Uusioperhe, tyttö muuttamassa

Lähivanhhemman, tässä tapauksessa äidin naama voi yksinkertaisesti vituttaa enemmän kuin isän naama tällä hetkellä. Kun kaunaa kertyy pitemmältä ajalta, tässä tapauksessa vuodelta, niin voi olla ihan hyvä ajatus että teini on enemmän isällään. Välit äitiinkin saattavat parantua kun ei tarvitse "sietää" toista koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Nyxä ei halua teiniä teille. Kunnioita mielipidettä. Exä haluaa pitää teinin, siis jää exälle. Problem solved.

Miksi ap:lla ei olisi oikeutta asua oman lapsensa kanssa, mutta hänen nyksällään on?

Kyllä näistä jeesusteluista jo juttu Iltalehteen lohkeaa. !😀

Meillä on uusioperhe, jossa minun teinini asuu meillä, ja miehen lapset vierailevat. Teinillä on oma huone, ja miehen lapsilla yhteinen. Mies muutti yhteen kanssani vaikka mukana tuli "hirviöteini" joka on tehnyt melkein kaikki kotkotukset. On ollut mukana poliisit ja lasut sun muut. 

Jos mieheni lapset teineiksi tultuaan haluavat meille asumaan, niin tervetuloa vain, kunhan rahavarannot seuraavat heitä, eli lapsilisät, ja lisäksi äidin maksamat elarit, plus että äiti pitää lapsia luonaan yhtä paljon kuin me olemme lapsia täällä pitäneet. Ei oikeasti ole mitenkään mahdollista että yltäisivät edes lähelle oman teinini toilailuja, joten kuvittelen kyllä pääseväni helpolla heidän kanssaan. Tämän ikäisinä(11, ja 7 v) en heitä haluaisi meille asumaan. Isoksi osaksi siksi, että oma teini kuluttaa voimavaroja aikasta paljon, eikä olisi nuoremmillekaan hyväksi nähdä tätä touhua mitä se pahimmillaan on ollut. Osaksi siksi, että lapsilla, tyttö ja poika olisi yhteinen huone, jonne molempien kaikki tavarat olisi vaikea saada mahtumaan. Osaksi siksi, että en jaksa millään sitä perässä kulkemista ja joutavien kyselyä, enkä sitä että koko ajan ollaan edessä, tai takana, tai sivulla hengailemassa, eikä osata olla omissa puuhissa. Teineinä he pärjäävät jo itsekseenkin, osaaat tehdä ruokia, käydä kaupassa, ja olla muutenkin avuksi, eikä vain tekemisen tiellä ja vaatimassa huomiota jatkuvalla syötöllä. Tykkään noista muksuista, mutta en voi sanoa rakastavani heitä. Ei sillä, ei miehenikään rakasta minun lastani, mutta välittää tästä paljon, ja minun vuokseni on valmis kestämään paljonkin, ja olemaan tukena. Olisin todellakin hänelle tukena vastaavassa tilanteessa.

Tietysti jos lastensa äidille tapahtuisi jotain eikä hän voisi heistä enää huolehtia, niin lapset muuttaisivat meille, ja asiat pantaisiin järjestymään

Kyllä niin käy sääliksi uusioperheen heittopussia. Mahtaa olla hylkiöolo, kun oma  vanhempi ei halua.

Tietenkin oma lapsi otetaan avosylin vastaan.

Meilläkin on uusperhe. Meille muutti miehen 14 v. tytär siinä vaiheessa kun meillä jo oli 2 pikkulasta. Ja en olisi voinut unissanikaan kuvitella panevani vastaan! Vaikka asuntokin oli ahtaanpuoleinen (70 m2). Lapsen on oltava tervetullut. Aina. Muu on kypsymätöntä aikuisuutta.

Kyllä kylmäsi lukea vauva- ja taaperoarkea elävien nyksien kommentteja. Se teini on vanhemmilleen ihan yhtä rakas ja ihana lapsi kuin se sinun pieni paaperosi on sinulle. Eikä elämä teinien kanssa ole välttämättä yhtään hullumpaa. Osalla ottaa aikuistuminen koville, tulee poliisia, karkailua, kännäämistä. Mutta HYVIN iso osa teineistä on ihan "normaaleja", on ihan normaalia välillä paiskoa ovea ja huutaa (taaperotkin tekevät niin).

Jos teinillä on oma huone, siellä hän viihtyy aika paljon ja kavereidensa kanssa. Parhaimmillaan teini on ihanaa seuraa: laittaa ruokaa, vitsailee ja keskustelee. Saattaa jopa vahtia sitä sinun lastasi, niin pääsette teinin isän kanssa iltaa viettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 5-vuotiaan lapsen sinkkuäitinä en voisi kuvitella, että uuden miehen teini-ikäinen muuttaisi meille. Jos meillä olisi vielä taaperokin. Pikkulapsiarki on haasteellista ilman kiukuttelevaa teiniäkin. Avoimet ovet saisi olla vierailulle, mutta ei muuta. 16-vuotias voi muuttaa vaikka opiskelemaan jonnekin. Odottakoon siihen asti.

Ja tuo mies ajattelisi samoin: sinkkunainen voi muuttaa, mutta sinun 5-v. joskus vierailla.

Paha sitä 5 veetä on yksin laittaa asumaan...

Ja oli miten oli; minusta uusperheessä se lähtötilanne on se, mihin sitoudutaan. Jokainen voi tehdä sitten omat ratkaisunsa muutostilanteissa. Ap:n tapauksessahan hän voisi periaatteessa muuttaa vaikka kahdestaan asumaan teinin kanssa. Ei se todennäköisin vaihtoehto mutta yksi muiden joukossa.

Miten voi olla ettet osaa asettua sen teinin asemaan tai kuvittele että se teini boisi olla oma 5-v myöhemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.

Nyxällä on oma elämä, johon ei vieras teini välttämättä kuulu. On oikeuksia nyxälläkin päättää miten haluaa elämäänsä sekoitettavan. Muista että suurin osa teineistä ei välttämättä ole mitään herranterttuja tai suhtaudu uusiin puolisoihin suopeasti, joten onko ihme jos ei halua sellaisen kanssa yhtäkkiä talouttaan jakaa...

Ja miksi lapsen pitäisi suhtautua positiivisesti nyxään, joka monessa tapauksessa on ollut sen eron syy. Uusperhe sopii todella harvalle ihmiselle.

Anteeksi, mutta eikö sen ikäinen voi asua jo omillaan? Kaikki voittavat, kun teiniä ei tarvitse ottaa saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.

Nyxällä on oma elämä, johon ei vieras teini välttämättä kuulu. On oikeuksia nyxälläkin päättää miten haluaa elämäänsä sekoitettavan. Muista että suurin osa teineistä ei välttämättä ole mitään herranterttuja tai suhtaudu uusiin puolisoihin suopeasti, joten onko ihme jos ei halua sellaisen kanssa yhtäkkiä talouttaan jakaa...

Ja miksi lapsen pitäisi suhtautua positiivisesti nyxään, joka monessa tapauksessa on ollut sen eron syy. Uusperhe sopii todella harvalle ihmiselle.

Itse asiassa harvoin nyxä on se eron syy. Mutta mustasukkaisolle teinitytöille sillä ei ole merkitystä.

Varmaan ei tarvitse suhtautua positiivisesti nyxään, mutta ei silloin nyxänkään tarvitse suhtautua siten teiniin tai haluta asua saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.

Nyxällä on oma elämä, johon ei vieras teini välttämättä kuulu. On oikeuksia nyxälläkin päättää miten haluaa elämäänsä sekoitettavan. Muista että suurin osa teineistä ei välttämättä ole mitään herranterttuja tai suhtaudu uusiin puolisoihin suopeasti, joten onko ihme jos ei halua sellaisen kanssa yhtäkkiä talouttaan jakaa...

Jos menee yhteen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, ne on hyväksyttävä ja pyrittävä tulemaan toimeen heidän kanssaan. Jos ei ole valmis siihen, niin sitten hankkii lapsettoman miehen.

Tulla toimeen on vähän eri tason vaatimus kuin muuttaa yhtäkkiä ison lapsen kanssa yhteen samaan talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 5-vuotiaan lapsen sinkkuäitinä en voisi kuvitella, että uuden miehen teini-ikäinen muuttaisi meille. Jos meillä olisi vielä taaperokin. Pikkulapsiarki on haasteellista ilman kiukuttelevaa teiniäkin. Avoimet ovet saisi olla vierailulle, mutta ei muuta. 16-vuotias voi muuttaa vaikka opiskelemaan jonnekin. Odottakoon siihen asti.

Ja tuo mies ajattelisi samoin: sinkkunainen voi muuttaa, mutta sinun 5-v. joskus vierailla.

Paha sitä 5 veetä on yksin laittaa asumaan...

Ja oli miten oli; minusta uusperheessä se lähtötilanne on se, mihin sitoudutaan. Jokainen voi tehdä sitten omat ratkaisunsa muutostilanteissa. Ap:n tapauksessahan hän voisi periaatteessa muuttaa vaikka kahdestaan asumaan teinin kanssa. Ei se todennäköisin vaihtoehto mutta yksi muiden joukossa.

Miten voi olla ettet osaa asettua sen teinin asemaan tai kuvittele että se teini boisi olla oma 5-v myöhemmin

Varmaan siksi että tämä on pelkkää spekulaatiota. Ja siksi että 5-vuotiaat on yleensä iloisia ja hauskoja sekä menevät kiltisti nukkumaan klo 20. Söpöjäkin ovat. Ja halpoja. Ja ja ja. .

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusioperhe, jossa minun teinini asuu meillä, ja miehen lapset vierailevat. Teinillä on oma huone, ja miehen lapsilla yhteinen. Mies muutti yhteen kanssani vaikka mukana tuli "hirviöteini" joka on tehnyt melkein kaikki kotkotukset. On ollut mukana poliisit ja lasut sun muut. 

Jos mieheni lapset teineiksi tultuaan haluavat meille asumaan, niin tervetuloa vain, kunhan rahavarannot seuraavat heitä, eli lapsilisät, ja lisäksi äidin maksamat elarit, plus että äiti pitää lapsia luonaan yhtä paljon kuin me olemme lapsia täällä pitäneet. Ei oikeasti ole mitenkään mahdollista että yltäisivät edes lähelle oman teinini toilailuja, joten kuvittelen kyllä pääseväni helpolla heidän kanssaan. Tämän ikäisinä(11, ja 7 v) en heitä haluaisi meille asumaan. Isoksi osaksi siksi, että oma teini kuluttaa voimavaroja aikasta paljon, eikä olisi nuoremmillekaan hyväksi nähdä tätä touhua mitä se pahimmillaan on ollut. Osaksi siksi, että lapsilla, tyttö ja poika olisi yhteinen huone, jonne molempien kaikki tavarat olisi vaikea saada mahtumaan. Osaksi siksi, että en jaksa millään sitä perässä kulkemista ja joutavien kyselyä, enkä sitä että koko ajan ollaan edessä, tai takana, tai sivulla hengailemassa, eikä osata olla omissa puuhissa. Teineinä he pärjäävät jo itsekseenkin, osaaat tehdä ruokia, käydä kaupassa, ja olla muutenkin avuksi, eikä vain tekemisen tiellä ja vaatimassa huomiota jatkuvalla syötöllä. Tykkään noista muksuista, mutta en voi sanoa rakastavani heitä. Ei sillä, ei miehenikään rakasta minun lastani, mutta välittää tästä paljon, ja minun vuokseni on valmis kestämään paljonkin, ja olemaan tukena. Olisin todellakin hänelle tukena vastaavassa tilanteessa.

Tietysti jos lastensa äidille tapahtuisi jotain eikä hän voisi heistä enää huolehtia, niin lapset muuttaisivat meille, ja asiat pantaisiin järjestymään

Tämähän on aivan eri tilanne. Teini asui kanssasi ja ns. kuului pakettiin. Ja sitten kun miehesi lapset ovat teini-iässä, niin sinun lapsesi on ehkä jo muuttanut pois kotoa. Aivan eri tilanne kuin se, että pikkulapsiperheeseen pölähtää teini.

Olen asunut rauhaisasti mieheni kanssa yhdessä jo useamman vuoden. Miehen nuori käy meillä. Isänsä on lepsu kasvatuksessa, tekee paljon töitä ja on paljon poissa. Eroa ja poissaoloa hyvitetään nuorelle niin, että tapaamisten aikana isänsä toimii viihdytys- ja raha-automaattina. Velvollisuuksia ei nuorella pahemmin ole, kaikki sotkut tuppaa jäämään levälleen ja nuoren mielihalujen mukaan järjestetään tekemiset ja ruuat. Taustalla eksä, joka tekee parhaansa ettei nuori minua hyväksyisi.

Tätä taustaa vasten, jos nuori muuttaisi yhtäkkiä meille, niin nostaisin kyllä kytkintä. Tätä kuviota en alkaisi joka päivä sietämään, eikä minulla ole aikaa tai voimavaroja alkaa tappelemaan säännöistä nuoren kanssa.

Ei aina ole kyse teinin oikusta, joskus tilanne toisen vanhemman luona voi olla oikeasti lähes mahdoton, ja aina on sekin vaihtoehto olemassa että lähivanhempi sairastuu vakavasti tai kuolee. Kyllä aina pitää hyväksyä se mahdollisuus että asumisjärjestelyt menevät uusiksi. Jos ei kykene tätä ymmärtämään, niin ei kannata pariutua ihmisen kanssa jolla on jo ennestään lapsia. Ja jos on vaikea ymmärtää tai hyväksyä käsitteenä lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, niin ehkä kannattaa jättää se omakin jälkikasvu tekemättä. Ei lapset ole mitään kertakäyttökamaa jonka voi suhteen päättyessä viskata nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut rauhaisasti mieheni kanssa yhdessä jo useamman vuoden. Miehen nuori käy meillä. Isänsä on lepsu kasvatuksessa, tekee paljon töitä ja on paljon poissa. Eroa ja poissaoloa hyvitetään nuorelle niin, että tapaamisten aikana isänsä toimii viihdytys- ja raha-automaattina. Velvollisuuksia ei nuorella pahemmin ole, kaikki sotkut tuppaa jäämään levälleen ja nuoren mielihalujen mukaan järjestetään tekemiset ja ruuat. Taustalla eksä, joka tekee parhaansa ettei nuori minua hyväksyisi.

Tätä taustaa vasten, jos nuori muuttaisi yhtäkkiä meille, niin nostaisin kyllä kytkintä. Tätä kuviota en alkaisi joka päivä sietämään, eikä minulla ole aikaa tai voimavaroja alkaa tappelemaan säännöistä nuoren kanssa.

Tässä minun teoriani jälleen vahvistuu. Kirjoitin näin aiemmin ketjussa:

Minä olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että mies ei kanna vastuutaan. Olen tullut av:n jälkeen tähän tulokseen: eli nainen ottaa vastuuta miehen lapsesta ja mieshän sen antaa. Mies häviää työpaikalle, tai ei komenna lastaan tekemään kotitöitä. Ja kaikki kaatuu äitipuolen harteille. Siihen uuvutaan.

Jos mies hoitaisi ja viihdyttäisi omat lapsensa, ei olisi uusperheiden eroja. Ei olisi sitä, että "sä et ole mun äiti".

Eli ylläoleva vahvistaa, ettei hän jaksa lasta sen takia, koska mies ei kanna kasvatusvastuuta, joka hänelle kuuluu.

Teini menee lukioon, eikö oma asunto olisi yksi vaihtoehto jos kyseessä on se ettei tule äitinsä kanssa toimeen? Ei se pikkulapsiarkikaan mitään herkkua ole kun yrittää opiskella. Minä olen ydinperheen ainoa lapsi enkä tullut toimeen vanhempieni kanssa, elämä kotona oli pelkkää kontrollointia mielivaltaisilla säännöillä. Muutin kotoa 15-vuotiaana kun lukio alkoi ja välit vanhempien kanssa parantui heti kun ei tarvinnut elää heidän sääntöjen alla eikä tavattu joka päivä.

Koulumenestyskin parantui kun sai opiskella rauhassa eikä kukaan tullut häiritsemään ja kyselemään että miksi olen ostanut vääränlaista jogurttia tai riidellyt kovaäänisesti koetta edeltävänä iltana. Kun se väkinäinen kanssakäyminen vanhempien kanssa poistui, jaksoi tehdä muutakin.

Kiitokset kaikille hyvistä kommenteista sain paljon argumentteja keskusteluihin joita tässä nyt on parin päivän aikana käyty.

Ongelma tosiaan ei sinänsä ollut tytön muuttaminen vaan se, että lupasin tytölle, että keskustelen tästä mahdollisuudesta hänen äitinsä kanssa. Ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään asian eteen (12h ehti kulua) ex soittaa ja raivoaa vaimolleni (koska ei saanut minua kiinni), että olen sopinut tytön muuttavan meille.

Vastauksia muutamiin kysymyksiin:

-On siellä äidin kotona todellisiakin ongelmia, ei kuitenkaan sellaisia "lasun"-arvoisia tai jotka eivät olisi ratkaistavissa. Lähinnä asunnon ahtaus ja se että siellä on jokin ihmeen semi-yhteistalous jossa eksäni ja tyttö jäävät, tytön mielestä epäreiluun asemaan ja exän uusi ja hänen kaksipoikaansa parempaan.

-Nykyinen ei ollut eron syy väliä suhteilla on 11v

-Tytölle löytyy meiltä oma huone (vierashuone) eli tilaa olisi

-Isin tyttö ei ole mikään teinihirviö vaan ihan fiksu nuori nainen. Pääsi hyvään lukioon, harrastaa, jalat maassa oleva.

Tuntui jakavan vähän kansan kahtia tarvitseeko nykyisen vaimon mielipiteestä välittää - kyllä minun tarvitsee, hän on vaimoni ja hänen kanssaan haluan elää ja yrittää. Lisäksi olen melko paljon poissa kotoa työn takia ja hän ainakin nyt hoitovapaalla ollessaan pyörittää arkea. Kaiken hyvän lisäksi hän omistaa talon jossa asumme. Eli on hänellä "jotakin" sananvaltaa asiaan.

Kuitenkin, vaimoni kanssa asia on käyty läpi (luettu muutamia hyviä kommentteja täältä) ja rauha on palannut tähän taloon. Olen kuitenkin kolme vuotta vetänyt isän roolia hänen pojalleen ja suoriutunut kohtuu hyvin. Hän on taipunut siihen, että jos tytön muutto tänne on mielestäni paras ratkaisu niin hän yrittää saada sen toimimaan meille kaikille. Tässä on tietysti koeaikaehto.

Tytönkin haukuin, että mitä p*rkelettä liikkui päässä kun menee tälläisiä äidilleen kertomaan vaikkei mitään ole luvattu tai sovittu. Kun nyt olisi malttanut hieman odottaa niin tämä olisi voinut rullautua paljon paremmin. No hän on illalla tulossa tänne niin keskustelu jatkuu.

Mitä ex-vaimoon tulee niin tämä eskaloitui ihan kamalaksi tappeluksi. Ensimmäiseksi sellaiseksi sitten avioeron. Meillä oli tähän asti "viileän kohteliaat" välit, asiasta puhuttiin, mutta muuten ei toisen jutut kiinnostaneet. Käytiin eilen kahvilla ja muutaman minuutin jälkeen alettiin naapuripöydistä vilkuilemaan, että mitäs tuolla tapahtuu kun oli niin kova naisääni.

Loppulausuma minun puolelta oli, että: "Selvitä välis tyttös ja miehes kanssa tai teen mitä pitää ja se on läpihuutojuttu lastenvalvojalla!" Aika ilkeää, myönnän, mutta provosointi oli aika kovaa. Hänellä ihme käsitys, että tämä koko asia olisi minusta lähtöisin. Olen viestitellyt takasin ja mennään sunnuntaina exän ja tytön kanssa syömään.

Tätä kirjoittaessa oikein ketuttaa, että kumpa se tyttökulta olisi antanut aikuisten hoitaa asiat. Kyllä minä ymmärrän exääni, hänestä tuntuu pahalta kun ainoaa pienokaista ollaan riistämässä häneltä pois. Asia kun ei vaan ole niin, että minä olen se syntipukki tässä. En ole viemässä ketään, hän on karkoittamassa. Minä olin aivan tyytyväinen elämääni niinkuin se oli viikko sitten. Nyt vaan meni kaikki sivistyneen keskustelun mahdollisuudet kun kaikki raivostuivat.

autuas kirjoitti:

Kiitokset kaikille hyvistä kommenteista sain paljon argumentteja keskusteluihin joita tässä nyt on parin päivän aikana käyty.

Ongelma tosiaan ei sinänsä ollut tytön muuttaminen vaan se, että lupasin tytölle, että keskustelen tästä mahdollisuudesta hänen äitinsä kanssa. Ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään asian eteen (12h ehti kulua) ex soittaa ja raivoaa vaimolleni (koska ei saanut minua kiinni), että olen sopinut tytön muuttavan meille.

Vastauksia muutamiin kysymyksiin:

-On siellä äidin kotona todellisiakin ongelmia, ei kuitenkaan sellaisia "lasun"-arvoisia tai jotka eivät olisi ratkaistavissa. Lähinnä asunnon ahtaus ja se että siellä on jokin ihmeen semi-yhteistalous jossa eksäni ja tyttö jäävät, tytön mielestä epäreiluun asemaan ja exän uusi ja hänen kaksipoikaansa parempaan.

-Nykyinen ei ollut eron syy väliä suhteilla on 11v

-Tytölle löytyy meiltä oma huone (vierashuone) eli tilaa olisi

-Isin tyttö ei ole mikään teinihirviö vaan ihan fiksu nuori nainen. Pääsi hyvään lukioon, harrastaa, jalat maassa oleva.

Tuntui jakavan vähän kansan kahtia tarvitseeko nykyisen vaimon mielipiteestä välittää - kyllä minun tarvitsee, hän on vaimoni ja hänen kanssaan haluan elää ja yrittää. Lisäksi olen melko paljon poissa kotoa työn takia ja hän ainakin nyt hoitovapaalla ollessaan pyörittää arkea. Kaiken hyvän lisäksi hän omistaa talon jossa asumme. Eli on hänellä "jotakin" sananvaltaa asiaan.

Kuitenkin, vaimoni kanssa asia on käyty läpi (luettu muutamia hyviä kommentteja täältä) ja rauha on palannut tähän taloon. Olen kuitenkin kolme vuotta vetänyt isän roolia hänen pojalleen ja suoriutunut kohtuu hyvin. Hän on taipunut siihen, että jos tytön muutto tänne on mielestäni paras ratkaisu niin hän yrittää saada sen toimimaan meille kaikille. Tässä on tietysti koeaikaehto.

Tytönkin haukuin, että mitä p*rkelettä liikkui päässä kun menee tälläisiä äidilleen kertomaan vaikkei mitään ole luvattu tai sovittu. Kun nyt olisi malttanut hieman odottaa niin tämä olisi voinut rullautua paljon paremmin. No hän on illalla tulossa tänne niin keskustelu jatkuu.

Mitä ex-vaimoon tulee niin tämä eskaloitui ihan kamalaksi tappeluksi. Ensimmäiseksi sellaiseksi sitten avioeron. Meillä oli tähän asti "viileän kohteliaat" välit, asiasta puhuttiin, mutta muuten ei toisen jutut kiinnostaneet. Käytiin eilen kahvilla ja muutaman minuutin jälkeen alettiin naapuripöydistä vilkuilemaan, että mitäs tuolla tapahtuu kun oli niin kova naisääni.

Loppulausuma minun puolelta oli, että: "Selvitä välis tyttös ja miehes kanssa tai teen mitä pitää ja se on läpihuutojuttu lastenvalvojalla!" Aika ilkeää, myönnän, mutta provosointi oli aika kovaa. Hänellä ihme käsitys, että tämä koko asia olisi minusta lähtöisin. Olen viestitellyt takasin ja mennään sunnuntaina exän ja tytön kanssa syömään.

Tätä kirjoittaessa oikein ketuttaa, että kumpa se tyttökulta olisi antanut aikuisten hoitaa asiat. Kyllä minä ymmärrän exääni, hänestä tuntuu pahalta kun ainoaa pienokaista ollaan riistämässä häneltä pois. Asia kun ei vaan ole niin, että minä olen se syntipukki tässä. En ole viemässä ketään, hän on karkoittamassa. Minä olin aivan tyytyväinen elämääni niinkuin se oli viikko sitten. Nyt vaan meni kaikki sivistyneen keskustelun mahdollisuudet kun kaikki raivostuivat.

Tämä oli siis AP:n posti...