Lue keskustelun säännöt.
Kissani kuoli 2 vuotta sitten, elämänilo mennyt
18.09.2022 |
Tiedän että joillekin kissa ja sen kuolema on pieni asia. Minulle valtavan iso. Kissani oli niin niin rakas. Se kuoli tapaturmaisesti vain 3-vuotiaana. En meinannut millään päästä yli. Suurin tuska on nyt helpottanut, mutta sen jälkeen millään ei ole ollut niin väliä. Ei elämäniloa. Minulla on kodissani yksi huone käsityöharrastuksia varten. On ompelukoneet ja kaikki siellä. En ole koskenutkaan noihin tavaroihin kissan kuoleman jälkeen. Meillä oli tapana viettää kylmiä talvi-iltoja tuossa huoneessa. Minä ompelin ja kissa kehräsi yhden hyllyn päällä. En pysty yksin olemaan siellä. On niin ikävä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko koronaan?
Kas kun ei rokotuksiin. Jos ei ole viisadta sanottavaa toisen kaipaukseen, turha vastailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi surullista varsinkin kun oli vielä nuori. Meiltäkin on kuollut monta kissaa. Joku melko nuorena. Yleensä vanhoina. Aina se on kurjaa ja aikaa menee toipumiseen. Kissat ovat ihania.
Minun kisu jouduttiin lopettamaan 19.5 2021. Tuntui että itsekkin kuolen. Oli äärettömän rakas kiukku pussi! Toinen sisarus on vielä mutta on jo 14 v ja hänellä on munuaisten vajaatoiminta. Joten kohta ollaan ilman kissaa. Olen jo kauan sitten päättänyt että otan 2 vanhaa mummu / pappa kissaa luokseni. Saavat hyvän kodin loppuelämäkseen !
2vuotta sun aivokemiassa on jotain ainutlaatusta, vai onko ihmissuhteet jääny takaalalle?
Vierailija kirjoitti:
2vuotta sun aivokemiassa on jotain ainutlaatusta, vai onko ihmissuhteet jääny takaalalle?
Tulihan se sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota uusi kissa, lupaan että auttaa <3
Mitä jos ottaisit uuden kissan? Eihän se edellistä korvaa tietenkään eikä pidäkään mutta toisi lohtua suruun ja veisi ajatuksia muualle. Suosittelen uutta kissaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Minulla on ollut aiemmin kolme kissaa, joista viimeisin kuoli keväällä. Se on ottanut aivan mielettömän koville. Se oli kerta kaikkiaan niin upea kissa, sen kauniimpaa ja lempeämpää luonnetta en ole kellään, en ihmisellä tai eläimellä, tavannut. Nyt meillä on taas kissa ja halusin, että se olisi ulkonäöltään ja luonteeltaankin hyvin erilainen, ettei tule vertailua. Nyt meillä on aktiivinen, isokokoinen leikattu kolli ja kiinnyn kyllä siihen, mutta silti itken vieläkin usein, kun vain ajattelenkin sitä edellistä kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kuoli koira 13-vuotiaana, ja tuntuu siltä, etten osaa enää elää. Minulta ei ole niinkään kadonnut kiinnostus niihin asioihin, joista olen ennenkin ollut kiinnostunut, mutta arjessa se tyhjyys tuntuu koko ajan. Eikä mene pois. Joka puolella mihin katson on tyhjä paikka. Välillä kun sen tyhjyyden sisäistää kunnolla, iskee epätoivo. Se purkautuu lohduttomana huutona joka pelästyttää välillä itsenikin.
Vähäksi aikaa saan viihdytettyä itseäni rakkailla harrastuksilla, ja sitten se tyhjyys lyö taas vasten kasvoja.
Tietysti koiran kanssa aina lenkkeiltiin joka päivä, niin en pysty enää edes kävelemään ulkona. Koko ympäristö tuntuu etäiseltä ja tyhjältä.
Vierailija kirjoitti:
2vuotta sun aivokemiassa on jotain ainutlaatusta, vai onko ihmissuhteet jääny takaalalle?
En ole ap, mutta mitä sitten jos olisikin? Ei kaikki ole omasta tahdostaan yksinäisiä. Yksinäisyys tekee kaikesta surusta vaikeampaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen terapiaa. Tuollaisessa tuskassa yksin kamppaileminen on aivan liikaa. Vaarannat mielenterveytesi, jos et nyt hae apua. Suurempaa menetystä ei ihmiselämässä voi olla!
painaako sinua syyllisyys siitä, että jotenkin "aiheutit" tapaturman tai että sinun olisi pitänyt pystyä estämään se? Se tekee suremisesta entistä hirvittävämpää ja paranemisesta vaikeampaa yksin, kun taakkana ei ole hyvästien jätöt vaan myös syyllisyys. Terapiaa suosittelen minäkin, vaikka Youtubesta erilaisia terapiavideoita surusta ja syyllisyydestä, kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja jne.
Oman kissani poismenon jälkeen olen saanut mielihyvää auttamalla muita kissoja. Lahjoitan rahaa/tarvikkeita/ruokaa eri eläinsuojeluyhdistyksille ja osallistun kohdennettuihin keräyksiin (joissa kerätään rahaa esim. jonkun tietyn kissan eläinlääkärioperaatioon). Teen myös käsitöitä, jotka lahjoitan eläisuojeluyhdistyksille myyntiin.
Mieti kuinka paljon on aivan yhtä ihania kissoja kuin omasi. Ja nämä kaikki kissat kaipaavat apuasi!