Miksi viet lapsen hoitoon jos olet itse kotona?

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana ajattelen syiden olevan moninaiset esim. Lääketiett.ja sosiaaliset syyt, kulttuurin ja kielen oppinen, joidenkin vanhemmuus voi mennä rimaa hipoen ja perheessä on sairautta, taloudellisia ongelmia, väkivaltaa, parisuhdeong. jne. jne.

Kaikkiin asioihin emme ikävä kyllä pysty vaikuttamaan, vaikka olisi kuinka täydellinen, ei ainakaan kaikki ja siksi minusta on ok. Olla lapsen päiväkodissa, kun yhteiskunnallisesti ei ole kovin kallis ratkaisu.

Ja suurimmassa osassa Euroopan maista lapset menevät kouluun jo 4v. eikä sitä kukaan ihmettele. Miksi Suomessa lapset ovat niin erityisiä ja vaativat, että tarvitsevat yksilöllistä hoitoa kotona, kun keskim. perheessä on 1.8lasta.

Ne 4-vuotiaiden koulupäivät eivät kuitenkaan ole 8-9h mittaisia, kuten suomalaislasten hoitopäivät.

Mielestäni vanhempi ajattelee nimenomaan lastaan siinä, kun vie hänet hoitoon muiden lasten seuraan. Siellä opitaan olemaan ryhmässä, saadaan erilaisia virikkeitä, mennään ulos, retkeillään ym. Kotona opitaan erilaisia asioita vanhempien kanssa, mutta hoidossa muita tarpeellisia taitoja. Eikä sen hoitopäivän tarvitse olla 8-16 vaan muutamaki tunti päivässä riittää. Ja jokainen perhe maksaa itse sen hoitomaksunsa. Itsekin maksoin jatkuvasti täyttä summaa kolmesta lapsesta vaikka eivät olleet siellä läheskään joka päivä, tai joskus vaan puolet päivästä. 

Tämä ei ole yksiselitteinen asia. On perheitä, joissa lapsi saa monipuolisia, kehitystä tukevia kokemuksia ja vertaissuhteita ja sitten niitä, joissa on rajatonta tabletin katseluvapautta ja pääasiassa sisäpäiviä eikä leikkikavereita. Voi olla jopa vanhemman masennusta tai haitallisia vuorovaikutustapoja. On perheitä ja perheitä. Kannattaa muistaa tämä. Varhaiskasvatus tukee erilaista lähtökohdista olevien lasten kehitystä. Myös yksilapsisissa perheissä tai perheissä, jossa sisaruksilla on suurempi ikäero, on lasten päivähoidolla vertaissuhteiden vuoksi perusteltu hyöty. Älkää siis olko tässä asiassa niin mustavalkoisia. Lapset nauttivat yleensä leikeistä päiväkodissa. Älkää nyt ainakaan kipeänä lasta kotiin jättäkö. Lisäksi lyhyet työttömyyskaudet katkaisevat turhaan lapselle päiväkodissa muodostuneet ihmissuhteet. Päivää voi silloin lyhentää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole yksiselitteinen asia. On perheitä, joissa lapsi saa monipuolisia, kehitystä tukevia kokemuksia ja vertaissuhteita ja sitten niitä, joissa on rajatonta tabletin katseluvapautta ja pääasiassa sisäpäiviä eikä leikkikavereita. Voi olla jopa vanhemman masennusta tai haitallisia vuorovaikutustapoja. On perheitä ja perheitä. Kannattaa muistaa tämä. Varhaiskasvatus tukee erilaista lähtökohdista olevien lasten kehitystä. Myös yksilapsisissa perheissä tai perheissä, jossa sisaruksilla on suurempi ikäero, on lasten päivähoidolla vertaissuhteiden vuoksi perusteltu hyöty. Älkää siis olko tässä asiassa niin mustavalkoisia. Lapset nauttivat yleensä leikeistä päiväkodissa. Älkää nyt ainakaan kipeänä lasta kotiin jättäkö. Lisäksi lyhyet työttömyyskaudet katkaisevat turhaan lapselle päiväkodissa muodostuneet ihmissuhteet. Päivää voi silloin lyhentää.

Tähän korjaus, siis jos itse olette kipeänä, on lapsen parempi olla päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä me päiväkodin työntekijät ihmetellään päivittäin!vanhemmat lorvii kotona ja lapset hoidossa.Hoidossa oleminen on raskasta,lapsen työtä!Jokainen lapsi jäisi vanhempien kanssa kotiin,jos saisi valita!

Mielenkiintoinen väite, sillä päiväkodissa ei ole, tai ainakaan pitäisi olla tietoa, kuka vanhempi on työssä ja kuka ei.

Eli kaikki perustuu hoitajien arvailuun ja juoruiluun, kenen vanhempi on kotona. Entä jos olisikin lapsilla lohtutaulut perheestä, siinä arvailuja riittäisi.

Mun lapset eivät ole päiväkodissa, koska ovat jo teinejä.

Monen tuttavani lapsi on päiväkodissa, vaikka toinen vanhempi on kotona.

Esim. naapuri - äiti tekee päivätyötä ja isä kirurgi joka usein päivystää sairaalassa ja tekee 12h työpäivää ja vie lapsen hoitoon, jonka jälkeen kotiin nukumaan. Sitten on niitä jotka opiskelevat tai tekevät väitöskirjaa ja on myös niitä jotka tekevät töitä (ansio) kotona työhuoneessa ja myös itse lukeudun heihin.

Ja nykyään moni tekee pätkätyötä ja työ pitää vastaanottaa jopa tunnin ja parin hälytysajalla, muussa tapauksessa menettää työttömyyskorvauksen.

MIKSI suomessa on yleinen asevelvollisuus vaikka NATOkin on tarjolla ?

Tottakai vien hoitoon. Tarvin omaa aikaa myös. Ihana istua kotona ja katsella hömppäsarjoja rauhassa. Joskus pesen vähän pyykkiäkin ja tiskit pari kertaa viikossa.

Lapsi on päiväkodissa munun kotonaollessa, koska nukun. Käyn yötyössä ja isä vie aamulla lapsen päiväkotiin kahdeksaksi, minä haen klo 14-15.

3- ja 5-vuotiaat olivat yhden vuoden puolipäiväisinä ja osaviikkoisina päiväkodissa. Isompi oli 6-vuotias ja eskariajan päiväkodissa. Meillä ei ole tukiverkkoja (olen orpo), edes henkisiä ja olin ihan lopussa vuosien univelkojen  takia. Voi miltä olisi tuntunut jos edes puhelimessa joku olisi sanonut että hyvin sä vedät mutta ei... Vein lapset hoitoon ja yksinkertaisesti nukuin kolme tuntia. Kevätpuolella voimani palautuivat niin että päätin hakea yliopistoon alalle josta olin haaveillut vuosia mutten kyennyt lukemaan väsymyksen ja kaiken härdellin takia. Luin sitten muutaman viikon ja pääsin, nyt olen valmistumassa tavoiteajassa. Talous on kunnossa, perhe on ehjä ja kaikki ovat terveitä.

Kun hoito alkoi, päiväkodin omahoitaja lässytti minulle kuin pikkulapselle ja muisti vittuilla rivien välistä kuinka lapsia kuuluisi kuljettaa kerhoon kaupungille eikä tuoda tuhlaamaan resursseja. En tiedä saivatko täyttä päivää pitävät vauvan kanssa kotona olevat samaa kohtelua. Hoitaja myös uteli käynkö päivisin läheisessä mielenterveyskuntoutujien kerhossa erään toisen äidin kanssa, tiedän että hän oli ainakin masentunut ja bipo. Syrjäytyneen leima lätkäistiin siis samantien otsaan. Mielessäni leikittelen ajatuksella käydä kertomassa ko. hoitajalle, mitä tälle syrjäytyneelle "mt-ongelmaiselle" äidille nyt kuuluu.

Hoitopäivistä oli valtava apu. En tiedä missä olisin ilman niitä, en ainakaan nykyisessä asemassani. Koen että olen ihan tavallinen ihminen joka vain tarvitsi hetkellisesti apua, eikä lähiverkosto kyennyt sitä antamaan. Uskon, ettei ihmisten ole tarkoituskaan pärjätä yksin, erakoituneina pieniin ydinperheisiinsä ilman apua.

Alle 3v lapsi ei pärjää päiväkodissa. Sen on monet psykologit todenneet.

Päiväkodissa on paljon melua ja ihan liikaa sosiaalisia tilanteita pienelle lapselle. Päiväkodissa ei todellakaan opita sosiaalisiksi koska niiden taitojen opettamiseen ei ole aikaa. Se että ryhmässä on 20 lasta ja 3 aikuista ei tarkoita sitä että lapsi oppii sosiaaliseksi. Hän ei opi normaaleja sosiaalisiataitoja, hän oppii huutamaan, hän oppii omien tarpeiden syrjään laittamisen ja muiden tahtojen mielistelyn. Se ei ole sosiaalista kanssa käymistä.

t eräs lto

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhempi ajattelee nimenomaan lastaan siinä, kun vie hänet hoitoon muiden lasten seuraan. Siellä opitaan olemaan ryhmässä, saadaan erilaisia virikkeitä, mennään ulos, retkeillään ym. Kotona opitaan erilaisia asioita vanhempien kanssa, mutta hoidossa muita tarpeellisia taitoja. Eikä sen hoitopäivän tarvitse olla 8-16 vaan muutamaki tunti päivässä riittää. Ja jokainen perhe maksaa itse sen hoitomaksunsa. Itsekin maksoin jatkuvasti täyttä summaa kolmesta lapsesta vaikka eivät olleet siellä läheskään joka päivä, tai joskus vaan puolet päivästä. 

Miksi jonkun 3-4-vuotiaan pitää oppia olemaan ryhmässä?

Mama kirjoitti:

Olen itse aika jyrkkä tämän asian suhteen. Eli en todellakaan vie lastani hoitoon jos olen itse kotona. Päiväkoti aikana jos jäin kotiin kuumeessa niin jäi sitten lapsikin. Ja nyt kun olen äitiyslomalla toisesta lapsesta niin ei käynyt mielessäkään viedä lasta enää päiväkotiin. En myöskään hyväksy sitä muilta ihmisiltä vaan halveksun sitä.

Mutta haluaisin ymmärtää teitä paremmin ja muuttua suvaitsevaisemmaksi! Joten olisi kiva tietää hyviä perusteluja miksi toimit niin?

Ainoa ymmärrettävä syy on tietenkin jokin sairaus jonka kanssa ei pysty lasta hoitamaan.

Olen työtön ja lapsi on 4 tuntia päivässä hoidossa, loma-aikoja lukuunottamatta. Kun jäin työttömäksi, lapsi jatkoi hoidossa puolipäiväisenä, koska siellä on samanikäisten lasten seuraa ja mielenkiintoista ja monipuolisempaakin tekemistä kuin kotona.  Kolme isompaa lasta ovat olleet kotihoidossa eskari-ikään asti, joten ei olisi ongelmaa nuorimmankaan lapsen täyskotihoidossa, mutta asiaa monelta kantilta katsottuani, tämä on ollut paras vaihtoehto.

Minua saa aivan rauhassa halveksia. Maksamme hoidosta maksimin, mitä työssäkäyvätkin maksavat. Minunkin lapsella on oikeus askartelu- ja musiikkihetkiin ja muuhun kivaan tekemiseen samanikäisten lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä me päiväkodin työntekijät ihmetellään päivittäin!vanhemmat lorvii kotona ja lapset hoidossa.Hoidossa oleminen on raskasta,lapsen työtä!Jokainen lapsi jäisi vanhempien kanssa kotiin,jos saisi valita!

Ai, oikeiko mietitte? Me ei edes mieheni kanssa lorvi, vaan nukutaan iltapäivälle klo 14-15. Ja aika usein lastenhoitaja vie lapset päiväkotiin aamulla. No, sen verran ollaan pikku hiljaa terhakoiduttu, että kumpi kumpi tai molemmat haemme päiväkodista pois.

Voin vain kuvitella, miten hoitajien suut on mutturalla.

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä keksin montakin pätevää syytä, vaikka olen lähes samaa mieltä aloittajan kanssa.

1. Yötyö. Tuut nukkumaan kotiin töiden jälkeen ja lapset menevät siksi ajaksi hoitoon.

2. Sairastelu. Poissuljettuna vatsatauti. Jos vanhemmalla vatsatauti, ei lapset mene hoitoon.

3. Opiskelu kotoa käsin. Lapset hoitoon, itse opiskelemaan.

4. Etätyö. Sä teet töitä kotona, lapset hoitoon siksi aikaa. (Tämä ja edellä mainittu voi näyttää siltä, että lapset ovat hoidossa ja vanhemmat vain kotona hengaamassa.)

5. Nuorempi sisar syntyy keisarinleikkauksella, omasta halusta tai ilman. Ei saa nostaa seuraavaan kahteen kuukauteen muuta, kuin vauvaa. Isomman on siis mentävä hoitoon/hänelle on hoidettava hoitaja kotiin. (Jos ystävät/mummit/tuttavat työelämässä, maksaa vähän liikaa tavan duunarille palkata lastenvahti kotiin.)

6. Jos vanhemmalla voimavarat yksinkertaisesti hiipuu lapsikatraan kanssa, on vain fiksua pyytää apua, silloin avun voi saada siitä, että isommat lapset menevät päivähoitoon ja vauva jää kotiin. Edullinen varhaisen puuttumisen apukeino, joka parhaimmillaan säästää euroja tulevaisuudessa. (Eihän me oikeasti tiedetä miten paljon toisen vauvat valvottaa, tai kärsiikö äiti esim. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.)

7. Valmistaudut pääsykokeisiin.

Tässä nyt pari. Mutta omassakin lähipiirissä on perheitä, jotka vievät isomman hoitoon säästääkseen hoitopaikan sillä aikaa, kun äiti kotona vauvan kanssa, mielestäni järjetöntä. Parhaimmillaan jopa kaksi työtöntä vanhempaa kantaa lapsensa päivähoitoon kolmena päivänä viikossa (ja ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska siitä ei jää mitään käteen, tuet menee jne.) Naurettavaa!

Meitä taitaa olla aika moneen junaan :-D

Jos vanhemnilla ei ole aikomustakaan työllistyä niin todellakin silloin lapsi on varhaiskasvatuksen tarpeessa ja tarvitsee päiväkotia. Kertoo nimittäin aika paljon vanhempien asenteista/mielenterveydenongelmista/elämänhallinnan puutteesta. Vanhempien sosioekonominen asema ja syrjäytyminen vaikuttavat myös lasten syrjäytymiseen, ja sitä voidaan ehkäistä lasta auttamalla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Joten tällaisten vanhempien lasten kuuluukin olla päiväkodissa!

T. Sossuopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä kyllä keksin montakin pätevää syytä, vaikka olen lähes samaa mieltä aloittajan kanssa.

1. Yötyö. Tuut nukkumaan kotiin töiden jälkeen ja lapset menevät siksi ajaksi hoitoon.

2. Sairastelu. Poissuljettuna vatsatauti. Jos vanhemmalla vatsatauti, ei lapset mene hoitoon.

3. Opiskelu kotoa käsin. Lapset hoitoon, itse opiskelemaan.

4. Etätyö. Sä teet töitä kotona, lapset hoitoon siksi aikaa. (Tämä ja edellä mainittu voi näyttää siltä, että lapset ovat hoidossa ja vanhemmat vain kotona hengaamassa.)

5. Nuorempi sisar syntyy keisarinleikkauksella, omasta halusta tai ilman. Ei saa nostaa seuraavaan kahteen kuukauteen muuta, kuin vauvaa. Isomman on siis mentävä hoitoon/hänelle on hoidettava hoitaja kotiin. (Jos ystävät/mummit/tuttavat työelämässä, maksaa vähän liikaa tavan duunarille palkata lastenvahti kotiin.)

6. Jos vanhemmalla voimavarat yksinkertaisesti hiipuu lapsikatraan kanssa, on vain fiksua pyytää apua, silloin avun voi saada siitä, että isommat lapset menevät päivähoitoon ja vauva jää kotiin. Edullinen varhaisen puuttumisen apukeino, joka parhaimmillaan säästää euroja tulevaisuudessa. (Eihän me oikeasti tiedetä miten paljon toisen vauvat valvottaa, tai kärsiikö äiti esim. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.)

7. Valmistaudut pääsykokeisiin.

Tässä nyt pari. Mutta omassakin lähipiirissä on perheitä, jotka vievät isomman hoitoon säästääkseen hoitopaikan sillä aikaa, kun äiti kotona vauvan kanssa, mielestäni järjetöntä. Parhaimmillaan jopa kaksi työtöntä vanhempaa kantaa lapsensa päivähoitoon kolmena päivänä viikossa (ja ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska siitä ei jää mitään käteen, tuet menee jne.) Naurettavaa!

Meitä taitaa olla aika moneen junaan :-D

Jos vanhemnilla ei ole aikomustakaan työllistyä niin todellakin silloin lapsi on varhaiskasvatuksen tarpeessa ja tarvitsee päiväkotia. Kertoo nimittäin aika paljon vanhempien asenteista/mielenterveydenongelmista/elämänhallinnan puutteesta. Vanhempien sosioekonominen asema ja syrjäytyminen vaikuttavat myös lasten syrjäytymiseen, ja sitä voidaan ehkäistä lasta auttamalla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Joten tällaisten vanhempien lasten kuuluukin olla päiväkodissa!

T. Sossuopiskelija

Jostain syystä silti nämä vanhemmat ovat usein kaikista laiskimpia/haluttomimpia kuljettamaan niitä lapsiaan päiväkodissa. Juuri ne lapset, jotka varhaiskasvatuksesta eniten hyötyisivät ja joille päivähoito jopa kustannetaan kokonaan, ovat niitä joiden perään saa retkipäivinä yms. soitella, että ovatko tulossa. Joillekin joudutaan jopa sosiaalityöntekijän kanssa tekemään yhdessä suunnitelma siitä, kuinka usein päiväkodissa pitäisi käydä.

Voi, sanat eivät riitä kertomaan, kuinka vähän minua kiinnostaa ap:n tai kaltaistensa halveksunta :)

Elämä tuon uhmaikäisen kanssa on ainakin näin viimeisilläni raskaana ollessa niin rankkaa, että ilomielin vien hänet osa-aikahoitoon jonkin ajan kuluttua kuopuksen synnyttyä. Ja jos vauva silloin suo, aion nukkua!

Ja ei, tämän toisen jälkeen meille ei tule enempää lapsia, olen läksyni oppinut.

P.S. Esikoinen ollut nyt reilun kuukauden lomalla päiväkodista ja jo puhunut toiveikkaasti sinne paluusta.

Todellakin jatkan meidän 2,5 vuotiaan sosiaalisen, rohkean ja äääääärimmäisen touhukkaan taaperon hoitoon viemistä kun vauva kohta syntyy. Kaikki hänen kaverinsa ovat hoidossa, ei kukaan tuttu äiti ole hoitovapaalla kanssani, joten lapsella olisi hirveä seuran kaipuu ja tylsyys kotona äidin kanssa. Hän on sitä tyyppiä, joka juoksee onnesta säteillen hoitoon. Joka näkee tässä jotain väärää, kertokoon. Hyvätuloisina maksamme hoidosta täyttä hintaa ja veroilla kustannamme muidenkin kuluja.

Teen etätöitä.

Kirjoitan väitöskirjaa. Se on aika helkkarin paljon hankalampaa silloin, kun työn keskeyttää vähän väliä 3-vuotias papukaija jota hämmästyttää ja kummastuttaa joka asia. Aamulla kolmena päivänä viikossa kello 10 lapsi hoitoon, 4 tuntia tehokasta työskentelyä ja kello 15 lapsi hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.

Pitäisikö meille virastotyöaikaa tekevien lapsillekin myöntää paikat vuorohoitopäiväkodista, että saisimme viikonloppuisin vapaapäivinämme rauhassa hoitaa hammaslääkärikäyntejä, pankkiasioita yms., joihin arkena ei töiden takia oikein ehdi?

Voit ottaa vapaata töisä kun lapsi on hoidossa.