Älyvapaimmat työtehtävät mitä teillä on ollut

Ei ole tapahtunut minulle, mutta ystäväni selitti juuri, kuinka hänen työpaikkansa lähellä olevassa puistikossa käy joku kaupungin työntekijä joka päivä syksyisin haravoimassa maahan pudonneet lehdet kasaan. Kukaan ei niitä hae, joten yön aiknana lehdet on taas levinneet. Ja taas haravoidaan. Ja taas jätetään hakematta. Ja taas leviää. Ja taas har... :D

Olin kesätöissä hevostallilla ja toimenkuvaani kuului siis hevosten hoitaminen, tallin siivous sekä ratsastajien avustaminen. Jos mulla oli "vapaa-aikaa" (eli pidin esim. lounastauon), niin tallin omistaja yritti pakottaa minut siivoamaan kotinsa. Myös puutarhatöitä olisi pitänyt tehdä. Työ oli 24/7 päivystyshommaa tallin pihapiirissä asuen, eikä vapaa-aikaa ollut. Palkka oli huono ja senkin maksussa oli vaikeuksia.

Koulun harjoittelussa menin apulaisohjaajaksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien päivätoimintakeskukseen. Mun piti pitää mielenterveyskuntoutujille leikkitunteja ja askartelua. Oli elämäni hirveimmät 2kk. Sain huonot arvostelut harjoittelun loputtua, koska en suostunut kohtelemaan kuntoutujia kuten lapsia.

Tällä hetkellä olen "suojatyöpaikassa" appiukon firmassa. Mulla ei ole mitään oikeaa työtehtävää vaan teen vähän mitä sattuu. Yleensä koristelen toimistoa, suunnittelen juhlia ja vastailen puhelimeen. Lempihomma tähän mennessä on ollut "päivä kahvilassa", jolloin maistelin firman piikkiin erilaisia juustokakkuja ja mun piti päättää parhaimmat, joita tarjottaisiin palaverieväinä. :D Yleensä istun netissä tai katselen elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Tehtäväni oli istua vieraiden tullessa aulan vastaanottotiskillä ja esittää vastaanottohenkilöä. Minulla oli oikeasti ihan eri tehtävät, mutta aina, kun oli tulossa vieraita, vedin hiukset nutturalle, jakun niskaan ja esitin, että firmalla oli varaa palkata joku pelkästään vastaamaan puhelimeen ja kaatamaan kahvia. Oikeasti pomot keittivät itse kahvia ja tyhjensivät tiskikoneenkin joutessaan. Yleensä ne palaveripullatkin olivat pomoni itsensä hakemia ja tarjolle laittamia.

Voitko kertoa lisää? :D 

Lähihoitaja mielisairaalassa. Pelkkää istumista ja kännyssä facessa olin kaikissa vuoroissa ainakin 6 h.

Joskus nuorena työskentelin eräässä ketjuvaateliikkeessä, ja muistan miten välillä piti saksilla leikellä joitain pikkuvikaisia vaate-eriä ja heittää ne roskiin. Kerran oli satsi toppatakkeja, joissa oli joku sellainen virhe mikä esti myynnin, mutta olisivat olleet ihan käyttökelpoisia jos ne olisi vaikka lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. Ei kuulemma sopinut ketjun imagoon sellainen hyväntekeväisyys. Hirvitti leikellä niitä vaatteita roskiin.

Turhauttavaa oli myös välillä myydä sellaisia vaatteita täyteen hintaan, joista tiesi että seuraavana päivänä olisivat roimassa alennuksessa/kampanjassa. Tämä tosin on ihan normaalia kaupankäyntiä kaikkialla, mutta olen kai liian hellämielinen, kun pisti sydämeen nähdä jonkun vähävaraisen ostavan esm. jonkun kalliin ulkovaatteen täyteen hintaan, kun tiesin että seuraavana päivänä sen olisi saanut puoleen hintaan. Joo, kaupan ala ja taloudellisten voittojen maksimointi ei vain ole mun kuppi teetä.

Pesen toimiston ikkunoita, pyyhin pölyjä, täytän ja tyhjään tiskikonetta, kävin vaihdattamassa renkaat autoon...

Työnimikkeeni on sihteeri ja olen toimistossa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Olin tikkauskoneenhoitajana patjatehtaalla...

Aina tarvitaan vastaaja, jonka penis toimii ns. aivoina.

Olen erikoistunut lasten sairaanhoitajaksi ja teen töitä lasten teholla. Siivojien kuluista säästetään joten joudun välillä siivoushommiin. Prioriteetit kohdallaan.

Työharjoittelussa siirsin vastuuhenkilöni työkaverin vanhoilta VHS-nauhoilta aikanaan tv:stä nauhotettuja jääkiekkopelejä koneelle. Tunsin tekeväni suorastaan yhteiskunnallisesti merkittävää työtä.

Oranssi banaani kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään miksi naisia ei välttämättä arvosteta. No ei varmasti kun olette lapasia... Vapaalla ei ole pakko tulla töihin ja jos menee siitä pitää tulla palkan lisäksi korvaus. Useassa TESsissä näin.

No mutta hei, tuohan on vain sitä paljon mainostettua joustamista. Siis sitä, jonka työnantaja muistaa ja palkitsee vakinaistamisella tai ylennyksellä. Sitten nämä joustajat jäävät pomon mieleen ja ovat turvassa yt:ssä. Uskokoon ken tahtoo.

Minulla oli joskus esimiehenä omasta mielestään Herra Isoherra. Olin ollut leikkauksessa ja olin sairauslomalla, kun Herra Isoherra soitti ja sanoi, että minun pitää tulla töihin, kun hän nyt minua tarvitsee. Sanoin, että en pääse, kun en pysty kävelemään. Esimies haki minut kotoa pariksi tunniksi töihin. Töissä olikin kriittiset paikat: minun piti kirjoittaa kirjekuoreen vastaanottajan nimi ja osoite, kun Herra Isoherra ei kuulemma osannut. Siinä sitten istuskelin loput pari tuntia ja sitten esimies toi minut takaisin kotiin.

Olin nuorena apteekissa teknisenä työntekijänä. Spurgu istui odotustilan tuolilla ja kusi sen läpimäräksi. Minun ja toisen nuoren teknisen piti pestä se kusinen tuoli. Siivooja ei siis tätä voinut tehdä.

Laitoin tehtaan liukuhihnalla sillejä vatsat vastakkain 8h ja seisoin seuraavan päivän toisella hihnalla kauha kädessä odottamassa, että jos kone menee jumiin, niin törkin kauhalla sillejä kunnes taas rullaa. Kaksi päivää tätä riitti mulle ja jännästi tän opiskeluaikaisen kokemuksen jälkeen maistui taas opiskelu. Nykyäänkin jos tässä mun oikeassa ammatissa tulee päiviä, että homma tylsistyttää, niin mietin sillitehdasta ja sitä, että jotkut oikeasti tekee sitä työkseen. Toisessa työpaikassa torilla tehtävänä oli pyyhkiä likaisella rätillä hometta appelsiinien päältä ja laittaa myyntiin.

Olen kiinteistöhuollossa ja meillä oli asiakaskohteena eräs liikerakennus, jossa oli R-kioski (muistaakseni).

Kaikki varmasti tietävät, että keväisin, kun lumet sulavat ja maa lämpiää, niin hiekoitushiekka pöllyää. Meillä on useimpien asiakaskohteidemme kanssa ihan huoltosopimukseen kirjattu, että keväisin käydään pesemässä asfalttialueet eikä siis tarvitse työtä erikseen joka vuosi tilata.

Eräänä keväisenä päivänä tämä yrittäjä soitti meille aivan raivohulluna kuinka asiakkaat TUKEHTUVAT parkkipaikalle ja hänkin joutuu kyseenalaistamaan työturvallisuuttaan, niin paljon siellä se hiekka pöllyää. Sanoin, että parin päivän päästä on ihan kirjattu parkkialueen pesu, joten jos vaan pysyisivät hengissä siihen asti, niin ei tarvitse päivystyksenä mennä tekemään (mikä tietysti sitten maksaa ylimääräistä). Mutta ei, sinne on mentävä HETI tai se on meidän niskassa jos joku tukehtuu hiekkaan ja kuolee parkkipaikalla.

Menin sinne sitten pesemään asfalttia illalla, päivystystyönä. Tunti sen jälkeen taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla.

Täysin turhaan tehty homma.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin tehtaan liukuhihnalla sillejä vatsat vastakkain 8h ja seisoin seuraavan päivän toisella hihnalla kauha kädessä odottamassa, että jos kone menee jumiin, niin törkin kauhalla sillejä kunnes taas rullaa. Kaksi päivää tätä riitti mulle ja jännästi tän opiskeluaikaisen kokemuksen jälkeen maistui taas opiskelu. Nykyäänkin jos tässä mun oikeassa ammatissa tulee päiviä, että homma tylsistyttää, niin mietin sillitehdasta ja sitä, että jotkut oikeasti tekee sitä työkseen. Toisessa työpaikassa torilla tehtävänä oli pyyhkiä likaisella rätillä hometta appelsiinien päältä ja laittaa myyntiin.

No mikäs tuossa sillitehtaan työssä oli älyvapaata? Samoin kun joku kirjoitti punninneensa muistaakseni 400g leikkelettä johonkin. Miten ihmeessä kuvittelette niiden kaupasta ostamienne sillien, leikkele- tai juustoviipaleiden sinne pakettiin menevän, ellei joku tee sitä? Tylsää ehkä joo, mutta sen tekemisellä on tarkoitus.

Älyvapaata on mielestäni esim toimiston siivous ja pölyjen pyyhintä ennen remonttia, myyntikuntoisten tai ainakin lahjoitettavissa olevien vaatteiden silppuaminen, hyvien ruokien roskiin heittäminen, maidon kaataminen viemäriin vain koska pakkaus ei ole "täydellinen" (eikö olis voinut myydä vaik ale hintaan?), työntekijän hakeminen kotoa sairaslomalla vain kirjoittamaan kirjekuoreen osoite jne

Moni voi olla kanssani eri mieltä, mutta tylsä/pitkäveteinen ja älyvapaa on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä vuodeosastolla. Urani ehdottomia "helmiä" on kun joku oli paskonut putkan lattialle ja sitten yllätin ko.henkilön pesemästä vessanpöntössä käsiään. Se äänetön manausten määrä!

Heh..hih..hoh hoh hoo..

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sihteerinä. Muuten pidän työstäni ja se on monipuolista, mutta esimieheni saattaa välittää minulle sähköpostinsa, jossa on liitteenä esim. kolme sivuinen tiedote. Ja hän pyytää minua tulostamaan sen ja toimittamaan hänelle. Toimistomme ei ole kauhean lähellä toisiaan, joten en tajua miksei hän vain voi itse tulostaa papereitaan.

Kysy.

Katso silmiin ja kysy. Artikuloi selkeästi, pehmeästi ja kärsivällisen oloisesti, tarkoituksenasi non-verbaalisesti kaikin tavoin viestittää, epätietoisuutesi ja aito ymmärtämisen halusi.

Joskus 1960-luvulla olin kesätöissä elintarvikkeiden tukkuvarastolla, josta lähti tavaraa kauppoihin ja ravintoloille. Jouduin repimään irti tölkeistä etikettejä "Jalostajan jouluherneitä" ja liimaamaan tapettiliisterillä tilalle "Jalostajan vihreitä herneitä". Oli siis kesä, ja jouluhernesesonki oli ollutta ja mennyttä eikä varastoon tavallista isommaksi jäänyt ylimääräinen satsi olisi enää pärjännyt seuraavaan jouluun. Siispä ne piti saada kaupaksi, ja ravintoloille ne menivät täydestä kuin väärä raha.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapahtunut minulle, mutta ystäväni selitti juuri, kuinka hänen työpaikkansa lähellä olevassa puistikossa käy joku kaupungin työntekijä joka päivä syksyisin haravoimassa maahan pudonneet lehdet kasaan. Kukaan ei niitä hae, joten yön aiknana lehdet on taas levinneet. Ja taas haravoidaan. Ja taas jätetään hakematta. Ja taas leviää. Ja taas har... :D

Ei ole kaupungin palkkalistoilla oleva hlö, vaan työttömyydestään kuntoutumassa oleva arkeensa sisältöä saava, työelämän pelisääntöjä opiskeleva "ihminen"

Olin muutama vuosi sitten töissä rakennuksella, jossa työt oli keskeytetty vakavien rakennusvirhe-epäilyjen vuoksi. Työmaa oli kuitenkin hyvin näkyvällä paikalla, joten imagosyistä se ei saanut näyttää keskeytetyltä. Pari kuukautta siis piti mennä joka aamu töihin "rakentamaan" taloa, jota ei oikeasti saanut rakentaa eteenpäin ollenkaan.

Sitten nosteltiin nosturilla tavaroita paikasta toiseen, siirreltiin laseria sinne tänne, pätkittiin lautoja ilman mitään syytä ja tuijoteltiin piirustuksia sen näköisenä kuin jotain tehtäisiinkin. Pyöritettiin kiviä betonimyllyssä ja koitettiin pitää työn ääniä yllä tekemättä mitään. Oli paljon raskaampaa kuin oikea työnteko.

Itse nautin liukuhihnatyöstä koska olen paljon älykkäämpi ja filosofisempi tapaus kun yksikään narisija tällä palstalla. ÄLYVAPAA on sitä kun älysi on vapaasti käytettävissä muuhun kuin siihen itse työhön.

Moni tuntemistani neroista työskentelee juuri noissa aivot narkikkaan duuneissa.

Aika paljonkin alkaa närästämään kun lukee noita juttuja missä hyvää tavaraa heitetään roskiin, kun maapallo on muutenkin hukkumassa psaskaan ja eläimiä kuolee sukupuuttoon. Pistää vihaksi.