Lue keskustelun säännöt.
Saan suunnatonta mielihyvää, kun kuulen peruskoulun kusipää kiusaajien menestyksestä siivojana tai lähihoitajana
06.08.2017 |
Kun taas ihmisiä joita kiusasivat tuli maistereita ja jopa lääkäreitä ja nyt nämä tienaa 3-4 kertaa enemmän ja asuvat hienoissa omissa asunnoissa, kun nämä kusipää kovikset, jotka asuvat siellä samassa paskalähiössä missä yläasteellakin.
The best revenge is massive success - Frank Sinatra
Kommentit (129)
OT myöskin, mutta usein mietin, miten nämä kiusaajat voivat mennä levollisin mielin nukkumaan tai uskaltavat astua kodistaan ulos, kun tietävät että ympärillä on kymmeniä ihmisiä valmiina kostamaan kiusaamisen, joskus jopa keinolla millä hyvänsä. Itse pidän mieluummin hyvät tai neutraalit välit ihmisiin. Ihan itsenikin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos joky tulee potkimaan arkkuasi, katsotaan että olet kylmä kuin kivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
Paras kosto on se, kun kokonainen sukunimi poistetaan kartalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina niin huvittaa kun jotkut kiusatut ihan tosissaan uskovat että kiusaajat ovat vain tyhmiä, kateellisia, ihastuneita tai että kotona ei ole kaikki hyvin. Kiusaaja voi olla millainen vain ja hänestä voi tulla vaikka mitä.
Kiusaajasta voi toki tulla mitä vain, mutta fakta on se, että jokainen kiusaaja voi psyykkisesti huonosti ja/tai hän ei jostain syystä ole oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä. Tasapainoinen ihminen ei missään tilanteessa kiusaa muita.
Kiusaajat on psykopaatteja ja/tai narsisteja.
Miksi alapeukutit tätä? Oman elämänkokemukseni perusteella on 100% totta.
Koska on kiusaamista ja "kiusaamista" joku ottaa kiusaamisena pienenkin naljailun ja vitsailun. Ihmisillä on erilainen huumorintaju. Jotain taas on voitu pilkata ja jopa hakata. Jotkut näyttävät tunteensa avoimemmin ja sanovat oman mielipiteensä suoraan ja se saattaa satuttaa herkempiä vaikkei sanoja edes tarkoittaisi pahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta tympäisee että AP:n mielestä siivojilla ja lähihoitajilla menisi jotenkin kategorisesti huonommin kuin korkeasti koulutetuilla. Vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä työt vainoaa takaraivossa vapaa-ajallakin, koska työ on niin stressaavaa ja päivät pitkiä. Uskoisin, että ihmiset, jotka voivat jättää työt työpaikalle ja joita työ ei hirveästi stressaa, olisivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin kaltaiseni asiantuntijaorjat. (PS. Kyllä, olen etsimässä uutta työpaikkaa.)
Tässä on se minun dilemmani. Alanvaihtajana olen saanut tilaisuuden pyrkiä kohti sitä, mikä kiinnostaa, mutta todellisuudessa se tietää myös valtavasti lisää paineita: työt ovat kiven alla, kilpailu veristä, palkintona pätkää ja projektia, pitkää päivää, palkattomia ylitöitä ja ankaria deadlineja. En todella tiedä onko se sen arvoista. Pitäisi ilmeisesti olla myös kunnianhimoinen. Pidän uudesta alastani ja opintomenestykseni on erinomainen, mutta siviliammatissanikin on puolensa; säännöllinen, kohtuullinen tili ja työaika, eikä duuni seuraa kotiin. Nyt, kun olen vapautunut velvollisuuksista pankkia ja kohta myös lasta kohtaan (aikuistumassa), on entistä vaikeampaa motivoida itseään ruoskimalla. Vapaa-aikaa ei korvaa oikein mikään, enää, joten kaipa sitä vaan hippiintyy vuosien myötä :p -29
Toinen hippi täällä. Ihan mihin tahansa paskaan ei kyllä enää suostu, kun ei ole pakko. Suomalaisilla työpaikoilla voidaan nykyään todella huonosti, palkintona palkattomat ylityöt jee, ei ole ihme ettei tulosta synny.
Mitä vikaa on siivoojan ja lähärin ammateissa? Ihminen voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä.
ps. en ole siivooja enkä lähäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina niin huvittaa kun jotkut kiusatut ihan tosissaan uskovat että kiusaajat ovat vain tyhmiä, kateellisia, ihastuneita tai että kotona ei ole kaikki hyvin. Kiusaaja voi olla millainen vain ja hänestä voi tulla vaikka mitä.
Kiusaajasta voi toki tulla mitä vain, mutta fakta on se, että jokainen kiusaaja voi psyykkisesti huonosti ja/tai hän ei jostain syystä ole oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä. Tasapainoinen ihminen ei missään tilanteessa kiusaa muita.
Kiusaajat on psykopaatteja ja/tai narsisteja.
Miksi alapeukutit tätä? Oman elämänkokemukseni perusteella on 100% totta.
Koska on kiusaamista ja "kiusaamista" joku ottaa kiusaamisena pienenkin naljailun ja vitsailun. Ihmisillä on erilainen huumorintaju. Jotain taas on voitu pilkata ja jopa hakata. Jotkut näyttävät tunteensa avoimemmin ja sanovat oman mielipiteensä suoraan ja se saattaa satuttaa herkempiä vaikkei sanoja edes tarkoittaisi pahaa
Olen itse tällainen suorapuheinen möläyttelijä, ja todella varon nykyään näitä herkkiä. Minun on parempi välttää heidän seuraansa, koska kaikki sanomiseni ja varsinkin huumorini koetaan jos ei nyt ihan kiusaamisena niin kuitenkin huonona läppänä. Enkä todellakaan halua kiusata ketään. Ja jos joku huomauttaa asiasta, otan sanomiset vakavasti. Eli saa sanoa.
Mutta kuten joku sanoi täällä, vakavaa kiusaamista pitäisi alkaa kutsua sen oikealla nimellä: rikollisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina niin huvittaa kun jotkut kiusatut ihan tosissaan uskovat että kiusaajat ovat vain tyhmiä, kateellisia, ihastuneita tai että kotona ei ole kaikki hyvin. Kiusaaja voi olla millainen vain ja hänestä voi tulla vaikka mitä.
Kiusaajasta voi toki tulla mitä vain, mutta fakta on se, että jokainen kiusaaja voi psyykkisesti huonosti ja/tai hän ei jostain syystä ole oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä. Tasapainoinen ihminen ei missään tilanteessa kiusaa muita.
Kiusaajat on psykopaatteja ja/tai narsisteja.
Miksi alapeukutit tätä? Oman elämänkokemukseni perusteella on 100% totta.
Koska on kiusaamista ja "kiusaamista" joku ottaa kiusaamisena pienenkin naljailun ja vitsailun. Ihmisillä on erilainen huumorintaju. Jotain taas on voitu pilkata ja jopa hakata. Jotkut näyttävät tunteensa avoimemmin ja sanovat oman mielipiteensä suoraan ja se saattaa satuttaa herkempiä vaikkei sanoja edes tarkoittaisi pahaa
Nämä herkät oppii kyllä tunnistamaan. Ja sitten vaan varotaan sanomisia heidän seurassaan tai vältetään heitä. Tosin sitä nahkaa kannattaisi kasvattaa, ihan ystävyydellä sanon tämän, itsekin olen kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mengele kirjoitti:
Paras kosto on se, kun kokonainen sukunimi poistetaan kartalta.
Naurattaa, vaikka ei kai saisi. :DDD
Eipä ollut tullut mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta tympäisee että AP:n mielestä siivojilla ja lähihoitajilla menisi jotenkin kategorisesti huonommin kuin korkeasti koulutetuilla. Vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä työt vainoaa takaraivossa vapaa-ajallakin, koska työ on niin stressaavaa ja päivät pitkiä. Uskoisin, että ihmiset, jotka voivat jättää työt työpaikalle ja joita työ ei hirveästi stressaa, olisivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin kaltaiseni asiantuntijaorjat. (PS. Kyllä, olen etsimässä uutta työpaikkaa.)
Tässä on se minun dilemmani. Alanvaihtajana olen saanut tilaisuuden pyrkiä kohti sitä, mikä kiinnostaa, mutta todellisuudessa se tietää myös valtavasti lisää paineita: työt ovat kiven alla, kilpailu veristä, palkintona pätkää ja projektia, pitkää päivää, palkattomia ylitöitä ja ankaria deadlineja. En todella tiedä onko se sen arvoista. Pitäisi ilmeisesti olla myös kunnianhimoinen. Pidän uudesta alastani ja opintomenestykseni on erinomainen, mutta siviliammatissanikin on puolensa; säännöllinen, kohtuullinen tili ja työaika, eikä duuni seuraa kotiin. Nyt, kun olen vapautunut velvollisuuksista pankkia ja kohta myös lasta kohtaan (aikuistumassa), on entistä vaikeampaa motivoida itseään ruoskimalla. Vapaa-aikaa ei korvaa oikein mikään, enää, joten kaipa sitä vaan hippiintyy vuosien myötä :p -29
OT jatkuu. Minä olen vasta urani alkutaipaleella. Pidän ammatistani sinänsä, en vain siitä työkulttuurista ja -ilmapiiristä mikä alallani yleisesti vallitsee. Työelämään astuttuani opin nopeasti, että haluan säännölliset työajat ja inhimillisen työtahdin silläkin uhalla, että palkka ei olisi kummoinen. Julkisella puolella tämä voisi ehkä onnistua. -53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
En välttämättä kutsuisi 3-vuotiaan tönimistä kiusaamiseksi.
Tarkoitin, että siinäkin on eroja, miten pienet lapset kiusaa. Osasta näkee että ovat kotona pidetty niin huonosti, etteivät tule siitä ikinä enää toipumaan ihmisiksi. Valitettavasti.
Ja taas kerran siivoojana oleminen on muka se kaikkein pahin ja noloin kohtalo... minä tosin en ole ollut koulukiusaaja, vaan kiusattu, mutta olen ihan ylpeä työstäni ja siitä että teen sen hyvin. Ylpeä olen siitäkin että mulla yleensäkin on töitä näinä työttömyyden aikoina. Ap itse vaikuttaa kiusaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina niin huvittaa kun jotkut kiusatut ihan tosissaan uskovat että kiusaajat ovat vain tyhmiä, kateellisia, ihastuneita tai että kotona ei ole kaikki hyvin. Kiusaaja voi olla millainen vain ja hänestä voi tulla vaikka mitä.
Kiusaajasta voi toki tulla mitä vain, mutta fakta on se, että jokainen kiusaaja voi psyykkisesti huonosti ja/tai hän ei jostain syystä ole oppinut kunnioittamaan muita ihmisiä. Tasapainoinen ihminen ei missään tilanteessa kiusaa muita.
Kiusaajat on psykopaatteja ja/tai narsisteja.
Miksi alapeukutit tätä? Oman elämänkokemukseni perusteella on 100% totta.
Koska on kiusaamista ja "kiusaamista" joku ottaa kiusaamisena pienenkin naljailun ja vitsailun. Ihmisillä on erilainen huumorintaju. Jotain taas on voitu pilkata ja jopa hakata. Jotkut näyttävät tunteensa avoimemmin ja sanovat oman mielipiteensä suoraan ja se saattaa satuttaa herkempiä vaikkei sanoja edes tarkoittaisi pahaa
Nämä herkät oppii kyllä tunnistamaan. Ja sitten vaan varotaan sanomisia heidän seurassaan tai vältetään heitä. Tosin sitä nahkaa kannattaisi kasvattaa, ihan ystävyydellä sanon tämän, itsekin olen kasvattanut.
Ja sitten kun välttelee niin se on syrjintää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
En välttämättä kutsuisi 3-vuotiaan tönimistä kiusaamiseksi.
Tarkoitin, että siinäkin on eroja, miten pienet lapset kiusaa. Osasta näkee että ovat kotona pidetty niin huonosti, etteivät tule siitä ikinä enää toipumaan ihmisiksi. Valitettavasti.
Kotikasvatuksella on vähäinen osa asiaan. Näkee, ettet tiedä lapsista yhtikäs mitään. "Hyvä perhe" ei takaa asiaa pelkästään vai lapsi ottaa myös toisista mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mutta tympäisee että AP:n mielestä siivojilla ja lähihoitajilla menisi jotenkin kategorisesti huonommin kuin korkeasti koulutetuilla. Vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä työt vainoaa takaraivossa vapaa-ajallakin, koska työ on niin stressaavaa ja päivät pitkiä. Uskoisin, että ihmiset, jotka voivat jättää työt työpaikalle ja joita työ ei hirveästi stressaa, olisivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin kaltaiseni asiantuntijaorjat. (PS. Kyllä, olen etsimässä uutta työpaikkaa.)
Tässä on se minun dilemmani. Alanvaihtajana olen saanut tilaisuuden pyrkiä kohti sitä, mikä kiinnostaa, mutta todellisuudessa se tietää myös valtavasti lisää paineita: työt ovat kiven alla, kilpailu veristä, palkintona pätkää ja projektia, pitkää päivää, palkattomia ylitöitä ja ankaria deadlineja. En todella tiedä onko se sen arvoista. Pitäisi ilmeisesti olla myös kunnianhimoinen. Pidän uudesta alastani ja opintomenestykseni on erinomainen, mutta siviliammatissanikin on puolensa; säännöllinen, kohtuullinen tili ja työaika, eikä duuni seuraa kotiin. Nyt, kun olen vapautunut velvollisuuksista pankkia ja kohta myös lasta kohtaan (aikuistumassa), on entistä vaikeampaa motivoida itseään ruoskimalla. Vapaa-aikaa ei korvaa oikein mikään, enää, joten kaipa sitä vaan hippiintyy vuosien myötä :p -29
OT jatkuu. Minä olen vasta urani alkutaipaleella. Pidän ammatistani sinänsä, en vain siitä työkulttuurista ja -ilmapiiristä mikä alallani yleisesti vallitsee. Työelämään astuttuani opin nopeasti, että haluan säännölliset työajat ja inhimillisen työtahdin silläkin uhalla, että palkka ei olisi kummoinen. Julkisella puolella tämä voisi ehkä onnistua. -53
Lucky You. Itse alan vasta nyt oppia tämän. Olen tykännyt työstäni niin hurjasti, että olen venynyt vaikka mihin epäinhimillliseen. Vaikka joka vuosi olen miettinyt lopettamista ja alanvaihtoa, kun olen ollut ihan uupunut. Nyt vasta on tullut seinä vastaan, oma terveys on alkanut pettämään. Ja olen vasta nyt ryhtynyt miettimään, miten paljon annan työlleni ja kuinka paljon saan siltä. Ja että olisiko minullakin oikeus tavalliseen elämään ja vapaa-aikaan. Vaikka sitten pienellä palkalla.
OT OT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
En välttämättä kutsuisi 3-vuotiaan tönimistä kiusaamiseksi.
Tarkoitin, että siinäkin on eroja, miten pienet lapset kiusaa. Osasta näkee että ovat kotona pidetty niin huonosti, etteivät tule siitä ikinä enää toipumaan ihmisiksi. Valitettavasti.
Kotikasvatuksella on vähäinen osa asiaan. Näkee, ettet tiedä lapsista yhtikäs mitään. "Hyvä perhe" ei takaa asiaa pelkästään vai lapsi ottaa myös toisista mallia.
Ehkä olen nähnyt hurjempia tapauksia kuin sinä? Alaikäisten tekemiä pahoinpitelyjä, joista on tullut tuomioita oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
En välttämättä kutsuisi 3-vuotiaan tönimistä kiusaamiseksi.
Tarkoitin, että siinäkin on eroja, miten pienet lapset kiusaa. Osasta näkee että ovat kotona pidetty niin huonosti, etteivät tule siitä ikinä enää toipumaan ihmisiksi. Valitettavasti.
Kotikasvatuksella on vähäinen osa asiaan. Näkee, ettet tiedä lapsista yhtikäs mitään. "Hyvä perhe" ei takaa asiaa pelkästään vai lapsi ottaa myös toisista mallia.
"Hyvä perhe" voi olla vaan kulissia. Osaan katsoa varakkuuden, tittelien, omaisuuden ja arvokkaan kotiosoitteen yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse saa ehkä mielihyvää mutta totean mielessäni aina että "karma". Kaikille ansionsa mukaan...
Ja mitä helvettiä, kiusaaminen leikkiä? Sulla on aika erikoinen käsitys leikistä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia joille opettaa näitä "leikkejä"....
Se on aivan eri asia, että joku 5v kiusaa toista kuin se 15v. Eiköhän aika moni lapsi kiusaa pienenä toista, eikä välttämättä niin hyvin ymmärrä seurauksia.
Kiusaava lapsi vasta onkin sairas. Kaikki tajuaa että sen kotiolot on vinksallaan, jos se osaa jo pienenä vääntää toisen aataminomenasta.
Voi hyvänen aika :D mun kaveri on kiusannut päiväkodissa mua ja sinne tarhaan jäi se asia. Lapsi on lapsi. Tottakai kiusaaminen on väärin, mutta ei välttämättä pieni lapsi osaa ajatella sitä, koska tunne-elämä ei ole kehittynyt tarpeeksi. Jos vaikka 3v kiusaa, niin pitääkö se leimata sun mielestä koko loppuelämäksi? Nyt hei missä se sun järki oikeen on? Onko mielestäsi 3v töniminen päiväkodissa asia, jota pähkäillään elämän loppuun asti? Näkee, että sulle ei ole siunaantunut pahemmin maalaisjärkeä.
En välttämättä kutsuisi 3-vuotiaan tönimistä kiusaamiseksi.
Tarkoitin, että siinäkin on eroja, miten pienet lapset kiusaa. Osasta näkee että ovat kotona pidetty niin huonosti, etteivät tule siitä ikinä enää toipumaan ihmisiksi. Valitettavasti.
Kotikasvatuksella on vähäinen osa asiaan. Näkee, ettet tiedä lapsista yhtikäs mitään. "Hyvä perhe" ei takaa asiaa pelkästään vai lapsi ottaa myös toisista mallia.
Jep. Vain puolet. Asiantuntijoiden mukaan. Toinen puolikas tulee geeneistä ja mahdollisista fyysisistä/henkisistä vaurioista.
Tässä on se minun dilemmani. Alanvaihtajana olen saanut tilaisuuden pyrkiä kohti sitä, mikä kiinnostaa, mutta todellisuudessa se tietää myös valtavasti lisää paineita: työt ovat kiven alla, kilpailu veristä, palkintona pätkää ja projektia, pitkää päivää, palkattomia ylitöitä ja ankaria deadlineja. En todella tiedä onko se sen arvoista. Pitäisi ilmeisesti olla myös kunnianhimoinen. Pidän uudesta alastani ja opintomenestykseni on erinomainen, mutta siviliammatissanikin on puolensa; säännöllinen, kohtuullinen tili ja työaika, eikä duuni seuraa kotiin. Nyt, kun olen vapautunut velvollisuuksista pankkia ja kohta myös lasta kohtaan (aikuistumassa), on entistä vaikeampaa motivoida itseään ruoskimalla. Vapaa-aikaa ei korvaa oikein mikään, enää, joten kaipa sitä vaan hippiintyy vuosien myötä :p -29