Lue keskustelun säännöt.
Älyvapaimmat työtehtävät mitä teillä on ollut
08.08.2017 |
Olen töissä baarissa ja meille haetaan viinat Virosta. Työntekijät lähtee hakureissulle ja jos tullimiehet kysyy jotain niin pitää sanoa että tulee vain omaan käyttöön. Kaikki ilman erillistä korvausta. Yhdessä toisessa paikassa piti omalla henkilöautolla kuljettaa firman perävaunua joka oli poikkeuksetta ylikuormassa.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten töissä rakennuksella, jossa työt oli keskeytetty vakavien rakennusvirhe-epäilyjen vuoksi. Työmaa oli kuitenkin hyvin näkyvällä paikalla, joten imagosyistä se ei saanut näyttää keskeytetyltä. Pari kuukautta siis piti mennä joka aamu töihin "rakentamaan" taloa, jota ei oikeasti saanut rakentaa eteenpäin ollenkaan.
Sitten nosteltiin nosturilla tavaroita paikasta toiseen, siirreltiin laseria sinne tänne, pätkittiin lautoja ilman mitään syytä ja tuijoteltiin piirustuksia sen näköisenä kuin jotain tehtäisiinkin. Pyöritettiin kiviä betonimyllyssä ja koitettiin pitää työn ääniä yllä tekemättä mitään. Oli paljon raskaampaa kuin oikea työnteko.
En kestä enää.
Iltapaskalehden älyvapaa täti. Tee juttu tästä pliis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä harjoittelupäivänäni sain tehtäväksi liimata postimerkkejä kirjekuoriin. Olisin toivonut että kauppakorkeakoulusta valmistuneena olisin saanut jotain haastavampaa tekemistä...
Ollessani eräässä lafkassa pääkokkina, kesken lounasvuoron keittiöpäälikkö tuli hakemaan minut ruoanlaitosta roskakatokseen polkemaan biojäteastiaa tiiviimmäksi, koska se oli hänen mielestään liian täynnä. En tähän suostunut ja hän teki asiasta kantelun talon johdolle, jonka takia hän sai potkut, koska oli koeajalla...🤣
Tämä ei tapahtunut minulle, mutta asun kerrostalossa, jonka vieressä on pitkää heinää kasvava niitty, jonka halki kulkee oikopolku. Yhtenä loppukesän päivänä lauma nuoria kesätyöntekijöitä tuli viikatteiden kanssa ja niitti sen polun kummaltakin puolelta heinät metrin leveydeltä pois. Polku on pitkä, joten kyllä siihen aikaa tuhraantui. Kolme päivää myöhemmin tuli sellainen iso ajettava niittokone ja niitti koko niityn sileäksi vartissa.
Armeijassa yliluutnantin käskystä monistin 70 kappaletta 40 sivuisia selvityksiä tai selontekoja tms.
Kopiokoneena oli muinainen minilaite, jossa ei ollut kunnollista paperinsyöttöä edes puhtaille papereille (muistaakseni nekin piti syöttää sinne yksi kerrallaan). Kopiokasettikin loppui kesken ja jouduin hakemaan sellaisen kaupungilta. Olin levittänyt koko urakan varuskuntatoimiston lattialle ja olin juuri saanut kaikki lajiteltua pinoihinsa ja olin nitomassa ensimmäisiä, kun komppanianpäällikkö tulee sisään ja kysyy mitä teen.
Tuli kielto jatkaa homaa ja että ne kaikki pitää tuhota toimiston kehnolla paperisilppurilla.
Koko päivä siihen sitten menikin ja tuloksena pelkästään tappiota veronmaksajille.
Olen myös ollut valvomassa sitä kun varuskunnan flokkipatjoja hävitettiin ohjesäännön mukaisesti.
Kaikki patjat piti purkaa osiin, jossa täytteet ja kankaat ovat eri pinoissa. Patjat oli osastoitu siten, että olivat kuin aaltopahvia ja jokainen osasto piti viiltää erikseen auki.
Sitten kun kaikki oli tuhottu, tuli yliluutnantti laskemaan kankaat, kaikki kuormattiin samalle lavalle ja ajettiin kaatopaikalle samaan kasaan.
Siihen aikaan siellä oli myös sääntönä, että toimistokalusteet pitää pilkkoa niin että ne saa sullottua 10*10 senttiä reiästä läpi, jonka jälkeen ne piti polttaa, mutta siihen hommaan en sentään joutunut.
Ai niin ja olen myös joutunut ampumaan konepistoolilla varikolta kuitattuja panoksia siksi ettei niitä voinut säännön mukaan viedä sinne takaisin. Ei ollut lipastuslaitetta ja peukalo tulee aika nopeasti kipeäksi kun niitä tunkee lippaisiin käsin. Enkä oppinut osumaan lonkalta mihinkään maaliin, vaikka yritin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoauudestaan kirjoitti:
Olen siivooja. Kerran piti siivota ennen remonttia toimistotilat viimeisen päälle puhtaaksi. Esim. kaikki lamppujen päälliset ym. piti olla pölyttömät. Sitten siellä tehtiin remontti ja kaikki paikat oli vielä enemmän sotkussa. Remontin jälkeen se piti siivota taas. Ikinä en ymmärtänyt miksi se piti siivota ennen remonttia viimeisen päälle siistiksi?
Olen ollut töissä yrityksessä joka hoiti pääasiassa uudiskohteiden loppusiivousta, eli suomeksi me siivottiin rakennustöiden jälkeen talot ja asunnot asuttavaan kuntoon. Aika tavanomaista oli ja on varmaan tänäkin päivänä, että aikataulu pettää ja meidät vaadittiin tekemään loppusiivous ennen kuin esim. listat on laitettu. Aina joskus turhautti käydä pesemässä samoja lattioita uudestaan ja uudestaan. Jonkinlaista kommunikointiyhteyttä olisi toivonut rakennusfirmojen vastaavien ja oman pomonsa välille. Turhaa työtä kaikille ja rahanmenoa varsinkin omalle työnantajalle.
Joku kirjoitti että töissä vain käänneltiin ruisleivän palasia toisinpäin. Miten pääsen tähän työhön? Juuri tuo homma olisi omiaan mulle! Vastuu töissä ahdistaa, tuota leipien kääntelyä tekisin vaikka loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tapahtunut minulle, mutta ystäväni selitti juuri, kuinka hänen työpaikkansa lähellä olevassa puistikossa käy joku kaupungin työntekijä joka päivä syksyisin haravoimassa maahan pudonneet lehdet kasaan. Kukaan ei niitä hae, joten yön aiknana lehdet on taas levinneet. Ja taas haravoidaan. Ja taas jätetään hakematta. Ja taas leviää. Ja taas har... :D
Ei ole kaupungin palkkalistoilla oleva hlö, vaan työttömyydestään kuntoutumassa oleva arkeensa sisältöä saava, työelämän pelisääntöjä opiskeleva "ihminen"
Turussa seurailin yhden syksyn kuinka kiinteistöhuollon jätkät puhalteli lehtiä pihoilta toisille. Ensin kävi yksi puhaltamassa lehdet meidän pihalla naapurikerrostalon pihalle, seuraavana päivänä ne samat lehdet puhallettiin takaisin toisen firman toimesta. Kolme vai neljä kierrostako kerkesivät puhallella (reklamaationa oletettavasti ensimmäisen puhaltelun jälkeen) ennenkuin lehdet jäätyivät maahan kiinni. Tosi fiksun oloista hommaa..
Heh. Meillä on firman yleissähköpostiosoite, jota minä hoidan. Viestejä ei saa lähettää eteenpäin, vaan joka ikinen pitää tulostaa. Oli sitten kiitos, lomaviesti tai mikä tahansa. Kaikki, joka ikinen pitää tulostaa. Samoin joka ikinen lähetetty viesti pitää tulostaa, vaikka kyseessä olisi vain joku ihan mitätön pikkuasia. Esimies ei itse juurikaan lähettele posteja, vaan minä kirjoitan ne sanelusta. Tunnen olevani vuodessa 1996 tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että ketjussa on älyvapaita työtehtäviä, mutta täällä olikin älyvapaita työntekijöitä.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Armeijassa yliluutnantin käskystä monistin 70 kappaletta 40 sivuisia selvityksiä tai selontekoja tms.
Kopiokoneena oli muinainen minilaite, jossa ei ollut kunnollista paperinsyöttöä edes puhtaille papereille (muistaakseni nekin piti syöttää sinne yksi kerrallaan). Kopiokasettikin loppui kesken ja jouduin hakemaan sellaisen kaupungilta. Olin levittänyt koko urakan varuskuntatoimiston lattialle ja olin juuri saanut kaikki lajiteltua pinoihinsa ja olin nitomassa ensimmäisiä, kun komppanianpäällikkö tulee sisään ja kysyy mitä teen.
Tuli kielto jatkaa homaa ja että ne kaikki pitää tuhota toimiston kehnolla paperisilppurilla.
Koko päivä siihen sitten menikin ja tuloksena pelkästään tappiota veronmaksajille.
Olen myös ollut valvomassa sitä kun varuskunnan flokkipatjoja hävitettiin ohjesäännön mukaisesti.
Kaikki patjat piti purkaa osiin, jossa täytteet ja kankaat ovat eri pinoissa. Patjat oli osastoitu siten, että olivat kuin aaltopahvia ja jokainen osasto piti viiltää erikseen auki.
Sitten kun kaikki oli tuhottu, tuli yliluutnantti laskemaan kankaat, kaikki kuormattiin samalle lavalle ja ajettiin kaatopaikalle samaan kasaan.
Siihen aikaan siellä oli myös sääntönä, että toimistokalusteet pitää pilkkoa niin että ne saa sullottua 10*10 senttiä reiästä läpi, jonka jälkeen ne piti polttaa, mutta siihen hommaan en sentään joutunut.
Ai niin ja olen myös joutunut ampumaan konepistoolilla varikolta kuitattuja panoksia siksi ettei niitä voinut säännön mukaan viedä sinne takaisin. Ei ollut lipastuslaitetta ja peukalo tulee aika nopeasti kipeäksi kun niitä tunkee lippaisiin käsin. Enkä oppinut osumaan lonkalta mihinkään maaliin, vaikka yritin pitkään.
Minä en kestä että joku/jotkut älykkyysosamäärältään alle 70 miehet luulevat olevansa jotain mahtavia, kun pääsevät käskyttämään ja komentamaan armeijaan. Sodan jälkeen.
Ja sitten vielä halveksimaan naisia, kun naiset eivät ole armeijaa käyneet.
Yääääk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoittelijana on tullut tehtyä monella alalla niin turhia hommia. Esim kun kauppaan tuli iiiiso aleajan erä tilpehööriä virheellisellä viivakoodilla, istuin läjän kanssa verhon takana ja yliviivasin viivakodit mustalla tussilla...
Vierailija kirjoitti:
Heh. Meillä on firman yleissähköpostiosoite, jota minä hoidan. Viestejä ei saa lähettää eteenpäin, vaan joka ikinen pitää tulostaa. Oli sitten kiitos, lomaviesti tai mikä tahansa. Kaikki, joka ikinen pitää tulostaa. Samoin joka ikinen lähetetty viesti pitää tulostaa, vaikka kyseessä olisi vain joku ihan mitätön pikkuasia. Esimies ei itse juurikaan lähettele posteja, vaan minä kirjoitan ne sanelusta. Tunnen olevani vuodessa 1996 tai jotain.
Tuostahan pääsee näppärästi eroon kun lähetät siihen postiin roskapostia jostain tilapäisosoitteesta.
Muutama tuhat turhaan tulostettua postia luultavasti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana erään muotimerkin kuvauksissa assarina oleminen... Silitin joka ikisen vaatekappaleen, purin ja pakkasin vaatteet. Työpäivät ahtaissa studiotiloissa eikä ehtinyt ulos koko päivänä. Vaihdoin opintojeni päätyttyä alaa.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Armeijassa yliluutnantin käskystä monistin 70 kappaletta 40 sivuisia selvityksiä tai selontekoja tms.
Kopiokoneena oli muinainen minilaite, jossa ei ollut kunnollista paperinsyöttöä edes puhtaille papereille (muistaakseni nekin piti syöttää sinne yksi kerrallaan). Kopiokasettikin loppui kesken ja jouduin hakemaan sellaisen kaupungilta. Olin levittänyt koko urakan varuskuntatoimiston lattialle ja olin juuri saanut kaikki lajiteltua pinoihinsa ja olin nitomassa ensimmäisiä, kun komppanianpäällikkö tulee sisään ja kysyy mitä teen.
Tuli kielto jatkaa homaa ja että ne kaikki pitää tuhota toimiston kehnolla paperisilppurilla.
Koko päivä siihen sitten menikin ja tuloksena pelkästään tappiota veronmaksajille.
Olen myös ollut valvomassa sitä kun varuskunnan flokkipatjoja hävitettiin ohjesäännön mukaisesti.
Kaikki patjat piti purkaa osiin, jossa täytteet ja kankaat ovat eri pinoissa. Patjat oli osastoitu siten, että olivat kuin aaltopahvia ja jokainen osasto piti viiltää erikseen auki.
Sitten kun kaikki oli tuhottu, tuli yliluutnantti laskemaan kankaat, kaikki kuormattiin samalle lavalle ja ajettiin kaatopaikalle samaan kasaan.
Siihen aikaan siellä oli myös sääntönä, että toimistokalusteet pitää pilkkoa niin että ne saa sullottua 10*10 senttiä reiästä läpi, jonka jälkeen ne piti polttaa, mutta siihen hommaan en sentään joutunut.
Ai niin ja olen myös joutunut ampumaan konepistoolilla varikolta kuitattuja panoksia siksi ettei niitä voinut säännön mukaan viedä sinne takaisin. Ei ollut lipastuslaitetta ja peukalo tulee aika nopeasti kipeäksi kun niitä tunkee lippaisiin käsin. Enkä oppinut osumaan lonkalta mihinkään maaliin, vaikka yritin pitkään.
Minä en kestä että joku/jotkut älykkyysosamäärältään alle 70 miehet luulevat olevansa jotain mahtavia, kun pääsevät käskyttämään ja komentamaan armeijaan. Sodan jälkeen.
Ja sitten vielä halveksimaan naisia, kun naiset eivät ole armeijaa käyneet.
Yääääk!
Tyhmimmät eivät ylene kovin korkealle, mutta heistä on eniten riesaa.
Komppanian päällikkö oli muuten kyllästynyt hommaansa ja oli osin siksikin aika alkoholisoitunut.
Välillä hän oli viikonkin ryyppyreissulla ja koko paikka oli silloin liemessä kun lomakkeisiin ei saatu allekirjoituksia.
Tästä on kyllä jo aikaa ja ehkä siellä on systeemi jotenkin parantunut.
Kesätyöläisenä olen erotellut neppareiden puoliskot eri kasoihin, jonka jälkeen laittanut kaikki yksitellen samaan purkkiin.... Jonka jälkeen tulostaa tarratulostimella liimalaput joissa luki Neppareita 2€ 😓
Kalatehtaalla oli aina niin mieltä ylentäviä tehtäviä. Parasta oli tillittäminen, eli tillin ripotteleminen graavilohen päälle. Sitä kun teki liukuhihnan päässä kahdeksan tuntia, onneksi sentään sunnuntaina ja tuplapalkalla, niin ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaivattua vaihtelua työhön toi tillipurkin ajoittainen täyttäminen.
Samaisessa tehtaassa pääsin kerran toimimaan apukätenä kahden liukuhihnan liitoskohdassa. Toinen hihna oli kapeampi kuin edellinen, joten leveämmältä hihnalta vierekkäin tulevista kahdesta kalapaketeista toinen piti siirtää toisen perään. Paketointikone oli vanha ja hidas, noita paketteja tuli noin 45 sekunnin välein. Aika kävi pitkäksi tässäkin hommassa.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Meillä on firman yleissähköpostiosoite, jota minä hoidan. Viestejä ei saa lähettää eteenpäin, vaan joka ikinen pitää tulostaa. Oli sitten kiitos, lomaviesti tai mikä tahansa. Kaikki, joka ikinen pitää tulostaa. Samoin joka ikinen lähetetty viesti pitää tulostaa, vaikka kyseessä olisi vain joku ihan mitätön pikkuasia. Esimies ei itse juurikaan lähettele posteja, vaan minä kirjoitan ne sanelusta. Tunnen olevani vuodessa 1996 tai jotain.
Tuli tästä mieleen. Mä joudun silloin tällöin kirjottaan pomon sähköpostiviestejä. Hän kirjoittaa sanottavansa paperille lyijykynällä ja mun pitää naputella viesti koneelle. Tähän tuhraantuu ihan liian paljon aikaa, koska pomon käsiala on niin sotkuista, että en saa kaikista sanoista selvää. Lisäksi en työskentele suomeksi, vaan ns. kolmannella kielelläni, joten joudun myös googlettamaan, että sanapäätteet jne meneen oikein. Mikäs siinä, saan hyvää palkkaa, mutta jos pomo kirjoittaisi viestinsä suoraan koneella, niin säästyisi aikaa ja rahaa.
En kestä enää.