Noloja tilanteita, kun olet ollut miehestä kiinnostunut ja mies ei

Vuositolkulla on leikitty kissaa ja hiirtä ja sitten paljastuukin että mies onkin vain parempaa odotellessa vedättänyt minua. Kehtasi oikein suuttua ja väittää että vain minä olen ollut aktiivisesti kiinnostunut ja hän vain kohteliaana kaveripohjalla. Juupa juu, kavereiltahan minä suihin otan, nimenomaan. Sekö että alunperin minä olin aloitteellinen antoi oikeuden miehelle törkeään käytökseen? Noloa että olin niin hölmö etten aiemmin tajunnut. Mutta syvällä sisimmässäni olen todella pettynyt ja surullinen.

Näin on tapahtunut kohdallani kaksi kertaa. Tulen pakkomielteiseksi miehestä ja vaikka hän haukkuu ulkonököni täysin ja tekee selväksi että olen vastenmielinen, en voi lopettaa miehelle viestittelyä. Viestejä lähtee varsinkin kännissä. Huh heijaa mikähän mua vaivaa?

Olen flirtti nainen ja voin vähän avata noiden työkaverimiesten käytöstä. Flirttailen monen miehen (ja naisen) kanssa. Vain yhteen mieheen olen tosissani ihastunut. Moni mies innostuu flirtistä liikaa ja tulkitsee sen syviksi tunteiksi. Tosiasiassa pidän ihmisistä ja näen heissä kiinnostavia puolia, mutten tarkoita kevyellä flirtilläni muuta. En siis inhoa näitä miehiä, mutta jos he pyytäisivät ulos, torjuisin heidät kosks en ole kiinnostunut flirttiä edemmästä. Suurin osa ymmärtää tämän.

Ihastus taas, hänelle olen välillä tyly, vaikken haluaisi. Välillä flirttailen hänelle jos olo on itsevarma.

Vierailija kirjoitti:

Töissä olin ihastunut yhteen mieheen. Minusta hänkin näytti katselevan minua usein ja tulevan työasioiden hoitamisen kannalta tarpeettoman usein juttelemaan mulle. En kuitenkaan ollut varma että kuvittelenko vaan, kun olen itse niin ihastunut joten en tehnyt mitään ehdotuksia, yritin vaan hymyilemällä ja aina mielelläni hänelle juttelemalla ilmaista että seura on erittäin toivottua. 

Ei homma kuitenkaan edennyt mihinkään. Kerran sitten mentiin yhdessä asiakkaalle palaveriin, ja jostain hetken inspiraatiosta kun mies kysyi palaverin jälkeen, että mitäs teet nyt, sanoin että taidan käydä kahvilla jossain tässä keskustassa, tuutko mukaan? Mies näytti suorastaan järkyttyneeltä ja alkoi änkyttää että en mä... meen siis konttorille... ei kun kotiin siis jo kun kello on niin paljon... Tämän jälkeen mies ei ole puhunut minulle koskaan edes työasioita, vaan hoitaa ne vain sähköpostilla :(

Sait sentään vastauksen. Minä olen vastaavassa tilanteessa kysynyt ainoastaan lounaalle ja sekin oli ilmeisesti niin tyrmistyttävä ehdotus, ettei mies vastannut mitään. Lähdin sitten yksin. Ollaan kyllä puheväleissä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olin ihastunut yhteen mieheen. Minusta hänkin näytti katselevan minua usein ja tulevan työasioiden hoitamisen kannalta tarpeettoman usein juttelemaan mulle. En kuitenkaan ollut varma että kuvittelenko vaan, kun olen itse niin ihastunut joten en tehnyt mitään ehdotuksia, yritin vaan hymyilemällä ja aina mielelläni hänelle juttelemalla ilmaista että seura on erittäin toivottua. 

Ei homma kuitenkaan edennyt mihinkään. Kerran sitten mentiin yhdessä asiakkaalle palaveriin, ja jostain hetken inspiraatiosta kun mies kysyi palaverin jälkeen, että mitäs teet nyt, sanoin että taidan käydä kahvilla jossain tässä keskustassa, tuutko mukaan? Mies näytti suorastaan järkyttyneeltä ja alkoi änkyttää että en mä... meen siis konttorille... ei kun kotiin siis jo kun kello on niin paljon... Tämän jälkeen mies ei ole puhunut minulle koskaan edes työasioita, vaan hoitaa ne vain sähköpostilla :(

Mulle käynyt vastaavasti. Kaksi vuotta silmäpeliä työkaverimiehen kanssa ja viestittelyä välillä töiden jälkeenkin (siis ihan frendipohjalta). Välillä töissä vaan tuijoteltiin toisiamme silmiin ja punasteltiin jne.. Jotenkin luulin että välillämme oli jotain kun hän jäi useasti kiinni minun katselemisestani. Olin niin ihastunut mutta ujo. Odotin miehen aloitetta kaksi vuotta ja sitten riitti. Kysyin itse häntä treffeille. Mieheltä tuli täystyrmäys että hänellä kyllä itsesuojeluvaisto pelaa eikä halua että hänelle naureskellaan työpaikalla. Olin vähä ihmeissäni kyseisestä vastauksesta ja sanoin että mä pidän yksityiselämäni erillään työstä ja mä taisin jotenkin käsittää meidän katseet väärin. Mies vastasi ettei halua alkaa tunteiden kanssa leikkimään. Seuraavana päivänä mies ei moikannut eikä edes katsonut muhun. No ajattelin että se siitä sitten ja käyttäydyin miestä kohtaan kuten ketä tahansa työkaveria (en siis enää tuijotellut tai ottanut katsekontaktia kyseiseen mieheen). Parin vkon päästä mies alkoi taas tuijottelemaan jne... Ota tuosta nyt sit selvää mutta kyllä nolotti ja nolottaa edelleen, oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Kaiholla muistelen miestä edelleen ja enkä voi unohtaa..

Saattoihan se ollakin ihastunut, mutta ei halunnut työpaikkasuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä olin ihastunut yhteen mieheen. Minusta hänkin näytti katselevan minua usein ja tulevan työasioiden hoitamisen kannalta tarpeettoman usein juttelemaan mulle. En kuitenkaan ollut varma että kuvittelenko vaan, kun olen itse niin ihastunut joten en tehnyt mitään ehdotuksia, yritin vaan hymyilemällä ja aina mielelläni hänelle juttelemalla ilmaista että seura on erittäin toivottua. 

Ei homma kuitenkaan edennyt mihinkään. Kerran sitten mentiin yhdessä asiakkaalle palaveriin, ja jostain hetken inspiraatiosta kun mies kysyi palaverin jälkeen, että mitäs teet nyt, sanoin että taidan käydä kahvilla jossain tässä keskustassa, tuutko mukaan? Mies näytti suorastaan järkyttyneeltä ja alkoi änkyttää että en mä... meen siis konttorille... ei kun kotiin siis jo kun kello on niin paljon... Tämän jälkeen mies ei ole puhunut minulle koskaan edes työasioita, vaan hoitaa ne vain sähköpostilla :(

Mulle käynyt vastaavasti. Kaksi vuotta silmäpeliä työkaverimiehen kanssa ja viestittelyä välillä töiden jälkeenkin (siis ihan frendipohjalta). Välillä töissä vaan tuijoteltiin toisiamme silmiin ja punasteltiin jne.. Jotenkin luulin että välillämme oli jotain kun hän jäi useasti kiinni minun katselemisestani. Olin niin ihastunut mutta ujo. Odotin miehen aloitetta kaksi vuotta ja sitten riitti. Kysyin itse häntä treffeille. Mieheltä tuli täystyrmäys että hänellä kyllä itsesuojeluvaisto pelaa eikä halua että hänelle naureskellaan työpaikalla. Olin vähä ihmeissäni kyseisestä vastauksesta ja sanoin että mä pidän yksityiselämäni erillään työstä ja mä taisin jotenkin käsittää meidän katseet väärin. Mies vastasi ettei halua alkaa tunteiden kanssa leikkimään. Seuraavana päivänä mies ei moikannut eikä edes katsonut muhun. No ajattelin että se siitä sitten ja käyttäydyin miestä kohtaan kuten ketä tahansa työkaveria (en siis enää tuijotellut tai ottanut katsekontaktia kyseiseen mieheen). Parin vkon päästä mies alkoi taas tuijottelemaan jne... Ota tuosta nyt sit selvää mutta kyllä nolotti ja nolottaa edelleen, oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Kaiholla muistelen miestä edelleen ja enkä voi unohtaa..

Jos se olikin ihastunut, mutta luuli, että sinä ihastuksen huomattuasi halusit vain kiusata?

Laitoin pari päivää sitten entiselle säädölle viestiä ja kysyin mitä kuuluu. Ei vastannut nyt kaduttaa ja hävettää.

Juuri 18-vuotta täytettyäni onnistuin ihastumaan uudestaan ja uudestaan miehiin, jotka vedättivät minkä kerkesivät.. Toisaalta tilanteen aina tiesinkin, mutta ihastuneena järki ei aina mene tunteiden edelle..

Odotin ku kuuta nousevaa viestiä mieheltä... Sitten ku tuli se perinteinen viesti, että "Miten menee?" , niin heitin suunnilleen voltin. Jos mies ei sitten innostunutkaan viestittelemään enempää, niin aloin ns. kerjäämään huomiota ja ilmaisemaan muka vahingossa kiinnostustani. Saatoin selitellä, et oon menossa ehkä kaupungille siinä käymään ostaa jonku jutun sattumoisin sen kämpän läheltä.. Sit kaikkee tyhmää saatoin sanoo, et ei sit olla missää tekemisissä, jos et halua... Ja tarkoitus tietenki vongata mieheltä anelua, että haluaisikin kanssani kaikkea.

Yäk. Sairaan epätoivoinen roikkuja oon ollu. Hävettää.