Tapaus iltalenkillä.... pelottaako muita kadulla kulkeminen?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opiskelijapoika, mutta en itsekään tykkää kulkea pimeän aikaan kaupungilla. Kerran aamutuimaan jokin nuorisoporukka piiritti minut ja käski kertomaan mitä minulla oli muovikassissa mukana (eväitä) - olivat kai kaljan tms. perässä. Tilanne meni ohi ihan ok, mutta oli inhottavan turvaton tunne kun porukka nuoria sällejä uhohuutoineen tulee liki. Kerran taas puolijuosten yliopistolle mennessäni kävelytien laidalla notkui pari tyyppiä, joista toinen huusi kovaa "Luuseri!". Oli siinäkin mieltäylentävä päivänalku... Että näin täällä Jyväskylässä. En yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät tykkää kulkea ilta-aikaan, kun päivisinkään ei saa olla rauhassa.

Niin, ei kai tämä ole pelkkä sukupuolikysymys. Kai se useampia miehiäkin pelottaa iltaisin liikkuminen. Ihan väärin kaikkia kohtaan, että omassa asuinpaikassaan tarttee pelätä normaalissa arjessa. Miten joku toinen voi päättää, että sillä on oikeus pelotella muita? Sitä mä joskus ihmettelen, että miten te sosiaalialan ihmiset ja poliisit ym. jaksatte työtänne kun koko ajan pitää hengata näiden ihmisten kanssa, mitä normaalit ihmiset jo valmiiksi pelkää kadulla. eikö teitä pelota? eikö teitä turhauta ja raivostuta, että jotkut voi pilata turvallisen yhteiskunnan ja sitten teidän duuni on joutua heilumaan näiden kanssa maailman tappiin? voi kun vois ottaa sen koiran.

Vierailija kirjoitti:

Olen pelännyt aikuisiällä aina, jos on pitänyt yksin liikkua myöhään illalla missä vaan.

Noin 25-vuotiaana tein Tampereella vuorotyötä ja iltavuoroista kotiin meno oli yhtä tuskaa. Pelkäsin suunnattomasti pyöräillessäni 4 km matkan kotiin ja silloinkin kun oli auto käytössä, pelkäsin kävellä parkkipaikalla sisälle.

Nykyään en lähtisi missään tapauksessa yksin kaupungissa illalla minnekään.

ja sit sä vielä niillä verorahoillaai rahoitat sen, että muut saa viettää elämää, mitä sä joudut töissä käydessäsi pelkäämään. reilu meininki!

Tämähän on ulkomaalaismiesten aiheuttama tilanne. Eikä poliiseja näy missään iltaisin eikä pahemmin päivisinkään ainakaan täällä turussa. Börssin kulma on aivan kamala paikka on kuin joutuisi keskelle "syyriaa".

Minusta on myös viimevuosien aikana tullut kohtalaisen pelokas. Toki lapsesta asti olen kokenut humalaiset miehet todella ahdistavina, varsinkin isommalla joukolla. Jos jostain alkaa kantautua sellaista känniölinää(hihkumista,huutelua, yhteislaulua..tiedätte varmaan) niin tunnen kuinka syke nousee ja varmasti vaihdan reittiäni.

Mieheni on tosi ihmeissään seurannut median kirjoittelua ja alati kasvavaa naisten valitusta seksuaalisesta ahdistelusta ja kyseli minulta että koenko minä seksuaalista ahdistelua  muka jatkuvasti, ja oli aivan helvetin yllättynyt kun kerroin, että se on oikeastaan lapsesta saakka ollut jotenkin läsnä, että en kai osaa suhtautua siihen enää sen vaatimalla vakavuudella. Mutta jos vähänkään miettii erillisiä tapauksia niin seksuaalista ahdisteluahan ne ovat. Riippuu kai ihmisestä miten ne häneen vaikuttavat ja ymmärrän jos joku (varsinkin mies joka ei tällaiseen ole törmännyt) luulee joiden naisten olevan herkkähipiäisiä ja liiottelevan.

Omalla kohdallani on päästy siihen pisteeseen, että ulkona (varsinkin iltasella) liikkuessani olen jatkuvasti valpas ja jännittynyt. En halua katsoa vastaatulijaa silmiin, en vastata tervehdyksiin tuntemattomilta. Jännityn kun bussiin nousee kovaääninen miesjoukko. Jos ohitan lenkillä miehen, seuraan valppaasti minne hän menee (esim kääntyykö) ohitettuaan minut. Joku voi pitää minua naurettavana mutta liian usein olen saanut epätoivottavaa huomiota, enkä halua kutsua vaaratilanetta luokseni omalla käytökselläni.

Tuo puhelinvinkki on minustakin huono. Itse olen koulutuksessa kuullut että uhreiksi valikoituu mieluummin juuri puhelimessa puhuja. Ja ymmärtäähän sen, itse todellakin haluan kuulla ympäristöäni ja pitää molemmat kädet vapaana jos tarve tulee.

Pitäkää huolta itsestänne ja opettakaa tyttärenne ja poikanne myös pitämään huolen itsestään!

N32

Maria Johanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on tuo ikä. Kaduthan ovat nyt paljon turvallisempia kuin silloin kun sinä olit parikymppinen.

https://yle.fi/uutiset/3-9437828

Niin kadut on, kun jätetään puskar aiskaukset pois. Muistaakseni rais.... Tilastot ovat kasvaneet.

Lasketaankohan nuo vauhdilla yleistyneet vanhusten ryöstöt katuväkivallaksi? Niissä ei aina ole mukana pahoinpitely. Vaikuttaa kyllä vahvasti vanhemman porukan turvallisuudentunteeseen. Iltalehti just kertoi mm. vanhusten koteihin tunkeutuvista ryöstäjistä. Niidenkin tapausten määrä on kasvanut voimakkaasti.

Meidän lähellä tapahtui aikoinaan raaka naisen murha. Pääsin puolelta öin töistä ja normaalisti ajoin pyörällä kotiin, mutta niin kauheasti pelotti (vaikka ei nyt mitään viitteitä varsinaisesta sarjamurhaajasta ollutkaan) että päätettiin työpaikan naisten kanssa, että mennään sitten taksilla, vaikka kallista onkin. Kun eka kerran taksi ajoi pihaan, se kuljettaja sanoi, että hän odottaa että pääsen ovesta sisään. Eli ei niin turhaa ollutkaan.

Parin viikon kuluttua saatiin se murhaaja kiinni ja sanottiin työnantajalle, että voisi meidän taksimaksut maksaa ja ihan yllättäen se maksoi! Siis normaalisti meidän asuinalueella on ihan melkein tylsän rauhallista.

Nyt olen jo niin vanha ja varovainen, että harvin liikun yksinäni ja pidän mukanani aika vähän rahaa ja vanhan puhelimen, niin ei mahdollisille ryöstäjille paljon saalista jäisi ja antaisin ne kyllä ihan vapaaehtoisesti.

Kannattaa enemmän pelätä juuri yksinäisiä seuraajia, laumassa monesti on ainakin yksi joka pitää järkeä yksilöidenkin päässä.

Alle 10 eurolla saa sellainen ranteessa pidettävän hälyttimen, josta lähtee sokan irroituksella 130 desibelin ääni.

Oikeasti tosi kamalan surullista, että joutuu pelkäämään omassa kotiympäristössään :/

näinhän se kuitenkin on, että kaduilla roikkuu klo 21 jälkeen vain ne, joilla ei ole muuta paikkaa mennä. sillon ns. normaali voi käydä ärsyttämään.

itse varon visusti klo 21 jälkeistä aikaa ja teinini kuljetan pihasta pihaan jo klo 20 harrastuksestaan tai jos menee pyörällä, ajan itse vastaan hakemaan.

toisinsanoen tästähän on tulossa jonkinlainen "ulkonaliikkumiskielto" klo 21 jälkeen. 

Eikö niitä, ketkä tekee kaduilla työtä näiden "häiriköiden" kanssa, pelota?

Mitenhän sossut, poliisit, ensihoitajat pärjää pelon kanssa kun iltaisin pitää kuitenkin liikkua nimenomaan näiden parissa. Tuoko koulutus tähän jotain apua?

Kerran mua alkoi ahdistella taksikuski. Ei koskenut fyysisesti, mutta jutut meni tosi ahdistaviksi, pyyteli treffeille ja kertoi miten on yksinäinen, pääsee töistä viideltä ja vois sen jälkeen tulla mun luo ym. Tuli vielä myöhemmin silloin yöllä tööttäämään torvea mun ikkunan alle. Tein ilmoituksen, sai varmaan fudut mutta silloin pelkäsin pitkään koska tiesi vielä mun kotisoitteen. Että se niistä taksien turvallisuuksista vaikka omalle lapsellekin toitotan, että aina taksilla yöllä kotiin. Ja taksijonot ne pelottavia vasta onkin, paitsi jos lähtee jo joskus klo 01 baarista kun ei oo vielä jonoa ja saa auton heti. Nyt kun taksiluvat vapautuu niin edessä varmaan vaikka mitä kuskeja. 

Minäkin mietin, että missähän uskallan liikkua koirankaan kanssa enää nykyään. Yöllä tuntuu jotenkin turvallisemmalta, kun ulkona ei liiku ketään ja osaan valita sellaiset reitit, joiden varsilla ei liiku baaristapalailevia ihmisiä. 

Päiväsaikaan taas on todella yleistä, että teiniporukat ja jotkut aikuisetkin yrittävät kiusata koiraa (heitellään kiviä, keppejä, ulistaan ja myörytään ja yritetään saada koiran huomio) 

Minunkin päälleni on syljetty ja heitelty tupakantumppeja yms. 

Olen jotenkin alkanut pelkäämään teini-ikäisiä, miten ne on noin aggressiivisia ja inhottavia? :( Mopoillakin meinataan ajaa päälle ja älistään ohimennessä jotain ilkeyksiä.

Asumme vielä suht. hyvällä omakotitaloalueella, mitenhän nuo alueen lapsukaiset ovat tuollaisia.

Ei pelota. Asun keskisuuressa kaupungissa "hyvällä" alueella, enkä käy juurikaan kaupungin keskustassa. Aion muuttaa vielä hieman pienempään kaupunkiin, tähän ihan lähelle kylläkin. En ole kuullut, että siellä olisi koskaan ollut mopopoikia kummempaa häiriötä.

On todellakin ikävää pelätä. En ole ilinä tykännyt lenkkeillä myöhään, olen pienikokoinen ja helposti säikkyvä muutenkin.

Katujen ja keskustan olen huomannut muuttuvan levottomammaksi. Asun keskisuuressa kaupungissa. Muutettuani tänne 20 vuotta sitten, kaduilla ei ollut äänekkäitä, isoja miesjoukkoja. Nyt niitä on, ja ohikulkiessa on selittämätön, ahdistunut olo. Ikäänkuin olisi "vapaata riistaa", kun kulkee yksin naisena kadulla. Tämä on selkeä muutos. Nykyään en tykkää käydä keskustassa tästä syystä yksin enää lainkaan. Edes päivällä.

Ei ole minusta tyhmää olla valpas ja varuillaan. Miehiä on syytä varoakin.

Onneksi on hyviä miehiä paljon. On onni tuntea sellaisia useita.

Kyllä mua nykyisin pelottaa ja jos ei ihan pakko ole niin en illalla yhdeksän jälkeen ulkona liiku. Valitettavasti myös ihan keskellä päivää on tullut eteen sellaisia tilanteita tuolla lenkkipolulla, että on tullut ei_niin_mukava-fiilis. Jostain syystä tuollaisia muutaman miehen porukoita on ilmaantunut suht syrjäisen lenkkireitin varteen notkumaan ja vislailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani on päästy siihen pisteeseen, että ulkona (varsinkin iltasella) liikkuessani olen jatkuvasti valpas ja jännittynyt. En halua katsoa vastaatulijaa silmiin, en vastata tervehdyksiin tuntemattomilta

Miksi pitäisi tervehtiä tuntemattomia? Jos olet vähääkään pelokas, se kuuluu äänestä. Silmiinkin katsominen voidaan tulkita kiinnostuksena. Itse pidän katseen ylhäällä, katson vastaantulijan kasvojen korkeudelle mutta ohi horisonttiin ja kävelen reippaasti. Saatan katsoa kasvoja arvioidakseni ihmistä mutta vain kunnon etäisyydeen päästä.

Samaa olen huomannut. Asun pikkukaupungissa ja  nuorempana  kuljin baareihin pyörällä sekä tein pimeinä talviöinä  huvikseni kävelylenkkejä, enää en uskaltaisi !  Kellon ei tarvitse olla paljoakaan, kun tuolla on ihan ihme hiihtäjää liikenteessä ja iltalenkillä ahdistaa kun kuulokkeet päässä eikä kuule jos joku lähestyy takaa. 

Miksi viestini, jossa kerroin etten pelkää, poistettiin?

Koiralla ei välttämättä tee tuon taivaallista, jos sitä ei ole erityisesti opetettu vartiointi- ja suojelutehtäviin. Tietenkin iso ja pelottava ulkonäkö voi jo toimia pelotteena, mutta ihan liikaa ei kannata tuudittautua opettamattoman koiran tuomaan turvaan. Opettamaton koira ei välttämättä uskalla käydä vieraaseen kiinni tosipaikan tullen, vaikka uho olisi muuten kova. 

Meillä on iso sakemanni, mutta silti humalaiset jaksavat silloin tällöin tulla sössöttämään. Osaa tuntuu koira nimenomaan houkuttelevan, koska kyselevät onko se esim. poliisikoira. No ei ole, huoh. OIen silti opettanut koiran murisemaan ja haukkumaan pienestä käsimerkistä. Siihen voi sentään turvautua, kun ihailu käy liian innokkaaksi.  

Kyllä mua pelotta. Sen jälkeen, kun on käyty kiinni ja toisella kerralla seurattu autolla, olen muuttunut varmaan vähän vainoharhaiseksikin.

Ei pelota, ja tämä on harjoituksen tulosta. Monesti ihmiset ovat kiltimpiä ja harmittomampia kuin mitä pelokas mieli kuvittelee - kun suhtautuu rauhallisesti, asiallisesti, ystävällisesti mutta tiukasti, selviää melkein tilanteesta kuin tilanteesta. Usein ei edes ole tai tule mitään tilannetta.

Jos tulee tilanne, eikä puhumalla ja asenteella selviä, mulla on myös jonkin verran kokemusta fyysisestä puolustautumisesta. Ei mitään kummallista, lähinnä irrottautumista, mutta todennäköisesti enemmän konsteja kuin kukaan tällaiselta pyöreältä keski-ikäiseltä tädiltä osaa odottaa.

Kyl inhottaa iltavuorosta tulla. Yhteen pahoinpitelyyn menin ite väliin, kun muut vaan tuijotti, kai se on niin arkipäiväistä sitte, tuijottelee vaa. Että en noihin äänihälyttimiin uskaltaisi luottaa, tuntuu että ite se on pärjättävä jos jotain tulee. Poliisien ja järjestysmiehien läsnäolo on kyl näkyvää, propsit siitä, vielä enempikin niitä saisi olla.