Uusioperhe, tyttö muuttamassa

Ethän sä voi vaan päättää, että lapsi muuttaa sun luo. Ei todellakaan oo mikään läpihuutojuttu valvojalla. Äiti on huolehtinut koko ajan, se ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sä voi vaan päättää, että lapsi muuttaa sun luo. Ei todellakaan oo mikään läpihuutojuttu valvojalla. Äiti on huolehtinut koko ajan, se ratkaisee.

Kyllä se aika pitkälti niin menee, että yli 15 voi valita jos sellainen mahdollisuus annetaan teinille.

autuas kirjoitti:

Kiitokset kaikille hyvistä kommenteista sain paljon argumentteja keskusteluihin joita tässä nyt on parin päivän aikana käyty.

Ongelma tosiaan ei sinänsä ollut tytön muuttaminen vaan se, että lupasin tytölle, että keskustelen tästä mahdollisuudesta hänen äitinsä kanssa. Ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään asian eteen (12h ehti kulua) ex soittaa ja raivoaa vaimolleni (koska ei saanut minua kiinni), että olen sopinut tytön muuttavan meille.

Vastauksia muutamiin kysymyksiin:

-On siellä äidin kotona todellisiakin ongelmia, ei kuitenkaan sellaisia "lasun"-arvoisia tai jotka eivät olisi ratkaistavissa. Lähinnä asunnon ahtaus ja se että siellä on jokin ihmeen semi-yhteistalous jossa eksäni ja tyttö jäävät, tytön mielestä epäreiluun asemaan ja exän uusi ja hänen kaksipoikaansa parempaan.

-Nykyinen ei ollut eron syy väliä suhteilla on 11v

-Tytölle löytyy meiltä oma huone (vierashuone) eli tilaa olisi

-Isin tyttö ei ole mikään teinihirviö vaan ihan fiksu nuori nainen. Pääsi hyvään lukioon, harrastaa, jalat maassa oleva.

Tuntui jakavan vähän kansan kahtia tarvitseeko nykyisen vaimon mielipiteestä välittää - kyllä minun tarvitsee, hän on vaimoni ja hänen kanssaan haluan elää ja yrittää. Lisäksi olen melko paljon poissa kotoa työn takia ja hän ainakin nyt hoitovapaalla ollessaan pyörittää arkea. Kaiken hyvän lisäksi hän omistaa talon jossa asumme. Eli on hänellä "jotakin" sananvaltaa asiaan.

Kuitenkin, vaimoni kanssa asia on käyty läpi (luettu muutamia hyviä kommentteja täältä) ja rauha on palannut tähän taloon. Olen kuitenkin kolme vuotta vetänyt isän roolia hänen pojalleen ja suoriutunut kohtuu hyvin. Hän on taipunut siihen, että jos tytön muutto tänne on mielestäni paras ratkaisu niin hän yrittää saada sen toimimaan meille kaikille. Tässä on tietysti koeaikaehto.

Tytönkin haukuin, että mitä p*rkelettä liikkui päässä kun menee tälläisiä äidilleen kertomaan vaikkei mitään ole luvattu tai sovittu. Kun nyt olisi malttanut hieman odottaa niin tämä olisi voinut rullautua paljon paremmin. No hän on illalla tulossa tänne niin keskustelu jatkuu.

Mitä ex-vaimoon tulee niin tämä eskaloitui ihan kamalaksi tappeluksi. Ensimmäiseksi sellaiseksi sitten avioeron. Meillä oli tähän asti "viileän kohteliaat" välit, asiasta puhuttiin, mutta muuten ei toisen jutut kiinnostaneet. Käytiin eilen kahvilla ja muutaman minuutin jälkeen alettiin naapuripöydistä vilkuilemaan, että mitäs tuolla tapahtuu kun oli niin kova naisääni.

Loppulausuma minun puolelta oli, että: "Selvitä välis tyttös ja miehes kanssa tai teen mitä pitää ja se on läpihuutojuttu lastenvalvojalla!" Aika ilkeää, myönnän, mutta provosointi oli aika kovaa. Hänellä ihme käsitys, että tämä koko asia olisi minusta lähtöisin. Olen viestitellyt takasin ja mennään sunnuntaina exän ja tytön kanssa syömään.

Tätä kirjoittaessa oikein ketuttaa, että kumpa se tyttökulta olisi antanut aikuisten hoitaa asiat. Kyllä minä ymmärrän exääni, hänestä tuntuu pahalta kun ainoaa pienokaista ollaan riistämässä häneltä pois. Asia kun ei vaan ole niin, että minä olen se syntipukki tässä. En ole viemässä ketään, hän on karkoittamassa. Minä olin aivan tyytyväinen elämääni niinkuin se oli viikko sitten. Nyt vaan meni kaikki sivistyneen keskustelun mahdollisuudet kun kaikki raivostuivat.

Tulipa vaan mieleen eräs juttu... Olen itse eroperheen lapsi, ja sekä äiti että isä hommasivat uudet puolisot saman katon alle kun olin 13-vuotias. Asuin siis äidin luona. Äidin uusi mies ei ollut ollenkaan hyvä ihminen, vaan alkoholisti ja muitakin ongelmia oli hänellä, ja kotielämä oli sen takia melkoisen hirveää. Olisin antanut mitä tahansa, jos olisin päässyt pois hänen lähipiiristään. Ei sinun tyttärellä varmaan samaa tilannetta ole, mutta voisiko oikeasti olla, että hänen haluttomuus asua äitinsä luona johtuu siitä hänen äidin uudesta miehestä? Ehkä tyttö ei tule toimeen sen miehen kanssa? Tai ehkä se mies oikeasti ajaa tyttösi aika ahtaalle? Ilmeisesti tyttäresi pitää vaimostasi kuitenkin (paljonkin?) kun teille haluaa asumaan. 

Eihän tuossa nyt ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että asiasta pitää puhua ja sopia ihan kaikkia osapuolia kuunnellen. Teinityttö ei voi päättää oman mielensä mukaan, missä haluaa asua ja kertoa vain asiasta niin kuin se olisi jo päätetty. Hänet pitää nyt saada tajuamaan, että asia vaatii nyt vähän muutakin kuin hänen ilmoituksensa. 

Tämähän on aivan eri tilanne. Teini asui kanssasi ja ns. kuului pakettiin. Ja sitten kun miehesi lapset ovat teini-iässä, niin sinun lapsesi on ehkä jo muuttanut pois kotoa. Aivan eri tilanne kuin se, että pikkulapsiperheeseen pölähtää teini."

Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla että ei ymmärrä mitä tarkoittaa se, että puolisolla on lapsia edellisestä liitosta? Ei ole olemassa mitään eriytynyttä pikkulapsiperhettä johon vain yhtäkkiä pölähtää teini, vaan se teini on samalla tavalla puolison lapsi kuin ne itse sen kanssa väännetyt pikkulapsetkin. Ei voi saada omaa eriytettyä perhettä sellaisen  kanssa jolla jo lapsia on. Tämä tuossa kirjoituksessa oli pointtina. 

Tytär otti nyt vapauksia. Jos olet sanonut, että SINÄ keskustelet asiasta hänen äitinsä kanssa, niin miksi tyttö on mennyt sitten asioiden edelle. Laita nyt ensin tyttö ojennukseen. Jos olisi minun tyttö, niin saisi kuulla kunniansa. Sitten juttelette ensin tytön äidin kanssa ja toki nykyisellä vaimollasikin on sanansa sanottavana. Mutta onko hän nyt enemmän harmissaan siitä, että hänen mielipidettään ei ehditty kysyä, ennen tytön ilmoitusta kuin että tyttö olisi muuttamassa. Teini-ikäinen tyttö on muutaman vuoden päästä superhyvä lastenvahti pienille sisarille ja muutenkin yhteiselo voi onnistua ihan hyvin. Tässäpä on teinille loistava oppitunti, miten ei kannata asioissa edetä vaan oma napa edellä.