Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita sinkkunaisia, joilla mieskiintiö täynnä?
06.08.2017 |
Minulla kaksi pitkää suhdetta takana, joista toinen avioliitto ja lapsia. Toinen suhde vuosien seurustelu. Sinkkuna sitten kaksi vuotta ja joku onneton viritelmä miesten suhteen nettideittien kautta. Saldo: elämä on helvatan hyvää yksin. Jo ajatuksen tasolla elämä miehen kanssa (edes eri osoitteissa) tuntuisi kovin vaikealta. Ei ole halua rajoittaa elämää ja vapaudesta nauttii päivä päivältä enemmän. Pidän itseni kunnossa vain itseni takia, ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään-tai edes kysyä mitään.
Onko naisia samoin ajatuksin?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Olin täysin onnellinen ilman miestä, mutta sitten sattumalta tapasin miehen, joka vei jalat alta. Nyt en muuta ajattelekaan. On kyllä vapaa, mutta en tiedä, onko minusta kiinnostunut. Vähän ärsyttää tällainen, kun olen just useamman vuoden ollut tyytyväinen ja keskittynyt uraan, lapsiin, liikuntaan, kirjoihin jne ja nyt en pysty keskittymään mihinkään. Sais nyt mennä ohi tällainen...
Jos epäiletkään,onko sinusta kiinnostunut niin silloin ei kyllä ole tarpeeksi.Silloin jos mies on kiinnostunut sitä ei tarvitse epäilläkkään.Toisaalta jos on kunnollinen mies niin hyvä,sillä sellaiset on tosi harvassa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset. Olen 33, ei lapsia mutten niitä haluakaan. Tuntuu siltä, että kokeilut parisuhdemaailmassa on kokeiltu. 2 muutaman vuoden mittaista seurustelusuhdetta, ei jäänyt sellaista fiilistä että haluaisin lisää samanlaista.
Vähän olen katkerakin. En ole koskaan ollut mikään miesmagneetti ja veikkaan, että kauniilla ja halutuilla naisilla onkin miehistä varsin erilainen kokemus kuin itselläni. Mulla on tosi vähän kokemuksia sellaisesta, että mies olisi kiva tai ystävällinen. Harvemmin edes seurustelusuhteessa ekan 3kk jälkeen.
Mutta, näillä mennään. Koska en voi saada suhdetta, joka toisi elämään jotain plussaa ja Koska suhteeseen, joka heikentäisi elämänlaatua ei ole tietenkään mitään mieltä alkaa, olen mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei ole muuta kuin haittaa. Itse olen valinnut miehettömän elämän ja mukavasti menee.
N30+
Tuo nyt riippuu miehestä. Oma mieheni on muun muassa paras ystäväni, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Jos sekin on sinusta vain haittaa, niin ihmettelen kyllä.
Tuo sopii sinulle, mutta ei meillä sinkkunaisilla ole välttämättä pulaa ystävistä. Ystävinä on miehiä ja naisia.
Ehkä, mutta tuossa puhuttiin VAIN haitasta. Taisi jälleen kerran olla ÄO 80 -tason ajattelua...
Nimenomaan matala taso. Otsikko oli suunnattu sinkkunaisille, ei parisuhteessa eläville.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Et sitten ole kovin seksuaalinen. Voiko tuohon muuta sanoa?
Naiset saavat ison osan parisuhteen eduista ja varsinkin miessukupuolen eduista sinkkunakin. Miehet huolehtivat, että liikenne toimii, sähkö, viemäröinti ja lämmitys toimii, talot ja tiet rakentuu ja järjestys pysyy kaduilla. Nainen menee sitten vain älypuhelimen kanssa sohvalle ja saa huomiota miehiltä eri puolilla maailmaa. 20 vuotta sitten naisen olisi pitänyt mennä baariin istumaan.
Naiset tarvitsevat miehiltä todella monta asiaa ja kaikki on Suomessa hienosti järjestetty. Miehet tarvitsevat naisilta yhtä asiaa ja se on huonosti järjestetty; yksi suomimies on kilpailussa globaalin ihailijajoukon kanssa.
Pidä se pääsi jo kiinni mielenterveysongelmainen syrjäytynyt mies. Te miehet kasvatte naisten helmassa, te ette itseänne kasvata. Huh huh mitä sairasta naisen roolin alasajoa. Ja kumma kyllä te syrjäytyneet surkimukset olette aina niitä jotka läkätätte tuota paskaa johonkin PARISUHDEkeskusteluihin joihin työ ei liity mihinkään. Opettele ajattelemaan tieteellisesti. Naiset ovat ja tulevat aina olemaan lajille miehiä tärkeämpiä.
En ikinä jaksaisi elää noin huonoa elämää. Läkätät paskaa vauvapalstalla ja puhut sähköstä suhdekeskustelussa. Onneksi olet syrjäytynyt. Tyypillinen egoistinen mies joka syyttää kaikkia muita kaikesta. Imbesilli. Lähinnä nauran syrjäytyneille miehille.
Miehissä on heikoin ja turhin aines, lähes kaikista naisista on hyötyä lajille.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Miehistä pelkästään huonoja kokemuksia, yksipuolisia rakastumisia, karvaita pakkeja. En jaksa enkä kestä enää.
Toisaalta riipii ajatus että joudun tahtomattani olemaan koko elämäni yksin, ei puolisoa, ei lapsia.
En tiedä mitä tehdä.
-ikisinkku 30v
En tiedä miksi miehenä halusin avata tämän keskustelun. Vaan olipa huono aloitus, kun piti sanoa edelliselle, tekee kuten mnä: Annetaan elämälle mahdollisuus. En voi sanoa, etttä minulla olisi naisista vain huonoja kokemuksia; onhan heitä itselläni kavereina ja ystävinäkin. - - Hämmästykseni onkin ollut suuri, kun olen kohdannut tilanteen, jossa nainen, josta olen jo ennättänyt ajatella, että tuosta voisi olla kumppaniksi, onkin ilmoittanut "hinnakseen" ettei saata hyväksyä lainkaan naispuolsisia ystäviä tai kavereita miehellä, kuin "pakolla", kuten silloin jos naiset ovat samalla työpaikalla kuin mies. (Näin vaikka aluski vaikuttikin hyvinkin fiksuilta, tasapainoiselta ja sinut itsensä kanssa oleviata naiselta,..)
Turhauttavan usein olen huomannut, että ihastumiseni on jäänyt yksipuoliseksi, eikä minulla ole keinoa saati halua pakottaa ketään suhteeseen kanssani. Mutta uskon siihen, että elämä vielä johdattaa jostain "sen" toisen puoliskoni vierelleni, jos niin on tarkoitettu. Ja hän haluaa sitten myös "viedä" suhdetta , korjaan kohtaamisen ihastumisen kohtaamsista pidemmälle omalta osaltaan, niin että joku päivä voimme huomata, elämme parissuhteessa, jonka toimiminen minusta edellyttää vastavuoroisuutta. - Ei sitä, että "vain" toinen vie. Rinnalla kulkijaa minä haen, en alati perässä vedettävää tai kaukana edellä kulkijaa. Yhdessä kulkien toinen toisiamme tukien. Toiselle mahdollisuutta myös omaan tilaa ja aikaan unohtamatta.
Mieluummin elän ja olen yksin kuin huonossa suhteessa; vaik toki hyvän ja huonon suhteen väliin mahtuu paljon muitakin vaihtoehtoja. Uskon myös, että kun osaa löytää itse onnen, niin on helpompaa löytää se yhdessä myös toisen kanssa. Vaikka joskus kyllä pienesssä mielessäni käy tai on käynyt, että mihin minä oikeastaan ketään tai mitään naista rinnalleni, kumppaniksi tarvitsen?
Kompromisseja saan tehdä eläessään yksin ja kompromisseihin olen valmis myös parisuhteessa. Täydelistä en hae, kun en ole virheetön itsekään. Mutta "sen" parhaimman itselleni haluaisin löytää ja kohdata; ja hänellä toivottavasti olisi edes suunnilleen saman suuntaisia ajatuksia ja tuntemuskai -ennen pitkää- minusta.
Yhden yön juttuja en harrasta ja välillä syyhyää oikein vimmatusti. En tuomitse naisia tai miehiä, jotka niitä harrastavat yhden yön juttuja, kunhan silloin molemmat edes suunnilleen tietävät, mitä ovat tekemässä.
Kaipaan ja haaveksin ihan "tavallisesta" arjen jakamisesta ja jonkinlaista "henkistä" yhteyttä toisen kanssa; fyysistä puolta unohtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan vakituisesti edes seurustellut, mutta kun katson minkälaisissa suhteissa niin monet naiset roikkuvat, niin en edes suhteeseen kaipaa :D Seurustelu ei tuo mitään muuta kuin harmia mukanaan, yli 90% tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin täysin onnellinen ilman miestä, mutta sitten sattumalta tapasin miehen, joka vei jalat alta. Nyt en muuta ajattelekaan. On kyllä vapaa, mutta en tiedä, onko minusta kiinnostunut. Vähän ärsyttää tällainen, kun olen just useamman vuoden ollut tyytyväinen ja keskittynyt uraan, lapsiin, liikuntaan, kirjoihin jne ja nyt en pysty keskittymään mihinkään. Sais nyt mennä ohi tällainen...
Jos epäiletkään,onko sinusta kiinnostunut niin silloin ei kyllä ole tarpeeksi.Silloin jos mies on kiinnostunut sitä ei tarvitse epäilläkkään.Toisaalta jos on kunnollinen mies
niin hyvä,sillä sellaiset on tosi harvassa nykyään.
Höpsis. On olemassa myös ujoja miehiä. Mutta mitä tulee tähän mieheen, niin saattaa kyllä vaikuttaa vähän kiinnostuneelta mutta saattaa olla kyllä samanlainen monelle muullekin joten en nyt ihan luottais et on nimenomaan musta kiinnostunut.
Ei siis välttämättä "ihan kunnon mies". Huoh, pitäis unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua enää miestä. Jo joku treffien sopiminen olisi kuluttavaa ja tunnustelu kehkeytyykö tästä jotain vai ei..plääh.
Kun olin viimeisessä suhteessa, haaveilin moneen kertaan vapaudesta ja siitä omasta tilasta.Lapset ovat isoja, ei ole velkaa, on terveyttä, ystäviä ja etenkin mahdollisuus elää juuri oman näköistä elämää kysymättä kenenkään mielipidettä. Ei hyvänen aika, mies sotkemaan tätä kuviota. Ei kiitti.
Sinkkuelämää takana lähes vuosi. Takana pitkä liitto. Nautin sinkkuelämästä. Mutta muutama ihastuminen tässä ollut lyhyessä ajassa jotka olen ottanut liian tunteella. Pitäisi olla kylmempi ja seikkailla vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää takana lähes vuosi. Takana pitkä liitto. Nautin sinkkuelämästä. Mutta muutama ihastuminen tässä ollut lyhyessä ajassa jotka olen ottanut liian tunteella. Pitäisi olla kylmempi ja seikkailla vain.
Tää jotenkin melkein epäreilua. Toiset ovat päässeet pitkään liittoon (-Toivottvasti se oli edes osaksi onnellinen) ja jo ensimmäisen sinkkuvuoden jälkeen muutama ihastuminen, vai ovatko nämä ihastumiset olleet vain yksipuolisia? - Kun itse en ole muutamaan vuoteen ihastunut oikein kehenkään saati, että joku olisi ihastunut minuun.... T. 2. ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut asiaa samalla tavalla myös, ikää 34v. Takana 2 pitkää suhdetta. Lapsia vaan ei ole, niin siinä mielessä pitäis ehkä sellainen suhde vielä löytää, jossa perheen sais. Mutta jos mulla nyt olisi jo lapsia, niin mieskiintiö olisi aika todennäköisesti täys, ei kiinnostais parisuhde-elämä. 3 vuotta sinkkuna ja olen nauttinut joka hetkestä.
Jos sinulla olisi lapsia, parisuhde-elämä ei kiinnostaisi...luinko oikein? Eli viis miehestäsi, viis lapsien isästä ja hyvästä kasvatusympäristöstä. Huh huh, ja tämmöistä av-mammat peukuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes halua tavata miehiä.
Jösses mikä miesviha-ketju. Melkein jokaisessa viestissä haukutaan miehiä, ja kun joku ei hauku, häntä alapeukutetaan.
Miehet kiinnostuvat minusta, paljon nuoremmatkin. Suhtaudun välinpitämättömmästi, sillä yksikin väärä signaali herättää miehissä ihan väärää ajatelmaa.
Naimisissa olen ollut kerran ja joku lyhyt suhde sen jälkeen. Nyt ei kerrassaan enää halua olla yhdenkään miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes halua tavata miehiä.
Jösses mikä miesviha-ketju. Melkein jokaisessa viestissä haukutaan miehiä, ja kun joku ei hauku, häntä alapeukutetaan.
Kyse ei ole mistään miesvihasta. Kirjoitin aiemmin, että kaksi suhdettani olivat ihan hyviä kokemuksia ja nuo molemmat miehet tulevat aina olemaan mielessäni jollain tapaa. Toinen lasteni isä ja toinen oli elämäni big love.
En halua enää kolmatta suhdetta ja mitkään yliyönsuhteet ei kiinnosta. Elämä on nyt tasapainossa ja hyvää. En itse näe mitään aihetta tavata miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kiinnostuvat minusta, paljon nuoremmatkin. Suhtaudun välinpitämättömmästi, sillä yksikin väärä signaali herättää miehissä ihan väärää ajatelmaa.
Naimisissa olen ollut kerran ja joku lyhyt suhde sen jälkeen. Nyt ei kerrassaan enää halua olla yhdenkään miehen kanssa.
No, jos oikeasti olet noin herkkä -tai kenties rikki, niin ehkä on parempikin, että pysyt ilman parisuhdetta miehen kanssa. Vaikka en tiedäkään, mitä tarkoitat yhdelläkin väärällä signaalilla, joka herättää ihan väärän ajatelman, niin kuullostat hyvin varautuneelta ja ehdottomalta. Parisuhde tarvitsee kuitenkin toimiakseen puolin ja toisin enemmän ja vähemmän joustamista ja luopumista. Vai, onko sitten niin, että olet aikanaan "joustanut" liikaa ja joku tai jokunen mies on sitten häikäilemättä käyttänyt tilanteen hyväkseen anteeksi pyytelemättä. - Onneksi kenenkään ei ole pakko olla ja elää parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kiinnostuvat minusta, paljon nuoremmatkin. Suhtaudun välinpitämättömmästi, sillä yksikin väärä signaali herättää miehissä ihan väärää ajatelmaa.
Naimisissa olen ollut kerran ja joku lyhyt suhde sen jälkeen. Nyt ei kerrassaan enää halua olla yhdenkään miehen kanssa.
No, jos oikeasti olet noin herkkä -tai kenties rikki, niin ehkä on parempikin, että pysyt ilman parisuhdetta miehen kanssa. Vaikka en tiedäkään, mitä tarkoitat yhdelläkin väärällä signaalilla, joka herättää ihan väärän ajatelman, niin kuullostat hyvin varautuneelta ja ehdottomalta. Parisuhde tarvitsee kuitenkin toimiakseen puolin ja toisin enemmän ja vähemmän joustamista ja luopumista. Vai, onko sitten niin, että olet aikanaan "joustanut" liikaa ja joku tai jokunen mies on sitten häikäilemättä käyttänyt tilanteen hyväkseen anteeksi pyytelemättä. - Onneksi kenenkään ei ole pakko olla ja elää parisuhteessa.
Nimenomaan kun ei halua parisuhdetta tai miesten katseita tai muutakaan. Ei nuo teesit parisuhteen toimivuudesta kuulu millään tavalla tähän ketjuun.
Voihan sitä toki itselleen uskotella, että yksin on paras olla mutta kyllä se on kaksin aina kauniimpi. Itse kaipaan kumppania, enkä pelkää myöntää sitä. Silti ihan kehen tahansa en tyydy, ihan kiva-suhteet eivät ole minun juttu.
Kyllä se oikeanlainen kumppani on sellainen juttu elämässä, jota ei korvaa mikään muu. Jos on vuosikaudet ihan yksin, tuntuu että jotakin tärkeää puutuu elämästä. Meidät ihmiset on luotu niin, että alituisesti kaipaamme kulkijaa vierellemme. Kuka saa asioista edes irti mitään täysin yksin? Esimerkiksi matkustaminen oma kumppani vierellä on ihanaa, yksin aika tylsää loppupeleissä.
Kumma muuten, että useinkin tällainen luonnollinen, normaali ja terve seurustelukumppanin kaipuu tulkitaan läheisriippuvaisuudeksi. Ei se sitä ole, kyllä minä yksinkin pärjään toki, mutta tottakai elämä olisi paljon antoisampaa jos minulla olisi mies. Antaa ja vastaanottaa ehdotonta ja puhdasta rakkautta on kaunein asia maailmassa. Nykyään näkee mm. mediassa paljonkin tällaista skeidaa, että yksin on voimaannuttavaa olla, ja se on ihmiselle paras vaihtoehto. Etenkin erilaiset naisille suunnatut lehdet suoltavat tätä propagandaa alinomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kiinnostuvat minusta, paljon nuoremmatkin. Suhtaudun välinpitämättömmästi, sillä yksikin väärä signaali herättää miehissä ihan väärää ajatelmaa.
Naimisissa olen ollut kerran ja joku lyhyt suhde sen jälkeen. Nyt ei kerrassaan enää halua olla yhdenkään miehen kanssa.
No, jos oikeasti olet noin herkkä -tai kenties rikki, niin ehkä on parempikin, että pysyt ilman parisuhdetta miehen kanssa. Vaikka en tiedäkään, mitä tarkoitat yhdelläkin väärällä signaalilla, joka herättää ihan väärän ajatelman, niin kuullostat hyvin varautuneelta ja ehdottomalta. Parisuhde tarvitsee kuitenkin toimiakseen puolin ja toisin enemmän ja vähemmän joustamista ja luopumista. Vai, onko sitten niin, että olet aikanaan "joustanut" liikaa ja joku tai jokunen mies on sitten häikäilemättä käyttänyt tilanteen hyväkseen anteeksi pyytelemättä. - Onneksi kenenkään ei ole pakko olla ja elää parisuhteessa.
Täällä yksi liikaa joustanut ja passannut ilmoittautuu. Ja minut ovat jättäneet. Olkoon. Ihanaa kun ei nyt tarvii enää.
Nooh mulla miehenä vähän sama. 6 vuoden parisuhde takana ikää alle 30 ja 3 vuotta sinkkuna.
En oikeastaan tiedä mitä nainen taroaisi minulle enää. Sitä rakkauttahan jokainen haluaisi ja joustavaa ihmistä.
Sen ettiminen on tosin turhaa.
Seksikään ei kiinosta. Ihme kyllä vaikka olen huippukunnossa ja elän terveellisesti.
Toki joskus pitää tumputtaa toki.
Noh se siitä.
Ehkä nykynainen ei vain elementtinä enää kiinnosta. Samaa massaa kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Sinä olet varmaan nuorempi.Me useat parisuhteen kokeneet+lapsia olemme jo niin omillamme,ettemme tarvitse miestä sillä yksinolon hyvät puolet voittaa parisuhteen hyvät+huonot puolet.Nuorempana minäkin roikuin yhdessä miehessä ja hyvä että selvisin siitä tervepäisenä..onneksi pääsin siitä miehestä eroon kun tapasin seuraavan puolisoni.Jäin kuitenkin hänestä sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen leskeksi +lapset.Enään en ketään narsistia+alistamista ja ikeyttä ja salaa pettävä miestä ota,vähemmän sitä elämässään kärsii.