Kerro esimerkkejä siitä, kuinka väsynyt olet joskus ollut!

Nuorena olin tehnyt 2 päivää töitä putkeen nukkuen välissä toimiston lattialla lyhyet nokoset. Kun siitä sitten lähdin ajelmaan ilta 11 jälkeen kotiin maaseudulle matkaa noin 5 h niin olin varannut kaikki mahdolliset konstit itseni hereilläpitämiseksi. Join tabascoa ja söin pähkinöitä ja turkinpippureita kastelin hatun ja ajoin ikkunat auki että tulisi kylmä, join paljon vettä ja pidätin pissaamista ja lopuksi vielä hakkasin itseäni ruuvimeisselillä reiteen etten nukahtaisi rattiin ja vedin siinä samalla non-stop tehoa ja redbullia. En kuitenkaan päässyt perille. Noin 60 km ennen kotia alkoi silmien tarkennus loppua ja piti heiluttaa päätä että näki tien. En kuitenkaan päässyt perille vaan noin 8 km ennen kotia meni näkö. Ei siis silmät enää nähneet muuta kuin sumua ja mustaa. Pakko oli pysäyttää auto ja nukkua pari tuntia että pystyi jatkamaan matkaa.

Nuorena lähdin ajamaan Saksaan polkupyörällä ja yhtenä hellepäivänä sitten eksyin ja matkaa tuli  noin 200 km. Vähän ennen määränpäätä nukahdin alamäessä pyörän päälle ja heräsin pellosta siihen kun saksalainen poliisi kyseli megafonilla tieltä että onko kaikki kunnossa? =)

Vauva aikana tuli muutaman kerran unohdeltua nimi ja ajettua autolla ihan minne sattuu. Nyt onneksi osaan arvostaa unta enkä enää pihistä siitä lisätunteja päivään.

Kärsin unettomuudesta raskauden loppupuolella ja olin niin väsynyt, että nukahdin hammaskivenpoistossa tuoliin. Synnytyksessä supistukset alkoivat heti minuutin välein ja välitkin olivat tuskaisia (myöhemmin syy tälle selvisi), mutta olin niin väsynyt, että nukahdin kivusta huolimatta supistusten välissä hetkittäin.  Unohdin kyllä oman henkilötunnuksenikin silloin, mutta se taisi johtua kivusta.

Lapsen synnyttyä ei helpottanutkaan, ja jossain välissä katselin seinällä lenteleviä kauniita perhosia, jotka olivat tutteja. Ovat jääneet lentävät tutit elävästi mieleen. :D Toki muutakin pientä väsymysoiretta oli, kuten samojen pyykkien peseminen monena päivänä, itsensä ja vauvan lukitseminen ulos, sama kahvikupillinen kahvia juomatta monta päivää, tavaroiden unohtelu ja kummallisiin paikkoihin laittaminen sekä miehen hyssyttäminen vauvan sijasta, kun vauva kitisi omassa sängyssään. Ja jos vauva kerrankin nukkui tunnin putkeen, heräsin hätkähtäen varmana siitä, että oon unissani kääntynyt vauvan päälle tai mies on tönäissyt vauvaa tai jotain, ihan riippumatta siitä nukkuiko vauva vieressä vai omassa sängyssä.

Intissä kerran metsäleirillä oltiin käskynjaolla kun nukahdin seisaaltaan. Heräsin onneksi siihen kun aloin kaatumaan niin selvisin horjahduksella.

En ole saanut niin pahoja kokemuksia unettomuudesta, kuin te, mutta tässä silti pari tarinaa:

-Olin valvonut kolmisenkymmentä tuntia ja kaupassa vihannesosastolla en saanut sipulilleni biopussia millään auki. Yritin sitä kankeilla sormilla selvittää, kunnes muut alkoivat tuijottamaan. kyllästyin ja laitoin sipulin vaa'alle ilman pussia, käyhän se niinkin. En ole koskaan ollut päihtynyt, mutta tuon väsymyksen jälkeen kyllä ymmärsin, miltä humalaisesta tuntuu.

-Kavereillani oli kesäloma, mutta itse olin kirpparilla töissä. En kuitenkaan halunnut jäädä paitsi kesänvietosta, joten viiletin arkenakin yömyöhään kylillä. Unta tuli aamuvuoroöinä semmoiset 2-6h ja yhtenä aamuna olin taas töissä ja asiakas kysyi minulta jotain todella yksinkertaista. Siinä kohtaa meni aivot kuitenkin väsymyksestä niin solmuun, että vain tapitin asiakasta hämilläni ja lopulta rupesin nauramaan. Sain kuitenkin korjattua mokani pahoittelemalla ja huijasin, että kissani kiusasi minua läpi yön.

Olin pikkuvauva-aikaan niin väsynyt että näin jatkuvasti harhoja ja unohdin esim kahdesti peräkkäisinä päivinä lastenvaunut kaupan ulkopuolelle jalkakäytävälle. Pelkät vaunut, kun siirsin vauvan autoon, en siis unohtanut vauvaa.

Töissä olen nukahtanut joskus supertylsässä palaverissä ja kerran pe iltapäiväisessä koulutuksessa. Herää aina siihen kun pää on osumassa pöytään tai kynä putoaa kädestä. Onhan näitä sattunut. Vauva-aikana väsymys saattoi kyllä olla niin ankaraa että vieläkin alkaa silmiä kirvellä ja painaa kun asiaa miettii. 

Olin niin väsynyt etten jaksanut haistella pieruani.

Olin sen verran väsynyt töistäni että näin unta pissaamisesta ja heräsin siihen kun sänky alkoi kastua..

Joskus talvella pimeimpään aikaan tein aikaista aamuvuoroa. Menin joskus kolmelta iltapäivällä pikaisesti päikkäreille kotiin tultuani ja heräsin seuraavan kerran kahdelta aamuyöllä. Laitoin vain herätyksen päälle ja jatkoin unia aamuun asti.

Olen monesti nukahtanut seisoalleen (etenkin nojatessa) ja herännyt vasta kun olen lähtenyt kaatumaan.

Ja usein on tullut nukahdettua kirjoittaessa tai puhuessa jollekin koulussa tunneilla. Hauskin oli kun nukahdin kesken lauseen joskus ympäristötiedossa.

Nukahdin bussissa ja havahduin vasta kun pääni lepäsi vieressä istuvan miehen olkapäällä, olin unissani sen siihen retkauttanut. Ei kai tohtinut herättää :D

Mummeli kirjoitti:

Esikoisen ollessa n. vuoden ikäinen lämmitin yöllä maitopulloa kattilassa ja nukahdin. Pullo suli kattilaan.

Miksi ihmeessä lämmität vuodenikäiselle maitoa ja vielä yöllä. Johan tuon ikäinen juo jääkaappilämpöistä.

Sen verran väsynyt että muutaman kuukauden nukkumattomuuden (tai no, pari tuntia horteessa yöllä, muuten vaan levotonta pyörimistä) jälkeen oli vaan pakko mennä lääkäriin. Sain reseptin nukahtamislääkkeeseen.

Tuona aikana ei onneksi muuta tapahtunut kuin se, että kävelin kaupungilla päin punaisia. Ei vaan väsyneet aivot jaksaneet rekisteröidä, että sillä suojatiellä on liikennevalot.

Tiedä sitten oliko vähän burnout-meininkiä tuossa.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

-allekirjoitin kaupassa kuittia ja kysyin "kuka minä olen?"

=D =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin muutama vuosi sitten aivan yliväsynyt ja ylistressaantunut, sain SAMAAN aikaan herpeksen sekä ala- että yläpäähän, todella pahat, herpes levisi koko suun ympärille ja alapään herpes uusi kolme kertaa peräkkäin. Lisäksi otsassa villiintyi jättifinni-paukama ja silmien ympärille tuli punaisia stressinäppyjä. Lisäksi puhkesi paha hiiva. Ja toki kuukautisetkin vielä siihen. Olen niin huono tunnistamaan yliväsymystä, että kroppa reagoi, kun piilotin kaiken sisälleni.

Ihana tautinen toosa. Toivottavasti et levitä herpestä

Kun on kerran herpeksen sukuelimiinsä saanut, niin sitähän levittää myös oireettomana ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Olen ollut selkävaivan takia nukkumatta viikon kun ei edes uskaltanut nukkua,aika sekopäinen olo.

3vuotta zombina huonosti nukkuvan lapsen takia.

Työputkesta ajoin kuorma-auton nosturin siltaan kun se unohtui pystyyn,rojut kun saatiin siivottua pois 4h ajoin kotiin ja nukuin yli vuorokauden putkeen.

Joskus tulin ranskasta pakettiautolla,heräsin klo6 aamulla,päivä kisapaikalla töitä,pakkauksen jälkeen klo9 lähdin ajaamaan kotiin,yhtäkyytiä oltiin saksassa joskus klo7 aikoihin,kuskin vaihto,torkuin muutaman tunnin autossa ja ajoin loppumatkan trawemundeen lautalle.

Mistä alapeukut?

Ei tuollaista viitsi lukea, kun pilkkujen jälkeen ei ole välejä, isoja kirjaimia ei ole, sanoja on kirjoitettu yhteen ja sepustus on muutenkin sekava. Automaattisesti alapeukku lukukelvottomalle tekstille.

Et kenties tullut ajatelleeksi, että kirjoittaja oli kirjoittaessaan niin väsynyt, että virheitä tuli.

Hauska tuo ketjun lääkäri, joka kertoi sanelun vaihtuneen kuorsaukseen.

90-luvulla terveyskeskuksessa oli yli 2 vrk työrupeamiakin, eikä välttämättä saanut juurikaan nukkua välillä. Päivystys alkoi lauantaina klo 12 ja loppui maanantaina klo 8, sen jälkeen vielä normaali työpäivä. Muistan eräänäkin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tulleen rintakipuisen potilaan. Jälkeenpäin hoksasin, että oli väsyneenä katsonut vain sydänfilmin, ja kun se oli kunnossa, käskenyt lähteä kotiin. Kun normijärjellä olisin poissulkenut muut syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nukahtanut hammaslääkärin poratessa hammastani, kaatanut kahvinporot vesisäiliöön ja tehnyt varmaan tuhat muuta täysin älytöntä asiaa kotona, nähnyt leijuvia valoja, tuntenut käden kädessäni maatessani valveilla odottaen lapsen nukahtamista, nähnyt kasvojen liikkuvan ja juttelevan minulle valokuvassa, kuullut kättentaputusta ja musiikkia ja nimeäni huudeltavan ympärilläni kun kävelin kotiin hiljaista tietä pitkin festareilta, nähnyt mustien ihmishahmojen syöksyvän auton ajovaloihin molemmilta puolilta. 

Minä arvelisin kärsiväni mielenterveysongelmista, jos kuulisin ja näkisin harhoja.

On varsin yleistä, että unenpuute oireilee harhoina, vaikka psyyke on kunnossa.

Kun pääsin intistä ekan kerran lomille, nukuin 13h heräämättä kertaakaan.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen aikaan kärsin unettomuudesta, masennuksen vuoksi lapsi oli 1-vuotiaasta päivähoidossakin. Kerran mennessäni lasta hakemaan hoidosta ajoin väsymyksessäni ja ajatuksissani muutaman kymmenen metriä ohi hoitopaikan tienhaaran - havanhduin, peruutin ja ajoin pihaan. Tekivät lastensuojeluilmoituksen, epäilivät minun olevan aineissa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä mammojen kokemukset väsymyksestä. Menkää armeijaan, niin sitten tiedätte mitä oikea väsymys on.

Hanki sinä lapsi, niin tiedät, mitä oikea väsymys on.