Uusioperhe, tyttö muuttamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä kommentit on outoja, että äitipuolen pitäisi jo alusta asti tietää, että lapsi voi muuttaa isälleen. Miten niin? Jos lapsi on koko elämänsä asunut äitinsä kanssa, hänen kaverit onnsiellä, äidillä on vaikka mikä yksinhuoltajuus yms., niin miten ihmeessä äitipuoli voisi varautua moiseen?

Pitääkö ihmisen myös varautua siihen, että anoppi voi muuttaa heille, kun ei dementoituessaan saa hoitopaikkaa? Mitäs otat miehen, jonka äiti elää.

Pitääkö varautua siihen, että mies voi yhtäkkiä haluta muuttaa Intiaan, ja itse haluaa asua Suomessa? Mitäs otat miehen, joka tykkää olla ulkomailla, kun itse tykkää kotimaasta.

Pitääkö varautua siihen, että mies kääntyy mormoniksi? Mitäs otit inhimillisen ihmisen.

No kyllä me seurusteluvaiheessa jo puhuttiin miten mies toivoisi, että lapset muuttaisivat meille vaikka se näyttikin mahdottomalta. Ja että miten isä kaipaa lapsiaan jokapäiväiseksi osaksi elämää ym. AP on ollut vaimonsa kanssa jo vähintään 6 vuotta yhdessä niin ei tämä muuttoasia varmasti ole tämän päivän mielijohde vaan siitä on todennäköisesti puhuttu ennenkin. Ja on ollut aikaa äitipuolellakin luoda suhteet tyttön.

Voi toki tulla ylläreitäkin, kuten meillä ekan vuoden aikana kun bonuspoikieni äiti töppäsi ja lapset otettiin kiireesti huostaan ja luonnollisesti meille asumaan.  Eli ei ihan kaikkeen voi varautua.

Jos rakastaa toista niin on kyllä otettava "koko paketti" eikä rusinoita pullasta. Ja tähän pakettiin on kuulunut alun alkaenkin miehen tytär ja äitipuolen lapsen isosisko. Hän on osa heidän perhettä niin en edes tajua mikä ongelma hänen on muuttaa kotiinsa!

Ei se, että toista oikeasti rakastaa tarvitse sisältää yhtään mitään niitä edellisen liiton lapsia kohtaan. Rakastat sitä miestä, et sen puoliksi samoja geenejä sisältäviä lapsia.

Minulle tästä syystä miehet, joilla jo on lapsia on ei ei. En vain pysty kohtelemaan niitä lapsia rakkaudella tai edes sietämään. Minulle ne on muistutus edellisestä suhteesta ja niiden mukana aina tulee se yleensä vittumainen ex.

On täysin luonnollista, että ei rakasta toisten lapsia ja omat lapset menee edelle ja heidän etuaan tavoitellaan. Luonnossa usea laji tappaa toisen lapset. Ainoa syy miksi ihmiset ei näin tee on se, että meillä on aivot joilla ajatella tarkemmin ja se ei käy moraalin kanssa yhteen vaikka luonnossa varmasti näin usealla tapahtuisi.

Enhän minä sanonutkaan että toisen lapsia tulisi rakastaa niin kuin omia tai puolisoaan , mutta aina niiden kanssa voi yrittää tulla toimeen, hyväksyä, hellitellä, pitää hauskaa, olla kaverina jne. Vääjäämättä tulee eteen myös käytännön asioista huolehtimiset ym. varsinkin jos lapset on pieniä. Tiedän monia uusperheitä joilla on hirmu ongelmat kun vain biologiset vanhemmat on vastuussa lapsista ja äitipuoli/isäpuoli jätetään tahallisesti sivuun kaikesta kasvatusvastuusta ja päätöksenteosta tai sitten bonusvanhempi ei kertakaikkiaan halua olla tekemisissä kuin minimin puolison lapsen kanssa. Tämä tietää yleensä vaan surua ja murhetta uusperheeseen. On kokemusta! Lasteni äitipuolella on ollut 9 vuotta aikaa luoda suhteet lapsiin mutta ei. Hän ei voi sietää lapsia ja kieltää isää ostamasta lapsille mitään. Lomatkin suunnitellaan niin, että ollaan töissä silloin kun lapsipuolet on paikalla ja sitten lähdetään ulkomaanreissuun ym. kun on "ydinperhe" paikalla. Huudetaan ja keljuillaan vaan koko ajan; teinit jää ilman ruokaa jos eivät ole kesälomalla klo 9 aamupalalla....

No hyvä että sinä olet tajunnut että ei kannata lähteä uusperheelliseksi jos ei kertakaikkiaan ole resursseja. Tämä vaatii ihmiseltä tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi suhteessa toisen huonosti kasvattamaa teiniä. Saa alapeukuttaa, asia nyt vain on näin.

Se että lapsi riitelee äitinsä kanssa ja haluaa muuttaa isän luo ei tee lapsesta huonosti kasvatettua.

Miten olet omasi kasvattunut, ehkä huonosti jonkun muun mielestä.

Samaa mieltä. Minun mieheni teinipoika riiteli äitinsä kanssa niin, että väliovia meni rikki. Lopulta äiti teki pojastaan lasun ja oli antamassa sijoitukseen, niin mies sanoi, että voi muuttaa meille.

Me jätimme 15,5 v pojan rauhaan. Kutsuimme vain ruokapöytään. Oli keittiövuorot. Vain yhden kerran tapahtui isänsä kanssa konflikti, ehkä 1-2 kk muutosta, jolloin poika sanoi muuttavansa takaisin äidilleen. Tuli kahden tunnin päästä takaisin. Muutoin ei mitään ongelmia. Minun, äitipuolen, elämääni hän ei ole vaikuttanut mitenkään paitsi siten, että teen isompia satseja ruokaa.

Onhan se huone ollut sotkuinen, ei ole puhunut, on lintsattu, oltu saamattomia ja peliaddikteja....nyt poika on 19 v ja täysin eri ihminen. Muuttamassa pois, tekee elämänsuunnitelmia.

Teini vain pitää jättää rauhaan.

Vieraskoreutta tuo on

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuvio voi toimia, jos teinillä on oma huone ja hänet jätetään rauhaan. Jos hän kaipaa enemmän rauhaa ympärilleen, niinnannetaan sitä. Eläköön omassa huoneessaan. Ja samalla tiukat säännöt, että ymmärtää, että on kotitöitä yms.

Minä olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että mies ei kanna vastuutaan. Olen tullut av:n jälkeen tähän tulokseen: eli nainen ottaa vastuuta miehen lapsesta ja mieshän sen antaa. Mies häviää työpaikalle, tai ei komenna lastaan tekemään kotitöitä. Ja kaikki kaatuu äitipuolen harteille. Siihen uuvutaan.

Jos mies hoitaisi ja viihdyttäisi omat lapsensa, ei olisi uusperheiden eroja. Ei olisi sitä, että "sä et ole mun äiti".

Minä taas olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen että se nyt vaan ei ole luonnollista. Ei exälle, nyxälle eikä niille lapsille. Tsorge, kaikkea ei voi saada.

Totta kai lomalle mennään ydinperheen kesken. Päivänselvä asia.

Voi voi kun joku nyt adoptoisi ne ylijäämälapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi suhteessa toisen huonosti kasvattamaa teiniä. Saa alapeukuttaa, asia nyt vain on näin.

Se että lapsi riitelee äitinsä kanssa ja haluaa muuttaa isän luo ei tee lapsesta huonosti kasvatettua.

Miten olet omasi kasvattunut, ehkä huonosti jonkun muun mielestä.

Samaa mieltä. Minun mieheni teinipoika riiteli äitinsä kanssa niin, että väliovia meni rikki. Lopulta äiti teki pojastaan lasun ja oli antamassa sijoitukseen, niin mies sanoi, että voi muuttaa meille.

Me jätimme 15,5 v pojan rauhaan. Kutsuimme vain ruokapöytään. Oli keittiövuorot. Vain yhden kerran tapahtui isänsä kanssa konflikti, ehkä 1-2 kk muutosta, jolloin poika sanoi muuttavansa takaisin äidilleen. Tuli kahden tunnin päästä takaisin. Muutoin ei mitään ongelmia. Minun, äitipuolen, elämääni hän ei ole vaikuttanut mitenkään paitsi siten, että teen isompia satseja ruokaa.

Onhan se huone ollut sotkuinen, ei ole puhunut, on lintsattu, oltu saamattomia ja peliaddikteja....nyt poika on 19 v ja täysin eri ihminen. Muuttamassa pois, tekee elämänsuunnitelmia.

Teini vain pitää jättää rauhaan.

Vieraskoreutta tuo on

Mitä tarkoitat? Vieraskoreutta ketä suuntaan?

Mitä väliä, mikä on pojan motiivi. Eipä ole enää meidän vastuulla ja jää peräkammarin pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi suhteessa toisen huonosti kasvattamaa teiniä. Saa alapeukuttaa, asia nyt vain on näin.

Se että lapsi riitelee äitinsä kanssa ja haluaa muuttaa isän luo ei tee lapsesta huonosti kasvatettua.

Miten olet omasi kasvattunut, ehkä huonosti jonkun muun mielestä.

Samaa mieltä. Minun mieheni teinipoika riiteli äitinsä kanssa niin, että väliovia meni rikki. Lopulta äiti teki pojastaan lasun ja oli antamassa sijoitukseen, niin mies sanoi, että voi muuttaa meille.

Me jätimme 15,5 v pojan rauhaan. Kutsuimme vain ruokapöytään. Oli keittiövuorot. Vain yhden kerran tapahtui isänsä kanssa konflikti, ehkä 1-2 kk muutosta, jolloin poika sanoi muuttavansa takaisin äidilleen. Tuli kahden tunnin päästä takaisin. Muutoin ei mitään ongelmia. Minun, äitipuolen, elämääni hän ei ole vaikuttanut mitenkään paitsi siten, että teen isompia satseja ruokaa.

Onhan se huone ollut sotkuinen, ei ole puhunut, on lintsattu, oltu saamattomia ja peliaddikteja....nyt poika on 19 v ja täysin eri ihminen. Muuttamassa pois, tekee elämänsuunnitelmia.

Teini vain pitää jättää rauhaan.

Vieraskoreutta tuo on

Ei kukaan jaksa olla vieraskorea 3,5 vuotta 24/7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuvio voi toimia, jos teinillä on oma huone ja hänet jätetään rauhaan. Jos hän kaipaa enemmän rauhaa ympärilleen, niinnannetaan sitä. Eläköön omassa huoneessaan. Ja samalla tiukat säännöt, että ymmärtää, että on kotitöitä yms.

Minä olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että mies ei kanna vastuutaan. Olen tullut av:n jälkeen tähän tulokseen: eli nainen ottaa vastuuta miehen lapsesta ja mieshän sen antaa. Mies häviää työpaikalle, tai ei komenna lastaan tekemään kotitöitä. Ja kaikki kaatuu äitipuolen harteille. Siihen uuvutaan.

Jos mies hoitaisi ja viihdyttäisi omat lapsensa, ei olisi uusperheiden eroja. Ei olisi sitä, että "sä et ole mun äiti".

Minä taas olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen että se nyt vaan ei ole luonnollista. Ei exälle, nyxälle eikä niille lapsille. Tsorge, kaikkea ei voi saada.

Sori vaan itsellesi, mutta fakta on, että toiset uusperheet onnistuvat ja voivat paremmin kuin alkupräiset "luonnolliset" ydinperheet.

Toiset taas eivät voi. Syitä on tietysti useita, mutta sivusta seuranneena olen tullut ylläolevaan johtopäätökseen. Kerroin sen taannoin eräälle perheterapeutillekin, joka totesi, että olen aika oikeassa.

niinno. ymmärrän kyllä ettei äiti halua että lapsi muuttaa kotoa pois. En minäkään innosta hihkuisi jos joku lapsista ilmottaisi että muuttaa isälleen.

mutta eikös nyt kuitenkin ole niin että se on miehen tytär? Kai nyt lapsi saa oman vanhempansa luokse tulla asumaan ihan ilman äitipuolen lupia? Eikä pitäisi olla mitään vastaan mussuttamista.

Olispa joku keskus minne näitä ylijäämälapsia saisi toimittaa. Siten voisi rauhassa lisääntyä jokaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olispa joku keskus minne näitä ylijäämälapsia saisi toimittaa. Siten voisi rauhassa lisääntyä jokaisen kanssa.

Miten niin tyttö on ylijäämälapsi? Äiti haluaa pitää hänestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai lomalle mennään ydinperheen kesken. Päivänselvä asia.

Se oli lainausmerkeissä "ydinperhe" oikeammin "kusipääperhe, joka syrjii kahta perheeseen kuuluvaa nuorta"

...No äitipuoli alkaa saavuttaa tavoitteensa: on saanut nuoret sille mallille, että eivät enää mene isälleen. Isä itkee, mutta se on vaan voivoi. Itse on aikanaan ratkaisunsa tehnyt vaikka alusta asti on ollut selvää, että tämä nainen vihaa lapsipuoliansa.

Vali vali, mikä velvollisuus kellään on viedä sun lapsiasi ulkomaille. Äly hoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin "isin tyttö" enkä saanut helposti kaikkea. Isä tuki ja kannusti, äiti edellytti ja kritisoi.

Pärjäsin koulussa hyvin, äidin mielestä liian vähällä lukemisella. Olin yliopiston preppauskursseilla, kun yo-kokeiden tulokset tulivat. Ystäväni kävi katsomassa koululla tulokset. Sen lisäksi äitinikin kävi siellä selvittämässä tulokset ja kuinka monen pisteen päähän L:stä olin jäänyt... muistan aina isäni ilmeen, kun äiti sitten kevään kunniaksi avautui minulle tuloksista.

Olin jäänyt pitkässä matematiikassa ja reaalissa vain pisteen päähän L:stä, mitä en ollut itse ehtinyt edes selvittää. 

Jos vanhemmillani olisi tullut ero, en olisi äitini kanssa pärjännyt samassa taloudessa.

Oi voi miten tutulta kuulostaa. Minulla oli vaativa äiti, jolle mikään ei kelvannut. Todistuksesta tuijotti vaan niitä huonoja numeroita, vaikka keskiarvo oli kuitenkin 9,7. Kuusi laudaturia kirjoitin eikä kehuja tullut kuin sukulaisilta. 

Nyt oma lapsi on lukiossa ja sama huoli on minullakin, kun lapsi pärjää liian vähällä lukemisella. On erittäin lahjakas, mutta ei ole oppinut työntekoon ja se huolestuttaa jatkon kannalta. Olin itse samanlainen ja lukion jälkeen minusta ei tullut mitään. 

Ja vaikka tiedostan, että minusta on tullut äitini, niin siitä on vaikea pyristellä irti. Onneksi lapsella on isäkin, joka ei hengitä niskaan.

Tämä vanhempien vajavaisuus kulkee usein sukupuolelta toiselle. Vasta aikuisena opin ymmärtämään, ettei äitini osannut olla parempi äiti, koska hänenkään äitinsä ei ollut koskaan hyväksynyt ja kannustanut. Vielä vanhanakin hän koki riittämättömyyden tunnetta, ei pitänyt itseään arvokkaana. Ja vaikka koen monella tavalla olleeni hyvä äiti lapselleni, niin hänkin varmaan aikuisena muistelee sitä, kun minulle ei mikään riittänyt ja kelvannut.

On kyllä todella hölmöä sinulta jos tunnistat tuon kehnon käyttäytymismallin mutta et osaa sitä kuin jatkaa. Helpostihan sitä sortuu samoihin kehnoihin tapoihin millä on tullut kasvatetuksi, mutta minusta on jokaisen vastuu yrittää katkaista tuo ketju. Äitini haukkui ja löi - minä en. Äitini näki arvoni suoritusten (koulu, muiden lasten hoitaminen) kautta, minä rakastan lapsiani pyyteettömästi. Tuskin tulee teille läheiset välit kun lapsesi aikuistuu.

Mun perhe ja mun säännöt. Täällä ei exät määräile.

Mutta pitäähän Nicon ja Jessican päästä ulkomaille kun Aino ja Villekin pääsevät. Huoh näitä kohtuuttomia exiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuvio voi toimia, jos teinillä on oma huone ja hänet jätetään rauhaan. Jos hän kaipaa enemmän rauhaa ympärilleen, niinnannetaan sitä. Eläköön omassa huoneessaan. Ja samalla tiukat säännöt, että ymmärtää, että on kotitöitä yms.

Minä olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että mies ei kanna vastuutaan. Olen tullut av:n jälkeen tähän tulokseen: eli nainen ottaa vastuuta miehen lapsesta ja mieshän sen antaa. Mies häviää työpaikalle, tai ei komenna lastaan tekemään kotitöitä. Ja kaikki kaatuu äitipuolen harteille. Siihen uuvutaan.

Jos mies hoitaisi ja viihdyttäisi omat lapsensa, ei olisi uusperheiden eroja. Ei olisi sitä, että "sä et ole mun äiti".

Minä taas olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen että se nyt vaan ei ole luonnollista. Ei exälle, nyxälle eikä niille lapsille. Tsorge, kaikkea ei voi saada.

Sori vaan itsellesi, mutta fakta on, että toiset uusperheet onnistuvat ja voivat paremmin kuin alkupräiset "luonnolliset" ydinperheet.

Toiset taas eivät voi. Syitä on tietysti useita, mutta sivusta seuranneena olen tullut ylläolevaan johtopäätökseen. Kerroin sen taannoin eräälle perheterapeutillekin, joka totesi, että olen aika oikeassa.

Paljon kiinni siitä millainen pääkoppa on vanhemmilla niin nyxillä kuin exilläkin.

Idioottimainen keskustelu, jossa muka paremmat ihmiset yrittävät antaa teinille aikuisten valtaa perheeseen. Vain koska uusperhe ja teini voi pahoittaa mielensä. Annatte varmaan omien teinienne päättää perheen isot linjat?

Tietenkin aikuiset samaan pöytään, avoin keskustelu mitä jokainen toivoo ja miksi. Jos päädytään muuttoon, miten varmistetaan, että äitipuoli voi myös elää asian kanssa. Jne.

Teinin mielipide kysytään, myös perustelut sille ja otetaan huomioon, mutta se ei ratkaise.

Isä ottaa siis nyt vetovastuun tyttären kasvatuksesta ja tosiaan nykyisen vaimon pitää vaan suhtautua asiaan siten, että tämä on kokoajan ollut mahdollinen tilanne. Kyllä voi olla näin, että tyttären aikuistuessa kemiat äidin kanssa eivät nyt vaan suju. Muutto isälle voi rauhoittaa tilanteen ja pikkuhiljaa välit äitiin palautuvat. 

Tässä kuuntelisin nyt eniten tyttären mielipidettä, jonka täytyy saada tuntea, että on toivottu ja tervetullut kumpaan tahansa kotiin. 

Näin 5-vuotiaan lapsen sinkkuäitinä en voisi kuvitella, että uuden miehen teini-ikäinen muuttaisi meille. Jos meillä olisi vielä taaperokin. Pikkulapsiarki on haasteellista ilman kiukuttelevaa teiniäkin. Avoimet ovet saisi olla vierailulle, mutta ei muuta. 16-vuotias voi muuttaa vaikka opiskelemaan jonnekin. Odottakoon siihen asti.