korjata vaikka jo tänään, eli teet hyvät eväät ja mies menee lasten kanssa vaikka eväsretkelle rannalle pariksi tunniksi. Kun tämä keikka onnistuu, niin seuraava onkin jo helpompi ja kolmatta odotetaan innolla. Pari tuntia ei ole paljoa ja se pieninkään ei edes muista äitiä kun kaikki on kivasti, sitä asiaa on turha ap:n itkeä ja tehdä itseään lasten silmissä paremmaksi ihmiseksi. Antaisit ap edes mahdollisuuden.
Meillä jos vaikka olisin tehnyt eväät, niin mies ei siltikään lähtisi, kun ei "jaksa"! Koettu on, pyysin aikoinaan että vie lapset pihalle ja laittaa ruuan, kun käyn lääkärissä, ei ollut vienyt?! Ruoaksi oli antanut sipsipussin! Siksi EX!
Ennen eroa lähdin, tein kuitenkin sapuskaa kun tiesin ettei mies tee, että lapset saa syötyä. Niin lähdin kaverin kanssa elokuviin, mies esitti ettei haittaa. Mutta kun tulin takaisin, ei ollut vaihtanut pienimmän vaippaa "kostoksi", eikä laittanut ketään nukkumaan. Sain sitten yliväsyneet lapset itse hoitaa. Sairas koko "mies". Toivottavasti joskus tajuaa mitä menetti (enpä kyllä usko).
Haukkui jopa femakoksi minua, kun yritin ennen eroa keskustella...
No mä saan sen senkun menet vastauksen kun koitan sanoa ettei ole kovin kivaa olla pitkää päivää lasten kanssa yksin, tahtoisin olla porukalla mikä tarkoittaa että mies puuhaa touhujaan, ärhentää lapsille joita minä vahdin. Yhteinen aika on kortilla joten oltaisiin edes perheen kesken, mutta sekin on vähä vähissä.
Keskustellessa ilmenee sitten heti että olen mustasukkainen kusipää ämmä joka valittaa KAIKESTA.
En minäkään viihtyny kotona ku alko vei miestä, olin naimisissa viinan kans ja maksoin siitä kovan hinnan, avioliitto meni ja vaki työpaikka, mut onneksi ei tarvii enään sen viinan kans läträtä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmää kyllä nyt rupea evästä laittamaan ja heitä retkelle lähettelemään..:D
Tää on ihan vapaa maailma joten he menevät jos menevät. Laittelen eväitä ihan tarpeeksi yhteisille reissuille.
Meillä on arjessa ongelmia, en mä miestä rupea miksikään lapsenvahdiksi opettamaan. Se on mun mies ja lastensa isä, ei mikään lapsenlikka.Ja ei tuo poista ongelmia mitä on, häipyminen turhiin hommiin tunneiksi päivittäin ja ettei meillä löydy yhteistä aikaa eikä miehellä tunnu olevan mitään muuta kuin kitistävää aiheesta.
Muutos lähtee pienistä asioista. Voit toki kieltää mieheltäsi kavereiden kanssa menemisen, mutta usko pois, kitinä tulee vain lisääntymään. Sitäkö haluat? Eikä mies välttämättä edes välitä kiellostasi. Vai sitä, että mies huomaa, että lasten kanssa onkin ihan kivaa välillä, vaikka sinä et olekaan paikalla?
Joo kun ei se nyt ole kiinni siitä.
No mitä sitten ajattelit tehdä muuttaaksesi elämänne sellaiseksi, että sinäkin olisit siihen tyytyväinen? Vai oliko aloituksesi nyt vain purkaus ennen avioeron hakemista?
Joo näin on.
Siinä tapauksessa vastaukseni on aloituksesi viimeiseen kysymykseen, että just sen verran kuin haluaa.
Miks ihmeessä mä kieltäisin sitä menemästä kavereidensa kanssa, aloitetaan nyt siitä. Ja huomaa että lasten kanssa voi olla kivaa kun en ole paikalla, hänen, meidän vanhin on 7, kohta 8 vee, ei tämä nyt ole mikään uusi tilanne, eikä ole mikään uusi isä. Ei nyt jaksa.
No ei sun ole mikään pakko kieltää, mutta MITÄ sinä siis aiot tehdä? Tai no sanoitkin jo, että otat eron, joten eihän sun tarvitse sen enempää tehdäkään.
Ai sanoin? Elä nyt viitsi enempää. Keskustelu miehen kanssa jatkuu ja täältä ihan hain kohtalotovereita ja eväitä näihin keskusteluihin. Ei, en aio tehdä mitään irtiottoa perheestä, se ei nyt ole mun listalla.
Alue: Aihe vapaa
Lapset eivät traumatisoiodu siitä, että vanhempi on muutaman kerran kiukkuinen. Aloittajan mieshän kiukuttelee saadakseen tahtonsa (eli ettei tarvitsisi enää hoitaa omia lapsiaan) läpi ja kun hän huomaa, että kiukuttelemalla ei onnistukaan, niin se kiukuttelukin loppuu.