Noloja tilanteita, kun olet ollut miehestä kiinnostunut ja mies ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän kyseisissä tilanteissa on noloa?

jos vaikka mies on tasoajattelun mukaan erittäin erittäin erittäin komea ja nainen taas erittäin erittäin erittäin ruma, niin onhan se lähestyminen noin lähtökohtaisesti aika noloa, vai mitä.

Ne miehet, joita itse olen lähestynyt ovat olleet ihan taviksia, silti on tullut pakit joka ikinen kerta. En ole mikään monsteri, vaan ihan tavis. Ilmeisesti miehet ovat todella nirsoja naisen ulkonäön suhteen.

Naisilla on taipumus yliarvioida omaa ulkonäköään. Todennäköisesti sinäkin olet lähempänä sitä monsteria kuin tavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noita joskus nuorempana.. Hölmönä kuvittelin että ihan yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen, no opin hyvin äkkiä että silloin mies kohtelee huonosti koska "saanti on varma kun se itse lähestyi" eikä varmasti ota enää yhteyttä.

Ei tietenkään mitenkään voinut johtua niistä miehistä, joita lähestyit.

Saattoi toki, mutta minulla oli aina paljon vientiä, rumempia sai potkia pois ja silti jäivät roikkumaan, jos käyttäydyin viileästi. Jos menin itse tekemään aloitteen, mies piti jotenkin helppona ja outona kun lähestyin ja kohtelu oli sen mukaista.

Sinusta se johtui. Naiset eivät melkein koskaan osaa kunnolla lähestyä, tuolla tavalla ylpeästi "otanpa tästä nyt munaa itselleni" -tyyliin se melkein aina on. Ylimielisyys on suurempi turn off kuin räväkkyys.

Ok. Jos on ylimielistä mennä pyytämään tanssimaan tai juttelemaan sanomalla "moi, mä oon Laura, katselin sua tossa kun tanssit, kivat muuvit! Mitäs kuuluu?" ja vast. Niin olin toki ylimielinen. No, kaikki voittavat kun en lähesty enää ketään ja silti on vientiä :)

Naiivina hölmönä luulin yhden myyjäpojan flirttailevan tosissaan. Sain hänen puhelinnumeronsa kaupanteon yhteydessä, ja kysyin häntä myöhemmin kahville. Hän suostui, mutta kertoi samaan hengenvetoon että ei ehdi ennen kuin x ajankohtana. Ja instasta sain seurata, miten hän teki kaikkea muuta kuin mitä väitti olevansa tekemässä...

Toisen kerran olin umpirakastunut mieheen, joka teki minulle törkeät oharit. Edes nämä oharit eivät laannuttaneet tunteitani. Sain tältä mieheltä anteeksipyynnön pari viikkoa ohareiden jälkeen. Sen jälkeen itse vielä alennuin kysymään häneltä, ollaanko me ihan ok... Pari kk myöhemmin päädyttiin kuitenkin sänkyyn, ja tuosta pari kk menin sanomaan suoraan, että en pysty unohtamaan häntä. Mies ei tietenkään tuntenut samoin.

Joo, joskus voisi vaan luovuttaa ajoissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noita joskus nuorempana.. Hölmönä kuvittelin että ihan yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen, no opin hyvin äkkiä että silloin mies kohtelee huonosti koska "saanti on varma kun se itse lähestyi" eikä varmasti ota enää yhteyttä.

Ei tietenkään mitenkään voinut johtua niistä miehistä, joita lähestyit.

Saattoi toki, mutta minulla oli aina paljon vientiä, rumempia sai potkia pois ja silti jäivät roikkumaan, jos käyttäydyin viileästi. Jos menin itse tekemään aloitteen, mies piti jotenkin helppona ja outona kun lähestyin ja kohtelu oli sen mukaista.

Sinusta se johtui. Naiset eivät melkein koskaan osaa kunnolla lähestyä, tuolla tavalla ylpeästi "otanpa tästä nyt munaa itselleni" -tyyliin se melkein aina on. Ylimielisyys on suurempi turn off kuin räväkkyys.

Ok. Jos on ylimielistä mennä pyytämään tanssimaan tai juttelemaan sanomalla "moi, mä oon Laura, katselin sua tossa kun tanssit, kivat muuvit! Mitäs kuuluu?" ja vast. Niin olin toki ylimielinen. No, kaikki voittavat kun en lähesty enää ketään ja silti on vientiä :)

Jep, ylimielisyys suorastaan paistaa läpi. Lue vaikka tuo viimeinen lause. Olet todellinen turn off jo ihan tekstimuodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noita joskus nuorempana.. Hölmönä kuvittelin että ihan yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen, no opin hyvin äkkiä että silloin mies kohtelee huonosti koska "saanti on varma kun se itse lähestyi" eikä varmasti ota enää yhteyttä.

Ei tietenkään mitenkään voinut johtua niistä miehistä, joita lähestyit.

Saattoi toki, mutta minulla oli aina paljon vientiä, rumempia sai potkia pois ja silti jäivät roikkumaan, jos käyttäydyin viileästi. Jos menin itse tekemään aloitteen, mies piti jotenkin helppona ja outona kun lähestyin ja kohtelu oli sen mukaista.

Sinusta se johtui. Naiset eivät melkein koskaan osaa kunnolla lähestyä, tuolla tavalla ylpeästi "otanpa tästä nyt munaa itselleni" -tyyliin se melkein aina on. Ylimielisyys on suurempi turn off kuin räväkkyys.

Ok. Jos on ylimielistä mennä pyytämään tanssimaan tai juttelemaan sanomalla "moi, mä oon Laura, katselin sua tossa kun tanssit, kivat muuvit! Mitäs kuuluu?" ja vast. Niin olin toki ylimielinen. No, kaikki voittavat kun en lähesty enää ketään ja silti on vientiä :)

Jep, ylimielisyys suorastaan paistaa läpi. Lue vaikka tuo viimeinen lause. Olet todellinen turn off jo ihan tekstimuodossa.

XD sinun kannattaa siis pysyä kaukana, mikä menetys meille molemmille.

Töissä olin ihastunut yhteen mieheen. Minusta hänkin näytti katselevan minua usein ja tulevan työasioiden hoitamisen kannalta tarpeettoman usein juttelemaan mulle. En kuitenkaan ollut varma että kuvittelenko vaan, kun olen itse niin ihastunut joten en tehnyt mitään ehdotuksia, yritin vaan hymyilemällä ja aina mielelläni hänelle juttelemalla ilmaista että seura on erittäin toivottua. 

Ei homma kuitenkaan edennyt mihinkään. Kerran sitten mentiin yhdessä asiakkaalle palaveriin, ja jostain hetken inspiraatiosta kun mies kysyi palaverin jälkeen, että mitäs teet nyt, sanoin että taidan käydä kahvilla jossain tässä keskustassa, tuutko mukaan? Mies näytti suorastaan järkyttyneeltä ja alkoi änkyttää että en mä... meen siis konttorille... ei kun kotiin siis jo kun kello on niin paljon... Tämän jälkeen mies ei ole puhunut minulle koskaan edes työasioita, vaan hoitaa ne vain sähköpostilla :(

En ole koskaan saanut pakkeja. Oma kiinnostus on kyllä monesti lerpahtanut.

Kerran en edes muistanu lähestyneeni kännissä yhtä.

Noloin oli, kun minua järjestelmällisesti kiusattiin teeskentelemällä ihastusta. Ja minä en tajunnut että kyse oli kiusaamisesta. 

Olin tullut uuteen erittäin miesvaltaiseen työpaikkaan it-alalla. Ehkä kuukauden päästä kuitenkin yllätyksekseni yksi työkaveri otti yhteyttä sähköpostilla ja tunnusti taitavansa olla vähän ihastunut minuun. Minä en ole hoikka enkä nätti, joten vähän yllätyin, mutta hmm, ehkä nuo "nörtit" ei ole niin ulkonäkökeskeisiä sitten. Mies vaikutti hiljaiselta ja mukavalta, ulkonäöltään tavalliselta, joten ehkäpä hän ihan oikeasti olisi voinut ihastua talon ainoaan naistyöntekijään, kun ei ujouttaan löydä kauniimpia?

No, minä vastasin jotain mikä ei ollut valtavan innokasta mutta kiinnostunutta kumminkin. Kirjoittelu jatkui ja meni intiimimmäksi. Mies myös tuli kahvihuoneeseen aina samaan aikaan kun minäkin menin ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin kun puhuin jotain. Minä aloin jo aika lailla haaveilla omasta mukavasta, varmaankin perheenisätyyppisestä DI-miehestä... 

Kylmää vettä alkoi tulla niskaan, kun kerran taukohuoneessa taas kun olin syömässä lounasta, mies tuli siihen, katseli palavasti ja alkoi jollain tekosyyllä haluta meille kylään. Tyyliin "kattomaan sun uutta näytönohjainta". Ihmettelin, että miksi viereisessä pöydässä istuva ryhmä työntekijöitä purskahti ikään kuin pidätettyyn nauruun. Mutta ehkä niillä oli sitten joku oma juttu mikä nauratti. Silti alkoi epäilyttää että mistä on kyse ja lopulta pienten mutkin kautta kävi selville, että tämähän oli ihan klassista kiusaamista. Jätkäporukka oli suunnitellut koko jutun, että järkätään vähän hupia sillä, että lähetetään tuolle rumalle ämmälle rakkausviestejä ja nauretaan sen vastauksia, ja sitä että yleensä tuommoinen voi uskoa että joku olisi häneen oikeasti ihastunut. Hävetti ihan hitosti kun kävi ilmi että kaikki mitä vastasin miehelle, jonka sinisilmäisesti luulin olevan minuun oikeasti ihastunut, meni Forwardina koko konttorille ja siellä niitä porukalla naurettiin :(

Vierailija kirjoitti:

Noloin oli, kun minua järjestelmällisesti kiusattiin teeskentelemällä ihastusta. Ja minä en tajunnut että kyse oli kiusaamisesta. 

Olin tullut uuteen erittäin miesvaltaiseen työpaikkaan it-alalla. Ehkä kuukauden päästä kuitenkin yllätyksekseni yksi työkaveri otti yhteyttä sähköpostilla ja tunnusti taitavansa olla vähän ihastunut minuun. Minä en ole hoikka enkä nätti, joten vähän yllätyin, mutta hmm, ehkä nuo "nörtit" ei ole niin ulkonäkökeskeisiä sitten. Mies vaikutti hiljaiselta ja mukavalta, ulkonäöltään tavalliselta, joten ehkäpä hän ihan oikeasti olisi voinut ihastua talon ainoaan naistyöntekijään, kun ei ujouttaan löydä kauniimpia?

No, minä vastasin jotain mikä ei ollut valtavan innokasta mutta kiinnostunutta kumminkin. Kirjoittelu jatkui ja meni intiimimmäksi. Mies myös tuli kahvihuoneeseen aina samaan aikaan kun minäkin menin ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin kun puhuin jotain. Minä aloin jo aika lailla haaveilla omasta mukavasta, varmaankin perheenisätyyppisestä DI-miehestä... 

Kylmää vettä alkoi tulla niskaan, kun kerran taukohuoneessa taas kun olin syömässä lounasta, mies tuli siihen, katseli palavasti ja alkoi jollain tekosyyllä haluta meille kylään. Tyyliin "kattomaan sun uutta näytönohjainta". Ihmettelin, että miksi viereisessä pöydässä istuva ryhmä työntekijöitä purskahti ikään kuin pidätettyyn nauruun. Mutta ehkä niillä oli sitten joku oma juttu mikä nauratti. Silti alkoi epäilyttää että mistä on kyse ja lopulta pienten mutkin kautta kävi selville, että tämähän oli ihan klassista kiusaamista. Jätkäporukka oli suunnitellut koko jutun, että järkätään vähän hupia sillä, että lähetetään tuolle rumalle ämmälle rakkausviestejä ja nauretaan sen vastauksia, ja sitä että yleensä tuommoinen voi uskoa että joku olisi häneen oikeasti ihastunut. Hävetti ihan hitosti kun kävi ilmi että kaikki mitä vastasin miehelle, jonka sinisilmäisesti luulin olevan minuun oikeasti ihastunut, meni Forwardina koko konttorille ja siellä niitä porukalla naurettiin :(

Huh huh, typerintä mitä olen vähään aikaan kuullut! Miesten toiminta siis, ei sinun. <3

Töihin tuli mun viereiselle työpisteelle komea espanjalainen mies. Siinä jotain small talkia usein heitettiin ja kerran tuli perjantain innostamana kysyttyä miestä baariin yhdelle. Mies meni ihan vaivaantuneeksi ja kalpeksi ja sanoi jotain sellaista kuin "I'd never... I respect you like I respect my own mother or grandmother" Ilmeisesti näytin sitten hänen äitinsä tai isoäitinsä ikäiseltä ja täysin mahdottomalta baariseuraksi :(

Vierailija kirjoitti:

Noloin oli, kun minua järjestelmällisesti kiusattiin teeskentelemällä ihastusta. Ja minä en tajunnut että kyse oli kiusaamisesta. 

Olin tullut uuteen erittäin miesvaltaiseen työpaikkaan it-alalla. Ehkä kuukauden päästä kuitenkin yllätyksekseni yksi työkaveri otti yhteyttä sähköpostilla ja tunnusti taitavansa olla vähän ihastunut minuun. Minä en ole hoikka enkä nätti, joten vähän yllätyin, mutta hmm, ehkä nuo "nörtit" ei ole niin ulkonäkökeskeisiä sitten. Mies vaikutti hiljaiselta ja mukavalta, ulkonäöltään tavalliselta, joten ehkäpä hän ihan oikeasti olisi voinut ihastua talon ainoaan naistyöntekijään, kun ei ujouttaan löydä kauniimpia?

No, minä vastasin jotain mikä ei ollut valtavan innokasta mutta kiinnostunutta kumminkin. Kirjoittelu jatkui ja meni intiimimmäksi. Mies myös tuli kahvihuoneeseen aina samaan aikaan kun minäkin menin ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin kun puhuin jotain. Minä aloin jo aika lailla haaveilla omasta mukavasta, varmaankin perheenisätyyppisestä DI-miehestä... 

Kylmää vettä alkoi tulla niskaan, kun kerran taukohuoneessa taas kun olin syömässä lounasta, mies tuli siihen, katseli palavasti ja alkoi jollain tekosyyllä haluta meille kylään. Tyyliin "kattomaan sun uutta näytönohjainta". Ihmettelin, että miksi viereisessä pöydässä istuva ryhmä työntekijöitä purskahti ikään kuin pidätettyyn nauruun. Mutta ehkä niillä oli sitten joku oma juttu mikä nauratti. Silti alkoi epäilyttää että mistä on kyse ja lopulta pienten mutkin kautta kävi selville, että tämähän oli ihan klassista kiusaamista. Jätkäporukka oli suunnitellut koko jutun, että järkätään vähän hupia sillä, että lähetetään tuolle rumalle ämmälle rakkausviestejä ja nauretaan sen vastauksia, ja sitä että yleensä tuommoinen voi uskoa että joku olisi häneen oikeasti ihastunut. Hävetti ihan hitosti kun kävi ilmi että kaikki mitä vastasin miehelle, jonka sinisilmäisesti luulin olevan minuun oikeasti ihastunut, meni Forwardina koko konttorille ja siellä niitä porukalla naurettiin :(

Mitä ihmettä? Onko tämä tosiaan totta? Oletko edelleen samassa työpaikassa? Miten työkaverit käyttäytyivät jatkossa? Olen todella pahoillani, jos tämä on totta. :(

Ei noloja pakkeja olekaan. Tietysti jos toinen osapuoli ei ole kypsä tai älyllä varustettu, niin saattaa käyttäytyä nolosti esim haukkumalla tai yrittäen nolata jotenkin. Mutta silloinhan on vain hyvä, ettei idioottia kiinnostanut :D

Menin baarissa kerran juttelemaan jollekin miehelle ja tämä vastasi, että "sori sä et oo kyllä mikään hyvännäköinen, joten ei kiinnosta." No eihän siinä mitään, sanoi ainakin suoraan mitä ajatteli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloin oli, kun minua järjestelmällisesti kiusattiin teeskentelemällä ihastusta. Ja minä en tajunnut että kyse oli kiusaamisesta. 

Olin tullut uuteen erittäin miesvaltaiseen työpaikkaan it-alalla. Ehkä kuukauden päästä kuitenkin yllätyksekseni yksi työkaveri otti yhteyttä sähköpostilla ja tunnusti taitavansa olla vähän ihastunut minuun. Minä en ole hoikka enkä nätti, joten vähän yllätyin, mutta hmm, ehkä nuo "nörtit" ei ole niin ulkonäkökeskeisiä sitten. Mies vaikutti hiljaiselta ja mukavalta, ulkonäöltään tavalliselta, joten ehkäpä hän ihan oikeasti olisi voinut ihastua talon ainoaan naistyöntekijään, kun ei ujouttaan löydä kauniimpia?

No, minä vastasin jotain mikä ei ollut valtavan innokasta mutta kiinnostunutta kumminkin. Kirjoittelu jatkui ja meni intiimimmäksi. Mies myös tuli kahvihuoneeseen aina samaan aikaan kun minäkin menin ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin kun puhuin jotain. Minä aloin jo aika lailla haaveilla omasta mukavasta, varmaankin perheenisätyyppisestä DI-miehestä... 

Kylmää vettä alkoi tulla niskaan, kun kerran taukohuoneessa taas kun olin syömässä lounasta, mies tuli siihen, katseli palavasti ja alkoi jollain tekosyyllä haluta meille kylään. Tyyliin "kattomaan sun uutta näytönohjainta". Ihmettelin, että miksi viereisessä pöydässä istuva ryhmä työntekijöitä purskahti ikään kuin pidätettyyn nauruun. Mutta ehkä niillä oli sitten joku oma juttu mikä nauratti. Silti alkoi epäilyttää että mistä on kyse ja lopulta pienten mutkin kautta kävi selville, että tämähän oli ihan klassista kiusaamista. Jätkäporukka oli suunnitellut koko jutun, että järkätään vähän hupia sillä, että lähetetään tuolle rumalle ämmälle rakkausviestejä ja nauretaan sen vastauksia, ja sitä että yleensä tuommoinen voi uskoa että joku olisi häneen oikeasti ihastunut. Hävetti ihan hitosti kun kävi ilmi että kaikki mitä vastasin miehelle, jonka sinisilmäisesti luulin olevan minuun oikeasti ihastunut, meni Forwardina koko konttorille ja siellä niitä porukalla naurettiin :(

Mitä ihmettä? Onko tämä tosiaan totta? Oletko edelleen samassa työpaikassa? Miten työkaverit käyttäytyivät jatkossa? Olen todella pahoillani, jos tämä on totta. :(

Aivan kauhea juttu. Hei tuon kirjoittanut, olen tosi pahoillani. Kukaan ei ansaitse tuollaista. Mulla on myös kokemuksia omasta rumuudestani muttei sentään tuossa mittakaavassa. Mulle on vaan sanottu suoraan että sori mutten vois olla kiinnostunut sunlaisesta naisesta. Ei sentään valehdeltu ja kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Noloin oli, kun minua järjestelmällisesti kiusattiin teeskentelemällä ihastusta. Ja minä en tajunnut että kyse oli kiusaamisesta. 

Olin tullut uuteen erittäin miesvaltaiseen työpaikkaan it-alalla. Ehkä kuukauden päästä kuitenkin yllätyksekseni yksi työkaveri otti yhteyttä sähköpostilla ja tunnusti taitavansa olla vähän ihastunut minuun. Minä en ole hoikka enkä nätti, joten vähän yllätyin, mutta hmm, ehkä nuo "nörtit" ei ole niin ulkonäkökeskeisiä sitten. Mies vaikutti hiljaiselta ja mukavalta, ulkonäöltään tavalliselta, joten ehkäpä hän ihan oikeasti olisi voinut ihastua talon ainoaan naistyöntekijään, kun ei ujouttaan löydä kauniimpia?

No, minä vastasin jotain mikä ei ollut valtavan innokasta mutta kiinnostunutta kumminkin. Kirjoittelu jatkui ja meni intiimimmäksi. Mies myös tuli kahvihuoneeseen aina samaan aikaan kun minäkin menin ja tuijotti minua intensiivisesti silmiin kun puhuin jotain. Minä aloin jo aika lailla haaveilla omasta mukavasta, varmaankin perheenisätyyppisestä DI-miehestä... 

Kylmää vettä alkoi tulla niskaan, kun kerran taukohuoneessa taas kun olin syömässä lounasta, mies tuli siihen, katseli palavasti ja alkoi jollain tekosyyllä haluta meille kylään. Tyyliin "kattomaan sun uutta näytönohjainta". Ihmettelin, että miksi viereisessä pöydässä istuva ryhmä työntekijöitä purskahti ikään kuin pidätettyyn nauruun. Mutta ehkä niillä oli sitten joku oma juttu mikä nauratti. Silti alkoi epäilyttää että mistä on kyse ja lopulta pienten mutkin kautta kävi selville, että tämähän oli ihan klassista kiusaamista. Jätkäporukka oli suunnitellut koko jutun, että järkätään vähän hupia sillä, että lähetetään tuolle rumalle ämmälle rakkausviestejä ja nauretaan sen vastauksia, ja sitä että yleensä tuommoinen voi uskoa että joku olisi häneen oikeasti ihastunut. Hävetti ihan hitosti kun kävi ilmi että kaikki mitä vastasin miehelle, jonka sinisilmäisesti luulin olevan minuun oikeasti ihastunut, meni Forwardina koko konttorille ja siellä niitä porukalla naurettiin :(

Huhhuh, on kyllä harvinaisen sairas ilmapiiri tuolla työpaikalla. Jos itse saisin forwardina tuollaisen viestin niin lähtisin saman tien hakemaan uutta työpaikkaa. Vaikken siis itse olisikaan uhrina moisessa vedätyksessä.

Tapasin nuorena miehen tämän töiden kautta niin, että olin hänen asiakkaansa. Tulkitsin miehen hyviä asiakaspalvelutaitoja niin että hänen täytyy olla kiinnostunut juuri minusta. Olihan hän innokas hoitamaan asioitani ja kuvittelin hänen soittavan ja näkevän minua useammin mitä kyseisen asian tiimoilta tarvitsisi. Hieman petyin kun en sit saanut treffikutsua, kun vikan kerran nähtiin. Mutta ei hätää! Senhän oli pakko johtua siitä, ettei mies uskaltanut töissä lähestyä asiakasta, kun hän kuitenkin on niin luottamuksellinen henkilö. Päätin sitten että en kehtaa suoraa kysyä, niin lähetän sähköpostia. Hänen työsähköpostiin. Viestiteltiin viikko tai kaksi sähköpostein, mutta aina kun kysyin kahvittelua niin mies ignoorasi ja lopulta lakkasi kokonana vastaamasta. En vieläkään tajua, että oliko se mies sitten vaan niin kiltti ettei kehdannut saman tien jättää vastaamatta tai kieltäytyä kutsusta. Ja miten oon itse jaksanut monta kertaa jankata siitä kahvittelusta. Luulis että nainen tajuais jättää asian sikseen, kun mies ensimmäisen kerran ignooraa treffikutsun. Jälkikäteen mua edelleen nolottaa oma innokkuus ja naiivi haikailu, mutta toivon että kyseinen ihminen osasi ottaa sen imarteluna eikä ahdisteluna :s

Vierailija kirjoitti:

Töissä olin ihastunut yhteen mieheen. Minusta hänkin näytti katselevan minua usein ja tulevan työasioiden hoitamisen kannalta tarpeettoman usein juttelemaan mulle. En kuitenkaan ollut varma että kuvittelenko vaan, kun olen itse niin ihastunut joten en tehnyt mitään ehdotuksia, yritin vaan hymyilemällä ja aina mielelläni hänelle juttelemalla ilmaista että seura on erittäin toivottua. 

Ei homma kuitenkaan edennyt mihinkään. Kerran sitten mentiin yhdessä asiakkaalle palaveriin, ja jostain hetken inspiraatiosta kun mies kysyi palaverin jälkeen, että mitäs teet nyt, sanoin että taidan käydä kahvilla jossain tässä keskustassa, tuutko mukaan? Mies näytti suorastaan järkyttyneeltä ja alkoi änkyttää että en mä... meen siis konttorille... ei kun kotiin siis jo kun kello on niin paljon... Tämän jälkeen mies ei ole puhunut minulle koskaan edes työasioita, vaan hoitaa ne vain sähköpostilla :(

Mulle käynyt vastaavasti. Kaksi vuotta silmäpeliä työkaverimiehen kanssa ja viestittelyä välillä töiden jälkeenkin (siis ihan frendipohjalta). Välillä töissä vaan tuijoteltiin toisiamme silmiin ja punasteltiin jne.. Jotenkin luulin että välillämme oli jotain kun hän jäi useasti kiinni minun katselemisestani. Olin niin ihastunut mutta ujo. Odotin miehen aloitetta kaksi vuotta ja sitten riitti. Kysyin itse häntä treffeille. Mieheltä tuli täystyrmäys että hänellä kyllä itsesuojeluvaisto pelaa eikä halua että hänelle naureskellaan työpaikalla. Olin vähä ihmeissäni kyseisestä vastauksesta ja sanoin että mä pidän yksityiselämäni erillään työstä ja mä taisin jotenkin käsittää meidän katseet väärin. Mies vastasi ettei halua alkaa tunteiden kanssa leikkimään. Seuraavana päivänä mies ei moikannut eikä edes katsonut muhun. No ajattelin että se siitä sitten ja käyttäydyin miestä kohtaan kuten ketä tahansa työkaveria (en siis enää tuijotellut tai ottanut katsekontaktia kyseiseen mieheen). Parin vkon päästä mies alkoi taas tuijottelemaan jne... Ota tuosta nyt sit selvää mutta kyllä nolotti ja nolottaa edelleen, oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Kaiholla muistelen miestä edelleen ja enkä voi unohtaa..

Ei oo tullu pakkeja ku en ikinä tee naisena aloitetta..

No jos joku osaa tabssia oikeasti perkeleen hyvin niin sillä kyllä voi saada aika hyvin naisia.

Olet ihan varma nyt ettet vähintään ampunut liian korkealle?