Tapaus iltalenkillä.... pelottaako muita kadulla kulkeminen?

Iso ja musta koira täälläkin! Kilttihän se on kuin mikä, mutta jotenkin tuntuu toimivan, saa kulkea rauhassa ja kukaan ei edes kiinnitä huomiota sen enempää. Ilmeisesti näille ulkomaalaisille juuri musta koira on erityisen paha.. Myös kamppailulajiharrastus on vähentänyt pelkoa liikkua ulkona iltaisin. Ei sitä varmaan tosi tilanteessa osaisi edes reagoida, mutta ehkä jo se ajatus siitä, mitä voisin jollekin ahdistelijalle tehdä, luo omaan olemukseen sellaisen "ei kannata yrittää" -viestin. Ei tälläkään nyt varmaan mitään asialleen omistautunutta raiskaajaa karkotettaisi, mutta ehkä jotkut "tyhjät tynnyrit kolisee eniten" -tyyppisesti möykkäävät impulsiiviset teinit tajuaa olla häiriköimättä. Olen huomannut, että sellainen "resting bitch face" tietyssä mielessä toimii.. jos on kauhean kiltin ja epävarman näköinen, niin kuin nuorempana usein olin, niin aina sai kaikki hörhöt kimppuunsa (vaikka yleensä halusivat vain jutella mutta silti...)

Kyllä pelottaa ja yhteiskunta on muuttumassa. Poliisien tulo kestää iäisyyksiä nykypäivänä jos jotain kävis ja jos vaikka apua sais hälytettyäkin. Ja mihinkään seurailuun, kevyeen ahdisteluun ym. tuskin edes tulisivat, se on voi voi vaan ja ite pitää pärjätä. Toivottavasti kuitenkaan poliisien määrä ei ainakaan vähene kun yhteiskunta muuttuu koko ajan turvattomammaksi jotta edes tosikeikoille riittäisi aseistettuja ihmisiä. Se minkä huomaan omaan olooni vaikuttaaneen on, että tuijottavat ja huutelevat, kaikin puolin äänekkäästi "oleskelevat" miesjoukot on ainakin lisääntyneet ja tuntuu niinkuin ois jotain yleistä karjaa kun kulkee ulkona yksin nykyisin. Voi juma, Minna Canth on kääntynyt varmaan jo monta kertaa haudassaan viime vuosina. Väärin on, että joutuu pelkäämään mutta varautuminen on viisautta.

Kyllä juu pelottaa. Itse olen iltajuoksija ja koen ahdistelua lähes joka lenkki. En tohdi kirjoittaa tänne, että minkälainen sakki se on joka ahdistelee - kaikki varmaan sanomattakin tietää. Ne mm. pyöräilee vieressä, huutelee, yrittää estää kulkuni, tekee seksuaalisia eleitä jne. Joku varmaan kohta kommentoi, että ala juoksemaan päivällä. V*t*t, sanon minä! Mulla on iltapainotteinen työrytmi ja mähän en ala muovaamaan elämääni sen takia, kun osa porukasta ei osaa käyttäytyä. Junissa kulkeminen iltaisin on myös aika painajaista ja kerran joudun tönäsemään yhden miehen iholtani, kun alkoi kähmimään ja oli liian lähellä. Sanoin kyllä aluksi ihan ystävällisesti, että antaa minun olla, sitten aika räväkästi ja sitten kun alkoi koskemaan niin tönäisin pois. Siinä vaiheessa eräs mies puuttui tilanteeseen. Tarkoitukseni ei ole lietsoa mitään pelkoa, vaan asioista pitää puhua eikä lakaista maton alle.

Mistä voi hankkia turvasumuttimen?

Itse en aikaisemmin koskaan pelännyt ja ihmettelin aina niitä, jotka sanoivat että iltaisin pelottaa. Sitten kävi niin, että ohikulkenut sekopää löi minua yllättäen nyrkillä leukaan ilman mitään syytä. Menin jonkinlaiseen shokkiin, enkä osannut tehdä mitään. Lyöjä jatkoi matkaansa, enkä minä edes tajunnut ilmoittaa asiasta poliisille. Eikä sitä tekijää olisi kiinni saatukaan. Tämän jälkeen pelko on tullut tutuksi, olen äärimmäisen varovainen ja katson ulkona liikkuessani tarkasti vastaantulijoita. En liiku mielelläni iltaisin, mutta jos on pakko, niin taksilla tai bussissa etupenkissä kuskin lähellä istuen. Yksi lyönti murensi perusturvallisuuden. Ja tekijä oli ihan kantasuomalainen hullu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opiskelijapoika, mutta en itsekään tykkää kulkea pimeän aikaan kaupungilla. Kerran aamutuimaan jokin nuorisoporukka piiritti minut ja käski kertomaan mitä minulla oli muovikassissa mukana (eväitä) - olivat kai kaljan tms. perässä. Tilanne meni ohi ihan ok, mutta oli inhottavan turvaton tunne kun porukka nuoria sällejä uhohuutoineen tulee liki. Kerran taas puolijuosten yliopistolle mennessäni kävelytien laidalla notkui pari tyyppiä, joista toinen huusi kovaa "Luuseri!". Oli siinäkin mieltäylentävä päivänalku... Että näin täällä Jyväskylässä. En yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät tykkää kulkea ilta-aikaan, kun päivisinkään ei saa olla rauhassa.

Niin, ei kai tämä ole pelkkä sukupuolikysymys. Kai se useampia miehiäkin pelottaa iltaisin liikkuminen. Ihan väärin kaikkia kohtaan, että omassa asuinpaikassaan tarttee pelätä normaalissa arjessa. Miten joku toinen voi päättää, että sillä on oikeus pelotella muita? Sitä mä joskus ihmettelen, että miten te sosiaalialan ihmiset ja poliisit ym. jaksatte työtänne kun koko ajan pitää hengata näiden ihmisten kanssa, mitä normaalit ihmiset jo valmiiksi pelkää kadulla. eikö teitä pelota? eikö teitä turhauta ja raivostuta, että jotkut voi pilata turvallisen yhteiskunnan ja sitten teidän duuni on joutua heilumaan näiden kanssa maailman tappiin? voi kun vois ottaa sen koiran.

Miehiä pelottaa ihan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin naisia koska turpaansaamisen riski voi olla todella konkreettinen. Omista miespuolisista tutuistani varsin suuri osa on joutunut yllätyshyökkäysten kohteeksi, eli saanut turpaan ilman omaa syytään ja yllättäen. Miehiseen kulttuuriin ei kuitenkaan kuulu keskustella pelosta tai tunnustaa sen olemassaoloa, joten saattaa syntyä kuvitelma, ettei miehet pelkää. Minä  taas sanon suoraan, että kyllä pelkää. Kovakin jätkä on varuillaan, koska tietää kokemuksesta ne riskit ja sen, ettei koolla ole mitään väliä jos isompi lauma tai yksi pahansisuinen hullu käy päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä voi hankkia turvasumuttimen?

Ei kannata leikkiä näillä. Ensinnäkin niiden käyttö voi olla hankalaa ahdistavassa tilanteessa ja pahimmassa tapauksessa se hullu ottaa sen sinulta pois ja käyttää sinuun. Tai voi olla, ettei se sumute auta mitään, koska jotkut eivät vaan reagoi kaasuun. Sitten se vaan lisää aggressiota ja seuraukset voivat olla pahat.

Käyttäkää järkeä ulkona liikkuessanne, sillä välttyy ongelmilta todella hyvin. Ehkä ei kannata lenkkeillä epämääräisten porukoiden ohitse tai ehkä ei kannata lähteä metsään yksin puolenyön aikaan perjantai-iltana. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö niitä, ketkä tekee kaduilla työtä näiden "häiriköiden" kanssa, pelota?

Mitenhän sossut, poliisit, ensihoitajat pärjää pelon kanssa kun iltaisin pitää kuitenkin liikkua nimenomaan näiden parissa. Tuoko koulutus tähän jotain apua?

Kyllä se saattaa pelottaa, mutta siihen uhkaan joten kuten tottuu kun kokemusta tulee. Tai jos ei totu, hajoaa oma pää. Koulutus auttaa, mutta lopulta kyse on omasta luonteesta. Toiset vaan kestävät paremmin kuin toiset.

Itse toteutin viime vuonna pitkäaikaisen unelmani alkaa kouluttaa omistajiltaan pois otettuja "luonnevikaisia" eli huonon kasvatuksen ja kaltoinkohtelun pilaamia koiria. Ei sellaisilla ole mitään mahdollisuutta saada uutta kotia lähtötilassaan, ja ilman uudelleenkoulutusta menevät piikille.

Sellaisen sivuvaikutuksen olen huomannut, ettei ole enää mitään pelättävää kadulla. Tällä hetkellä koulutuksessa rottweiler, husky ja kanariandoggi. Kaikki leikkaamattomia uroksia, jotka on aikoinaan otettu "statussymboleiksi" ilman mitään koulutusaikeita. Edes nistit eivät ole kyllin hulluja tullakseen lähelle, kun näiden kanssa lenkkeilee, ja oma haba kasvaa kanssa näitä pidellessä. Ei ole sen jälkeen enää pelottanut, kun tuon kanariandoggin hain omistajaltaan: ukko jengiliivit päällä seisoi pöydällä koiraa paossa ja koira haukkui hulluna lattialla. No, yllätys yllätys, sen kanssa ei koskaan tehty mitään, vaikka rotu on iso ja tarvitsee paljon tekemistä, tai hyppii ihan seinille. Ei halunnut ukko pitää koiraansa, kyseli vielä että pärjäänkö sen kanssa. Hyvin ollaan tultu toimeen.

En nyt toki tätä pelonhallintakeinoa suosittele, jos ei ole laajaa kokemusta koirista ja aikaa korjata omistajien aiheuttamia vahinkoja. Tapansa kullakin, kyllä koirat ainakin minulle raivaa hyvin tilaa.

Kiva kun olet arvostetulla asuinalueella, aleppossakin voisi nyt olla rauhallisempaa ja kämppien hinnat kohdallaan.

Kiva kun olet arvostetulla asuinalueella, aleppossakin voisi nyt olla rauhallisempaa ja kämppien hinnat kohdallaan.

Maria Johanna kirjoitti:

Minä laitan avaimet sormien väliin, jos alkaa epäilyttää, tuo se vähän turvan tuntua. On kyllä ollut mielessä kauan ostaa jokin turvasumutin tai - hälytin.

En kauheasti ole kyllä törmännyt pelottaviin tilanteisiin. Kerran kävelin noin ilta kymmeneltä kotiin päin ja yksi ulkomaalaisen näköinen mies seisoskeli puhelimeen puhuen yksien talojen parkkipaikalla kun kuljin ohi hän lähti muutaman metrin päästä seuraamaan. Aloin kaivaa taskua, kuin minulla olisi muka jotain turvavälinettä, muuta kuin avaimet ja käännyin hieman katsomaan häntä ajatellen ettei pääse yllättämään niin melkein heti hän kääntyi ja jatkoi katua toiseen suuntaan edelleen puhelimeen puhuen.

Jäi se hieman vaivaamaan. Saattoi olla että meinasi jotain ja ajatteli että minulla on jokin turvasumutin taskussa tai ei aikonut mitään mutta tajusi että luulin niin ja päätti mennä toista reittiä, tai lähti toiseen suuntaan koska esim puhelimessa ystävä neuvoikin että eikun sinne päin...

Ja kerran olen illalla vaihtanut suuntaa, kun näin edessä päin istuvan joukon nuoria miehiä penkillä, siinä oli vielä pieni metsikkö vieressä, niin en kyllä halunnut kokeilla onko turhaa pelkoa.

Mulla ihan sama eli avaimet sormien välissä, valmiina tökkäämään kurkkuun. Joskus esitän puhuvani puhelimeen. Ja teinistä asti toiminyt näin. Mä sain 13-14 vuotiaana monesti hiippareita perääni. Se oli pelottavaa. Nykyisin tulee harvemmin sellaisia tilanteita vastaan, että joutuu oikeasti pelkäämään, mutta silti yksin pimeällä tulee laitettua ne avaimet sormien väliin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opiskelijapoika, mutta en itsekään tykkää kulkea pimeän aikaan kaupungilla. Kerran aamutuimaan jokin nuorisoporukka piiritti minut ja käski kertomaan mitä minulla oli muovikassissa mukana (eväitä) - olivat kai kaljan tms. perässä. Tilanne meni ohi ihan ok, mutta oli inhottavan turvaton tunne kun porukka nuoria sällejä uhohuutoineen tulee liki. Kerran taas puolijuosten yliopistolle mennessäni kävelytien laidalla notkui pari tyyppiä, joista toinen huusi kovaa "Luuseri!". Oli siinäkin mieltäylentävä päivänalku... Että näin täällä Jyväskylässä. En yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät tykkää kulkea ilta-aikaan, kun päivisinkään ei saa olla rauhassa.

Jotenkin arvasin tuon paikkakunnan lukiessani tuota kertomusta jo ennen, kuin se mainittiin.  Täällä jyväskylässä on joku kumma uho päällä noilla tietyilla tahoilla.

Milloin on ollut keppitappelua kävelykadulla ja millon on eri etniset jengit ottaneet yhteen keskenään.

Ja tietty porukka pyrkii osoittamaan lakiemme ja muitten kulkijoitten halveksunnan niinkin pienessä asiassa kuin jalankulkijoitten punaiset valot. Eli punaisia päin toikkaroidaan ja ne vihreällä menevät ajoneuvot väistelee.

Pitsakuskit ajelee mieluummin jalankulkijoitten polkuja (vihreä punto punainen takaluukku) kuin yhtä lyhyttä autojen ajoväylää.. tai kääntyy kääntymiskieltomerkistä huolimatta ja takana tulevat joutuvat odottamaan että tuo pääsee muusta liikenteestä johtuen kääntymään sinne kiellettyyn suuntaansa... eli vaikuttaa asenteissa olevan vikaa.

Tuli tuosta mieleen, kun kerran pyöräilin keskellä päivää kadulla (siinä kohdassa ei voinut ajaa lujaa) ja joku juoppo äijä lähti silleen piruuttaan hölkkäämään viereen. Mulla oli pitkät punaiset hiukset ja mua luultiin usein naiseksi. Kun lopulta katsoin äijää suoraan hän tajusi, että olenkin mies ja lopetti heti. Tuli vähän semmoinen pieni sympatia naisia kohtaan, kaikkea sitä joutuu kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kai se on vaan annettava periksi, että ikä tekee varovaisemmaksi ja näkee uhkia sielläkin, missä niitä ei parikymppisenä nähnyt. Eli oma pää, ei olosuhteet, on muuttunut. Hyvä kommentti 3 - ja muiltakin - en siis ole ihan ainoa, lohduttavaa :) Ehkä tästedes ihan vaan suostun kotijumppaan olkkarissa, jos lenkille pääsy menee liian myöhäiseksi :) ap 

Etteivätkö olosuhteet olisi muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa suuremmissa kaupungeissa? Se, joka niin väittää, valehtee kyllä itselleen ja muille.

Vuosien ajan kävelin Helsingin rautatieasemalta Punavuoreen töihin klo 4.30 aamuyöllä. Ei oikeastaan pelottanut. Vain kerran sattui ikävämpää. Joku romanimies yritti huitaista minua kainalosauvallaan, mutta onneksi välissämme oli liikennemerkki. Pinkaisin juoksuun saman tien. Nykyisin olen 50+ ja oletan ja toivon, että ikäkin suojaa.

ei kannata yksin lähteä ainakaan minnekkään metsän kekskelle kävelemään. Olen kotoisin pikkukaupungista, muutin Helsinkiin, ja asuin siellä metsän lähellä, en yhdinkeskustassa. Siitä lähti lenkkipolku, joten aattelin lähteä lenkkeilemään. No polku meni keskelle metsää, ja sitten käännyin takaisin. Mies tuli vastaan. olin keskellä ei mitään. Se oisi ihan hyvin voinut tehdä mitä tahansa, ei kukaan olisi tullut auttamaan. Sain ison opetuksen etten ikinä lähde yksin keskelle metsää lenkkipolulle. Tai ainakin lähtee puukko mukaan jos lähden.Nää tosin oli niitä aikoja kun ei ollu kännyköitä vielä niin paljoo.

Vierailija kirjoitti:

Maria Johanna kirjoitti:

Minä laitan avaimet sormien väliin, jos alkaa epäilyttää, tuo se vähän turvan tuntua. On kyllä ollut mielessä kauan ostaa jokin turvasumutin tai - hälytin.

En kauheasti ole kyllä törmännyt pelottaviin tilanteisiin. Kerran kävelin noin ilta kymmeneltä kotiin päin ja yksi ulkomaalaisen näköinen mies seisoskeli puhelimeen puhuen yksien talojen parkkipaikalla kun kuljin ohi hän lähti muutaman metrin päästä seuraamaan. Aloin kaivaa taskua, kuin minulla olisi muka jotain turvavälinettä, muuta kuin avaimet ja käännyin hieman katsomaan häntä ajatellen ettei pääse yllättämään niin melkein heti hän kääntyi ja jatkoi katua toiseen suuntaan edelleen puhelimeen puhuen.

Jäi se hieman vaivaamaan. Saattoi olla että meinasi jotain ja ajatteli että minulla on jokin turvasumutin taskussa tai ei aikonut mitään mutta tajusi että luulin niin ja päätti mennä toista reittiä, tai lähti toiseen suuntaan koska esim puhelimessa ystävä neuvoikin että eikun sinne päin...

Ja kerran olen illalla vaihtanut suuntaa, kun näin edessä päin istuvan joukon nuoria miehiä penkillä, siinä oli vielä pieni metsikkö vieressä, niin en kyllä halunnut kokeilla onko turhaa pelkoa.

Mulla ihan sama eli avaimet sormien välissä, valmiina tökkäämään kurkkuun. Joskus esitän puhuvani puhelimeen. Ja teinistä asti toiminyt näin. Mä sain 13-14 vuotiaana monesti hiippareita perääni. Se oli pelottavaa. Nykyisin tulee harvemmin sellaisia tilanteita vastaan, että joutuu oikeasti pelkäämään, mutta silti yksin pimeällä tulee laitettua ne avaimet sormien väliin.

5 sentin linkkuveitsee on ihan laillista kuljetttaa mukana. Itseään saa laillisesti puolustaa. Ja vaikkei saisikaan tuskin mahdollinen hyökkääjä poliisille ilmottautuu  :)

mun kotiini tunkeutui tuntematon mies, ne osaa tulla aivan hiiren hiljaa lukkojenkin läpi. Nykyään mulla on puukko tossa makuuhuoneeni oven vieressä, tai kaksikin. Suljen myös makuuhuoneeni oven erikoisella tavalla niin ettei siitä tule ketään läpi, ainoastaan moottorisahalla, jos vaikka se tyyppi tulisi yöllä uudestaan kavereiden kanssa. Siinä ei ole lukkoa, joten tein oman sulkumenetelmäni.

Eipä tämä ole pelkästään naisten ongelma ! Mies sai ilman syytä turpaan, kun palautti iltalenkillä leffaa Makuuniin. Ei edes huomannut lyöjää, ennen kuin tärähti! Mies oli ihan poissa tolaltaan, tämä on kuitenkin kohtuullisen pieni kaupunki ja tätä on pitänyt jotenkin turvallisena. Mies on 45-v , ikänsä täällä asunut ja ensimmäistä kertaa kävi noin.