Lue keskustelun säännöt.
Saan suunnatonta mielihyvää, kun kuulen peruskoulun kusipää kiusaajien menestyksestä siivojana tai lähihoitajana
06.08.2017 |
Kun taas ihmisiä joita kiusasivat tuli maistereita ja jopa lääkäreitä ja nyt nämä tienaa 3-4 kertaa enemmän ja asuvat hienoissa omissa asunnoissa, kun nämä kusipää kovikset, jotka asuvat siellä samassa paskalähiössä missä yläasteellakin.
The best revenge is massive success - Frank Sinatra
Kommentit (129)
Itse en kanna katkeruutta ketään kohtaan, mutta ilmiönähän tämä on todella mielenkiintoinen. Olen törmännyt niihin suosittuihin ja koviin tyyppeihin huoltoaseman kassoilla ja siivoojina, asumassa koko kaksikymppisnuoruutensa kotikaupungin tylsissä lähiöissä, pari lasta tehtynä ja elämä pyörii siinä kodin ympärillä lähiössä lapsia hoitaen, lähihoitajaksi opiskellen tai työttömänä, jos ei olla töissä siellä huoltiksella.
Itse olen viettänyt elämäni parikymppisenä matkustaen ympäri maailmaa ja välillä ulkomailla asuen, yliopistossa opiskellen, kaupungin keskustassa kivassa sinkkuasunnossa asuen, bilettäen, uusiin ihmisiin tutustuen ja mielenkiintoisia miehiä deittaillen. En olisi suoraan sanottuna uskonut, että niillä yläasteen suosituilla tyypeillä on niin erityyppinen elämä kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kanna katkeruutta ketään kohtaan, mutta ilmiönähän tämä on todella mielenkiintoinen. Olen törmännyt niihin suosittuihin ja koviin tyyppeihin huoltoaseman kassoilla ja siivoojina, asumassa koko kaksikymppisnuoruutensa kotikaupungin tylsissä lähiöissä, pari lasta tehtynä ja elämä pyörii siinä kodin ympärillä lähiössä lapsia hoitaen, lähihoitajaksi opiskellen tai työttömänä, jos ei olla töissä siellä huoltiksella.
Itse olen viettänyt elämäni parikymppisenä matkustaen ympäri maailmaa ja välillä ulkomailla asuen, yliopistossa opiskellen, kaupungin keskustassa kivassa sinkkuasunnossa asuen, bilettäen, uusiin ihmisiin tutustuen ja mielenkiintoisia miehiä deittaillen. En olisi suoraan sanottuna uskonut, että niillä yläasteen suosituilla tyypeillä on niin erityyppinen elämä kuin minulla.
Ei kaikkia kiinnosta matkustelu tai bilettäminen. Teininä oli kivaa bilettää parikymppisenä ei oikein jaksanut enää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kanna katkeruutta ketään kohtaan, mutta ilmiönähän tämä on todella mielenkiintoinen. Olen törmännyt niihin suosittuihin ja koviin tyyppeihin huoltoaseman kassoilla ja siivoojina, asumassa koko kaksikymppisnuoruutensa kotikaupungin tylsissä lähiöissä, pari lasta tehtynä ja elämä pyörii siinä kodin ympärillä lähiössä lapsia hoitaen, lähihoitajaksi opiskellen tai työttömänä, jos ei olla töissä siellä huoltiksella.
Itse olen viettänyt elämäni parikymppisenä matkustaen ympäri maailmaa ja välillä ulkomailla asuen, yliopistossa opiskellen, kaupungin keskustassa kivassa sinkkuasunnossa asuen, bilettäen, uusiin ihmisiin tutustuen ja mielenkiintoisia miehiä deittaillen. En olisi suoraan sanottuna uskonut, että niillä yläasteen suosituilla tyypeillä on niin erityyppinen elämä kuin minulla.
Niin, elämä on valintoja. He ovat ilmeisesti valinneet nuorina perhe-elämän matkustelun sijaan, se sitoo paikalleen eri tavalla, kunnes lapset kasvavat.
Hui, aloittajalla on asiat huonosti!
Minä olen lähihoitaja mutta en ole kiusannut ketään. Olen myös ylpeä ammatistani ja saamastani terveydenhoitoalan koulutuksesta. Olen aikuinen alanvaihtaja ja nautin ihmisläheisestä työstäni. Saan käyttää siinä parhaita puoliani, kuten empatiakykyäni, huumorintajuani ja luovuuttani.
Joskus vain joku elämän tai sairautensa katkeroittama ihminen haastaa meitä hoitajia, mutta on todella palkitsevaa, kun saa tällaisen ihmisen elämänlaatua kohennettua. Toivon aloittajankin tielle empaattisia ja ymmärtäväisiä hoitajia sitten kun se aika tulee. Nyt vain on riski, että alaa pääsee opiskelemaan ilman soveltuvuustestejä. Silloin voivatkin olla työvuorossa he, jotka vähät välittävät toisten ihmisten hyvinvoinnista. Silloin kannattaa muistaa, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Täällä myös yksi siivooja joka veti pienen herneen nenään. En rakasta työtäni, mutta ei se kamalaakaan ole. Saan paljon liikuntaa, hyvän työajan eikä todellakaan tarvitse murehtia kotona työasioita. Olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut kiusattu mutta en kuulunut koulussa myöskään aiihen suosittujen porukkaan. Ap on kyllä oikeassa siinä, että juuri noinhan siinä on käynyt. Nämä suositut olivat elämänsä huipulla silloin 15-vuotiaina ja sen jälkeen näyttää olleen alamäkeä huonoissa ammateissa. Sitten keskikasti ja osa kiusatuista ovat hankkineet kunnon koukutuksen ja ovat hyväpalkkaisissa ammateissa. Monilla opiskelukavereilla on sama tilanne omien peruskoulun ikätovereiden kanssa. Jännä ilmiö.
Osa kiusatuista jäi vellomaan itsesääliin eikä koskaan päässyt yli peruskoulun tapahtumista. En sano että kiusaaminen on oikein mutta en kyllä ymmärrä tuotakaan että sen annetaan määrittää koko elämä ja tulevaisuus. Tosiaan paras tapa antaa takaisin niille kiusaajille on menestyä ja näyttää heille etteivät saaneet murrettua vaikka yrittivät.
"Paras tapa antaa takaisin on menestyä..." Arveletko, että kiusaajat kärsisivät nyt siitä, että sinä menestyt?
No ei ole kyllä tervettä, että aikuinen ihminen haluaa kostaa jollekin joka teki jotain väärää kun oli lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koulun kiusaaja oli sängynkastelija ja järkyttävä sotkemaan koko luokan hierarkian tullessaan ala-asteella luokallemme.
Aikuisena ampunut useamman henkilön ja huumeista istunut jne.
Romaanin kanssa lapsia teki joista yhteiskunnalle iso lasku kaikkien tarvitessa sijoituksia sekä terapiaa.
Koki ihmeparannuksen ja jakoi raamatunlauseita jatkuvalla syötöllä fbssä ja kiersi helluntaiseurakunnan lähetin asemassa, kunnes taas elämä vei.
Olis nyt vaikka se siivooja, mut ei edes sitä vaan täydellinen kuluerä meille veronmaksajille.
Enkä väheksy siivooja enkä lähihoitajaa
Huoh kuinka lapsellista porukkaa täällä on.
Ja ennenkuin leimataan täysin, kyllä minua kiusattiin myös peräti yhdeksän vuotta.
Olin katkera teininä, kävin terapiassa ja niin edelleen. Sairastuin syömishäiriöönkin jatkuvasta painon haukkumisesta. Koulut meni paskasti ja lintsasin jatkuvasti, kun en halunnut mennä sinne. Sairastuin masennukseenkin ja itsetuntoni oli vuosikausia täysi nolla.
Nyt? Ei kiinnosta lainkaan entiset kiusaajat. Lähinnä toivon heille parempia aikoja ja hyviä kokemuksia kuten itsellenikin. Olen jopa nähnyt entisen kiusaajani baarissa kerran ja juotiin muutamat yhdessä ihan hyvin mielin ja naurettiinkin yhdessä. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Katkeruudesta pääsee eroon kun antaa anteeksi ja se ei vähättele kokemaasi vain päinvastoin auttaa sinua itseäsi päästämään irti. Virheitä jotkut tehnyt enemmän, jotkut vähemmän.
En sano, etteikö kiusaaminen olisi väärin. Se on täysin typerää, nöyryyttävää, kamalaa ja aiheuttaa vuosien itsetunto ongelmia. Mutta katkeruuteen jääminen on pahinta.
Ei ne teidän lapsuuden kiusaajat teitä koskaan ajattele ja te elättelette voimafantasioita, kuinka "pääsette näyttämään" kuinka hyvin teillä menee ja heillä huonosti? Mitä hyödyt tarkalleen ottaen tästä, kun näet entisen kiusaajasi painivan tuskallisten asioiden kanssa tai että elämä tai talous on kuralla? Tai kiusaajasi sairastuu mielenterveysongelmiin? Sekoontuu huumeisiin? Sekö jotenkin auttaa menneisiin kärsimyksiin? Lohduttaa? Että "saavat mitä ansaitsevat"? Että kärsivät koska sinäkin kärsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauna kirjoitti:
Huoh kuinka lapsellista porukkaa täällä on.
Ja ennenkuin leimataan täysin, kyllä minua kiusattiin myös peräti yhdeksän vuotta.
Olin katkera teininä, kävin terapiassa ja niin edelleen. Sairastuin syömishäiriöönkin jatkuvasta painon haukkumisesta. Koulut meni paskasti ja lintsasin jatkuvasti, kun en halunnut mennä sinne. Sairastuin masennukseenkin ja itsetuntoni oli vuosikausia täysi nolla.
Nyt? Ei kiinnosta lainkaan entiset kiusaajat. Lähinnä toivon heille parempia aikoja ja hyviä kokemuksia kuten itsellenikin. Olen jopa nähnyt entisen kiusaajani baarissa kerran ja juotiin muutamat yhdessä ihan hyvin mielin ja naurettiinkin yhdessä. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Katkeruudesta pääsee eroon kun antaa anteeksi ja se ei vähättele kokemaasi vain päinvastoin auttaa sinua itseäsi päästämään irti. Virheitä jotkut tehnyt enemmän, jotkut vähemmän.
En sano, etteikö kiusaaminen olisi väärin. Se on täysin typerää, nöyryyttävää, kamalaa ja aiheuttaa vuosien itsetunto ongelmia. Mutta katkeruuteen jääminen on pahinta.
Ei ne teidän lapsuuden kiusaajat teitä koskaan ajattele ja te elättelette voimafantasioita, kuinka "pääsette näyttämään" kuinka hyvin teillä menee ja heillä huonosti? Mitä hyödyt tarkalleen ottaen tästä, kun näet entisen kiusaajasi painivan tuskallisten asioiden kanssa tai että elämä tai talous on kuralla? Tai kiusaajasi sairastuu mielenterveysongelmiin? Sekoontuu huumeisiin? Sekö jotenkin auttaa menneisiin kärsimyksiin? Lohduttaa? Että "saavat mitä ansaitsevat"? Että kärsivät koska sinäkin kärsit?
Tämä on järkevin viesti koko ketjussa! Kaikkea hyvää sulle!
Vierailija kirjoitti:
Kauna kirjoitti:
Huoh kuinka lapsellista porukkaa täällä on.
Ja ennenkuin leimataan täysin, kyllä minua kiusattiin myös peräti yhdeksän vuotta.
Olin katkera teininä, kävin terapiassa ja niin edelleen. Sairastuin syömishäiriöönkin jatkuvasta painon haukkumisesta. Koulut meni paskasti ja lintsasin jatkuvasti, kun en halunnut mennä sinne. Sairastuin masennukseenkin ja itsetuntoni oli vuosikausia täysi nolla.
Nyt? Ei kiinnosta lainkaan entiset kiusaajat. Lähinnä toivon heille parempia aikoja ja hyviä kokemuksia kuten itsellenikin. Olen jopa nähnyt entisen kiusaajani baarissa kerran ja juotiin muutamat yhdessä ihan hyvin mielin ja naurettiinkin yhdessä. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Katkeruudesta pääsee eroon kun antaa anteeksi ja se ei vähättele kokemaasi vain päinvastoin auttaa sinua itseäsi päästämään irti. Virheitä jotkut tehnyt enemmän, jotkut vähemmän.
En sano, etteikö kiusaaminen olisi väärin. Se on täysin typerää, nöyryyttävää, kamalaa ja aiheuttaa vuosien itsetunto ongelmia. Mutta katkeruuteen jääminen on pahinta.
Ei ne teidän lapsuuden kiusaajat teitä koskaan ajattele ja te elättelette voimafantasioita, kuinka "pääsette näyttämään" kuinka hyvin teillä menee ja heillä huonosti? Mitä hyödyt tarkalleen ottaen tästä, kun näet entisen kiusaajasi painivan tuskallisten asioiden kanssa tai että elämä tai talous on kuralla? Tai kiusaajasi sairastuu mielenterveysongelmiin? Sekoontuu huumeisiin? Sekö jotenkin auttaa menneisiin kärsimyksiin? Lohduttaa? Että "saavat mitä ansaitsevat"? Että kärsivät koska sinäkin kärsit?
Tämä on järkevin viesti koko ketjussa! Kaikkea hyvää sulle!
Ketjussa menee kaksi asiaa sekaisin: kiusaajat ja kiusatut ja heidän menestymisensä sekä coolit ja vähemmän coolit koulussa ja heidän menestymisensä. Kiusaajista varmasti osa on ollut näitä "cooleja", tyyppejä joita koulussa arvostettiin heidän viikonloppubiletysten ym vuoksi. Noista tuli alemmin koulutettuja, monilla elämänhallinta hukassa, lapsia aikaisin usean partnerin kanssa jne. Elämänhallinta hukassa, noinhan se menee, ei kykyä eikä välttämättä lahjojakaan pitkäjänteiseen opiskeluun. Noista peruskoulussa vähemmän arvostetuista "nörteistä" taas monet lukevat pitempään, hankkivat parempipalkkaiset ammatit jne. Siivooja ja lähäri varmaan aloittajan mielestä esimerkkejä alhaisen koulutusasteen ammateista, ei varmaan tarkoittanut, että kaikkinensa halveksittavia ammatteja.
Osa jumii tai haluaakin jumia paikalleen pikkukylään/lähiöön, saa lapsia nuorena sen naapuritalon pojan/tytön kanssa ja kitkuttaa pienellä palkalla tai jättäytyy suosista korvauksille. Osa taas hankkii koulutusta ja sen mukana saa elämäänsä ihan toisenlaisia haasteita, näköaloja ja mahdollisuuksia, on vapaampi valitsemaan asuinpaikkansa, vapaa-ajanviettotapansa jne oman hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi. Elämän valintoja, tiedostamattomia tai aktiivisia, toivottavasti jokainen on valinnut itselleen sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kyllä tervettä, että aikuinen ihminen haluaa kostaa jollekin joka teki jotain väärää kun oli lapsi!
Turha lässyttää, että 15-16-vuotias on lapsi. Sen ikäinen tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Ja onhan tutkittukin, että koulukiusaajists tulee työpaikkakiusaajia. Ilkeä p*skiainen kiusaaja on ja vain harvoin muuttuu.
Entä jos ei menesty? Olen nyt melkein 24-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä oleva lihava ja homssuisen näköinen ihmisraunio, jolla on kosolti mielenterveydellisiä -ja psykologisia ongelmia. Minulla ei ole koulutusta, ei työpaikkaa, harrastuksia, seurustelukumppania eikä ystäviä. Asun kyllä kivasti mutta vaatimattomasti. Ei kaikista kiusatuista tule mitään onnellisia menestystarinoita, ja kaikista kiusaajista ns. luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauna kirjoitti:
Huoh kuinka lapsellista porukkaa täällä on.
Ja ennenkuin leimataan täysin, kyllä minua kiusattiin myös peräti yhdeksän vuotta.
Olin katkera teininä, kävin terapiassa ja niin edelleen. Sairastuin syömishäiriöönkin jatkuvasta painon haukkumisesta. Koulut meni paskasti ja lintsasin jatkuvasti, kun en halunnut mennä sinne. Sairastuin masennukseenkin ja itsetuntoni oli vuosikausia täysi nolla.
Nyt? Ei kiinnosta lainkaan entiset kiusaajat. Lähinnä toivon heille parempia aikoja ja hyviä kokemuksia kuten itsellenikin. Olen jopa nähnyt entisen kiusaajani baarissa kerran ja juotiin muutamat yhdessä ihan hyvin mielin ja naurettiinkin yhdessä. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Katkeruudesta pääsee eroon kun antaa anteeksi ja se ei vähättele kokemaasi vain päinvastoin auttaa sinua itseäsi päästämään irti. Virheitä jotkut tehnyt enemmän, jotkut vähemmän.
En sano, etteikö kiusaaminen olisi väärin. Se on täysin typerää, nöyryyttävää, kamalaa ja aiheuttaa vuosien itsetunto ongelmia. Mutta katkeruuteen jääminen on pahinta.
Ei ne teidän lapsuuden kiusaajat teitä koskaan ajattele ja te elättelette voimafantasioita, kuinka "pääsette näyttämään" kuinka hyvin teillä menee ja heillä huonosti? Mitä hyödyt tarkalleen ottaen tästä, kun näet entisen kiusaajasi painivan tuskallisten asioiden kanssa tai että elämä tai talous on kuralla? Tai kiusaajasi sairastuu mielenterveysongelmiin? Sekoontuu huumeisiin? Sekö jotenkin auttaa menneisiin kärsimyksiin? Lohduttaa? Että "saavat mitä ansaitsevat"? Että kärsivät koska sinäkin kärsit?
Tämä on järkevin viesti koko ketjussa! Kaikkea hyvää sulle!
Eräs sadistinen kiusaaja toivotti peruskoulun viimeisenä päivänä imelästi juurikin "kaikkea hyvää sinulle". Hyi hitto.
Minua puolestaan ärsyttää erityisesti eräs kiusaajistani, joka on nyt joku paikallisen MLL:n aktiivi. Facebookissa jakaa koulukiusaamista vastustavia postauksia. Mahtaako muistaa, kuinka kaatoi mut maahan ja potki kylkiluut rikki.
Olen valmistumassa lähäriksi, koska haluan tehdä osa-aikaisesti ihmisläheistä työtä. Muuten olen korkeakoulutettu ja teen alani hommia.
Itse halusin lähäriksi, jotta saisin tehdä merkityksellisempää (ihmisläheisempää työtä) ja aluksi ajattelin tehdä vapaaehtoishommia, mutta lähärinä saisin ihan koulutuksenikin siihen.
Ikävää, että tällaista ammatti aliarvioidaan ja jopa halveksutaan. Ihmeellistä, että joku pörssihai on kaikkien ihailun kohde, vaikka työ on vain materiaalista ja abstraktia.
En ymmärrä ihmiskuntaa ja sen arvoja, jotenkni aivan päälaellaan.
Miksi sanotte peruskoulu? Se on koulu. Eihän niitä muita ole. Eikä aloittaja ole osannut edes kirjoittaa aloitusta oikein, joten aika ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei menesty? Olen nyt melkein 24-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä oleva lihava ja homssuisen näköinen ihmisraunio, jolla on kosolti mielenterveydellisiä -ja psykologisia ongelmia. Minulla ei ole koulutusta, ei työpaikkaa, harrastuksia, seurustelukumppania eikä ystäviä. Asun kyllä kivasti mutta vaatimattomasti. Ei
kaikista kiusatuista tule mitään onnellisia menestystarinoita, ja kaikista kiusaajista ns. luusereita.
Juuri siksi raivostuttaa kun jotkut vähättelee tai puolustaa kiusaajia kun ajattelee kiusaamisen seurauksia.
Ap ei ole yhtään parempi kuin kiusaajansa, ei vaan nuorena ollut sellaisessa asemassa, että olisi päässyt kiusaamaan ketään.
Jos karma toteutuu, niin pirullisenn asenteesi johdosta jäät ikuiseksi opiskellijaksi etkä saa lapsia, vaikka kuinka toivoisit.
Tuosta tekstistäsi ei käy ilmi, että mikä on eteenpäin menemisesi päämäärä. Korkea koulutus? Se ei ole tae onnellisuudesta, mutta voit toki uhrata elämäsi ja onnesi siihen, että lopun ikääsi yrität päteä. Todennäköisesti kiusaajia ei kiinosta. Mahtavatko edes muistaa sinua saati kiusaamista.