Olen 54-vuotias, ja minuun iski taas mieletön halu lähteä yliopistoon!
Olen kyllä maisteri, mutta haluaisin vaihtaa alaa. Opettajan työtä en enää jaksa, jatko-opinnot poissuljen kokonaan.
Tiedän, että pärjäisin opiskelussa, mutta pääsykoepettymystä en ehkä enää kestäisi. Oppisin kirjat, mutta aineistokoe pelottaa.
No, tuo ei ole pointti, vaan se, että haaveista on varmaan vaiettava. Ikääntyminen on kurjaa. Oi jos olisin edes kymmenen vuotta nuorempi!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana voi vielä lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ja vaihtaa alaa, mutta yli 50-vuotiaat voisivat harkita vielä toisenkin kerran. Sitä paitsi nämä ikäopiskelijat ovat useimmiten niitä, joilla jo on entuudestaan pari tutkintoa suoritettuna.
Tutkintoon tähtääviä opiskelupaikkojakin on rajoitettu määrä.
Kansalaisopistojen kurssit on eläkeikää lähestyville ihan oikea osoite :D
Huutonaurua!!
Eihän KUKAAN palkkaa yli 40-vuotiasta vastavalmistunutta!!
No, saahan sitä opiskella...
Olin äskettäin melkein 50 v. kandin vastaanotolla, lääkäriksi valmistuessaan on ehtinyt täyttää 50 v.
Vierailija kirjoitti:
- Ja ainakaan toistaiseksi avoimenpuolen kautta opintoja suorittamalla ei voi saavuttaa "suoraan" tutkintoa, vaan jos sen haluaa saada on jollain lailla -yleensä pääsykokeen kautta- hankittava "päätoimisen opiskelijan" status, joka kyllä mahdollistaa monta muutakin mukavaa asiaa.
Ei tutkintoa, mutta voi saada lakisääteisen kelpoisuuden johonkin virkaan voi saada.
Kelpoisuusvaatimus voi olla esim. "ylempi korkeakoulututkinto ja vähintään xx op ...." jotain tiettyjä opintoja, joka ei siis tarvitse olla pääaine. Ja ylempi korkeakoulututkinto voi nykyään olla vaikka amk:sta.
Olkaa apuna lastenlasten elämässä. Se on paljon hyödyllisempää. Aikaa ja jos rahaa vielä on niin matkustelkaa.
Haaveet on tehty toteutettaviksi. Go for it!
Huomaa se, että jos et nyt aloita, kymmenen vuoden päästä olet 64 v ja silloin harmittelet sitä, kun et aikaisemmin lähtenyt opiskelemaan. Ja olet suunnattoman kateellinen ikätoverillesi, jonka näet suorittaneen tutkinnon vuonna 2028.
Vierailija kirjoitti:
töissä voi olla (julkisella sektorilla) 68 vuotiaaksi. - Näin laskien vasta valmistuneella 40 vuotiaalla olisi työ vuosia yli neljännesvuosisata.
Kolmanneksi kuka haluaa ensisijaisesti olla työyhteisössä, jossa kaikki ovat hyvin samantapaisen taustan omaavia niin, että töpaikalla kaikki on rekrytoitu alle 40 ja uudetkin työntekijät ovat aina nuorempia. eikä koskaan keski-ikäsiä tai vanhempia. Minä ainakin pidän eniten työyhteisöstä, jossa työntekijöinä on sekä nuoria että vanhempia naisia että miehiä.
No oletko sinä työnantaja? Onko sinulla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että iäkkäitä ei laiteta pois tai että heitä rekrytoidaan? Onhan se kiva päivähaaveilla, että töissä voi olla 68-vuotiaaksi, mutta kun totuus on monella työpaikalla toinen. Ihan varmasti tiedät, että jo nelikymppisillä on vaikeuksia päästä irtisanomisen jälkeen uuteen työhön. Se mistä sinä henk. koht. tykkäät, ei paljon auta nykytilanteessa.
Luovuudessa ja innovaatioissa olisi nimenomaan tärkeää saada mahdollisimman monenlaisia ihmisiä kehittämään asioita. Kun väestö ikääntyy ja elää yhä kauemmin, luulen, että meillä elämää nähneillä olisi paljon annettavaa. Ajatellaan nyt vaikka tuotteiden kehittämistä myös vanhemmille ihmisille sopiviksi ja heidän kouluttamistaan digitaaliseen maailmaan.
Päinvastoin uudelleenkoulutuksesi, ap, voi rikastuttaa maailmaa arvaamattomilla tavoilla. Eläköön iloinen tiede!
Esimerkiksi Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista vuonna 2010 filosofian tohtoriksi väitellyt itsekin sotalapsi Pertti Kaven oli melkein 70-vuotias.
No mene? Mikä estää? Ei ainakaan ikä voi olla esteenä! Jos olet hyväkuntoinen, on sinulla vielä viiden lisäopiskeluvuoden jälkeenkin ainakin 13 vuotta aikaa tehdä uuden alan hommia, mikä on suunnilleen 10 vuotta enemmän kuin puolella näistä kymmenistä tuhansista häviäjistä, jotka eivät tee päivääkään oikeita töitä eläissään, vaan kuppaavat sosiaalitukia minkä ehtivät niiden "työkokeilujen" jälkeen.