Miksi koulukiusaamista ei saada kitkettyä?

Vierailija kirjoitti:

Kun suurin osa kiusaamistapauksista ei ole todellakaan selviä. Voi olla, että yhden henkilön/perheen näkemys on selvä. Harvoin kuitenkaan sitten se kokonaisuus onkaan yhtä selvä. Valitettavasti.

Joka kerta, jos on selvä näyttö kiusaamisesta, voidaan toimia hyvinkin ripeästi mm. rangastuksien suhteen ja esim.pahoinpitelytapauksissa poliisikin toimii ripeästi kutsumalla asianosaiset puhutteluun. Näitä on kuitenkin oikean elämän kiusaamistapauksista vähemmistö.

Suurimmaksi osaksi kiusaaminen tapahtuu nykyään netissä ja sen selvittely ei oikeastaan ole edes koulun toimivallan piirissä. Jokainen vanhempi on vastuussa oman lapsensa (tai nuorensa) nettikäyttäytymisestä. Hyvin yleistä on esim.whatsapp kiusaaminen. Lapsi lisätään tahtomattaan johonkin ryhmään, jossa on ikävää keskustelua/kuvia tms.( Näistä kannattaa aina lapsi ohjeistaa ottamaan kuvakaappaukset!) tai sitten lasta ei oteta mukaan esim. luokan tyttöjen wa-ryhmään. Miten siihen voi puuttua koulun puolelta muuta kuin keskustelemalla ja viestittämällä asiasta koteihin? Tuo voi tapahtua kouluaikana (välitunneilla), mutta ei todellakaan näy valvojalle tai opettajalle mitenkään.

Itseäni kiusattiin koko yläkouluaika, koska jännittäessäni kaulani tulee punaiseksi. Yleisin tapa oli "piiloviestintä" eli oppitunnin aikana saattoi punainen väri olla esillä monta kertaa. Minä ja muu luokka tiesimme kyllä miksi se oli aina niin hauskaa, mutta opettajilla ei ollut aavistustakaan. En kertonut kenelläkään ja yleensä yritin vain välttää tiettyjen tyyppien seuraa.

Myös poikien keskinäinen fyysinen "leikkiminen" on yläkouluikäisillä ihan jatkuvaa. On todella vaikeaa nähdä, milloin joku kokee sen ikäväksi (etenkin, kun pojat on siinä yleensä mukana itsekin) tai jopa kiusaamiseksi. Jatkuva töniminen ja "kisaileminen" on poikien elämässä mukana koko ajan.Jokainen kahden tai useamman poikalapsen äiti tietänee mistä puhun. Toki valvoja puuttuu tuohon fyysiseen kontaktiin, jos se menee kovin rajuksi, mutta loppumaan sitä ei kokonaan saa.

On myös hyvin harvinaista, että oppilas puhuu koulussa kiusaamisestaan. Meilläkin on kirjallisia kyselyitä, nimetön "nettikanava", reksin postilaatikko, tukareiden tapamiset yms.joiden kautta oppilata on kannustettu kertomaan aikuiselle havaitsemastaan kiusaamisesta. Havaintoja ei juurikaan tule. Yleensä tieto kiusaamisesta tulee huoltajalta. Puhukaa siis lastenne kanssa ja olkaa yhteydessä kouluun jos kuulette kiusaamisesta.

Päinvastoin kuin esim.tällä palstalla yleisesti luullaan, niin opet eivät katso kiusaamista sormien välistä. Havaitseminen vaan on oikeasti vaikeata ja joskus valitettavasti kiusaamiseen puuttuminenkin. Yleensä asiat kuitenkin saadaan melko pikaisesti paremmalle tolalle.

Sama Reksi (joka yrittää tässä samalla kirjoittaa koteihin syystervehdystä. Otanpa heti taas tämänkin asian mukaan viestiini)

Miten te olette niin ulkona siitä koulun katon alla tapahtuvasta sosiaalisesta elämästä? Sitä ihmettelen, miksi teillä ei ole yhteyttä niihin lapsiin? Koulussa on aina arvoasteikko ja jokainen lapsi tietää kuka on kiusattu ja kuka ei. Mikä on "arvojärjestys", ketä ei ikinä kiusattaisi ja ketä kiusataan milläkin luokalla.

Te tarvitsette jonkun linkin opettajien ja lasten väliin, oletko pohtinut sitä?

Yksi mitä itse en ymmärrä on, miksi jokaisessa koulussa tiedostetaan että kiusaaminen on siirtynyt puhelimiin, whatsappiin, snäppiin jne. MUTTA kouluissa lapset saa räpeltää puhelimilla?

Jos olisin oikeasti rehtorina, niin olisin kieltänyt lapsilta älypuhelimet koulupäivän aikana jo aikoja sitten. Lukollinen puhelinparkki, josta puhelimen saa opettajan erikoisluvalla päivän aikana ja sitten koulun päätyttyä. Miksi ei tätä ole tehty suuressa osassa kouluja?

Mitä sitten jos pari puhelinta pöllitään tai jonkun hammaslääkäriaika unohtuu kun ei puhelin muistuta, mitä sitten? Se on pieni hinta siitä että kiusaaminen vähenee ja jokainen vanhempi ymmärtää sen jos se heille kerrotaan.

1. Kiellä puhelimet

2. Hanki linkki, jonka avulla tiedät mitä ne sun oppilaat ajattelee ja kokee koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Aha? Et sitten jakaisi omaa osaamistasi kiusaamisen lopettamisesta? Mielelläni otan neuvot vastaan!

Rehtorin työnkuva on niin moninainen, että en todellakaan usko olevani tässä (kään) hommassa täydellinen. Yritän kyllä parhaani.

Reksi

Koulussanne kiusaaminen jää huomaamatta, jos kerran esille tulee vain näitä epäselviä tapauksia, jotka vaikuttavat vain tasavertaisten oppilaiden nahistelulta tmv. Te suljette silmänne oikealta kiusaamiselta, jossa kiusattu on paljon heikommassa asemassa kuin kiusaajansa. Usein kiusattu voi olla se arka ja hiljainen tyttö, jota ns. suositut tytöt haukkuu ja pilkkaa. Tuo on kiusaajien puolustamista hymistellä, että ei se niin selvää ja mustavalkoista ole.

Vierailija kirjoitti:

Aha? Et viitsisi jakaa osaamistasi kiusaamisasioiden selvittämisessä ja kiusaamisen lopettamisessa? En varmasti ole täydellinen, mutta vilpittömästi olen kyllä yrittänyt parhaani.

Reksi

Tule alas norsunluutornistasi ja avaa silmäsi, niin voisit tutustua mitä kiusaaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suurin osa kiusaamistapauksista ei ole todellakaan selviä. Voi olla, että yhden henkilön/perheen näkemys on selvä. Harvoin kuitenkaan sitten se kokonaisuus onkaan yhtä selvä. Valitettavasti.

Joka kerta, jos on selvä näyttö kiusaamisesta, voidaan toimia hyvinkin ripeästi mm. rangastuksien suhteen ja esim.pahoinpitelytapauksissa poliisikin toimii ripeästi kutsumalla asianosaiset puhutteluun. Näitä on kuitenkin oikean elämän kiusaamistapauksista vähemmistö.

Suurimmaksi osaksi kiusaaminen tapahtuu nykyään netissä ja sen selvittely ei oikeastaan ole edes koulun toimivallan piirissä. Jokainen vanhempi on vastuussa oman lapsensa (tai nuorensa) nettikäyttäytymisestä. Hyvin yleistä on esim.whatsapp kiusaaminen. Lapsi lisätään tahtomattaan johonkin ryhmään, jossa on ikävää keskustelua/kuvia tms.( Näistä kannattaa aina lapsi ohjeistaa ottamaan kuvakaappaukset!) tai sitten lasta ei oteta mukaan esim. luokan tyttöjen wa-ryhmään. Miten siihen voi puuttua koulun puolelta muuta kuin keskustelemalla ja viestittämällä asiasta koteihin? Tuo voi tapahtua kouluaikana (välitunneilla), mutta ei todellakaan näy valvojalle tai opettajalle mitenkään.

Itseäni kiusattiin koko yläkouluaika, koska jännittäessäni kaulani tulee punaiseksi. Yleisin tapa oli "piiloviestintä" eli oppitunnin aikana saattoi punainen väri olla esillä monta kertaa. Minä ja muu luokka tiesimme kyllä miksi se oli aina niin hauskaa, mutta opettajilla ei ollut aavistustakaan. En kertonut kenelläkään ja yleensä yritin vain välttää tiettyjen tyyppien seuraa.

Myös poikien keskinäinen fyysinen "leikkiminen" on yläkouluikäisillä ihan jatkuvaa. On todella vaikeaa nähdä, milloin joku kokee sen ikäväksi (etenkin, kun pojat on siinä yleensä mukana itsekin) tai jopa kiusaamiseksi. Jatkuva töniminen ja "kisaileminen" on poikien elämässä mukana koko ajan.Jokainen kahden tai useamman poikalapsen äiti tietänee mistä puhun. Toki valvoja puuttuu tuohon fyysiseen kontaktiin, jos se menee kovin rajuksi, mutta loppumaan sitä ei kokonaan saa.

On myös hyvin harvinaista, että oppilas puhuu koulussa kiusaamisestaan. Meilläkin on kirjallisia kyselyitä, nimetön "nettikanava", reksin postilaatikko, tukareiden tapamiset yms.joiden kautta oppilata on kannustettu kertomaan aikuiselle havaitsemastaan kiusaamisesta. Havaintoja ei juurikaan tule. Yleensä tieto kiusaamisesta tulee huoltajalta. Puhukaa siis lastenne kanssa ja olkaa yhteydessä kouluun jos kuulette kiusaamisesta.

Päinvastoin kuin esim.tällä palstalla yleisesti luullaan, niin opet eivät katso kiusaamista sormien välistä. Havaitseminen vaan on oikeasti vaikeata ja joskus valitettavasti kiusaamiseen puuttuminenkin. Yleensä asiat kuitenkin saadaan melko pikaisesti paremmalle tolalle.

Sama Reksi (joka yrittää tässä samalla kirjoittaa koteihin syystervehdystä. Otanpa heti taas tämänkin asian mukaan viestiini)

Miten te olette niin ulkona siitä koulun katon alla tapahtuvasta sosiaalisesta elämästä? Sitä ihmettelen, miksi teillä ei ole yhteyttä niihin lapsiin? Koulussa on aina arvoasteikko ja jokainen lapsi tietää kuka on kiusattu ja kuka ei. Mikä on "arvojärjestys", ketä ei ikinä kiusattaisi ja ketä kiusataan milläkin luokalla.

Te tarvitsette jonkun linkin opettajien ja lasten väliin, oletko pohtinut sitä?

Yksi mitä itse en ymmärrä on, miksi jokaisessa koulussa tiedostetaan että kiusaaminen on siirtynyt puhelimiin, whatsappiin, snäppiin jne. MUTTA kouluissa lapset saa räpeltää puhelimilla?

Jos olisin oikeasti rehtorina, niin olisin kieltänyt lapsilta älypuhelimet koulupäivän aikana jo aikoja sitten. Lukollinen puhelinparkki, josta puhelimen saa opettajan erikoisluvalla päivän aikana ja sitten koulun päätyttyä. Miksi ei tätä ole tehty suuressa osassa kouluja?

Mitä sitten jos pari puhelinta pöllitään tai jonkun hammaslääkäriaika unohtuu kun ei puhelin muistuta, mitä sitten? Se on pieni hinta siitä että kiusaaminen vähenee ja jokainen vanhempi ymmärtää sen jos se heille kerrotaan.

1. Kiellä puhelimet

2. Hanki linkki, jonka avulla tiedät mitä ne sun oppilaat ajattelee ja kokee koulussa.

1. Puhelimet kerätään kyllä tunneilla. Valitettavasti ihan lääninoikeus on kieltänyt kouluissa puhelimen keräämisen kaikilta koko päiväksi. Minulle sopisi hyvin ehdotuksesi.

2. Tätä kovasti yritämme. Aineenopettajasysteemissä opettaja on luokan kanssa yhden-kaksi oppituntia kerrallaan ja väistämättä tuo oppilas/ryhmäntuntemus jää heikommaksi kuin luokanopettajilla. Tukioppilaat, oppilaskuntatoiminta, koulun runsaat yhteiset tapahtumat, jatkuva valvonta, opot, kuraattorit ja kouluun palkattu nuorisotyöntekijä ovat kaikki yrityksiä saada tuota kontaktia nuoriin lisää. Jokainen opettajakin varmasti luo oman suhteensa nuoriin ja siihen pienet ryhmäkoot olisivat hyvä apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat samastuu kiusaajiin ja halveksii kiusattuja. Se on perimmäinen syy. Opettajissa on paljon entisiä koulukiusaajia, varsinkin liikunnanopettajissa, jotka itsekin usein kiusaavat.

Ainakin 2 lapsuuteni koululaisista, jotka varsin lahjakkaasti ja määrätietoisesti  (ei suoranaisesti siis osallistunut törkeään kiusaamiseen) vaan käänsivät pään pois ja olivat hissukseen keskittyvinään muuhun/omiin asioihinsa  muina miehinä -- toimivat nykyään koulumaailmassa , toinen opettajana ja toinen rehtorina. 

Toivottavasti aikuisena tyyli on molemmilla muuttunut, en silti edelleenkään kykene arvostamaan heitä.

Mitä heidän olisi pitänyt tehdä? Mitä sinä teit? Missä ammatissa toimit nyt? Miten puutut tällä hetkellä työpaikallasi esiintyvään kiusaamiseen - vai väitätkö, että juuri sinun työpaikkasi on maailman ainoa paikka, jossa ei esiinny ollenkaan kiusaamista missään muodossa?

Suomessa ei osata kannustaa ja antaa positiivista palautetta. Kun suomalaisessa koulussa kiusataan, kaikki etsii syyllistä tai uhria. Kun ruotsalaisessa tai amerikkalaisessa koulussa kiusataan, koko koulu miettii keinoja miten voi olla parempi kaveri. Siinä ero.

Itse olen ope ja lapsuudessani koulukiusattu. Kiusaajani teki itsemurhan aikuisuuden kynnyksellä, minä päädyin opettajaksi. Kokemus opetti sen mikä kytee lapsilaumassa jatkuvasti piilossa aikuisilta. Se hierarkia ja maailma voi olla julma. Kouluilla on keinonsa, mutta kenenkään keskiöistä sometusta ei voi valvoa, se on sitten poliisin heiniä jos ilmi saadaan. Luokassa/välitunnilla epäasialliseen käytökseen puutun tarvittaessa niin, että ikkunat helisee. Siitä huolimatta en voi vannoa etteikö luokassani ketään kiusattaisi. Sosiaaliset kuviot tiedän, mutta en niiden syvyyttä. Tuo vapaa-aika ja some ovat ulottumattomissani. Vanhemmat, se on teidän sarkaa. Valvokaa puhelimen käyttöä, rajoittakaa tarvittaessa ja ennen kaikkea: kasvattakaa empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha? Et sitten jakaisi omaa osaamistasi kiusaamisen lopettamisesta? Mielelläni otan neuvot vastaan!

Rehtorin työnkuva on niin moninainen, että en todellakaan usko olevani tässä (kään) hommassa täydellinen. Yritän kyllä parhaani.

Reksi

Koulussanne kiusaaminen jää huomaamatta, jos kerran esille tulee vain näitä epäselviä tapauksia, jotka vaikuttavat vain tasavertaisten oppilaiden nahistelulta tmv. Te suljette silmänne oikealta kiusaamiselta, jossa kiusattu on paljon heikommassa asemassa kuin kiusaajansa. Usein kiusattu voi olla se arka ja hiljainen tyttö, jota ns. suositut tytöt haukkuu ja pilkkaa. Tuo on kiusaajien puolustamista hymistellä, että ei se niin selvää ja mustavalkoista ole.

Missä sitä pilkkaamista tapahtuu? Mistä henkilökunta tietäisi siitä, jos pilkkasanoja lentää vain silloin, kun opettajia ei ole lähistöllä eikä kukaan oppilas kerro siitä?

Arka ja hiljainen oppilas ei automaattisesti ole kiusattu. Usein kiusaamisesta ei tiedetä kotonakaan, ennen kuin lapsi siitä itse kertoo vanhemmilleen, ja siinä vaiheessa kiusaamista on voinut olla jo vaikkapa puoli vuotta. Kaikilla lapsilla ei myöskään ole sellaisia vanhempia, joille viitsii edes kertoa kiusaamisesta.

Tiedätkö sinä, miten naapurilastasi kiusataan koulumatkoilla ja välitunnilla? Miksi et?

On niin paljon aikuisia, jotka hyväksyvät kiusaamisen ja kiusaavat itsekin, että mahdotonta tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha? Et sitten jakaisi omaa osaamistasi kiusaamisen lopettamisesta? Mielelläni otan neuvot vastaan!

Rehtorin työnkuva on niin moninainen, että en todellakaan usko olevani tässä (kään) hommassa täydellinen. Yritän kyllä parhaani.

Reksi

Koulussanne kiusaaminen jää huomaamatta, jos kerran esille tulee vain näitä epäselviä tapauksia, jotka vaikuttavat vain tasavertaisten oppilaiden nahistelulta tmv. Te suljette silmänne oikealta kiusaamiselta, jossa kiusattu on paljon heikommassa asemassa kuin kiusaajansa. Usein kiusattu voi olla se arka ja hiljainen tyttö, jota ns. suositut tytöt haukkuu ja pilkkaa. Tuo on kiusaajien puolustamista hymistellä, että ei se niin selvää ja mustavalkoista ole.

Kuten sanoin. Selvät tapaukset on usein kohtuullisen helppoja selvittää (jos ne vaan tulee tietoo aikuisille). Juuri tällaisessa tapauksessa olen mm. erottanut oppilaita ja useamman kerran vaihtanut luokkaa . Valitettavasti läheskään kaikki tapaukset eivät oikeasti ole kovin selkeitä.

Eräässä joskus jossain koulutuksessa näkemässäni tutkimustuloksessa 73% huoltajista koki, että hänen lastaan oli joskus kiusattu koulussa. Alle 3% huoltajista uskoi, että hänen lapsensa oli ollut kiusaaja. Tässä on mielestäni se suurin ongelma. Meidän aikuisten pitäisi muistaa, että myös oma lapsemmekin voi olla se kiusaaja. (Sama lapsi voi olla joskus myös molempia).

Kiusaaminen ei ole vain koulussa tapahtuvaa. Kiusaamista tapahtuu kaikissa ihmisten ryhmissä: töissä, harrastuksissa, somessa ja toki myös koulussa. Jokaisen aikuisen pitäisi muistaa pitää keskustelua aiheesta yllä oman lapsensa kanssa. Ehkä joskus syntyy se fiksumpi sukupolvi, joka ei kiusaa (tai löytyy se fiksumpi opesukupolvi, joka osaa lopettaa kiusaamisen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokallani, (tuleva 3. luokka), on tyttö, joka kiusaa jatkuvasti jotain toista tyttöä. Kohde siis vaihtelee noin viikoittain. Olen puuttunut asiaan joka kerta, kun saan asiasta tiedon. Keskustellut ja antanut rangaistuksia. Välillä kahdenkeskisiä keskusteluja, välillä kiusatun kanssa yhdessä ja vanhempiin olen ollut yhteydessä useampaan kertaan. Ei mitään vaikutusta.

Nyt juuri istun miettimässä uusia keinoja, joita voisin käyttää tulevana lukuvuonna, koska epäilen, että tilanne jatkuu samanlaisena.

Kyseessä on pissismäinen, kaksinaamainen pikkutyttö. Ensin hän ottaa jonkun silmätikukseen, nälvii ja ilkeilee, kunnes otan hänet puhutteluun, jonka jälkeen hän rupeaa mielistelemään kiusaamisensa kohdetta. Kohteena on kuitenkin jo joku uusi. Jatkuva noidankehä.

Kun olette niin viisaita, olisiko ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi?

Miten olisi vanha kunnon jälki-istunto?

Minä jakelin jälki-istuntoa harva se viikko, ei mitään vaikutusta.

Edelleen, jos se on niin epäselvää se ei ole kiusaamista. Luokassa oppilaat osaavat heti sanoa jos siellä on kiusaamista, kuka on se kiusaaja ja kuka kiusattu. Ei mitään epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha? Et sitten jakaisi omaa osaamistasi kiusaamisen lopettamisesta? Mielelläni otan neuvot vastaan!

Rehtorin työnkuva on niin moninainen, että en todellakaan usko olevani tässä (kään) hommassa täydellinen. Yritän kyllä parhaani.

Reksi

Koulussanne kiusaaminen jää huomaamatta, jos kerran esille tulee vain näitä epäselviä tapauksia, jotka vaikuttavat vain tasavertaisten oppilaiden nahistelulta tmv. Te suljette silmänne oikealta kiusaamiselta, jossa kiusattu on paljon heikommassa asemassa kuin kiusaajansa. Usein kiusattu voi olla se arka ja hiljainen tyttö, jota ns. suositut tytöt haukkuu ja pilkkaa. Tuo on kiusaajien puolustamista hymistellä, että ei se niin selvää ja mustavalkoista ole.

Missä sitä pilkkaamista tapahtuu? Mistä henkilökunta tietäisi siitä, jos pilkkasanoja lentää vain silloin, kun opettajia ei ole lähistöllä eikä kukaan oppilas kerro siitä?

Arka ja hiljainen oppilas ei automaattisesti ole kiusattu. Usein kiusaamisesta ei tiedetä kotonakaan, ennen kuin lapsi siitä itse kertoo vanhemmilleen, ja siinä vaiheessa kiusaamista on voinut olla jo vaikkapa puoli vuotta. Kaikilla lapsilla ei myöskään ole sellaisia vanhempia, joille viitsii edes kertoa kiusaamisesta.

Tiedätkö sinä, miten naapurilastasi kiusataan koulumatkoilla ja välitunnilla? Miksi et?

Pilkkaamista voi tapahtua open silmien alla tunnilla ja ope ei ole muka huomavinaan. Näin tyttömme koulussa.

Asenne: Kiusattu vaihtaa koulua ei kiusaaja. Eihän siinä ole mitään logiikkaa..

Hyssyttely myös

Voi että täällä on viisaita ihmisiä! Ja hienoja neuvoja. Ikävä kyllä, opettaja ei pysty puuttumaan kiusaamiseen kuin keskustelemalla, sovittelemalla ja olemalla yhteydessä koteihin. Pahin rangaistus on jälki-istunto. Luokan vaihtamisesta päättää rehtori, koulun vaihtamisesta tai erottamisesta koululautakunta. Oppilaan tavaroihin ei saa koskea. Puhelimen voi pyytää oppilaalta, mutta sitä ei ole mikään pakko opettajalle antaa. Kiusaaminen tapahtuu netissä, siihen emme voi puuttua, koska se tapahtuu suurimmaksi osaksi vapaa-ajalla. Opettaja ei ole tuomari. Totuus on subjektiivinen, ei absoluuttinen. Keskustelkaa lastenne kanssa. Opettakaa heitä kunnioittamaan muita. Kertokaa, että teoilla on seuraukset. Näyttäkää hyvää esimerkkiä (tämä on se vaikein asia).

Mitähän semmonen perus 12-16v Nina tai Valtteri aattelee ku kiinnostuksesta soikeana haluaa vähän kurkata, että mitä perusäidit vaikkapa täällä keskustelee?

Ensin innostus, sitten järkytys, lopuksi itku.

Eiks äiti ookkaan sellanen mitä se meille aina esittää? Kyllähän mä äidistä näen, että se vetää meille äidin roolia ja on aikuisten kesken ihan erinlainen...mutta tällasiako ne meidän luokanki äidit on?

Ihan hirviöitä ku ne täällä kertoo niitä oikeita fiiliksiään meikatun kuminaamansa takaa.

Mutsi? Ootsä terve?

Koska kaverien aiheuttama pelote on suurempi kuin auktoriteettien (lue tässä tapauksessa opettajien).

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette niin ulkona siitä koulun katon alla tapahtuvasta sosiaalisesta elämästä? Sitä ihmettelen, miksi teillä ei ole yhteyttä niihin lapsiin?

Me opetamme oppilaita 1-5 tuntia viikossa. Ei meillä ole mitään yhteyttä oppilaisiin. Emme me ole heidän kanssaan koko ajan, emme hengaa yhdessä, emme ole samaa kaveripiiriä, meidän kanssamme ei jaeta asioita sen enempää kuin kaupan myyjän kanssa. Olemme auktoriteettiasemassa ja työtämme on koko ajan arvioida oppilaita - se ei ole hyvä peruste ylipäänsä millekään tasa-arvoiselle ystävyyspohjalle, jolla voi puhua asiasta kuin asiasta.

Miksi vanhemmilla ei ole yhteyttä lapsiinsa, tai sisaruksilla toisiinsa?

Jonkun verran läheisemmäksi voi tulla oppilaita, kun heitä on esim. jossain valinnaisaineessa 10 oppilaan ryhmä, mutta silloinkin voi huonolla tuurilla porukaksi osua joku tuppisuukerho, jossa kukaan ei koskaan suostu sanomaan yhtään mitään, koska ei halua, koska ei tunne muita ryhmän jäseniä. Ei auta mitkään rempseät otteet tai ryhmäyttämistehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni yläkoulussa oli kolme kiusaavaa opettajaa. Ei ihme, että myös muuta kiusaamista oli paljon. Eli hyvin paljon lähtee opettajista. Opettajien asenne vaihtelee eri kouluissa. Jossain koulussa on oikeasti napakka linja kiusaamiseen.

Taas yksi vanhempi, joka pistää lapsensa kotoa lähtevän kasvatuksen koulun kontolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette niin ulkona siitä koulun katon alla tapahtuvasta sosiaalisesta elämästä? Sitä ihmettelen, miksi teillä ei ole yhteyttä niihin lapsiin?

Me opetamme oppilaita 1-5 tuntia viikossa. Ei meillä ole mitään yhteyttä oppilaisiin. Emme me ole heidän kanssaan koko ajan, emme hengaa yhdessä, emme ole samaa kaveripiiriä, meidän kanssamme ei jaeta asioita sen enempää kuin kaupan myyjän kanssa. Olemme auktoriteettiasemassa ja työtämme on koko ajan arvioida oppilaita - se ei ole hyvä peruste ylipäänsä millekään tasa-arvoiselle ystävyyspohjalle, jolla voi puhua asiasta kuin asiasta.

Miksi vanhemmilla ei ole yhteyttä lapsiinsa, tai sisaruksilla toisiinsa?

Jonkun verran läheisemmäksi voi tulla oppilaita, kun heitä on esim. jossain valinnaisaineessa 10 oppilaan ryhmä, mutta silloinkin voi huonolla tuurilla porukaksi osua joku tuppisuukerho, jossa kukaan ei koskaan suostu sanomaan yhtään mitään, koska ei halua, koska ei tunne muita ryhmän jäseniä. Ei auta mitkään rempseät otteet tai ryhmäyttämistehtävät.

Kyllä niitä keinoja on. Jotkut opettajat tekevät luokalleen wa-ryhmän, jossa opettaja on mukana, näin opettaja on helpommin lähestyttävissä. Toiset tekevät luokkansa kanssa erilaisia retkiä enemmän kun toiset opet istuu lastensa kanssa luokassa. Keinoja on monia.

Yksi opettaja ilmoitti uudelle ryhmälle aina alussa, että vaikka kohtaaminen on lyhyt, hän haluaa pyrkiä siihen että hän oppii jokaisen nimeltä. Kirjoitti istuinpaikat nimineen lapulle ylös ja hän kutsui jokaista nimeltä. Suurin osa opettajista samassa tilanteessa vain tyytyi osoittelemaan "sinä siinä" tai "mitäs sinä ajattelet tästä?" .Todella pieni teko, mutta siitä tuli olo että et ole vain harmaata massaa, liukuhihnaoppilas, vaan sinut kohdattiin ihmisenä. Arvaa olisiko tuollaiselle opelle helpompi kertoa ongelmista?

Mielestäni opettajat tyytyy liikaa vastuunsiirtoon, vanhempien vika, reksin vika, yhteiskunnan vika, lainsäädännön vika. Kaikkien muiden vika,mutta peilistä ei näy mitään vikaa.