Olen kypsä vanhempani päihderiippuvuuteen. Hän on jo kuin kuollut minulle, en jaksa enää välittää ja olla yhteydessä.

Oma hyvinvointi aina etusijalle. 

Et ole kylmä. Toista et voi pelastaa, mutta itsesi voit. Vedä rajasi ja pelasta itsesi!

Irrottaudu tilanteesta kokonaan. Et voi tehdä asialle mitään. Alkoholistin voi muuttaa vain alkoholisti itse. 

Sinä olet sinä ja vika ei ole sinun ja sinulla on täydellinen vapaus ja oikeus elää tervettä elämää.

Alkoholistia ei voi parantaa muut kuin hän itse.

Et ole kylmä vaan tyhmä, mikäli et jätä alkoholistia itsekseen ja hae itsellesi apua.

Eli hoida itsesi.

Minä olen alkoholisti-mummo ja kyllä tuommoset AP:t pistää vihaksi!

Minä olen aina suostunut hoitamaan lapsia jos pyydetään mutta aina vänustään että viini haisee ja ei anneta lapsia minulle! Ne lapset on yhtälailla minun!!

Teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Äitini päihdeonglmien syyt ja juuret eivät olleet minun ratkaistavissani, mutta ymmärsin sen liian myöhään. Pilasi elämäni antamalla hänen jatkaa itseni piinaamista. Ympärillä olevat läheiset puolestaan mahdollistivat juopon juomisen ja minä olin ainoa,joka yritti asiaan puuttua ja siitä eniten kärsin. Minut mustamaalattiin ja juoposta tai hänen tekemisistään ei olisi saanut puhua. Kuvio on täysin sairas kaikissa alkoholistiperheissä, joissa juoppo ei osaa enää hallita käytöstään edes hetkellisesti. Hän sairastuttaa kaikki ne ympärillään, jotka eivät kykene näkemään mistä todella on kyse.

Kerronpa sinulle lohtun sellaisen asian tulevaisuudestasi että sinä päivänä, kun päihdeongelmainen vanhempasi kuolee, tulet tuntemaan suuurta helpotusta luonnollisen surusi ohella. Todellakin. Olet vihdoinkin vapaa. Älä missään tapauksessa ala tuntea syyllisyyttä yhtään mistään. Älä ole psyykkisesti sairaan tai hänen väärän käytöksensä mahdollistajien orja. Tarvitset terapiaa, se on aivan varmaa, mutta tee kaikkesi, jotet siirrä lapsuuskodistasi saamiasi tunne-elämän ongelmia seuraaville sukupolville. Yritä pysäyttää kierre ja kerro aina totuus. 

Olen yrittänyt niin, että näemme harvemmin ja juttelemme vain kun hän on selvinpäin. Sekään ei oikein toimi. Laittelee älyttömiä viestejä, soittelee silti ja jos en vastaa tekee siitä hirveän numeron ja käy sukulaiset läpi siitä syystä, että minua "riivaa" jokin ja on huolissaan olevinaan. Selvinpäin puhuu niitä ja näitä eikä kohtaa minun tunteitani kaikkia noita asioita kohtaan eikä vain välitä. Jatkaa vain, uudestaan ja uudestaan. 

Ei riitä rajat joten painukoot kokonaan elämästäni. -ap

Minulla alkoholisti-isä, hyvin ilkeä, aggressiivinen ja arvaamaton humalassa. Voi niitä temppuja millä on minua piinannut! Kun olen yrittänyt mennä auttamaan, ei avaa ovea. Karkaa sairaalasta. Syyllistää ja syyttelee. Soitteli aina aamuyöllä kunnes laitoin eston. Tekstarin voi lähettää ja viestillä kerron kuulumisiani joskus.

Vierailija kirjoitti:

Teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Äitini päihdeonglmien syyt ja juuret eivät olleet minun ratkaistavissani, mutta ymmärsin sen liian myöhään. Pilasi elämäni antamalla hänen jatkaa itseni piinaamista. Ympärillä olevat läheiset puolestaan mahdollistivat juopon juomisen ja minä olin ainoa,joka yritti asiaan puuttua ja siitä eniten kärsin. Minut mustamaalattiin ja juoposta tai hänen tekemisistään ei olisi saanut puhua. Kuvio on täysin sairas kaikissa alkoholistiperheissä, joissa juoppo ei osaa enää hallita käytöstään edes hetkellisesti. Hän sairastuttaa kaikki ne ympärillään, jotka eivät kykene näkemään mistä todella on kyse.

Kerronpa sinulle lohtun sellaisen asian tulevaisuudestasi että sinä päivänä, kun päihdeongelmainen vanhempasi kuolee, tulet tuntemaan suuurta helpotusta luonnollisen surusi ohella. Todellakin. Olet vihdoinkin vapaa. Älä missään tapauksessa ala tuntea syyllisyyttä yhtään mistään. Älä ole psyy

Ymmärrän tietenkin hyvin kaiken tuon mistä puhut. 

Olen jopa oikeasti ajatellut viimeksi tänään, että olisi helpompaa jos hän olisi kuollut (vaikka olisin toki myös surullinenkin mutta silti). Se on karua sanoa ääneen mutta olen vain niin kypsä tähän kaikkeen mitä on ollut ja tätä on jatkunut aivan liian kauan! Olen ollut niin sokea ja enkä ole osannut toimia oikein vaan etsinyt sellaista ratkaisua mitä ei edes ole olemassa. 

Käyn onneksi jo terapiassa, se on varmaan vahvistanut minua koska olen tämän päätöksen nyt vakaasti tehnyt. 

Kiitos tuesta ja kaikkea hyvää sinulle myös. -ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt niin, että näemme harvemmin ja juttelemme vain kun hän on selvinpäin. Sekään ei oikein toimi. Laittelee älyttömiä viestejä, soittelee silti ja jos en vastaa tekee siitä hirveän numeron ja käy sukulaiset läpi siitä syystä, että minua "riivaa" jokin ja on huolissaan olevinaan. Selvinpäin puhuu niitä ja näitä eikä kohtaa minun tunteitani kaikkia noita asioita kohtaan eikä vain välitä. Jatkaa vain, uudestaan ja uudestaan. 

Ei riitä rajat joten painukoot kokonaan elämästäni. -ap

Oma kokemkseni: minun oli pidettävä puhelimeni vuosikausia äänettömällä, jottei tarvinnut herätä keskellä yötä kännisen soitteluihin ja ulinoihin. Minulla pieni vauva ja erittäin vaikea elämäntilanne,mutta juoppo välitti vain itsestään. Varhaislapsuudessani oli vielä siedettävä, oli töissä ja noin,mutta hänen oman elämänsä käsittelemättömät traumat ja kriisit ajoivat juopon uralle. Ymmärrän hänen kärsimystään,mutten voinut uhrata itseäni tai lapsiani enempää. Yhteydenpidon jatkumisen seurauksena olisi todennäköisesti ollut väkivalta juoppoon kohdistettuna,niin paljon hän minulle kärsimystä toiminnallaan ja henkisellä väkivallallaan sekä laiminlyönneillään aiheutti. Katsoin paremmaksi hiljentää puhelimeni ja jättää oman onnensa nojaan niiden tuhansien auttamisyritysten jälkeen,joita olin tehnyt jo lapsuudesta saakka. Älä ymmärrä juoppoa,jos et ole alan ammattilainen tai terapeutti. Ne asiat, miksi hän juo,eivät kuulu sinulle, etkä sinä voi häntä auttaa. Katkaise välit täysin. Se tietenkään ei häntä raitista, saa varmasti vain vellomaan itsesäälissään lisää ja juomaan entistä rankemmin, mutta se ei todellakaan ole sinun ongelmasi. Paras tapa toimia on se, että kirjoitat hänelle kirjeen ja kerrot pohjia myöten,miksi toimit kuten toimit-senverran inhimillinen tulee kuitenkin olla ja tuon kirjeen kirjoittamisen kautta,vapautat itsesi täydellisesti vastuusta. Kun juoppo on saanut tiedon syistä,miksi et halua olla tekemisissä, hän joko lähtee kohtaamaan ongelmiaan tai sitten ei. Valinta on hänen omansa, ei sinun päätettävissäsi. Tämä on sitä surullista päihdeongelmaisten vanhempien lasten todellisuutta-itse on elämänpolku luotava, kotoa et tukea saa.

Juoppojen hyysäyksestä pitää päästä eroon. Koko perhe pyörii yhden simasuun oikkujen ympärillä. Itse ei ota mitään vastuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt niin, että näemme harvemmin ja juttelemme vain kun hän on selvinpäin. Sekään ei oikein toimi. Laittelee älyttömiä viestejä, soittelee silti ja jos en vastaa tekee siitä hirveän numeron ja käy sukulaiset läpi siitä syystä, että minua "riivaa" jokin ja on huolissaan olevinaan. Selvinpäin puhuu niitä ja näitä eikä kohtaa minun tunteitani kaikkia noita asioita kohtaan eikä vain välitä. Jatkaa vain, uudestaan ja uudestaan. 

Ei riitä rajat joten painukoot kokonaan elämästäni. -ap

Oma kokemkseni: minun oli pidettävä puhelimeni vuosikausia äänettömällä, jottei tarvinnut herätä keskellä yötä kännisen soitteluihin ja ulinoihin. Minulla pieni vauva ja erittäin vaikea elämäntilanne,mutta juoppo välitti vain itsestään. Varhaislapsuudessani oli vielä siedettävä, oli töissä ja noin,mutta hänen oman elämänsä käsittelemättömät trauma

Ymmärrän. Alkoholismi sairastuttaa koko perheen ja tuo henkinen väkivalta on kamalaa. Minusta jopa tuntuu, että olen vuosia ollut jonkinlaisesta traumasiteessä äitiini ja lisäksi olen läheisriippuvainen luonnollisesti. 

Onneksi sinäkin irrotit ja ymmärsit ettet voi tehdä mitään. 

Minua ei kiinnosta yhtään että alkaako juomaan enemmän sen takia mitä minä olen tehnyt eli katkaissut välit. Juokoot sitten s**tana, antaa mennä vaan vaikka hautaan saakka sitten. Menetin jo toisen vanhemman alkoholille, ei herättänyt yhtään vaan samaa polkua tappiin asti. 

Olen niin vihainen! Terveellä tavalla mielestäni. 

Ainoa tavoitteeni on päästä näistä kaikista kahleista irti ja elää omaa elämääni. Haluan elää omaa elämääni ja tervehtyä. Haluan käsitellä nämä asiat ja siirtyä eteenpäin. Jos ei muuta tavoitetta elämässäni tule niin ei haittaa, tämä on tärkeintä että saan edes hetken tuntea eläväni itse, tuntevani oman identiteettini ja luoda jotain merkittävää minulle itselleni. En jaksa enää pienentää ja pahoitella olemassaoloani ja selvitä vain. 

Kiitos kaikille tuesta. -ap

Kiitos!

Mulle tuli vertaistuettu olo. Mulla on ystäviä ns. hyvistä perheistä. En voi heille puhua oikein mitään historiastani. He joko järkyttyisivät liikaa tai eivät ymmärtäisi. Ja juoruilisivat.

On tuttujakin samanlaisista oloista, mutta heillä on itsellään paha päihdeongelma. Ei huvita känniläisten kanssa puhua näitä.

On ihanaa kun tietää ettei ole mikään kovin harvinainen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkoholisti-isä, hyvin ilkeä, aggressiivinen ja arvaamaton humalassa. Voi niitä temppuja millä on minua piinannut! Kun olen yrittänyt mennä auttamaan, ei avaa ovea. Karkaa sairaalasta. Syyllistää ja syyttelee. Soitteli aina aamuyöllä kunnes laitoin eston. Tekstarin voi lähettää ja viestillä kerron kuulumisiani joskus.

Hyvä,että olet vetänyt edes jonkinlaiset rajat. Isäsi ongelmat eivät ole sinun ongelmiasi-hän vain ei sitä sairautensa vuoksi kykene käsittämään. Voimia jatkoon, pidä etäisyyttä ihmisiin,jotka tuottavat mielipahaa.

"Ainoa tavoitteeni on päästä näistä kaikista kahleista irti ja elää omaa elämääni. Haluan elää omaa elämääni ja tervehtyä. Haluan käsitellä nämä asiat ja siirtyä eteenpäin. Jos ei muuta tavoitetta elämässäni tule niin ei haittaa, tämä on tärkeintä että saan edes hetken tuntea eläväni itse, tuntevani oman identiteettini ja luoda jotain merkittävää minulle itselleni. En jaksa enää pienentää ja pahoitella olemassaoloani ja selvitä vain. "

Kaunis,tervehenkinen ja oikea tavoite! Kiitos toivotuksista, samoin sinne ja muistetaan rakastaa myös itseämme :) 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos!

Mulle tuli vertaistuettu olo. Mulla on ystäviä ns. hyvistä perheistä. En voi heille puhua oikein mitään historiastani. He joko järkyttyisivät liikaa tai eivät ymmärtäisi. Ja juoruilisivat.

On tuttujakin samanlaisista oloista, mutta heillä on itsellään paha päihdeongelma. Ei huvita känniläisten kanssa puhua näitä.

On ihanaa kun tietää ettei ole mikään kovin harvinainen tapaus.

Juu nämä tietää vain ne jotka ovat kokeneet sen niin läheltä. Itselle tämä oli pitkään ns normaalia vaikka aina siitä jollain tavalla kärsinkin. Koko ikäni ovat vanhemmat ryypänneet ja vaikka mitä ongelmia siitä tullut. Kaikenlaista turhaa draamaa ja sekoilua. Sitten tietenkin emotionaalista vaillejäämistä koska aina piti olla baarissa tai juoda kotona, meille lapsille vain tv päälle ja ruokaa eteen, se siitä. On kyllä hyviäkin muistoja eikä kaikki ole ollut huonosti mutta kyllä energiaa on kulunut luvattoman paljon näiden päihde asioiden kanssa kamppailuun. Epätoivo ja avuttomuus ovat olleet kyllä läsnä mutta nykyään olen onneksi vahvempi ja ymmärrän paljon enemmän ja näen paljon selvemmin. Olen vihainen ja mielestäni se on todella hyvä asia. 

On myös vertaistukiryhmä alkoholistien aikuiset lapset ympäri Suomea, kannattaa tutustua. Sinne ehkä itsekin menen. 

Kaikkea hyvää sinulle, suuri tiukka halaus minulta ja onnea tulevaan. -ap

Välit poikki alkoholistiin kokonaan ja mahdollisimman pian. Kukaan ei selviä alkoholistin lähellä sairastumatta. Suurin ja vakavin riski on läheisriippuvuus. Se on erittäin vaarallinen tila, josta on vaikea toipua.

Voittehan te tehdä sääntöjä, että vaikka kerran 3 kk näette jossain kahvilla ja sen aikaa on pakko olla selvin päin. Julkinen paikka suitsii pahinta käyttäytymistä muutenkin. Ei tietysti kannata, jos on väkivaltainen henkilö. Eikä ole pakko. Mutta tuollainen irrallinen yksittäinen näkeminen on parempi. Voi olla harvemminkin. Jos tuokin on kokeiltu, niin ei minullakaan ole enempää vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Välit poikki alkoholistiin kokonaan ja mahdollisimman pian. Kukaan ei selviä alkoholistin lähellä sairastumatta. Suurin ja vakavin riski on läheisriippuvuus. Se on erittäin vaarallinen tila, josta on vaikea toipua.

Jos ei ole väkivaltainen alkoholisti, niin kannattaa muistaa, että se vanhempi usein haluaa kuulla lapsestaan silloin tällöin. Vähän voi ajatella vanhempaakin, vaikka ei liikaa. Se ei ole selitys, että on helpompi itselleen laittaa völit poikki. Kalenteroi jotain, lähettää edes kortin tai sähköpostin silloin tällöin. Laittaisin väkivaltaisen käytöksen rajaksi välien katkaisuun täysin. Alkoholistikin on ihminen, vaikka huono ja epäonnistunut.