Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka salaa ihastuneet johonkin henkilöön? Miten kestätte tämän tuskan?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Se menee ohi, nyt ei tunhu siltä mutta se menee ohi. Kokemusta on.
Yleensä se ''aaltoilee'', eli välillä hetkeksi lieventyy ja kohta taas kasvaa aivan karmeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu on vasta seurustelua. Itsekin olen varattu nainen ja liittoni on sen verran kuraa, että hyvinkin voisin olla uuden miehen vietävissä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin varmaan vuoden salaa ihastunut, sitten en enää kestänyt vaan kerroin hänelle...
Miten sitten kävi?
Noh, mähän olin varma että just tää tyyppi ois ollu myös musta kiinnostunu. Aina kun käveli vastaan ja katsoi silmiin ja moikkas...olin varma että siinä katseessa oli sitä jotakin...
Sitten tuli se hetki, kun kesällä olin valvonut melkein vuorokauden , aamyöntunteina istuin pihalla ja mietin häntä....
Otin puhelimen käteeni....
Ja kirjoitin sellaisen rakkausviestin, että ihan itketti. Ja vielä siinä viestissäkin kerroin suoraan miten itteeni hävettää :(
No, hän vastas ihan asiallisesti, mutta ei ollut kuulema sen kummemmin asiaa ajatellut....
Kaikki mun kuvitelmat oli vain omassa päässä.
Näen tätä tyyppiä välillä mutta vältän katsomasta häneen. Koska hävettää ihan reilusti oma avautuminen. Vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee ohi, nyt ei tunhu siltä mutta se menee ohi. Kokemusta on.
Yleensä se ''aaltoilee'', eli välillä hetkeksi lieventyy ja kohta taas kasvaa aivan karmeaksi.
Todellako? Luulen, että tämä on laantumassa, toivottavasti ei enää samanlaisia tuntemuksia kuin viimeiset vuodet olen kärsinyt. Pian tosin taas nähdään. Pitkästä aikaa.
Kannattaa kertoa ihastukselle ennemmin tai myöhemmin, muuten tulee hulluksi.. oikeasti.
Jos toruu -> voit jatkaa elämääsi tietäen ettei jutusta olisi mitään tullut.
Jos et kerro, elät ikuisessa epätietoisuudessa. Mikä olisikaan ahdistavampaa? Et saa IKINÄ tietää, mitä olisi mahdollisesti tapahtunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin varmaan vuoden salaa ihastunut, sitten en enää kestänyt vaan kerroin hänelle...
Miten sitten kävi?
Noh, mähän olin varma että just tää tyyppi ois ollu myös musta kiinnostunu. Aina kun käveli vastaan ja katsoi silmiin ja moikkas...olin varma että siinä katseessa oli sitä jotakin...
Sitten tuli se hetki, kun kesällä olin valvonut melkein vuorokauden , aamyöntunteina istuin pihalla ja mietin häntä....
Otin puhelimen käteeni....
Ja kirjoitin sellaisen rakkausviestin, että ihan itketti. Ja vielä siinä viestissäkin kerroin suoraan miten itteeni hävettää :(No, hän vastas ihan asiallisesti, mutta ei ollut kuulema sen kummemmin asiaa ajatellut....
Kaikki mun kuvitelmat oli vain omassa päässä.
Näen tätä tyyppiä välillä mutta vältän katsomasta häneen. Koska hävettää ihan reilusti oma avautuminen. Vieläkin.
Se olet paljon vahvempi kuin se joka pitää muurit ylhäällä. Sä olet ollut avoin ja rehellinen eikä sun tunteissa oikeasti ole mitään hävettävää. Todellista rohkeutta on uskaltaa olla aito.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa ihastukselle ennemmin tai myöhemmin, muuten tulee hulluksi.. oikeasti.
Jos toruu -> voit jatkaa elämääsi tietäen ettei jutusta olisi mitään tullut.
Jos et kerro, elät ikuisessa epätietoisuudessa. Mikä olisikaan ahdistavampaa? Et saa IKINÄ tietää, mitä olisi mahdollisesti tapahtunut!
Ehdottomasti samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihastunut erääseen henkilöön, ja luulen että hänkin on minuun. Luulen että hän kuvittelee elämäntilanteeni olevan este. Näin ei ole ja haluaisin kertoa hänelle tämän.Emme vain tapaa missään. Miten ihmeessä tämän selvitän?
Mulla prikulleen sama tilanne, enkä tiedä yhtään mitä tehdä. Toivoisin että hän ottaisi yhteyttä jotenkin, vaikka ensin muuten vain tai ihan suoraan asiasta tehden. Periaatteessa se olisi helppoa, somen kautta seurailla ja viestitellä, tutustua. Itsellä ei vielä rohkeus riitä. Ehkä joskus. 😊
Mitä noloa ihastumisen paljastamisessa on? Eikös vastapuoli ole ennemminkin otettu asiasta..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin varmaan vuoden salaa ihastunut, sitten en enää kestänyt vaan kerroin hänelle...
Miten sitten kävi?
Noh, mähän olin varma että just tää tyyppi ois ollu myös musta kiinnostunu. Aina kun käveli vastaan ja katsoi silmiin ja moikkas...olin varma että siinä katseessa oli sitä jotakin...
Sitten tuli se hetki, kun kesällä olin valvonut melkein vuorokauden , aamyöntunteina istuin pihalla ja mietin häntä....
Otin puhelimen käteeni....
Ja kirjoitin sellaisen rakkausviestin, että ihan itketti. Ja vielä siinä viestissäkin kerroin suoraan miten itteeni hävettää :(No, hän vastas ihan asiallisesti, mutta ei ollut kuulema sen kummemmin asiaa ajatellut....
Kaikki mun kuvitelmat oli vain omassa päässä.
Näen tätä tyyppiä välillä mutta vältän katsomasta häneen. Koska hävettää ihan reilusti oma avautuminen. Vieläkin.Se olet paljon vahvempi kuin se joka pitää muurit ylhäällä. Sä olet ollut avoin ja rehellinen eikä sun tunteissa oikeasti ole mitään hävettävää. Todellista rohkeutta on uskaltaa olla aito.
Kiitos
Harmittaa kun olen ihastunut erääseen mieheen ja hänkin 99,9% varmasti minuun. OLen parisuhteessa ja tämän takia varmasti ei ota yhteyttä... todellisuudessa parisuhteeni ei ole este. En vain uskalla tehdä aloitetta todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin löytyy kokemusta. 1,5 vuoden jälkeen kerroin ihastukselleni ja nykyään olemme yhdessä. Emme alkaneet heti seurustella, mutta n. puol vuotta paljastamiseni jälkeen nainen ottikin yhteyttä ja aloimme seurustella.
Minä en oikein arvosta ihmisiä, jotka lähtevät parisuhteesta toisen matkaan oli ne sitten miehiä tai naisia, joten siksi jätän tunteeni ilmaisematta jos ihastun varattuun naiseen. Vaikka juttu päättyisi onnellisesti ja nainen valitsisi minut, niin en voisi koskaan olla täysin varma tuleeko naiselle joskus joku vieläkin upeampi vastaan. Tämän periaatteen takia olen torjunut pari muuten upeaa naista, mutta en vain ymmärrä mitään kulissiliittoja joissa etsitään kuitenkin vielä parempaa puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vaan on niin rakastunut että kohta halkeaa kaipauksesta. Ajattelen häntä koko ajan <3 Tavatessa ja jutellessa tarkailen ja tietty ylitulkitsen joka eleen ja sanan. Huh
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein arvosta ihmisiä, jotka lähtevät parisuhteesta toisen matkaan oli ne sitten miehiä tai naisia, joten siksi jätän tunteeni ilmaisematta jos ihastun varattuun naiseen. Vaikka juttu päättyisi onnellisesti ja nainen valitsisi minut, niin en voisi koskaan olla täysin varma tuleeko naiselle joskus joku vieläkin upeampi vastaan. Tämän periaatteen takia olen torjunut pari muuten upeaa naista, mutta en vain ymmärrä mitään kulissiliittoja joissa etsitään kuitenkin vielä parempaa puolisoa.
Eikai kukaan arvosta. Olin itsekin varsinainen moraalinvartija ja ajattelin kuten sinäkin, ennen kuin kohtasin ihastukseni. Kaikki mun arvot ja ajatukset heitti häränpyllyä. En ole mitään tehnyt, muuta kuin ollut kiltti ja arvostava ja ystävällinen tälle ihastukselle, jos hyvin on, ja todennäköistä on, hän ei edes tiedä mun tunteista. Olisin valmis mihin vaan hänen vuokseen. Tässä ei ole kyse mistään tavanomaisesta ihastuksesta, ehei. Varmaan jotkut sellaistenkin perään lähtevät mutta ei pidä tuomita ihmisiä, elämä voi heittää eteen mitä vain. Eikä sitä koskaan usko ennen kuin kohdalle sattuu.
Miksi te 4-10 vuotta SALAA ihastuneet ette tee asialle jotain? Ajatella, jos tämä henkilö olisi saman ajan ollut teihin ihastunut - salaa. Kerran täällä vain eletään, eikä muuten ketään muuta kuin itseä varten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te 4-10 vuotta SALAA ihastuneet ette tee asialle jotain? Ajatella, jos tämä henkilö olisi saman ajan ollut teihin ihastunut - salaa. Kerran täällä vain eletään, eikä muuten ketään muuta kuin itseä varten.
E i v a a n u s k a l la. Siis erota ja lähteä tästä. Menisi talo myyntiin ja liian paljon rikki. Ja vielä pieni kylä, sitä häpeän tuskaa ei ehkä jaksaisi enää täällä, ja toinen osapuoli ei olisi täältä paikkakunnalta mihinkään lähdössä. Vaikeata on. Täytyy vaan sinnitellä, kerranhan me vaan eletään.. Eikö sitä sanota, että hirressäkin se ensimmäinen tunti on kamalin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein arvosta ihmisiä, jotka lähtevät parisuhteesta toisen matkaan oli ne sitten miehiä tai naisia, joten siksi jätän tunteeni ilmaisematta jos ihastun varattuun naiseen. Vaikka juttu päättyisi onnellisesti ja nainen valitsisi minut, niin en voisi koskaan olla täysin varma tuleeko naiselle joskus joku vieläkin upeampi vastaan. Tämän periaatteen takia olen torjunut pari muuten upeaa naista, mutta en vain ymmärrä mitään kulissiliittoja joissa etsitään kuitenkin vielä parempaa puolisoa.
Eikai kukaan arvosta. Olin itsekin varsinainen moraalinvartija ja ajattelin kuten sinäkin, ennen kuin kohtasin ihastukseni. Kaikki mun arvot ja ajatukset heitti häränpyllyä. En ole mitään tehnyt, muuta kuin ollut kiltti ja arvostava ja ystävällinen tälle ihastukselle, jos hyvin on, ja todennäköistä on, hän ei edes tiedä mun tunteista. Olisin valmis mihin vaan hänen vuokseen. Tässä ei ole kyse mistään tavanomaisesta ihastuksesta, ehei. Varmaan jotkut sellaistenkin perään lähtevät mutta ei pidä tuomita ihmisiä, elämä voi heittää eteen mitä vain. Eikä sitä koskaan usko ennen kuin kohdalle sattuu.
Molemmilla teillä oivalliset pointit, sepä näistä sydämenasioista vaikeita tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee ohi, nyt ei tunhu siltä mutta se menee ohi. Kokemusta on.
Olen ollut nyt 4v ihastunut salaa, millon se siis menee ohi?
Minä oon ollu yli 10 vuotta, ei mene ohi :D
Mä en edes kahteen vuoteen ole nähnyt koko tyyppiä, ja silti ajattelen häntä KOKO AJAN:(
Ei järjetöntä ihastusta voikaan kestää. Se tekee ihmisestä hullun. Se vie yöunet ja vie toimintakyvyn. Koko pää on täynnä ajatuksia siitä ihanasta. Elämä on pakkomiellettä ja jos siihen ihmiseen törmää, meinaa maa sortua jalkojen alta ja tuntea samalla leijumista kohti korkeuksia, josta kohtaa putoaa takaisin kuiluun. Hyvänä asiana on järjetön virran määrä kehossa, urheilu maistuu ja paino putoaa. Vaatekaappi menee uusiksi ja kosmetogi saa asiakkaan (siis miehestä), ulkonäkö kohentuu. Mutta kun ei saa vastakaikua, vaikka kaikki sen toisen käyttäytymisessä viittaa siihen että tunteita olisi minua kohden. Ei saa vastakaikua tunteilleen, se romahduttaa, mutta pää ei silti usko ja jaksaa jatkaa yrittämistä loputtomiin ja vuodet vierii.