Lue keskustelun säännöt.
Miksi viet lapsen hoitoon jos olet itse kotona?
Mama
04.08.2017 |
Olen itse aika jyrkkä tämän asian suhteen. Eli en todellakaan vie lastani hoitoon jos olen itse kotona. Päiväkoti aikana jos jäin kotiin kuumeessa niin jäi sitten lapsikin. Ja nyt kun olen äitiyslomalla toisesta lapsesta niin ei käynyt mielessäkään viedä lasta enää päiväkotiin. En myöskään hyväksy sitä muilta ihmisiltä vaan halveksun sitä.
Mutta haluaisin ymmärtää teitä paremmin ja muuttua suvaitsevaisemmaksi! Joten olisi kiva tietää hyviä perusteluja miksi toimit niin?
Ainoa ymmärrettävä syy on tietenkin jokin sairaus jonka kanssa ei pysty lasta hoitamaan.
Kommentit (117)
Meillä on 2v tyttö ja 4kk ikäinen poika. Mies on paljon poissa kotoa ja kodin sekä lastenhoito jää noin 95% minun hoidettavakseni. Mies tarvitsee työssään autoa ja minun kulkuvälineeni on nyt tuplarattaat, joilla ei pienempiin kauppoihin ja liikkeisiin ole mitään asiaa (eivät mahdu ovesta/kassalta).
Esikoinen on vauvasta asti ollut vaativa, nyt on vasta tullut ensimmäiset heräämättä nukutut yöt kaksi vuotta täytettyään. Sanomattakin lienee selvää, että tämä mamma on väsynyt ja univajetta lähemmäs kolme vuotta jos raskausajankin laskee mukaan. Oletko itse ollut pari vuotta noin 4h pätkittäisillä (30min jaksoissa) vuorokautisilla unilla? Tiedätkö kuinka se vaikuttaa ihmiseen? No keneenkin erilailla, mutta harvemmin se arkea helpottaa missään määrin.
Esikoinen vaatii paljon liikuntaa, virikkeitä ja ulkoilua. Sylivauvan kanssa näitä on vaikea tarjota samaan tapaan kuin päivähoidossa. Isovanhemmat asuvat 200km päässä ja muuta turvaverkkoa ei ole. No esikoinen on kuitenkin kotona mutta laittaisin hänet mielelläni osa-aikahoitoon jos tämä olisi mahdollista. Lapsi on tietenkin hyvinkin riippuvainen minusta ja kokisin hoitoon laittamisen nyt vauvan tultua huonommaksi vaihtoehdoksi hänelle. Tämä arki kahden pienen kanssa on toisinaan niin rankkaa yksin hoitaa, että itku meinaa tulla. Asiaa ei auta yhtään se, että olen melko ehdoton siitä, mitä haluan lapsilleni tarjota. Siis puhdas koti, ulkoilut, yhdessä olo, läheisyys, itsetehty kunnon ruoka jne ja näin ne uneni jäävät edelleen siihen maks 5h/vrk. En yhtään ihmettele, jos jollain ei voimavarat riitä vauvaan ja isompaan (/isompiin) lapsiin vaan turvautuu päivähoitoon. Olisihan se mukavaa, jos elämässä myös pikkulapsiaikana olisi edes puolituntia "omaa aikaa", jolloin voisi ladata akkuja ja harrastaa. No tämä on minun valintani, eivät ne lapset ikuisesti ole näin tarvitsevia ja kohta alkaakin jo esikoisella esikoulu :D.
En kyllä tiennyt ennen lapsia, että ne tekemättömät työt stressaavat näin kovasti (ja kuinka paljon enemmän sitä hommaa riittää!) ja miten hankalaa jo suihkussa käyntikin tulisi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt pohtia eri syitä miksi joku veisi lapsen hoitoon vaikka on itse kotona. Korjaisin sen verran että puhutaan äideistä jotka ovat kotona tekemättä mitään! Eli totta kai etätyöntekijät tai opiskelijat vievät lapsensa hoitoon että saavat hommansa tehtyä.
Lähinnä ihmettelen äitejä jotka jäävät äitiyslomalle vauvan kanssa kotiin mutta vievät isomman hoitoon. Taikka työttömät joilla ei ole töitä tiedossa.
Olin itse pari kk työttömänä ja sain sovittua päiväkodin kanssa että maksan pientä ns. varaus maksua että pitävät lapselle paikkaa auki kunnes saan taas töitä ja hän voi palata hoitoon. Toimi oikein mukavasti! :) Eikä minulla olisi ainakaan ollut työttömyysaikana todellakaan ollut varaa kustantaa kalliita kokopäivähoitoja. Kyllä silloin nipistettiin kaikista kuluista! Sama juttu nyt äitiyslomalla.
Ja nyt kun olen itse toisesta lapsesta äitiyslomalla niin en vain ymmärrä miten joku voi viedä lapsensa hoitoon. Ei sitä toista lasta tehdä ensimmäisen tilalle! Ja minä ainakin nautin suuresti isomman lapseni seurasta.. enhän ikinä olisi muuten toistakaan halunnut jos ensimmäisen kanssa viettämä aika olisi jotenkin vastenmielistä.
Lisäksi sairastan masennusta joka joskus rajoittaa elämääni eli ymmärrän kyllä miltä totaalinen uupumus tuntuu. Silloin lapsi on ainoa aurinko elämässäni ja pitää minut arjessa kiinni. Jos veisin lapsen hoitoon ollessani kotona apeana en varmaankaan pääsisi siitä itsesäälin kuopasta pois. Lapsi pakottaa ulos ja tekemään ruokaa ja saa minut huonoinakin aikoina hymyilemään :) Joten uupumus tai masennus ei ole minun nähteni hyviä syitä lapsen hoitoon viemiseen. Puhutaan sitten erikseen jatkuvaa hoitoa vaativista mielenterveysongelmista.
Olen myös ollut työssä jossa on viikkovapaita. Olen itsekin hoitanut juoksevia asioita aina niinä päivinä.. Käynyt kaupassa, pankissa yms. Mutta lapsi on ollut mukana. Ei sinulla joka viikkovapaa varmaan sataa paikkaa ole juoksettavana? Kyllä lapsi kestää mukana kulkea sen hetken ja se opettaa hänellekin yleisillä paikoilla käyttäytymistä. Ja juu onhan se hieman raskaampaa kun lapsi saattaa kiukutella pankki jonossa. Mutta lapsen olet halunnut ja siitä tulee pitää huolta vaikka se ei aina ole ihanaa ja auvoista.
Lapsi on pieni vain hetken ja haluan itse ainakin nauttia kaikesta ajasta mitä ikinä hänen kanssaan saan! Ja haluan olla itse se joka hänet kasvattaa. Ei tarvitse sitten syytellä päiväkotia tai koulua huono käytöksisestä lapsesta kun on itse hoitanut homman.
Ja ymmärrystä toki annan erityislapsien vanhemmille tai niille jotka ovat tahtomattaan lapsen saaneet.. Mutta jos puhutaan nyt äideistä jotka ovat lapsensa tahtoneet.
-AP
Minulle on ihan lastenlääkärin toimesta suositeltu, että yli 3-vuotias lapsi olisi hyvä viedä jonkinnäköiseen virikehoitoon, kerhoon tms. muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, vaikka äiti olisikin kotona (tässä tapauksessa pienen vauvan kanssa). Ja lapsi on ihan normaali, ei mitään ongelmia esim. puheentuotossa. Olen itse myös samaa mieltä asiasta. Alle 3-vuotiaan paikka on kuitenkin mielestäni vielä kotona, jos äitikin on ja mielellään muutenkin, mutta se ei ole monellakaan mahdollista rahallisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2v tyttö ja 4kk ikäinen poika. Mies on paljon poissa kotoa ja kodin sekä lastenhoito jää noin 95% minun hoidettavakseni. Mies tarvitsee työssään autoa ja minun kulkuvälineeni on nyt tuplarattaat, joilla ei pienempiin kauppoihin ja liikkeisiin ole mitään asiaa (eivät mahdu ovesta/kassalta).
Esikoinen on vauvasta asti ollut vaativa, nyt on vasta tullut ensimmäiset heräämättä nukutut yöt kaksi vuotta täytettyään. Sanomattakin lienee selvää, että tämä mamma on väsynyt ja univajetta lähemmäs kolme vuotta jos raskausajankin laskee mukaan. Oletko itse ollut pari vuotta noin 4h pätkittäisillä (30min jaksoissa) vuorokautisilla unilla? Tiedätkö kuinka se vaikuttaa ihmiseen? No keneenkin erilailla, mutta harvemmin se arkea helpottaa missään määrin.
Esikoinen vaatii paljon liikuntaa, virikkeitä ja ulkoilua. Sylivauvan kanssa näitä on vaikea tarjota samaan tapaan kuin päivähoidossa. Isovanhemmat asuvat 200km päässä ja muuta turvaverkkoa ei ole. No esikoinen on kuitenkin kotona mutta laittaisin hänet mielelläni osa-aikahoitoon jos tämä olisi mahdollista. Lapsi on tietenkin hyvinkin riippuvainen minusta ja kokisin hoitoon laittamisen nyt vauvan tultua huonommaksi vaihtoehdoksi hänelle. Tämä arki kahden pienen kanssa on toisinaan niin rankkaa yksin hoitaa, että itku meinaa tulla. Asiaa ei auta yhtään se, että olen melko ehdoton siitä, mitä haluan lapsilleni tarjota. Siis puhdas koti, ulkoilut, yhdessä olo, läheisyys, itsetehty kunnon ruoka jne ja näin ne uneni jäävät edelleen siihen maks 5h/vrk. En yhtään ihmettele, jos jollain ei voimavarat riitä vauvaan ja isompaan (/isompiin) lapsiin vaan turvautuu päivähoitoon. Olisihan se mukavaa, jos elämässä myös pikkulapsiaikana olisi edes puolituntia "omaa aikaa", jolloin voisi ladata akkuja ja harrastaa. No tämä on minun valintani, eivät ne lapset ikuisesti ole näin tarvitsevia ja kohta alkaakin jo esikoisella esikoulu :D.
En kyllä tiennyt ennen lapsia, että ne tekemättömät työt stressaavat näin kovasti (ja kuinka paljon enemmän sitä hommaa riittää!) ja miten hankalaa jo suihkussa käyntikin tulisi olemaan.
Ja silti piti toinen tehdä heti putkeen. Selvä.
Tämäkin on mielipidekysymys, kun puhutaan siitä että lapsilla on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivatkin työttömiä/kotona.
Mielestäni lapsi kaipaa ja tarvitsee oman ikäistään ja tasoistaan seuraa eli saada olla ja leikkiä muiden lapsien kanssa, silloin kehittyy hänen sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot + käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, tarha tai perhepäivähoito + seurakunnan kerhot ovat hyviä paikkoja oppia ja kehittyä ja samalla hankkia uusia kavereita ja ehkä ystäviä.
Kaikki nuo mainitut asiat helpottavat koulunkäynnin aloittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä haluaa olla viikko-viikkoisä, muttei jaksa lapsia hoitaa täyspäiväisesti, vaikka on ollut jo vuosia työtön (eli siis joka toinen viikko pelkkää vapaa-aikaa). Tukee isän raittiutta ja jaksamista vanhempana. Jos lapset olisivat vähemmän isällä, ei se kuitenkaan vähentäisi lasten hoidossaoloaikaa, sillä minä käyn töissä.
Vierailija kirjoitti:
No tajuatte varmaan itsekin, ettei tässä tarkoiteta etätöiden tekijöitä tai kotona täyspäiväisesti opiskelevia, yrittäjiä jne. Vaan näitä, joilla on vapaata, syystä tai toisesta.
Monet ihmiset kuvittelevat, että ne kotona olevat ovat siellä huvikseen, koska eivät tiedä, että heillä on hyvä syy olla kotona ja saada keskittymisrauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tajuatte varmaan itsekin, ettei tässä tarkoiteta etätöiden tekijöitä tai kotona täyspäiväisesti opiskelevia, yrittäjiä jne. Vaan näitä, joilla on vapaata, syystä tai toisesta.
Monet ihmiset kuvittelevat, että ne kotona olevat ovat siellä huvikseen, koska eivät tiedä, että heillä on hyvä syy olla kotona ja saada keskittymisrauha.
No mutta siitä ei kuitenkaan tässä ketjussa ole kyse.
Minäkin pidän lasta mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon kotona. Olen tarkempi mitä pienemmästä on kyse.
Voin kuitenkin kuvitella tilanteen että minulla olisi sosiaalinen 5-6-vuotias jolla olisi kotona seurana vain minä pitemmän ajanjakson (sairasloma, äitiysloma tmv). Varsinkin jos en olisi täysissä voimissa ja jaksaisi viedä lasta joka päivä sosialisoitumaan, kokisin ainakin osapäivähoidon paremmaksi kuin kotihoidon.
Samoin jos kotona on kipeä aikuinen. Miten kipeä (siis oikeasti sairas eikä "on vähän lenssua") aikuinen kykenee tarjoamaan lapselle siellä kotona yhtään mitään? Itse en jaksa sairaana ruokkia edes itseäni kuin eineksillä ja herkuilla, puhumattakaan että pitäisi lapsi ravita ja järjestää ohjelmaa - mielellään vielä kehittävää sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön mutta minun on laitettava hoitoon 2,5v jotta voin ottaa työtä vastaan kun sitä tarjotaan. Lapseni päivät ovat 6h/pvä 3krt viikossa kunnes saan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on mielipidekysymys, kun puhutaan siitä että lapsilla on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivatkin työttömiä/kotona.
Mielestäni lapsi kaipaa ja tarvitsee oman ikäistään ja tasoistaan seuraa eli saada olla ja leikkiä muiden lapsien kanssa, silloin kehittyy hänen sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot + käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, tarha tai perhepäivähoito + seurakunnan kerhot ovat hyviä paikkoja oppia ja kehittyä ja samalla hankkia uusia kavereita ja ehkä ystäviä.
Kaikki nuo mainitut asiat helpottavat koulunkäynnin aloittamista.
Tätä komppaan. Oppii olemaan isommassakin porukassa ja tapaa monenlaisia lapsia erilaisista taustoista. Muutenkin lapsi pääsee kotialueen lapsiporukoihin paljon paremmin kun käy parina päivänä tarhassa tms, on koulun aloittaminenkin helpompaa kun on tuttuja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tajuatte varmaan itsekin, ettei tässä tarkoiteta etätöiden tekijöitä tai kotona täyspäiväisesti opiskelevia, yrittäjiä jne. Vaan näitä, joilla on vapaata, syystä tai toisesta.
Mutta keskustelu koskettaa helposti, koska jostain syystä aika yleisenä elää ajatus, että työt tehdään työpaikalla klo 8-16. Niinpä sitä sitten etätyöläinen pääsee kohteeksi kaikille tässäkin keskustelussa esille tulleista ennakkoluuloista ja oletuksista. "Ei viitsi edes omia lapsiaan hoitaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.
Pitäisikö meille virastotyöaikaa tekevien lapsillekin myöntää paikat vuorohoitopäiväkodista, että saisimme viikonloppuisin vapaapäivinämme rauhassa hoitaa hammaslääkärikäyntejä, pankkiasioita yms., joihin arkena ei töiden takia oikein ehdi?
Hei, ei kukaan kiellä vaihtamasta alaa. Kyllä aina kaupaan ja hoitoalalle tekijöitä tarvitaan. Hoitoalalla et voi lähteä aikasemmin/kesken päivän käymään lääkärissä. Viikonlopput menevät töissä usein... Eli siitä vaan vaihtamaan alaa ja laittamaan lapsi vuoropäivähoitoon. Parhaassa tapauksessa et näe lasta hereillä yli 3 päivään.
Ps. Sitä vuoro hoitoa ei muuten saa jos toisella on "päivä" työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen on parempi olla hoidossa, jos kotona olevasta aikuisesta vähänkään tuntuu, ettei syystä tai toisesta pysty/jaksa hoitamaan lasta kotona. Puhun ihan omasta kokemuksesta. Ainoat onnelliset lapsuusmuistoni ovat tarhasta, vaikka olimme päällepäin tavallinen keskiluokkainen perhe. Kauheaa ajatellakin, että olisin menettänyt turvalliset aikuiset ja hyvät muistoni vain moralistien painostuksen takia.
No, omalta alle lapselta alkoi juuri osapäivähoito, vaikka olen työttömänä kotona. Miksikö? Asumme Espoossa ja meillä ei ole autoa. Mielummin jonotimme sen 4kk rauhassa lähipäiväkoteihin kuin pidän lapsen kotona työn löytymiseen asti ja otan riskin, että joudun luopumaan työtpaikasta mahdottoman päiväkotimatkan takia (Espoossahan saa työllistyttyä kahdessa viikossa päiväkotipaikan, mutta se voi olla melkein mistä tahansa).
Kesän ovat lapset olleet kotona mutta nyt syksyllä vanhin aloittaa koulun, seuraava eskarin ja nuorimmainen menee ehdottomasti päiväkotiin KOSKA
- Aion saada töitä, nytkin pari työhaastattelua tulossa.
- Haluan pitää saman hoitopaikan jossa kaikki kolme ovat olleet samalla osastollakin ihan pienestä saakka, tutut ja kivat hoitajat, lto ja yksi hoitaja olleet kaikki nämä vuodet samalla osastolla.
- Hoitopaikka on kuuteen auki, helpottaa jos vuorot eivät osu hyvin yhteen
Pidin kakkosen kyllä kotona esikoisen äitiysloman aikana, aloittivat samaan aikaan päiväkodin. Sama vanhemmassa sarjassa. kun olin vanhempainvapaalla, muut kotona. Nuorimmainen nyt kolmen, muutaman kuukauden nukkunut yönsä, liki 6 vuotta meni että saatiin heräämättä nukkua, eli ymmärrän jos vanhempainvapaalla joku haluaa viedä vanhemman ainakin osapäivähoitoon. Sitä kun ei välttämättä etukäteen tiedä että lapsi ei nukukkaan heti pienenä täysiä unia.. Nyt mun arkea helpottaa sekin kun on isompiakin sisaruksia, jos tarvisin saisin kyllä lapsenvahdin yöksikin 19 täyttäneestä isosiskosta. Mutta kaikilla ei ole tätä vaihtoehtoa.
Lisäksi ihan jokaisen oma päätös. Minua ei ole ainakaan koskaan kiinnostanut onko jonkun lapsi hoidossa vai ei jos äiti kotona.
T: Kuuden äiti
Kuka jaksaa kipeänä lähteä kuskaamaan lasta hoitoon? Ei yhden tai kahden lököpäivän sohvalla pötkötys ja leffoja katsoen lapselle huonoa tee..
Miksi en veisi? Lapsella on lakiin kirjattu oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Se onnistuu parhaiten koulutettujen ihmisten toimesta ja osana lapsiryhmää. Sellaista en voi kotona tarjota.
No mä kyllä keksin montakin pätevää syytä, vaikka olen lähes samaa mieltä aloittajan kanssa.
1. Yötyö. Tuut nukkumaan kotiin töiden jälkeen ja lapset menevät siksi ajaksi hoitoon.
2. Sairastelu. Poissuljettuna vatsatauti. Jos vanhemmalla vatsatauti, ei lapset mene hoitoon.
3. Opiskelu kotoa käsin. Lapset hoitoon, itse opiskelemaan.
4. Etätyö. Sä teet töitä kotona, lapset hoitoon siksi aikaa. (Tämä ja edellä mainittu voi näyttää siltä, että lapset ovat hoidossa ja vanhemmat vain kotona hengaamassa.)
5. Nuorempi sisar syntyy keisarinleikkauksella, omasta halusta tai ilman. Ei saa nostaa seuraavaan kahteen kuukauteen muuta, kuin vauvaa. Isomman on siis mentävä hoitoon/hänelle on hoidettava hoitaja kotiin. (Jos ystävät/mummit/tuttavat työelämässä, maksaa vähän liikaa tavan duunarille palkata lastenvahti kotiin.)
6. Jos vanhemmalla voimavarat yksinkertaisesti hiipuu lapsikatraan kanssa, on vain fiksua pyytää apua, silloin avun voi saada siitä, että isommat lapset menevät päivähoitoon ja vauva jää kotiin. Edullinen varhaisen puuttumisen apukeino, joka parhaimmillaan säästää euroja tulevaisuudessa. (Eihän me oikeasti tiedetä miten paljon toisen vauvat valvottaa, tai kärsiikö äiti esim. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.)
7. Valmistaudut pääsykokeisiin.
Tässä nyt pari. Mutta omassakin lähipiirissä on perheitä, jotka vievät isomman hoitoon säästääkseen hoitopaikan sillä aikaa, kun äiti kotona vauvan kanssa, mielestäni järjetöntä. Parhaimmillaan jopa kaksi työtöntä vanhempaa kantaa lapsensa päivähoitoon kolmena päivänä viikossa (ja ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska siitä ei jää mitään käteen, tuet menee jne.) Naurettavaa!
Meitä taitaa olla aika moneen junaan :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2v tyttö ja 4kk ikäinen poika. Mies on paljon poissa kotoa ja kodin sekä lastenhoito jää noin 95% minun hoidettavakseni. Mies tarvitsee työssään autoa ja minun kulkuvälineeni on nyt tuplarattaat, joilla ei pienempiin kauppoihin ja liikkeisiin ole mitään asiaa (eivät mahdu ovesta/kassalta).
Esikoinen on vauvasta asti ollut vaativa, nyt on vasta tullut ensimmäiset heräämättä nukutut yöt kaksi vuotta täytettyään. Sanomattakin lienee selvää, että tämä mamma on väsynyt ja univajetta lähemmäs kolme vuotta jos raskausajankin laskee mukaan. Oletko itse ollut pari vuotta noin 4h pätkittäisillä (30min jaksoissa) vuorokautisilla unilla? Tiedätkö kuinka se vaikuttaa ihmiseen? No keneenkin erilailla, mutta harvemmin se arkea helpottaa missään määrin.
Esikoinen vaatii paljon liikuntaa, virikkeitä ja ulkoilua. Sylivauvan kanssa näitä on vaikea tarjota samaan tapaan kuin päivähoidossa. Isovanhemmat asuvat 200km päässä ja muuta turvaverkkoa ei ole. No esikoinen on kuitenkin kotona mutta laittaisin hänet mielelläni osa-aikahoitoon jos tämä olisi mahdollista. Lapsi on tietenkin hyvinkin riippuvainen minusta ja kokisin hoitoon laittamisen nyt vauvan tultua huonommaksi vaihtoehdoksi hänelle. Tämä arki kahden pienen kanssa on toisinaan niin rankkaa yksin hoitaa, että itku meinaa tulla. Asiaa ei auta yhtään se, että olen melko ehdoton siitä, mitä haluan lapsilleni tarjota. Siis puhdas koti, ulkoilut, yhdessä olo, läheisyys, itsetehty kunnon ruoka jne ja näin ne uneni jäävät edelleen siihen maks 5h/vrk. En yhtään ihmettele, jos jollain ei voimavarat riitä vauvaan ja isompaan (/isompiin) lapsiin vaan turvautuu päivähoitoon. Olisihan se mukavaa, jos elämässä myös pikkulapsiaikana olisi edes puolituntia "omaa aikaa", jolloin voisi ladata akkuja ja harrastaa. No tämä on minun valintani, eivät ne lapset ikuisesti ole näin tarvitsevia ja kohta alkaakin jo esikoisella esikoulu :D.
En kyllä tiennyt ennen lapsia, että ne tekemättömät työt stressaavat näin kovasti (ja kuinka paljon enemmän sitä hommaa riittää!) ja miten hankalaa jo suihkussa käyntikin tulisi olemaan.
Ja silti piti toinen tehdä heti putkeen. Selvä.
Kyllä, täysin tietoinen ja pitkään harkittu asia. Halusimme mahdollisimman pienen ikäeron lapsillemme. Kun tuota yövalvomista mietti, niin ajattelin mieluummin hoitavani samaan univajeeseen vauvan ja esikoisenkin heräilyt, eikä niin, että ensin esikoisen vuoksi valvotaan x-vuotta ja sitten aloitetaan sama rumba vauvan kanssa taas alusta. Omassa lapsuuden perheessäni joutui juuri koulun aloittanut esikoinen valvomaan yöt, koska koliikkivauva ja meillä sisaruksilla on myös aina ollut etäiset välit, osittain ehkä ikäerojen vuoksi (mene ja tiedä tästä sitten varmuutta). Nyt kokonaisuudessaan toivon mukaan jää unettomat vuodet vähemmäksi ja toivon lapsille lämpimämpää sisarussuhdetta, että kasvaessaan heistä olisi seuraa ja tukea toisilleen.
Paljon tämä valinta ottaa mutta myös suunnattoman paljon antaa takaisin. En valitsisi toisin. Minulla on myös jääkaapin ovessa mll-lastenhoitajien ja kunnan kotiavun numerot, jos tilanne mutkistuu ja jaksaminen prakaa niin pyydän apua. Tiedän, että apua on saatavilla vaikkei varsinaista turvaverkkoa olekaan. Tämä nyt ei liity aiheeseen miten meillä on lasten ikäerot suunniteltu, kunhan kerroin etten yhtään ihmettele miksi joku haluaa lapsensa hoitoon vaikka itse olisi vauvan kanssa kotona. Perheitä kun on niin erilaisia ja lapsia myös.
No tajuatte varmaan itsekin, ettei tässä tarkoiteta etätöiden tekijöitä tai kotona täyspäiväisesti opiskelevia, yrittäjiä jne. Vaan näitä, joilla on vapaata, syystä tai toisesta.