Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 54-vuotias, ja minuun iski taas mieletön halu lähteä yliopistoon!
04.08.2017 |
Olen kyllä maisteri, mutta haluaisin vaihtaa alaa. Opettajan työtä en enää jaksa, jatko-opinnot poissuljen kokonaan.
Tiedän, että pärjäisin opiskelussa, mutta pääsykoepettymystä en ehkä enää kestäisi. Oppisin kirjat, mutta aineistokoe pelottaa.
No, tuo ei ole pointti, vaan se, että haaveista on varmaan vaiettava. Ikääntyminen on kurjaa. Oi jos olisin edes kymmenen vuotta nuorempi!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, kannustajat, että minulla kihahti kyyneleet silmiin!
Kuinka vanhoja yliopisto-opiskelijoita tiedätte? Onko ketään näin vanhaa?
Voi että.
Olen itsekin yliopistossa, teen jatko-opintoja, täytän 58 :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaana voi vielä lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ja vaihtaa alaa, mutta yli 50-vuotiaat voisivat harkita vielä toisenkin kerran. Sitä paitsi nämä ikäopiskelijat ovat useimmiten niitä, joilla jo on entuudestaan pari tutkintoa suoritettuna.
Tutkintoon tähtääviä opiskelupaikkojakin on rajoitettu määrä.
Kansalaisopistojen kurssit on eläkeikää lähestyville ihan oikea osoite :D
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana voi vielä lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ja vaihtaa alaa, mutta yli 50-vuotiaat voisivat harkita vielä toisenkin kerran. Sitä paitsi nämä ikäopiskelijat ovat useimmiten niitä, joilla jo on entuudestaan pari tutkintoa suoritettuna.
Tutkintoon tähtääviä opiskelupaikkojakin on rajoitettu määrä.
Kansalaisopistojen kurssit on eläkeikää lähestyville ihan oikea osoite :D
Huutonaurua!!
Eihän KUKAAN palkkaa yli 40-vuotiasta vastavalmistunutta!!
No, saahan sitä opiskella...
Mun kanssa kurssilla viime vuoden istui mies jolla oli 70-vuotiaana tullut halu opiskella. Ei muuta kuin haet!
Mulla on "onni" pitää työkaveria, joka on koko ajan opiskelemassa jotakin. erilaisia tutkintoja on jo neljä ja nyt yrittää viidettä, Jää eläkkeelle parin vuoden päästä. Tämä opiskelu tarkoittaa toistuvia poissaoloja, koska yliopistoon on pitkä matka eikä tämä ihminen tietenkään voi mennä lähimpään yliopistoon suorittamaan opiskelujaan. Arvatkaa, ketkä joutuvat tekemään hänen työnsä, koska sijaisia ei palkata.
Opiskelun lisäksi hän käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset tarjolla olevat kurssit ja seminaarit, koska työnantaja (kyllä, julkisella sektorilla ollaan) suhtautuu niihin suopeasti.
Vaikea sanoa, mitä lisäarvoa opiskelu tuo hänen työhönsä, koska häntä niin harvoin näkee työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko AP aineenopettaja vai luokanopettaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene avoimeen opiskelemaan, noin vanha on vain muiden tiellä ja häiriöksi oikeissa opinnoissa. Sulla on jo maisterin tutkinto, itsekästä rohmuta enempää.
Tämä. Tai sitten vapaaehtoistöihin.
Nuorilla on jo muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa päästä korkeakouluihin, puhumattakaan sitten jos eläkeläiset alkavat pyrkiä ajanvietteenä opiskelemaan.
Ihan itseään voi syyttää, jos osaa pääsykokeessa huonommin kuin mummot ja paapat
Vanhoille ihmisille on usein alennuksia kansalaisopistoissa. Tietysti vanhalla ihmisellä on potentiaalisesti enemmän tietoa kuin nuorella, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät haluaisi nuorten opiskelupaikkojen menevän sellaisille, joilla ei ole enää mitään työllistymistoiveita- tai mahdollisuuksia. Avoin yliopisto voi toki palvella näitäkin ihmisiä eli pääsee opiskelemaan samoja kursseja ilman, että jonkun työikäisen unelmat murskaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin muijakin alkoi opiskelemaan eläkkeelle päästyään. Sinne ylläriopistoon se menee joka aamu reppu selässä. Yli 64v opiskelija.Onhan se vähän huvittava näky.. mutta kiva kun on harrastuksia. Kai.
Sinänsä itse pidän yliopistotutkintoja huuhaana. Kaiken tiedon voi nykypäivänä opiskella vaikka netissä suoraan ja monelta alalta. Mutta kai se on jotain sellaista lapsellista validiteetin hakua, kuten ekaluokkalaiset haluaa saada päästötoikan -e ttä JEEE OLEN HYVÄ OPPILAS!!
Rahankeruulaitoksia naiivien ihmisten uskomuksella, että jes jes - nyt olen pätevä - KORTISTOON!
Kuten kymmenet tuhannet muutkin ylläriputken läpikäyneet maisterit ja tohtorit. Mutta itsekseen opiskelu - wtf.. siitä vaan. Jos ei tarve työllistyä siis.
Väitöskirjan tekemisen iäkkäänä vielä ymmärrän, koska väitöstutkimukset saattavat viedä tieteenalaa eteenpäin. Vanha ihminen on toivottavasti ehtinyt keräillä enemmän kokemusta edustamaltaan tieteenalalta kuin maisteriputkesta suoraan tohtoriputkeen jatkava. Sen sijaan perustutkinto-opiskelijoiden tarjoama tieteellinen anti on yleensä aika köykäistä. Tietenkin jotain aivan huippuja voi olla - joskus erittäin hyvä gradu on parempi kuin hutaisten tehty väikkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-vuotiaana voi vielä lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ja vaihtaa alaa, mutta yli 50-vuotiaat voisivat harkita vielä toisenkin kerran. Sitä paitsi nämä ikäopiskelijat ovat useimmiten niitä, joilla jo on entuudestaan pari tutkintoa suoritettuna.
Tutkintoon tähtääviä opiskelupaikkojakin on rajoitettu määrä.
Kansalaisopistojen kurssit on eläkeikää lähestyville ihan oikea osoite :D
Huutonaurua!!
Eihän KUKAAN palkkaa yli 40-vuotiasta vastavalmistunutta!!
No, saahan sitä opiskella...
Jos asiaa järkeilee, niin tällä hetkellä töissä voi olla (julkisella sektorilla) 68 vuotiaaksi. - Näin laskien vasta valmistuneella 40 vuotiaalla olisi työ vuosia yli neljännesvuosisata. Itse olen 43 vuotias ja ehkä pääsen joskus eläkkeelle. Mutta en tiedä pääsenkö. Se on ihan yhtä todennäköista kuin vaikka työvoimapuola siitäkin on puhutta varmaan kauemmin kuin itselläni on elinvuosia takana,
Kolmanneksi kuka haluaa ensisijaisesti olla työyhteisössä, jossa kaikki ovat hyvin samantapaisen taustan omaavia niin, että töpaikalla kaikki on rekrytoitu alle 40 ja uudetkin työntekijät ovat aina nuorempia. eikä koskaan keski-ikäsiä tai vanhempia. Minä ainakin pidän eniten työyhteisöstä, jossa työntekijöinä on sekä nuoria että vanhempia naisia että miehiä. Mitä vanhemmaksi olen tullut olen ollut havaisevinani, että ikä on vain numero. Eri ikäisiltä voi oppia ja saada mielestäni paljon enemmän kuin porukassa, joka on hyvin yhtenäinen taustaltaan ja elämäntilanteiltaan. Vaikka toki tämä on kärjistys. On esimerkiksi jännää, että työpaikallani on kesällä ollut töissä 21 vuotias yliopisto-opiskelija joka tulevana syksynä tulee saamaan lisää jälkikasvua ja vastaavasti 42 vuotias (tohtori) joka saa lähiviikkoina "vasta" esikoisensa.
Ihanaa, kun tämä ketjuni on poikinut monenlaisia mielipiteitä!
Katselin tuossa avoimen tarjontaa ja hakuväyliä. Oisikohan viisainta tehdä perusopinnot ensin, vaikka maksavatkin. Sitten voisi pelkästään aineistokokeen jälkeen päästä opiskelemaan.
Ja tavallaan tuleva syyslukukausi ei menisi hukkaan. Ja voisinhan minä hakea kuitenkin keväällä, vaikka perusopinnot olisivatkin kesken...
Avoimessa ei tosiaan tarvitsisi hävetä tätä ikää. Ja sitten jos pääsisin sisälle, olisi jo aika paljon opintoja suoritettuna. Ehkä olisi tosiaan vähemmän nolo väylä. Tosin kallis.
Pitäisiköhän? Olisikohan minusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän selviää kun kokeilet. - Eikä tuo avoimen yliopisto-opiskelu nyt niin hirmuisen kallista ole; maksaahan moni muukin harrastus. Toisekseen avoimen opinnot tuskin menevät hukkaan teit tulevaisuudessa, mitä tahansa. Mutta jos opiskelu innostus roihahtaa tulee enempikin, niin voit -jos jatkat samassa paikassa (yliopistolla / korkeakoulussa, kui missä suoritat avoimen kurssisi) opiskelua myöhemmin tutkintoon tähtäävänä, ns.päätoimisenaopiskelijana, voit lukea hyväksesi (e. siirtää) avoimen opinnot osaksi tutkintoon johtavia opintojasi ja näin saada mahd. tutkinnon nopeammin kokoon. Itse opinnot ovat aivan samoja kuin mihin osallistuvat myös he, jotka ovat ("jo") tutkinto-opiskelijoita. Itse aikanaan muistan kuinkai yllätyin kun erään tuttuni isoäiti (64 vuotias) oli joskus samalla luennolla kanssamme.
Sattui niin, että kun yhdessä olimme kahvilla luentotauolla tulin sanoneeksi, että eikös ole hienoa, että teillä senioreillakin on mahdollista osallistua avoimen yliopiston opintoihin. - Niin sain vastaukseski, että onhan se hienoa, mutta kuulemma vielä hienompaa on nyt vähän vanhempana opiskella tutkinto-opiskelijana. - kuulemma niin hienoa, että toivoisi, että tuttavanikin,- jonka siis olin luullut olevan tutkinto-opiskelija saisi viimein seuraavissa pääsykokeissa himoitun paikan, niin olsi enempi yhtieisä kursseja, joille osallistua, että voisi lukea samaan tenttiinkin useammin, vaikka aika hyvä tarjonta avoimen puolella onkin tarjolla; riippuu toki hieman mitä haluaa opiskella. - Ja ainakaan toistaiseksi avoimenpuolen kautta opintoja suorittamalla ei voi saavuttaa "suoraan" tutkintoa, vaan jos sen haluaa saada on jollain lailla -yleensä pääsykokeen kautta- hankittava "päätoimisen opiskelijan" status, joka kyllä mahdollistaa monta muutakin mukavaa asiaa.
Mieheni on juuri tehnyt valmiiksi maisteritutkinnon, on yli 50v ja tekee alan töitä. Eka tutkinto lukion jälkeen. Opiskeli avoimessa petusopinnot ja pääsi väylän ksutta sisään. Nauttinut kovasti. Aloitti siis +40v ja opiskeli hissukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin avoimessa viime vuonna, olen 54. Aineopinnot kohta tehty, amk-tutkinnosta saa perusopintoja hyväksiluetuksi. Rahaa mennyt n.400-500 e. Aion hakea maisteriopintoihin. Sosiaalityöntekijöistä on pulaa joten eiköhän töitä riitä. Lähde ihmeessä opiskelemaan jos haluat!
Minäkin aloitin just avoimessa. Ikä 51. Yksi maisteritutkinto jo on ja nyt siis tavoitteena toinen eläkeikään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä on haastateltu tyyppejä, jotka vanhuuseläkkeelle jäätyään alkoivat opiskella uutta alaa ja päätyivät väittelemään uudelta alalta. 🙃
Aikamoista verovarojen tuhlaamista. Nämä henkilöt harvemmin enää tekevät tuottavaa työtä, vievät vaan nuorten opiskelupaikan. Opinnäytteet ja väikkäritkin on yleensä vähän sitä sun tätä.
Jollain tasolla ymmärrän jos joku nuoruudessa kaihertamaan jäänyt ala kiinnostaa ja haluaa vielä työskennellä eläkeikäisenä, mutta muuten en.
Tuo nyt on silkkaa ilkeyttä. Samoilla kriteereillä puolet nykynuorison ikäluokista on silkkaa verovarojen tuhlausta. Eivät tuota mitään muuta kuin lämpimän läjän päivässä, eikä sitäkään käytetä biopolttoaineena.
Aloitapa tässä samantien etsimällä mieleisesi aineen avoimen yliopiston opintoja. Siellä pääset hyvin alkuun ja joillakin aloilla melko pitkällekin alan vaihdossa avoimen ja PIA-opiskelijana.
Kun saat perus- ja aineopinnot kasaan, voit päästä suoraan maisteriohjelmaan. Silloin suoritat vain pääaineesi syventävät opinnot.
Terveisin maisteriopiskelija 58 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene avoimeen opiskelemaan, noin vanha on vain muiden tiellä ja häiriöksi oikeissa opinnoissa. Sulla on jo maisterin tutkinto, itsekästä rohmuta enempää.
Tämä. Tai sitten vapaaehtoistöihin.
Nuorilla on jo muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa päästä korkeakouluihin, puhumattakaan sitten jos eläkeläiset alkavat pyrkiä ajanvietteenä opiskelemaan.
Juurihan tuli ensikertalaiskiintiöt. Jos nuori ei niistäkään huolimatta pääse yliopistoon, niin sitten hän ei vaan ole sopivaa materiaalia sinne. Vahvimmat voittavat elämässä edelleen, huolimatta kaikenlaisista tasapäistävistä sääntökokoelmista.
Olen viiskymppisenä opiskellut avoimessa nyt kolme vuotta. Avoimen kursseilla käy myös "suljetun" opiskelijoita. Kertaakaan en ole kokenut ikääni ongelmaksi, vaan nuoret ovat ottaneet minut hyvin vastaan. He ovat tottuneet siihen, että opiskelijoissa on eri-ikäisiä.
Avoin yliopisto on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Sinne on matala kynnys, ja opintoja voi suorittaa omaan tahtiin. Mukaan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Mene avoimeen opiskelemaan, noin vanha on vain muiden tiellä ja häiriöksi oikeissa opinnoissa. Sulla on jo maisterin tutkinto, itsekästä rohmuta enempää.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän yhden reilusti eläkeiän ylittäneen tuoreen väikkärin tekijän! Ja aivan ihana tyyppi onkin.