Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe, tyttö muuttamassa
autuas
09.08.2017 |
Jouduin ihan täydelliseen paskamyrskyyn kahden ja puolen naisen keskelle ja en oikein ymmärrä...
Elelin rauhaisaa arkea vaimoni hänen noin 5v poikansa ja meidän yhteisen taaperon kanssa. Edellisestä liitosta oleva tyttöni, lukioon menevä, on vuoden verran tapellut äitinsä kanssa ja halunnut muuttaa meidän luokse, nyt oltiin yhteisellä kesälomareisulla ja sanoin, että voin keskustella asiasta äitisi kanssa.
Seuraamukset:
-tyttö otti tämän lupauksena ja kertoi äidilleen ennen kuin ehdin suutani avata
-ex-vaimo on aivan raivona ja pommittaa minua ja vaimoani puhelimitse ja somen kautta
-vaimo on raivona, koska hänelle ei kerrottu ja ei muutenkaan ole innostunut ideasta
-tyttö on raivona, koska isä ei pidä lupausta (jota EI ole annettu)
Itse odotan maanantaita kun loma loppuu ja pääsen edes hetkeksi pois...
Kommentit (146)
No mielestäni tuo on kyllä nuoren aliarvioimista. Kyllä meidän nuoriso ainakin tietää tasantarkkaan mitä kotitöitä pitää tehdä kuukausirahan eteen ja mitkä on perheen säännöt. Pidetään perhepalavereita silloin tällöin missä päiviteään yhteisiä sääntöjä ja tekemisiä.
Ja vaikka osa nuorista on joka toinen viikonloppu meillä kotona ja viikonloput on eriasia kuin arki äitin luona niin kyllähän ne on nyt 8 vuotta olleet pitempiä loma-aikoja joilloin ihan perusarkea velvollisuuksineen eletään. Entä jos nuori vaan yksinkertaisesti kaipaa isäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinin edellinen koti vaikuttaa aika ahtaalta. Onko teillä enemmän tilaa? Järjestyykö sama koulu jne? Harrastukset?
Teinille on voinut kyllä tulla sellainen käsitys että isän luona rahaa saa enemmän/olisi helpompaa. Kannattaa neuvotteluissa tuoda esille mitkä on teillä talon säännöt. Esim. Viikkorahan edellytyksenä kotityöt ja nuorempien sisarusten hoitoa tms. Voi käydä niin että teini jääkin äidilleen.
Jos olisin nykyinen vaimosi ja meillä olisi tilaa (oma huone teinille) niin muutto olisi ok. Jos taas nykyisessäkin talossa tilanpuutetta niin ei enää teiniä.
Taas tilanne johon ei voi sanoa juuta eikä jaata täällä palstalla.
Tämä pitää keskustella auki. Teinin muutto on hyvä juttu, jos sillä on oikeat syyt. Huono juttu, jos se toteutetaan väärin perustein.
Sitä mä en ymmärrä miksi ap jäät tähä tilanteeseen marinoitumaan ja karkaat turvaan töihin, eikö tilanne pitäisi nyt keskustella selväksi ja auki?
Jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin. Eivät lapset muutu ongelmajätteeksi teini-ikäisenä. Se lukioikäinen teini muuttaa todennäköisesti pois lukion jälkeen lähtiessään opiskelemaan. Eiköhän sen jokainen äitipuoli tai isäpuoli kestä. En ikinä hyväksyisi puolisokseni ketään joka ei sietäisi lapsiani tilanteessa kuin tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka uusperheitä vihaattekin, yrittäkää edes miettiä mitä vänkäätte.
Se koti on isän uuden vaimonkin koti. Hän ei ole mikään kakkosluokan kansalainen, jolle vaan ilmoitetaan, että nyt tänne muuttaa joku. Hänen mielipiteensä on täysin yhtä arvokas kuin isän, tai teinin varsinkaan.
Toisaalta teinin toiveita kannattaa tässä kuunnella, jutella hänen kanssaan isän kodin säännöistä ja periaatteista ja antaa hänen pohtia asiaa rauhassa. Sillä luodaan perustaa hyville väleille aikuisuudessa.
Nyt tässä pitäisi varmaan myös pureutua siihen, miksi tytär haluaisi muuttaa. Onko kyseessä normaalit teinin ja vanhemman huonot välit ja että harmittaa vaikkapa kotiintuloajat, kk-rahan määrä yms. Vai onko jotain oikeasti pielessä äidin luona.
Ja lopuksi, mahdollinen muutto kannattaa ehkä toteuttaa niin, että tytär on ensin esim pitkiä viikonloppuja isän luona ja siitä lähdetään pikku hiljaa katsomaan kuinka homma sujuu. Se on kuitenkin jo myönnytyksen ele teinin suuntaan ja voi jo itsessään rauhoittaa tätä.
Jos on perustanut perheen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, on oltava tietoinen mahdollisuudesta, että lapsi/lapset joskus muuttavatkin isänsä luokse asumaan. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä. Teini tuskin kovin montaa vuotta enää asuu vanhempiensa luona, mutta vaimo koko loppuelämänsä. Aikuisen on joustettava ja omalta osaltaan tuettava miehen vanhemmuutta.
Joku kirjoittikin jo aiemmin, että teinin mielipide on tärkein. On aika hämmentävää, että teinejä kohdellaan näin ja heistä tulee ikään kuin vähemmän tärkeitä kasvaessaan. Teininä tunteet voi olla aika vaikeita ja juuri siksi lapsi tarvitsee tukea, rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa, tunnetta siitä, että on maailman tärkein omille vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Se koti on jo sen uuden vaimon ja hänen edellisen liiton pojan. Mies on tämän järjestelyn hyväksynyt ja vaimo on lähtenyt tähän leikkiin mukaan sillä oletuksella että teini asuu äidillään. Siksi uuden ei tarvitse hyväksyä järjestelyä missä teini muuttaa yhtäkkiä hänen kotiinsa.
Toisekseen heillä ei välttämättä ole tilaa teinille. Mitäs sitten? Et voi vaatia että omiin huoneisiin tottuneet joutuvat jakamaan yhtäkkiä huoneen. Tai sitten laittaa se teini puolisisarensa eli taaperon kanssa samaan huoneeseen. Tai sitten eristää olkkarista pieni nurkka teinille.
Voi tosin olla että mies joutuu lähtemään kolmannelle kierrokselle ja rikkomaan taas yhden perheen. Teini tästä varmaan riemastuisi ja luulisi voittaneensa.
Kolmannelle kierrokselle? Miksi pitää lähteä mihinkään kierrokselle? Voi myös keskittyä niihin lapsiin, ja kantaa vastuuta jo niistä lapsista joita on. Jatkuvasti kumppania vaihtava ihminen, ja jokaisen kanssa lapsia tekevä, ei ajattele lapsensa parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka uusperheitä vihaattekin, yrittäkää edes miettiä mitä vänkäätte.
Se koti on isän uuden vaimonkin koti. Hän ei ole mikään kakkosluokan kansalainen, jolle vaan ilmoitetaan, että nyt tänne muuttaa joku. Hänen mielipiteensä on täysin yhtä arvokas kuin isän, tai teinin varsinkaan.
Toisaalta teinin toiveita kannattaa tässä kuunnella, jutella hänen kanssaan isän kodin säännöistä ja periaatteista ja antaa hänen pohtia asiaa rauhassa. Sillä luodaan perustaa hyville väleille aikuisuudessa.
Nyt tässä pitäisi varmaan myös pureutua siihen, miksi tytär haluaisi muuttaa. Onko kyseessä normaalit teinin ja vanhemman huonot välit ja että harmittaa vaikkapa kotiintuloajat, kk-rahan määrä yms. Vai onko jotain oikeasti pielessä äidin luona.
Ja lopuksi, mahdollinen muutto kannattaa ehkä toteuttaa niin, että tytär on ensin esim pitkiä viikonloppuja isän luona ja siitä lähdetään pikku hiljaa katsomaan kuinka homma sujuu. Se on kuitenkin jo myönnytyksen ele teinin suuntaan ja voi jo itsessään rauhoittaa tätä.
Jos on perustanut perheen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, on oltava tietoinen mahdollisuudesta, että lapsi/lapset joskus muuttavatkin isänsä luokse asumaan. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä. Teini tuskin kovin montaa vuotta enää asuu vanhempiensa luona, mutta vaimo koko loppuelämänsä. Aikuisen on joustettava ja omalta osaltaan tuettava miehen vanhemmuutta.
Joku kirjoittikin jo aiemmin, että teinin mielipide on tärkein. On aika hämmentävää, että teinejä kohdellaan näin ja heistä tulee ikään kuin vähemmän tärkeitä kasvaessaan. Teininä tunteet voi olla aika vaikeita ja juuri siksi lapsi tarvitsee tukea, rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa, tunnetta siitä, että on maailman tärkein omille vanhemmilleen.
No en ota muuhun kantaa, mutta mun on vaikea nähdä, että yhdessäkään ydinperheessä vanhemmat ajattelisivat, että teinin mielipide on jossain isossa aikuisten asiassa, kuten missä asutaan, tärkein. Yllätys, yllätys, ei se ole uusperheessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tilanne, jossa ei vain voi voittaa. Kaikissa vaihtoehdoissa suurin osa osapuolista kärsii. Uusi vaimo kärsii, jos tyttö muuttaa heille, mutta jos tyttö taas ei muuta niin uusi vaimo kärsii silti, koska häntä syyllistetään ym. Tyttö kärsii, jos jää äidilleen (koska se harmittaa häntä tai äidillä on ahdistavaa), mutta tyttö kärsii jos hän muuttaa, koska hän ei ole täysin tervetullut uuden vaimon suunnalta ja äitikin suuttuu muuttamisesta. Äiti kärsii jos tyttö muuttaa, mutta jos tyttö jää äidin luo asumaan, niin äiti kärsii koska tyttö on raivoissaan ja riidat vain pahenee. Isä kärsii, jos tyttö muuttaa, koska uusi vaimo harmistuu ja parisuhde huononee, mutta jos tyttö ei muuta niin isä kärsii koska tyttö raivostuu isälleen. Isän ja uuden vaimon yhteinen lapsi kärsii, koska muutti tyttö tai ei niin riidat johonkin suuntaan lisääntyy.
Jos isä ja uusi vaimo taas eroavat, jotta tyttö voisi muuttaa isälleen, niin siinäkin lopulta kärsii kaikki osapuolet, ehkä eniten se isän ja uuden vaimon yhteinen pieni lapsi.
Minusta nämä kommentit on outoja, että äitipuolen pitäisi jo alusta asti tietää, että lapsi voi muuttaa isälleen. Miten niin? Jos lapsi on koko elämänsä asunut äitinsä kanssa, hänen kaverit onnsiellä, äidillä on vaikka mikä yksinhuoltajuus yms., niin miten ihmeessä äitipuoli voisi varautua moiseen?
Pitääkö ihmisen myös varautua siihen, että anoppi voi muuttaa heille, kun ei dementoituessaan saa hoitopaikkaa? Mitäs otat miehen, jonka äiti elää.
Pitääkö varautua siihen, että mies voi yhtäkkiä haluta muuttaa Intiaan, ja itse haluaa asua Suomessa? Mitäs otat miehen, joka tykkää olla ulkomailla, kun itse tykkää kotimaasta.
Pitääkö varautua siihen, että mies kääntyy mormoniksi? Mitäs otit inhimillisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka uusperheitä vihaattekin, yrittäkää edes miettiä mitä vänkäätte.
Se koti on isän uuden vaimonkin koti. Hän ei ole mikään kakkosluokan kansalainen, jolle vaan ilmoitetaan, että nyt tänne muuttaa joku. Hänen mielipiteensä on täysin yhtä arvokas kuin isän, tai teinin varsinkaan.
Toisaalta teinin toiveita kannattaa tässä kuunnella, jutella hänen kanssaan isän kodin säännöistä ja periaatteista ja antaa hänen pohtia asiaa rauhassa. Sillä luodaan perustaa hyville väleille aikuisuudessa.
Nyt tässä pitäisi varmaan myös pureutua siihen, miksi tytär haluaisi muuttaa. Onko kyseessä normaalit teinin ja vanhemman huonot välit ja että harmittaa vaikkapa kotiintuloajat, kk-rahan määrä yms. Vai onko jotain oikeasti pielessä äidin luona.
Ja lopuksi, mahdollinen muutto kannattaa ehkä toteuttaa niin, että tytär on ensin esim pitkiä viikonloppuja isän luona ja siitä lähdetään pikku hiljaa katsomaan kuinka homma sujuu. Se on kuitenkin jo myönnytyksen ele teinin suuntaan ja voi jo itsessään rauhoittaa tätä.
Jos on perustanut perheen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, on oltava tietoinen mahdollisuudesta, että lapsi/lapset joskus muuttavatkin isänsä luokse asumaan. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä. Teini tuskin kovin montaa vuotta enää asuu vanhempiensa luona, mutta vaimo koko loppuelämänsä. Aikuisen on joustettava ja omalta osaltaan tuettava miehen vanhemmuutta.
Joku kirjoittikin jo aiemmin, että teinin mielipide on tärkein. On aika hämmentävää, että teinejä kohdellaan näin ja heistä tulee ikään kuin vähemmän tärkeitä kasvaessaan. Teininä tunteet voi olla aika vaikeita ja juuri siksi lapsi tarvitsee tukea, rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa, tunnetta siitä, että on maailman tärkein omille vanhemmilleen.
Kenenkään teinin (tai lapsen) mielipide asumispaikkaa koskien ei ole se tärkein mielipide. Aikuiset päättää asumisesta ydinperheessä ja uusperheessä. Sitten kun teini on täysi-ikäinen, niin silloin hänen mielipide on tärkein ja silloin hän päättää itse mihin haluaa sen oman kotinsa perustaa, kuten jokainen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Se koti on jo sen uuden vaimon ja hänen edellisen liiton pojan. Mies on tämän järjestelyn hyväksynyt ja vaimo on lähtenyt tähän leikkiin mukaan sillä oletuksella että teini asuu äidillään. Siksi uuden ei tarvitse hyväksyä järjestelyä missä teini muuttaa yhtäkkiä hänen kotiinsa.
Toisekseen heillä ei välttämättä ole tilaa teinille. Mitäs sitten? Et voi vaatia että omiin huoneisiin tottuneet joutuvat jakamaan yhtäkkiä huoneen. Tai sitten laittaa se teini puolisisarensa eli taaperon kanssa samaan huoneeseen. Tai sitten eristää olkkarista pieni nurkka teinille.
Voi tosin olla että mies joutuu lähtemään kolmannelle kierrokselle ja rikkomaan taas yhden perheen. Teini tästä varmaan riemastuisi ja luulisi voittaneensa.
Voi vaatia jakamaan yhtäkkiä huoneen. Miksei voisi? Toki ottaa päähän jotakuta, mutta perhe on perhe ja silloin jokaisella on oikeus tulla kotiin. Ehkä alunperinkin ollaan lähdetty väärälle linjalle, eikä korostettu tarpeeksi sitä seikkaa, että perheeseen kuuluu yhtälailla myös isän lapsi, vaikka hän ei asukaan kotona. Ehkä ei ole iloittu yhdessä aina siitä, että on teinin isäviikonloppu ja sisarus tulee kotiin. Vanhempien tehtävä on rakentaa hyvät suhteet. Se on pitkäjänteistä työtä, ja aina ei voi tehdä kaikille mieliksi. Kokonaisuus ratkaisee. Itse ottaisin taaperon vanhempien huoneeseen nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka uusperheitä vihaattekin, yrittäkää edes miettiä mitä vänkäätte.
Se koti on isän uuden vaimonkin koti. Hän ei ole mikään kakkosluokan kansalainen, jolle vaan ilmoitetaan, että nyt tänne muuttaa joku. Hänen mielipiteensä on täysin yhtä arvokas kuin isän, tai teinin varsinkaan.
Toisaalta teinin toiveita kannattaa tässä kuunnella, jutella hänen kanssaan isän kodin säännöistä ja periaatteista ja antaa hänen pohtia asiaa rauhassa. Sillä luodaan perustaa hyville väleille aikuisuudessa.
Nyt tässä pitäisi varmaan myös pureutua siihen, miksi tytär haluaisi muuttaa. Onko kyseessä normaalit teinin ja vanhemman huonot välit ja että harmittaa vaikkapa kotiintuloajat, kk-rahan määrä yms. Vai onko jotain oikeasti pielessä äidin luona.
Ja lopuksi, mahdollinen muutto kannattaa ehkä toteuttaa niin, että tytär on ensin esim pitkiä viikonloppuja isän luona ja siitä lähdetään pikku hiljaa katsomaan kuinka homma sujuu. Se on kuitenkin jo myönnytyksen ele teinin suuntaan ja voi jo itsessään rauhoittaa tätä.
Jos on perustanut perheen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, on oltava tietoinen mahdollisuudesta, että lapsi/lapset joskus muuttavatkin isänsä luokse asumaan. Jokaisella lapsella on oikeus isäänsä. Teini tuskin kovin montaa vuotta enää asuu vanhempiensa luona, mutta vaimo koko loppuelämänsä. Aikuisen on joustettava ja omalta osaltaan tuettava miehen vanhemmuutta.
Joku kirjoittikin jo aiemmin, että teinin mielipide on tärkein. On aika hämmentävää, että teinejä kohdellaan näin ja heistä tulee ikään kuin vähemmän tärkeitä kasvaessaan. Teininä tunteet voi olla aika vaikeita ja juuri siksi lapsi tarvitsee tukea, rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa, tunnetta siitä, että on maailman tärkein omille vanhemmilleen.
Kenenkään teinin (tai lapsen) mielipide asumispaikkaa koskien ei ole se tärkein mielipide. Aikuiset päättää asumisesta ydinperheessä ja uusperheessä. Sitten kun teini on täysi-ikäinen, niin silloin hänen mielipide on tärkein ja silloin hän päättää itse mihin haluaa sen oman kotinsa perustaa, kuten jokainen aikuinen.
Minulle lapsen mielipide on tärkein isoissa asioissa. Se ei tarkoita, että tekisin niiden mukaan, mutta teinin mielipide on otettava huomioon. Minusta hänen tunteensa on tässä tärkeimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Se koti on jo sen uuden vaimon ja hänen edellisen liiton pojan. Mies on tämän järjestelyn hyväksynyt ja vaimo on lähtenyt tähän leikkiin mukaan sillä oletuksella että teini asuu äidillään. Siksi uuden ei tarvitse hyväksyä järjestelyä missä teini muuttaa yhtäkkiä hänen kotiinsa.
Toisekseen heillä ei välttämättä ole tilaa teinille. Mitäs sitten? Et voi vaatia että omiin huoneisiin tottuneet joutuvat jakamaan yhtäkkiä huoneen. Tai sitten laittaa se teini puolisisarensa eli taaperon kanssa samaan huoneeseen. Tai sitten eristää olkkarista pieni nurkka teinille.
Voi tosin olla että mies joutuu lähtemään kolmannelle kierrokselle ja rikkomaan taas yhden perheen. Teini tästä varmaan riemastuisi ja luulisi voittaneensa.
5 v:n puolisisarus on se taapero, he sopivat myös ikänsä puolesta mainiosti samaan huoneeseen.
Leikkiin, parisuhde jossa molemmilla on lapsia ei ole koskaan leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä kommentit on outoja, että äitipuolen pitäisi jo alusta asti tietää, että lapsi voi muuttaa isälleen. Miten niin? Jos lapsi on koko elämänsä asunut äitinsä kanssa, hänen kaverit onnsiellä, äidillä on vaikka mikä yksinhuoltajuus yms., niin miten ihmeessä äitipuoli voisi varautua moiseen?
Pitääkö ihmisen myös varautua siihen, että anoppi voi muuttaa heille, kun ei dementoituessaan saa hoitopaikkaa? Mitäs otat miehen, jonka äiti elää.
Pitääkö varautua siihen, että mies voi yhtäkkiä haluta muuttaa Intiaan, ja itse haluaa asua Suomessa? Mitäs otat miehen, joka tykkää olla ulkomailla, kun itse tykkää kotimaasta.
Pitääkö varautua siihen, että mies kääntyy mormoniksi? Mitäs otit inhimillisen ihmisen.
No itseasiassa kyllä. Elämä on niin outo, että kaikkea voi vaan tapahtua. Sitten yhdessä niistä yritetään selvitä. Ehkä joustamattomuus toisen puolesta on yksi syy eroihin. Minä pystyisin ottamaan dementoituneen anopin (jota suorastaan vihaan) kotiimme, jos mies niin haluaisi. Ihan samalla tavalla tiedän mieheni ottavan siskoni neljä lasta meille kasvatettavaksi, jos heidän vanhempansa kuolisivat.
En ikinä ajattele, että elämä menisi jotain tiettyä polkua, vaan se voi heittää eteen oikeastaan mitä vain. Tärkeintä on, että teen oikein miestäni kohtaan ja tuen häntä (ja hän minua) ja että yhdessä selvitään kaikesta. Miehen teinin muuttaminen muutamaksi vuodeksi asumaan on kuitenkin lyhyt aika jos tarkoitus on olla 50 vuotta yhdessä.
Ehkä se kuvittelee että jos on "isin tyttö" niin saa kaiken helposti. Joillekin isillä nimittäin on sellainen tapa että varsinkin teinitytöille ostetaan ne iphonet ja mopoautot eikä kehdata sanoa vastaan.
En kestäisi suhteessa toisen huonosti kasvattamaa teiniä. Saa alapeukuttaa, asia nyt vain on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä kommentit on outoja, että äitipuolen pitäisi jo alusta asti tietää, että lapsi voi muuttaa isälleen. Miten niin? Jos lapsi on koko elämänsä asunut äitinsä kanssa, hänen kaverit onnsiellä, äidillä on vaikka mikä yksinhuoltajuus yms., niin miten ihmeessä äitipuoli voisi varautua moiseen?
Pitääkö ihmisen myös varautua siihen, että anoppi voi muuttaa heille, kun ei dementoituessaan saa hoitopaikkaa? Mitäs otat miehen, jonka äiti elää.
Pitääkö varautua siihen, että mies voi yhtäkkiä haluta muuttaa Intiaan, ja itse haluaa asua Suomessa? Mitäs otat miehen, joka tykkää olla ulkomailla, kun itse tykkää kotimaasta.
Pitääkö varautua siihen, että mies kääntyy mormoniksi? Mitäs otit inhimillisen ihmisen.
No itseasiassa kyllä. Elämä on niin outo, että kaikkea voi vaan tapahtua. Sitten yhdessä niistä yritetään selvitä. Ehkä joustamattomuus toisen puolesta on yksi syy eroihin. Minä pystyisin ottamaan dementoituneen anopin (jota suorastaan vihaan) kotiimme, jos mies niin haluaisi. Ihan samalla tavalla tiedän mieheni ottavan siskoni neljä lasta meille kasvatettavaksi, jos heidän vanhempansa kuolisivat.
En ikinä ajattele, että elämä menisi jotain tiettyä polkua, vaan se voi heittää eteen oikeastaan mitä vain. Tärkeintä on, että teen oikein miestäni kohtaan ja tuen häntä (ja hän minua) ja että yhdessä selvitään kaikesta. Miehen teinin muuttaminen muutamaksi vuodeksi asumaan on kuitenkin lyhyt aika jos tarkoitus on olla 50 vuotta yhdessä.
Itse asiassa minäkin ajattelen samoin. Nuo kaikki on niitä "myötä- ja vastoinkäymisiä". Mutta kyseenalaistan tämän palstan syyllistämisen. Mitä tahansa voi elämässä tapahtua kuolemia myöten. Kaikki muutokset tuntuu pahalta, mutta niiden kanssa sitten opetellaan elämään. Mutta kaikkeen ei vain voi varautua. Jos elämää pelkää liikaa, niin sitten lakataan elämästä. Toivonsa menettäneet ikisinkut ovat hyvä esimerkki siitä, että on tullut ei-haluttuja muutoksia ja sitten päätetään erakoitua, jottei kukaan eikä mikään enää minua satuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Se koti on jo sen uuden vaimon ja hänen edellisen liiton pojan. Mies on tämän järjestelyn hyväksynyt ja vaimo on lähtenyt tähän leikkiin mukaan sillä oletuksella että teini asuu äidillään. Siksi uuden ei tarvitse hyväksyä järjestelyä missä teini muuttaa yhtäkkiä hänen kotiinsa.
Toisekseen heillä ei välttämättä ole tilaa teinille. Mitäs sitten? Et voi vaatia että omiin huoneisiin tottuneet joutuvat jakamaan yhtäkkiä huoneen. Tai sitten laittaa se teini puolisisarensa eli taaperon kanssa samaan huoneeseen. Tai sitten eristää olkkarista pieni nurkka teinille.
Voi tosin olla että mies joutuu lähtemään kolmannelle kierrokselle ja rikkomaan taas yhden perheen. Teini tästä varmaan riemastuisi ja luulisi voittaneensa.
5 v:n puolisisarus on se taapero, he sopivat myös ikänsä puolesta mainiosti samaan huoneeseen.
Leikkiin, parisuhde jossa molemmilla on lapsia ei ole koskaan leikkiä.
Meillä tuo ei toimisi mitenkään. Meidän 6v ei tule toimeen 2v kanssa kuin sillon kun molemmilla omat huoneet. Kokeiltu on. Molemmilla on pakko olla oma tila mihin päästä pois tekemään omia juttuja. 6v ei myöskään tykkää että taapero koskee hänen leluihinsa koska ne hajoaa herkemmin ja on tarkka siitä että huone on siisti missä 2v on kuin hurrikaani. Miehen teini edellisestä suhteesta meillä käydessä nukkuu työhuoneessa jossa on hänelle sänky ja kaappi jne missä pitää omat tavarat. Tämä sopii kaikille näin kun poika käy vain viikonloppuja ja kesällä hieman pidempään.
Jos poika nyt yhtäkkiä muuttaisi meille niin se työhuone ei meillä kävisi koska itse tarvin sen työntekoon. Lisäksi en suostu laittamaan yhtäkään lapsista meidän huoneeseen ja kahta nuorimmasta ei voi laittaa myöskään samaan. Eli silloin teini joutuisi taaperon kanssa samaan huoneeseen koska ovat puolisisaruksia. 6v on siis minun edellisestä suhteesta. Emme ala muuttamaan isompaan vain siksi että teini yhtäkkiä haluaa asua meillä.
Meidän elämä toimii siksi että kaikki on juuri nyt niinkuin ne on.
Nyt vain ketju teinille luettavaksi. Voi rauhassa päättää ryhtyykö uusperhehärdelleihin ja wt elämään sitten isona. 😀
Vaikka uusperheitä vihaattekin, yrittäkää edes miettiä mitä vänkäätte.
Se koti on isän uuden vaimonkin koti. Hän ei ole mikään kakkosluokan kansalainen, jolle vaan ilmoitetaan, että nyt tänne muuttaa joku. Hänen mielipiteensä on täysin yhtä arvokas kuin isän, tai teinin varsinkaan.
Toisaalta teinin toiveita kannattaa tässä kuunnella, jutella hänen kanssaan isän kodin säännöistä ja periaatteista ja antaa hänen pohtia asiaa rauhassa. Sillä luodaan perustaa hyville väleille aikuisuudessa.
Nyt tässä pitäisi varmaan myös pureutua siihen, miksi tytär haluaisi muuttaa. Onko kyseessä normaalit teinin ja vanhemman huonot välit ja että harmittaa vaikkapa kotiintuloajat, kk-rahan määrä yms. Vai onko jotain oikeasti pielessä äidin luona.
Ja lopuksi, mahdollinen muutto kannattaa ehkä toteuttaa niin, että tytär on ensin esim pitkiä viikonloppuja isän luona ja siitä lähdetään pikku hiljaa katsomaan kuinka homma sujuu. Se on kuitenkin jo myönnytyksen ele teinin suuntaan ja voi jo itsessään rauhoittaa tätä.