Mä en kestä tätä kateutta

Ja kun huonot asiat osuu aina samoille ihmisille ja mä olen yksi heistä..

Ap

Otatteko muut näihin aina kehujiin ja onnekkaisiin etäisyyttä?

Ajattelin ennen näin, mutta nykyään pyrin ajattelemaan positiivisesti koska huomaan sen tuovan lisää hyviä asioita elämääni. Keskityn siihen mitä pystyn kontrolloimaan eli vaikka en ole saanut asioita, joita toiset ovat saaneet (esim. parisuhde, lapsia, omistusasunto), keskityn siihen mitä iloa itse voin saada nyt tai asettaa tavoitteeksi itselleni. Muihin vertaaminen on ilon tappaja.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ennen näin, mutta nykyään pyrin ajattelemaan positiivisesti koska huomaan sen tuovan lisää hyviä asioita elämääni. Keskityn siihen mitä pystyn kontrolloimaan eli vaikka en ole saanut asioita, joita toiset ovat saaneet (esim. parisuhde, lapsia, omistusasunto), keskityn siihen mitä iloa itse voin saada nyt tai asettaa tavoitteeksi itselleni. Muihin vertaaminen on ilon tappaja.

Tää on helpommin sanottu kuin tehty. 

Ap

niin sitä ajattelee että asiat vain tapahtuu kun ei itse ole koskaan tehnyt mitään.

Ja siis ystävälläni oli vaikeuksia aikoinaan saada lasta ja mulla oli lapsia. Kuvista näkee miten iloton ystäväni oli silloin. Tää ilottomuus on nyt mulla

Ap

Mulla on sama mutta yritän olla sortumatta kateuteen ja keskittyä vain omiin juttuihin jotka on edes jollainlailla mielenkiintoisia. Muuten olisin jo hullujenhuoneella näistä kaikista vastoinkäymisistä ja siitä ettei koskaan tapahdu mitään positiivista. Ei kannata edes hirveämmin miettiä niitä kun muuten rupeaa v1tuttamaan rankasti...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama mutta yritän olla sortumatta kateuteen ja keskittyä vain omiin juttuihin jotka on edes jollainlailla mielenkiintoisia. Muuten olisin jo hullujenhuoneella näistä kaikista vastoinkäymisistä ja siitä ettei koskaan tapahdu mitään positiivista. Ei kannata edes hirveämmin miettiä niitä kun muuten rupeaa v1tuttamaan rankasti...

Ai niin se vielä että kuten MetsaMan sanoo, mitään ei pie kiitellä. Jos yrität olla "positiivinen" ja kehua jotain että tämä asia on hyvin, se pettää seuraavaksi. Tämä on koettu ihan käytännön elämässä, joten minun kohdalla positiivisuus ei kanna, se vain tuhoaa heti sen mikä vielä on ns. hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama mutta yritän olla sortumatta kateuteen ja keskittyä vain omiin juttuihin jotka on edes jollainlailla mielenkiintoisia. Muuten olisin jo hullujenhuoneella näistä kaikista vastoinkäymisistä ja siitä ettei koskaan tapahdu mitään positiivista. Ei kannata edes hirveämmin miettiä niitä kun muuten rupeaa v1tuttamaan rankasti...

 

Ai niin se vielä että kuten MetsaMan sanoo, mitään ei pie kiitellä. Jos yrität olla "positiivinen" ja kehua jotain että tämä asia on hyvin, se pettää seuraavaksi. Tämä on koettu ihan käytännön elämässä, joten minun kohdalla positiivisuus ei kanna, se vain tuhoaa heti sen mikä vielä on ns. hyvin.

Mä yritin vielä joku 7v sitten muodikasta manifestointia, ei mitään apua vaan polla meni sekaisin ja jouduin suljetulle. Todella vaarallista kuvitella ajatuksilla vaikuttavan kaikkeen. Jotkut on vaan syntyneet huono onnisiksi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama mutta yritän olla sortumatta kateuteen ja keskittyä vain omiin juttuihin jotka on edes jollainlailla mielenkiintoisia. Muuten olisin jo hullujenhuoneella näistä kaikista vastoinkäymisistä ja siitä ettei koskaan tapahdu mitään positiivista. Ei kannata edes hirveämmin miettiä niitä kun muuten rupeaa v1tuttamaan rankasti...

Ehkä ei kannata viettää aikaa niiden onnekkaimpien kanssa. Kateus on normaali tunne. Pääasia, ettei pahaa tee sen seurauksena muille. Ole enemmän niiden kanssa, jotka on enemmän sinun kaltaisia. Vanha sanonta: lika barn leker bäst. Keskity omiin hyviin asioihin. Ja muista, että kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka miltä näyttää. Ja jokainen kuolee aikanaan. Isoissa asioissa kaikki on samalla viivalla. Ja esimerkiksi lapsista on paljon huolta ja työtä, vaikka tietenkin myös iloa ja onnea. Omistusasunnon eteen joutuu tehdä paljon työtä yleensä, vaikka olisi hyvätuloinenkin.

Kerskujia kannattaa välttää. Heidän tarkoituksenaan on luoda puutteellinen tunne muille.

Mun ainoat "ystävät" on mun veli perheineen ja mun yksi ystävä. Mulla ei ole muita joihin olisi mitään välejä. Nää sitten kehuskelee ja tietty kertoilee elämästään ja lastensa elämästä mulle. Kuuntelee kyllä mun vaatimattoman elämän jutut myös. Mutta siis koskaan he ei kerro mitään negatiivistä elämästään mulle...

Ap

Ja nyt kun pääsin vauhtiin niin veljeni aina kerjäsi meiltä kaikkea, pelikoneita, lasten vanhoja puuleluja mitä ei myydä enää missään jne...ilmaiseksi annettiin. Koskaan ei pyydetty maksua. Heiltä saanut rikkinäisen grillin 50€ maksettiin ja rikkinäinen laatikosto. Jos ikinä saan lastenlapsia niin kinuan takaisin ne puulelut...

Ap

Mulla menee paperilla huonommin kuin melkein kaikilla muilla tutuilla. Taidan silti olla yksi onnellisimmista, tai ainakin tyytyväisimmistä. Tein sen näin: 

1)Lakkasin uskomasta hierarkioihin (onko joku universumi muka päättänyt että lääkäri on parempi kuin työtön, ei, vaan se on ihmisten keksimää huttua, ei mikään fysiikan laki, kaikki ollaan yhtä merkityksettömiä lopulta)

2)Pohdin että haluaisinko x määrän enemmän rahaa tai statusta kuten kaverini y ja z, jos samalla pitäisi ottaa se heidän työ ja muut olosuhteet: vastaus on en haluaisi, mielummin vähemmän pienemmällä stressillä ja työmäärällä.

3)Mietin paljon elämän rajallisuutta, sen suhdetta oravanpyörään, ja huokaisin helpotuksesta että osaan elää sen ulkopuolella, eli olen tavallaan havahtunut kaiken järjettömyyteen jo etukäteen, eikä siis käy kuten monelle, että vasta eläkkeellä tajuaa kuolevansa joskus ihan oikeasti ja siksi relaa enemmän ja välittää vähemmän ulkoisista puitteista ja turhasta kilpailusta muiden kanssa.

4)Kiitollisuusharjoitukset, eli mietin usein miten perseestä olisi jos vaikka halvaantuisin onnettomuudessa tai sairastuisin vakavasti. Muutaman minuutin kun miettii, niin oikeasti on kiitollinen olo sen jälkeen, että ihan perusasiat on kunnossa.

Muitakin olisi, mutta tuskin kukaan jaksoi lukea edes tänne asti :)