Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe, tyttö muuttamassa
autuas
09.08.2017 |
Jouduin ihan täydelliseen paskamyrskyyn kahden ja puolen naisen keskelle ja en oikein ymmärrä...
Elelin rauhaisaa arkea vaimoni hänen noin 5v poikansa ja meidän yhteisen taaperon kanssa. Edellisestä liitosta oleva tyttöni, lukioon menevä, on vuoden verran tapellut äitinsä kanssa ja halunnut muuttaa meidän luokse, nyt oltiin yhteisellä kesälomareisulla ja sanoin, että voin keskustella asiasta äitisi kanssa.
Seuraamukset:
-tyttö otti tämän lupauksena ja kertoi äidilleen ennen kuin ehdin suutani avata
-ex-vaimo on aivan raivona ja pommittaa minua ja vaimoani puhelimitse ja somen kautta
-vaimo on raivona, koska hänelle ei kerrottu ja ei muutenkaan ole innostunut ideasta
-tyttö on raivona, koska isä ei pidä lupausta (jota EI ole annettu)
Itse odotan maanantaita kun loma loppuu ja pääsen edes hetkeksi pois...
Kommentit (146)
Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 5-vuotiaan lapsen sinkkuäitinä en voisi kuvitella, että uuden miehen teini-ikäinen muuttaisi meille. Jos meillä olisi vielä taaperokin. Pikkulapsiarki on haasteellista ilman kiukuttelevaa teiniäkin. Avoimet ovet saisi olla vierailulle, mutta ei muuta. 16-vuotias voi muuttaa vaikka opiskelemaan jonnekin. Odottakoon siihen asti.
Ja tuo mies ajattelisi samoin: sinkkunainen voi muuttaa, mutta sinun 5-v. joskus vierailla.
En usko, että teinit varsinaisesti haluavat olla ns. Osa vanhempiensa elämää. Minulla on teinejä, samoin kaikilla kavereillani. Kyllä he haluavat ihan oman elämän, johon vanhemmat kuuluvat vain maksajina. Lapset tulevat huoneistaan, kun tarvitsevat rahaa. Etälapset liikkuvat isänsä luokse vasta, kun ovat saamassa jotain.
Tietysti on joukossa jokin sosiaalinen kullannuppukin, mutta valtaosa teinitytöistä valitsee ensi sijassa kaverit ja kännykän, ja teinipojista pelaamisen ja kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni lapset (6v ja 10v) muuttaisivat meille, olisi se eron paikka. He ovat tervetulleita viikonloppuisin ja lomilla, ja mies viikollakin vie heitä uimaan, leffaan, joskus ulos syömään, pienintä puistoon, käyvät isovanhemmilla jne. Tämä on okei.
Mutta siihen en ole sitoutunut, että täällä eläisi lähes koko ajan kaksi toisen naisen lasta. Miehen exä on ihan kiva, en ole mustasukkainen tms mutta en ole halukas ryhtymään täysiaikaisesti huolehtimaan lapsista, jotka eivät ole omia. Jos ex kuolisi tai oikeasti sairastuisi vakavasti, sitten yrittäisin vielä, mutta jos lapset vaan haluaisivat, ei ikinä.
Näin se vaan menee. Hyväksyisin sen, että mies haluaisi olla lähivanhempi, mutta minä en silloin kuvioon kuuluisi enää. Ikävää tietysti yhteisille lapsillemme.
Miksi hankkia lapsia jo isäksi tulleen kanssa kun suhtautuu noin nuivasti?
Jos mieheni varhaisteini muuttaisi meille, se olisi täälläkin eron paikka. Tyttö on äitinsä kasvattama ja pelisäännöistä tulisi varmasti iso ongelma. En myöskään luota mieheen, että vetäisi riittäviä rajoja tytölle. Tyttö ei käyttäydy minua kohtaan kunnioittavasti, joten yhteinen talous ei käy. Nykyiset tapaamiset on ok, enempää en jaksaisi.
Olisi ollut eri asia asua yhdessä pienestä lapsesta asti ja kasvattaa lasta yhdessä, säännöistä sopien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 5-vuotiaan lapsen sinkkuäitinä en voisi kuvitella, että uuden miehen teini-ikäinen muuttaisi meille. Jos meillä olisi vielä taaperokin. Pikkulapsiarki on haasteellista ilman kiukuttelevaa teiniäkin. Avoimet ovet saisi olla vierailulle, mutta ei muuta. 16-vuotias voi muuttaa vaikka opiskelemaan jonnekin. Odottakoon siihen asti.
Ja tuo mies ajattelisi samoin: sinkkunainen voi muuttaa, mutta sinun 5-v. joskus vierailla.
Paha sitä 5 veetä on yksin laittaa asumaan...
Ja oli miten oli; minusta uusperheessä se lähtötilanne on se, mihin sitoudutaan. Jokainen voi tehdä sitten omat ratkaisunsa muutostilanteissa. Ap:n tapauksessahan hän voisi periaatteessa muuttaa vaikka kahdestaan asumaan teinin kanssa. Ei se todennäköisin vaihtoehto mutta yksi muiden joukossa.
Itse tiedän, ettei uusperhe minulle sovi, minkä vuoksi en sellaiseen mene. Uusperheessä voi tapahtua muutoksia.
Ole järkyttynyt siitä, miten nämä nyxät demonisoivat ja hyljeksivät teinejä. Ei ihme, että nuoret voivat huonosti, kun heidät työnnetään pois uuden perheen tieltä. Toivottavasti Ilta-Sanomat taas nostaa tämän keskustelun esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.
Nyxällä on oma elämä, johon ei vieras teini välttämättä kuulu. On oikeuksia nyxälläkin päättää miten haluaa elämäänsä sekoitettavan. Muista että suurin osa teineistä ei välttämättä ole mitään herranterttuja tai suhtaudu uusiin puolisoihin suopeasti, joten onko ihme jos ei halua sellaisen kanssa yhtäkkiä talouttaan jakaa...
Vierailija kirjoitti:
Huh. Tyttöhän haluaa muuttaa isänsä luo, hieno juttu!
Ei välttämättä ole mikään teinihirviö, mutta teinit nyt välillä ovat vähän haastavia. Riidat äidin kanssa eivät välttämättä johdu siitä, että äidin luona tiukka kuri ja isän luona lepsu. Voi olla vaikka päinvastoin tai sitten vaan äidin ja tyttären kemiat eivät tällä hetkellä kohtaa.Äidillä ei ole suurtakaan sananvaltaa, jos tuon ikäinen lapsi haluaa vaihtaa lähivanhempaa. Äitipuoli nyt tietysti repii hiukset päästään, kun vieraan naisen lapsi haluaa muuttaa hänen talouteensa. Mutta äitipuoli on aikuinen, ja hän on varmasti aina tiennyt, että noin voi tapahtua.
Juttele nyt jokaisen kanssa erikseen. Tyttären mielipide on tärkein. Ei missään nimessä "kaikki saman pöydän ääreen", ei siitä tule kuin huutoa.
Viiden teinin ja yhden uusperheen kokemuksella.
Ap:n pitäisi nyt vain pitää kiinni siitä, että kyseessä on hänen tyttärensä ja halutessaan teini saa tietysti asua isänsä kanssa. Voitte ehdottaa vaikka, että kokeilette jonkin aikaa ja sitten teini voi päättää jatkaako näin tai haluaako kentien vuoroviikko systeemiä. Onhan teinillä oma huone luonasi? Mikä on puolisosi ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten halu olla kotona pitkään pikkulapsivaiheessa jättää pitkät jäljet: eron yhteydessä he vaativat/saavat sovinnolla huoltajuuden, isästä tulee vain maksaja ja lyhyiden vierailujen kohde. Kakkosvaimot ajautuvat samaan: hoitavat omiaan, vierastavat miehen lapsia edellisestä suhteesta. Meillä jaettiin jo vanhempaislomat, lasten sairauksien hoitamiset jne. Kun liitto päätyi keskinäiseen yhteensopimattomuuteen tuo molemminpuolinen hyvä vanhemmuus jäi: kumpikin haluaa huolehtia lapsistaan eikä ikinä olisi mennyt suhteeseen ihmisen kanssa joka yrittäisi rajoittaa lasten olemista kotonaan. Yhteenmuuttamiset uusien kumppanien kanssa tehtiin vasta kun lapset olivat muuttaneet omilleen. Tuo naisten itsekkyys ja vanhakantaiset käytösmallit vievät vieläkin monilta lapsilta oikeuden isään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä koteja rikkovat nyxä-ämmät demonisoi teinejä, jotka haluavat olla osa vanhempiensa elämää.
Nyxällä on oma elämä, johon ei vieras teini välttämättä kuulu. On oikeuksia nyxälläkin päättää miten haluaa elämäänsä sekoitettavan. Muista että suurin osa teineistä ei välttämättä ole mitään herranterttuja tai suhtaudu uusiin puolisoihin suopeasti, joten onko ihme jos ei halua sellaisen kanssa yhtäkkiä talouttaan jakaa...
Jos menee yhteen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, ne on hyväksyttävä ja pyrittävä tulemaan toimeen heidän kanssaan. Jos ei ole valmis siihen, niin sitten hankkii lapsettoman miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita jeesustelijoita riittää. Kunnes uusperhearki uuvuttaa ja tulee ero. Tilastotkin sen kertovat.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että teinit varsinaisesti haluavat olla ns. Osa vanhempiensa elämää. Minulla on teinejä, samoin kaikilla kavereillani. Kyllä he haluavat ihan oman elämän, johon vanhemmat kuuluvat vain maksajina. Lapset tulevat huoneistaan, kun tarvitsevat rahaa. Etälapset liikkuvat isänsä luokse vasta, kun ovat saamassa jotain.
Tietysti on joukossa jokin sosiaalinen kullannuppukin, mutta valtaosa teinitytöistä valitsee ensi sijassa kaverit ja kännykän, ja teinipojista pelaamisen ja kaverit.
Näin se menee,onpa hyvin sanottu. Meillä kaksi teiniä ja kuopus pörrää ympärilläni,kun haluaa rahaa.
Muuten pamahtaa ovi kiinni ja mulla ei ole asiaa sinne.
Olen käynyt lävitse suruprosessin että kainalooni ei enää kupsahda lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta olis parasta, että saisi tehdä lapsia vain yhden kumppanin kanssa. Nuoret sinkkunaiset saisivat katsella niitä ikäisiään eikä etsiä itselle varakkaampaa elättäjää kun tuo elintaso saavutetaan miehen lasten kustannuksella. Lapset vuoroviikoille yhteishuoltajuuteen jos ero tulee.
Kuinka moni näistä teinin muuttoa hehkuttavista mahtaisi olla samaa mieltä, jos tilanne osuisi omalle kohdalle.
On helppo kuvitella että sama ei tule omalle kohdalle ja voi moralisoida omasta kuplastaan.
Uskon että teinistä tuntuu aika epäreilulta kun isän toinen lapsi saa asua isänsä kanssa ja hän ei. Ei vanhan liiton lapsia noin vain taiota pois ja voihan se olla että teini oikeasti kaipaa isäänsä. Tuntuu tosi oudolta ajatella että nykyinen vaimo sen kieltää, miltäköhän hänestä tuntuisi jos hänen ja miehen yhteinen lapsi ei olisi tervetullut asumaan miehen kanssa mutta teini olisi. Tuskin tyttö kovin pitkään teidän luona asuu ja voi olla että nykykodissa on ahdistunut ilmapiiri.
Mutta tietenkin voi olla mahdollista että teini luulee teillä asumisen olevan helpompaa ja vapaampaa. Ehdotan että keskustelette nyt aikuisten kesken tästä ja kysytte mitä mieltä teini olisi siitä että asuisi nyt vähän aikaa isän kanssa (näkisi millaista se oikeasti on). Kerrotte tietenkin perheen säännöt teinille, voihan olla että haluaa takaisin asumaan äidilleen kun on kokeillut teillä asumista. Tai sitten tykkääkin siitä ja haluaa muuttaa teille. Se varmaan parantaisi exän ja tytön riitaisia välejäkin. Mutta älkää aliarvioiko tyttöä. Teini-ikäisen ei kuulu päättää näistä asioista mutta koittakaa asettua hänen asemaansa älkääkä pitäkö tuota pelkkinä oikkuina. Myös tytöllä on oikeus isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni näistä teinin muuttoa hehkuttavista mahtaisi olla samaa mieltä, jos tilanne osuisi omalle kohdalle.
On helppo kuvitella että sama ei tule omalle kohdalle ja voi moralisoida omasta kuplastaan.
Kyllähän se osuukin. Ero on juuri uusperheessä todennäköisempi kuin ydinperheessä. Useimmille on ero tullut, kun se nykyinen taapero on teini.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että teinit varsinaisesti haluavat olla ns. Osa vanhempiensa elämää. Minulla on teinejä, samoin kaikilla kavereillani. Kyllä he haluavat ihan oman elämän, johon vanhemmat kuuluvat vain maksajina. Lapset tulevat huoneistaan, kun tarvitsevat rahaa. Etälapset liikkuvat isänsä luokse vasta, kun ovat saamassa jotain.
Tietysti on joukossa jokin sosiaalinen kullannuppukin, mutta valtaosa teinitytöistä valitsee ensi sijassa kaverit ja kännykän, ja teinipojista pelaamisen ja kaverit.
Erään kyselytutkimuksen mukaan 84 prosenttia teineistä arvostaa suuresti äitiään ja 89 prosenttia isäänsä. Useampi kuin kolme neljästä viettää heidän kanssaan mielellään aikaa. Vaikka murrosikäinen alkaakin tehdä pesäeroa perheestään ja opetella itsenäiseksi, tarvitsee hän silti yhä vanhempiaan. Myös silloin, kun väittää ääneen muuta.
10 faktaa, jotka vanhempien tulisi tietää teinin aivoista
Murrosikäinen tarvitsee yhä vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta
24.7.2017
Murrosikää lähestyvä lapsi viestii välillä vanhemmilleen, ettei kaipaa näiden seuraa lainkaan. Vanhempien kannattaisi muuttua näkymättömiksi, mutta jättää rahapussi näkösälle. Murrosiän ensioireet voivat näkyä huoneen oveen ilmestyneessä Pääsy kielletty -lapussa. Vanhemmat erehtyvät helposti päättelemään, ettei lapsi tarvitse heitä eikä heidän seuraansa. He vetäytyvät taka-alalle ja antavat lapsen olla omissa oloissaan ja mennä omia menojaan.
Vanhemmat ovat ehkä odottaneet pitkään aikaa, jolloin lapset selviäisivät joitain hetkiä yksin. Tällöin vanhemmilla olisi tilaa omille menoille ja harrastuksille eikä heidän tarvitsisi tuntea syyllisyyttä poissaoloistaan. Vanhemmat saattavat tulkita lapsen viihtymisen yksin tai kaveriseurassa elämänvaiheeksi, jolloin he voivat keskittyä omiin menoihinsa. Perheenjäsenten tiet alkavat kulkea eri suuntiin.
Kun aikuinen oppii lukemaan murrosiän sanakirjaa, hän osaa tulkita lapsen puheita oikein. Murrosikäisen sanomana ”häivy” tai ”parempi, kun et näyttäydy koskaan” tarkoittaa, että nuori ei juuri tuona hetkenä halua nähdä vanhempiaan. Todellisuudessa sekä murrosikää lähestyvä että murrosikäinen tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta omiin asioihinsa – hän tarvitsee vanhempaa keskustelukumppaniksi. Hän tarvitsee aikuista, jolle purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan, jonka kanssa ihmetellä elämän kummallisuuksia ja jolta voi kysellä askarruttavista asioista. Hän tarvitsee aikuista, jonka kanssa voi olla eri mieltä ja jonka kanssa voi taistella sanoilla.
Kuulumisten vaihto saa yhä olla päivittäinen tapa, vaikka lapsi murahtelisi vastaukseksi: ”Älä aina viitsi” tai ”Mitä sä aina kyselet?” Kun vanhempi pysyy tavassaan, lapsi tottuu tavallaan pitämään vanhempaansa ärsyttävänä kyselijänä. Samalla hän kuitenkin tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita ja välittävät hänestä. Tämä tieto suojaa lasta huonolla hetkellä.
Jos mieheni lapset (6v ja 10v) muuttaisivat meille, olisi se eron paikka. He ovat tervetulleita viikonloppuisin ja lomilla, ja mies viikollakin vie heitä uimaan, leffaan, joskus ulos syömään, pienintä puistoon, käyvät isovanhemmilla jne. Tämä on okei.
Mutta siihen en ole sitoutunut, että täällä eläisi lähes koko ajan kaksi toisen naisen lasta. Miehen exä on ihan kiva, en ole mustasukkainen tms mutta en ole halukas ryhtymään täysiaikaisesti huolehtimaan lapsista, jotka eivät ole omia. Jos ex kuolisi tai oikeasti sairastuisi vakavasti, sitten yrittäisin vielä, mutta jos lapset vaan haluaisivat, ei ikinä.
Näin se vaan menee. Hyväksyisin sen, että mies haluaisi olla lähivanhempi, mutta minä en silloin kuvioon kuuluisi enää. Ikävää tietysti yhteisille lapsillemme.