Miksi viet lapsen hoitoon jos olet itse kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on mielipidekysymys, kun puhutaan siitä että lapsilla on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivatkin työttömiä/kotona.

Mielestäni lapsi kaipaa ja tarvitsee oman ikäistään ja tasoistaan seuraa eli saada olla ja leikkiä muiden lapsien kanssa, silloin kehittyy hänen sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot + käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, tarha tai perhepäivähoito + seurakunnan kerhot ovat hyviä paikkoja oppia ja kehittyä ja samalla hankkia uusia kavereita ja ehkä ystäviä.

Kaikki nuo mainitut asiat helpottavat koulunkäynnin aloittamista.

Tätä komppaan. Oppii olemaan isommassakin porukassa ja tapaa monenlaisia lapsia erilaisista taustoista. Muutenkin lapsi pääsee kotialueen lapsiporukoihin paljon paremmin kun käy parina päivänä tarhassa tms, on koulun aloittaminenkin helpompaa kun on tuttuja kavereita.

Mielestäni keskeisin tekijä on tässäkin aika, joka hoidossa vietetään. On kaikin puolin järkevää, että isompi lapsi käy jossain kodin ulkopuolisessa ryhmässä, oli se sitten päiväkoti, kerho, tms., vaikka äiti/isä olisikin vauvan kanssa kotona, mutta oleellista on, että päivän pituudesta ei muodostu tekijää, joka kääntyy stressaavaksi asiaksi lapselle. Jos toinen vanhemmista on kotona ja kyse ns. normaaliperheestä eli ei lastensuojelullisia tekijöitä, mielestäni enintään puolipäiväinen hoito ajaa tämän asian. 

En vie. Tänään tein esim eräpäivän töistä ja lapset silti kotona.

Työkaveri teki lapsen, koska "niin kuuluu tehdä". Oli 6kk kotona ja palasi töihin. Lapsi jäi hoitajalle. Teki toisen lapsen heti, esikoinen reilu vuoden ja aikoo laittaa lapsen päiväkotiin, koska "mitä se täällä kotona tekisi, kun vaan nukun vauvan kanssa". Joo. Arvostus täysi nolla. Ei voi ymmärtää. Tossa vaiheessa ei nukuta sen vauvan kanssa, vaan otetaan vastuu niistä edellisistä myös :)

Noissa tilanteissa, joista ap mainitsee, en vienyt. Eli kun olin hoitovapaalla juniorin kanssa, esikoinenkin oli kotihoidossa. Samaten jos olin kipeänä tai kipeän lapsen kanssa kotona, toinenkin oli kotona. Ihan omaa mukavuudenhaluani, en halunnut nähdä viemisen vaivaa kipeänä/kipeän lapsen kanssa!

Mutta kun palasin töihin lasten ollessa 2,5 ja 4,5 -vuotiaita, niin tein vuorotyötä, ja päiväkodista ohjeistettiin, että lapset pitäisi viedä tottumisen ja rutiinin takia päiväkotiin aina aamulla noin puoli yhdeksältä. Siihen aikaan on toimintotuokiot ja retket. Joten vaikka minulla oli vapaapäivä tai menin duuniin vasta yhdeksi, piti viedä lapset arkisin aina samaan aikaan tarhaan. Kotiin sitten hain vapaapäivinäni puoliltapäivin.

Minusta se on työlästä ja tuntui ikävältä. Mutta toimin, kuten opastettiin. Kun esikoinen oli viskari ja nuorempi keskiryhmässä, aloin sentään jo pitää arkivapaat lasten kanssa kotona.

Mutta aika ehdottomia ovat sen suhteen, että jos tullaan hoitoon, niin ei vasta puolilta päivin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa kipeänä lähteä kuskaamaan lasta hoitoon? Ei yhden tai kahden lököpäivän sohvalla pötkötys ja leffoja katsoen lapselle huonoa tee..

Tai tuo jonkun mainitsema einesten syöminen. Niitähän päiväkodissakin pitkälti tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa kipeänä lähteä kuskaamaan lasta hoitoon? Ei yhden tai kahden lököpäivän sohvalla pötkötys ja leffoja katsoen lapselle huonoa tee..

No meidän perheessä on toinenkin vanhempi joka kuskaa töiden yhteydessä. Itse olin juuri viikon erittäin kipeänä (päädyin lopulta sairaalaan) ja vilkkaan kaksivuotiaan kaitsemisesta ei tullut yhtään mitään kun hädin tuskin pysyin pystyssä. Kyllä, olen sitä mieltä että tuttu pph oli silloin parempi vaihtoehto kuin neljä päivää muumeja 8h päivässä, eineksiä syöden ja ilman ulkoilua. Nukahtelin myös jatkuvasti, olisiko 2v ollut todella turvassa kanssani? Tuon 4pv oli siis hoidossa, muuten hoiti iskä ja meikäläistä sairaala sen viikon ajan.

Kun esikoinen oli 5v sai jäädä kotiin vanhemman sairastaessa, mutta osasikin jo itse ohjatusti ottaa ruokaa, lämmittää sitä mikrossa. Puhumattakaan muista taidoista. Pienen jatkuvasti silmäpareja ja fyysistä apua tarvitsevan hoito on ihan eri asia kuin ison lapsen, silloin kun itse on kipeä. Kyllä meillä jo työnantaja velvoittaa lepäämään sillä saikulla jotta pääsee taas töihin pitkittämättä tautia turhaan. En aio tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tästä, kruunujaan saa kiillottaa ne ketkä haluaa, mutta ei se parempaa vanhempaa tee.

Vierailija kirjoitti:

Nuorimmainen nyt kolmen, muutaman kuukauden nukkunut yönsä, liki 6 vuotta meni että saatiin heräämättä nukkua, eli ymmärrän jos vanhempainvapaalla joku haluaa viedä vanhemman ainakin osapäivähoitoon. Sitä kun ei välttämättä etukäteen tiedä että lapsi ei nukukkaan heti pienenä täysiä unia..

Eihän siitäkään ole mitään takeita, että se huonosti nukkuva vauva nukkuisi juuri silloin, kun isompi sisarus on osapäivähoidossa. Tai sitten kun se vauva viimein nukahtaa ja itsekin ehtisi torkahtaa, on kello jo niin paljon, että pitääkin lähteä hakemaan esikoista hoidosta...

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on mielipidekysymys, kun puhutaan siitä että lapsilla on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa vaikka toinen tai molemmat vanhemmat olisivatkin työttömiä/kotona.

Mielestäni lapsi kaipaa ja tarvitsee oman ikäistään ja tasoistaan seuraa eli saada olla ja leikkiä muiden lapsien kanssa, silloin kehittyy hänen sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot + käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, tarha tai perhepäivähoito + seurakunnan kerhot ovat hyviä paikkoja oppia ja kehittyä ja samalla hankkia uusia kavereita ja ehkä ystäviä.

Kaikki nuo mainitut asiat helpottavat koulunkäynnin aloittamista.

Entä se lapsen oikeus perheeseensä ja vanhempiinsa? Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee nimenomaan vanhempiensa, eikä kavereiden seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.

Pitäisikö meille virastotyöaikaa tekevien lapsillekin myöntää paikat vuorohoitopäiväkodista, että saisimme viikonloppuisin vapaapäivinämme rauhassa hoitaa hammaslääkärikäyntejä, pankkiasioita yms., joihin arkena ei töiden takia oikein ehdi?

Ai, virastot ja hammaslääkärit on viikonloppuna auki? No yksityiset hammaslääkärit voi olla töissä, mutta vakuutusyhtiöt, pankit jne paikat ei, joten ihan turhaan veisit vuorohoitoon. Voithan itsekin vaihtaa vuorotyöhön, niin saat arkivapaita.

Missä välissä kuvittelet niiden hoitavan virastoasioita, joilla ei ole arkivapaita? Kyllä ne on pakko hoitaa arkipäivänä ihan niiden omien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.

Tämä on toki ihan ymmärrettävää, mutta ei niitä pakollisia asioita voi riittää jokaiselle arkivapaalle ja usein vielä koko päiväksi. Pankissa, hammaslääkärissä yms. käydään yleensä ehkä noin kerran vuodessa puolen tunnin-tunnin ajan, kampaajalla kerran kuukaudessa-joka toinen kuukausi max. parin tunnin ajan, gynekologilla/papa-kokeessa ei välttämättä edes joka vuosi ja kestää noin vartin (kun joku kuitenkin tulee kysymään, että pitäisikö ne pikkulapset ottaa gynellekin mukaan...), silti todella monen arkivapaita viettävän lapset eivät todellakaan ole arkivapailla yhtä usein kuin vanhempansa.

Vuorohoitoonhan lapsia ei edes saa viedä, jos toinen vanhempi on vapaalla. Saman voisi ottaa käyttöön myös normipäiväkodeissa.

Aina näissä ketjuissa selitetään ummet ja lammet lapsen kaverien kaipuusta jne. Olisi virkistävää, jos vaihteeksi joku myöntäisi, ettei vaan jaksa olla lastensa kanssa aina ja kaipaa omaa aikaa.

Ja kyllä, voin myöntää, joskus satunnaisesti jos itsellä on tasausvapaa tms saatan laittaa lapsen päikkyyn ja mennä vaikka keskustaan kahville ihan itseni kanssa. Käydä salilla tai lenkillä. Siivota kerrankin ilman, että tarvii viihdyttää lasta. Tai vain nukkua. Yleensä kuitenkin näissä tilanteissa pidän lapsenkin kotona, ihaniahan ne rauhalliset löhöpäivät yhdessä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.

Pitäisikö meille virastotyöaikaa tekevien lapsillekin myöntää paikat vuorohoitopäiväkodista, että saisimme viikonloppuisin vapaapäivinämme rauhassa hoitaa hammaslääkärikäyntejä, pankkiasioita yms., joihin arkena ei töiden takia oikein ehdi?

Ai, virastot ja hammaslääkärit on viikonloppuna auki? No yksityiset hammaslääkärit voi olla töissä, mutta vakuutusyhtiöt, pankit jne paikat ei, joten ihan turhaan veisit vuorohoitoon. Voithan itsekin vaihtaa vuorotyöhön, niin saat arkivapaita.

Missä välissä kuvittelet niiden hoitavan virastoasioita, joilla ei ole arkivapaita? Kyllä ne on pakko hoitaa arkipäivänä ihan niiden omien lasten kanssa.

Näinhän se toki on, jollei ole ymmärtänyt viedä lapsia hoitoon. Silloin joutuu toimimaan lasten kanssa.

Ihan kun hankkisit työpaikan mutta sitten päätätkin ettei se olekaan niin kivaa etkä haluakaan tehdä sitä koko ajan ja oletat että joku tekee työn puolestasi että saat levättyä ja vietettyä omaa aikaa.. tai tehtyä toista uudempaa työtä. Toinen työ jonka päätit tämän ensimmäisen lisäksi hankkia osoittautuikin niin raskaaksi ettei oikein sitä ensimmäistä jaksakaan. Sysäät vastuun itse valitsemastasi työtä toisille. Ja yleensä vielä kehtaat valittaa kuinka huonosti toiset työn hoitavat.

Harmi kun lapset on se työ mistä ei voi irtisanoutua.. Varmaan kannattaisi tarkemmin harkita ennen tätä äidin työn vastaanottamista että kuinka sitouttavaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin siksi etteivät jaksa olla lastensa kanssa.... On ollut vahinkoraskaus tmv. Tehnyt lapset ympäristön painostuksesta....Halunnut ehkä lasta, mutta huomannut ettei se olekkaan enää kivaa ja mikä sen helponpaa kuin heivata toisten hoiviin.... Ei olekkaan tullut tunnesidettä lapseen vaan kokee sen vieraana.... Lapsi on rasittava.... Tuossa varmaankin päälimmäiset syyt. itse ihmettelin samaa aikoinaan kun homma muuttui niin että vanhimmat lapset sai viedä tarhaan vaikka oli itse kotona. Olin kotiäitinä yli 20v eikä tullut mieleen viedä lapsiani mihinkään säilöön. Ei silloin ollu keksitty sanaa varhaiskasvatus, vaan kyllä se omin avuin kasvatettiin ja kaikista lapsista tuli ihan normaaleja. Onkohan niin että nykyvanhemmat ovat niin avuttomia etteivät edes osaa lapsiensa kanssa olla!

Täs kysyttiin niiltä, ketkä vie lapsen hoitoon vaikka ovat kotona =) eli ei ilmeisesti sinulta, mutta pääsitpä haukkumaan toisten valintoja.

Ja itse olen vienyt päiväkotiin vaikka olin itse työtön. Työttömyyspätkä oli aika lyhyt, joten en heti lastani ottanut pois päivähoidosta. Ja hyvä niin, kun aloitin 3 kk päästä työt.

Jokainen perhe tekee itse omat valintansa,eikös? Ei ole muiden asia moralisoida ja halveksua. Ei ole teiltä tai teidän lapsilta.

Tekosyy.Päiväkodeissa on paikkatakuu.voit pitää lapsesi kolmisen kk kotona,etkä menetä paikkaa!

Tätä me päiväkodin työntekijät ihmetellään päivittäin!vanhemmat lorvii kotona ja lapset hoidossa.Hoidossa oleminen on raskasta,lapsen työtä!Jokainen lapsi jäisi vanhempien kanssa kotiin,jos saisi valita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vien välillä lapsen päiväkotiin vapaapäivänäni. Olen kaupan alalla joten minulla on joskus arkivapaita ja käytän niitä hammaslääkärikäynteihin, pankkiasioiden hoitoon ynm. mihin lasta ei oikein voi ottaa mukaan.

Pitäisikö meille virastotyöaikaa tekevien lapsillekin myöntää paikat vuorohoitopäiväkodista, että saisimme viikonloppuisin vapaapäivinämme rauhassa hoitaa hammaslääkärikäyntejä, pankkiasioita yms., joihin arkena ei töiden takia oikein ehdi?

Ai, virastot ja hammaslääkärit on viikonloppuna auki? No yksityiset hammaslääkärit voi olla töissä, mutta vakuutusyhtiöt, pankit jne paikat ei, joten ihan turhaan veisit vuorohoitoon. Voithan itsekin vaihtaa vuorotyöhön, niin saat arkivapaita.

Missä välissä kuvittelet niiden hoitavan virastoasioita, joilla ei ole arkivapaita? Kyllä ne on pakko hoitaa arkipäivänä ihan niiden omien lasten kanssa.

Näinhän se toki on, jollei ole ymmärtänyt viedä lapsia hoitoon. Silloin joutuu toimimaan lasten kanssa.

Sitähän juuri sanoin, että virastotyöaikaa tekevällä ei ole mahdollisuutta viedä lapsiaan hoitoon hoitaakseen omia asioitaan...

Näin lapsettomana ajattelen syiden olevan moninaiset esim. Lääketiett.ja sosiaaliset syyt, kulttuurin ja kielen oppinen, joidenkin vanhemmuus voi mennä rimaa hipoen ja perheessä on sairautta, taloudellisia ongelmia, väkivaltaa, parisuhdeong. jne. jne.

Kaikkiin asioihin emme ikävä kyllä pysty vaikuttamaan, vaikka olisi kuinka täydellinen, ei ainakaan kaikki ja siksi minusta on ok. Olla lapsen päiväkodissa, kun yhteiskunnallisesti ei ole kovin kallis ratkaisu.

Ja suurimmassa osassa Euroopan maista lapset menevät kouluun jo 4v. eikä sitä kukaan ihmettele. Miksi Suomessa lapset ovat niin erityisiä ja vaativat, että tarvitsevat yksilöllistä hoitoa kotona, kun keskim. perheessä on 1.8lasta.

Kipeänä vein, koska lapsi ansaitsee virikkeitä, ulkoilua ja ruokaa, eikä katsoa kun äiti makaa kuola poskella koko päivän. Jos olisin kykeneväinen tuosta noin vaan hoitamaan lasta, tekemään ruuat ja ulkoilemaan sen kanssa, en olisi kotona vaan töissä.

Toisen lapsen tullessa lapsi jää kotiin kanssamme, tosin sen sijaan saa käydä kerhossa muutamia tunteja viikossa. Hoitoon en veisi kuitenkaan, mutta tilanteet on monenlaisia enkä näe tarpeelliseksi arvostella toisia omista valinnoistaan. Minäkin teen omat halveksuttavat päätökseni, en esikoisesta enkä toisestakaan aio olla lähellekään kolmea vuotta kotona.

En ole koskaan vienyt. Vaikka meidän lapset ovat ihan mielellään päiväkodissa niin sata kertaa mielummin ovat kotona jos on mahdollisuus. Tietysti jos vanhemmat ovat kykenemättömiä hoitamaan lapsiaan niin jonkunhan niskoille ne on laitettava. En kyllä ymmärrä miksi tehdään lapsia jos ei niitä viitsitä hoitaa. Se päiväkodin varhaiskasvatus ei niin erikoista ole, mutta tokihan se on ylivoimaista ulkoilla, askarrella ja laulaa oman lapsensa kanssa.

Jos on kotona toisen lapsen kanssa niin toinen menee varmaan siinä sivussa. Mutta jos pitää hakea töitä, opiskella tai tehdä töitä kotoa vaikka yrittäjänä, niin totta kai lapsi viedään hoitoon. Työnhaku vie, tai pitäisi viedä, aikaa ihan samalla tavalla kuin työn tekeminenkin.

Mä vien siksi että lapsen päivähoito on lääkärien määräämä osa lapsen kuntoutussuunnitelmaa. Välillä saan kummeksuvia katseita muilta vanhemmilta kun vien lapsen hoitoon ja menen vauvan kanssa kotiin mutta mistäs ne mun lapsen sairaudesta tietäisi.