Mummi lupasi tyttärelleni korvakorut!!

En ymmärrä miksi alle kouluikäisille pitää jo laittaa reiät, saati sitten vuoden ikäisille. Kaikki eivät sitä paitsi koskaan edes halua reikiä korviinsa, mielestäni kenenkään ei tulisi tehdä päätöstä reikien laittamisesta lapsensa puolesta.



Itse otin ensimmäiset reiät korviini 12-vuotiaana. Jälkeenpäin ajateltuna se ikä oli oikein sopiva. Silloin osasin jo huolehtia korviksistani, sitä ennen kaikki korut olivat aina hukassa.



Ennen reikien laittamista minulla oli niitä nipsukorviksia. Siis sellaisia klipsillisiä. Niitä löytyy edelleen kaupoista vaikka kuinka paljon ja nykyään on myös sellaisia magneettikorviksia. Eli toiselle puolen korvanlehteä magneetti ja toiselle puolen sitten se koru. Ihan aidon näköisiä.



5-vuotiaalle sopivia korviksia on myös ne muoviset timanttitarrat.



Minusta AP voisi selittää lapselleen, että reikien laittaminen sattuu hiukan ja sen takia se on parempi tehdä vasta sitten kouluiässä ja jos lapsi haluaa, voi äiti ostaa harjoituskorvikset tytölle.

Ei todellakaan mummun olisi pitänyt mennä moista asiaa lupaamaan ilman keskustelua vanhempien kanssa!



Itselläni 6v tytär. Hän sai tädiltä ihanat kultaiset korvakorut synttärilahjaksi. Kerroin lahjan antajalle, että emme me kuitenkaan ihan heti niitä reikiä laitata, jonka täti ymmärsi hyvinkin. Sanoi vain, että onpahan korvakorut valmiina sitten kun...

Alkuun tyttö tietenkin kyseli, että koska ne reiät laitetaan??? En antanut miään tarkkaa ikää, sanoin vain että vähän isompana, olet vielä liian pieni. Nyt kun hän on itse asiaa ajatellut, ei hänellä enää ole mikään kiire.

Eli meidän perheessä tilannetta katsotaan pikkuhiljaa. Ja kun tulee sellainen sopiva hetki ja aika, jolloin sekä tyttö että vanhemmat ovat siihen valmiita, käymme ne reiät hakemassa. Tai sitten ei, eivät ne pakolliset ole, jos tyttö toisin päättää.



Itse en myöskään ymmärrä, miksi korvakorut pitäisi olla jo leikki-ikäisellä??? Saatika sitten pienellä vauvalla? Turhamaisuuden huippu...

Ja minusta lävistysliikkeet ovat Suomessa huipputasoa.

Tottakai SPR on tarkka. Heillä ei ole varaa virheisiin, joten mieluummin liian varovainen kuin huolimaton. SPR ei voi tietää missä olet lävärin ottanut, vaikka sanoisit että Suomessa.

vaatiikin paljon asian käsittelyä. Oisko paras ihan terapeutin kanssa puhua ettei vaan tule väärään aikaan..

Muutaman kerran asiasta juteltiin, ja kun oli varma että haluaa ne niin sitten mentiin. Ekan reiän jälkeen pomppas tuolista ylös ja lähti juoksemaan kiljuen liikkeestä ulos.

Ei suostunut laittamaan enää sitä toista. Ilmeisesti osui hermoon tms.

Koska pari päivää oli kaulan ja niskan iho kosketusarka.

Sai tuosta tapauksesta kammon. Nyt on 15v eikä halua koskaan korviksia.

No, olivat marssineet korvakoruja laittamaan. Oli sattunut tyttöä niin paljon, että toinen reikä jäi sitten kokonaan laittamatta. Tyttö huutanut niin kovaa, että ostoskeskuksen toiseen päähän kuului...



Nyt tyttö jo 9, eikä ole tietoakaan, että haluaisi reikiä korviinsa. Voipi olla, ettei tule koskaan haluamaan.



Ihan esimerkkinä, miten saattaa käydä kun isovanhemmat kohkaavat korvisten kanssa...



Ja kyllä, tämän kuuluu olla nimenomaan vanhempien, ei isovanhempien päätös!!!

jonkun ikäisenä. Mikä nyt sitten olisi hyvä ikä, minusta ehkä 7. Itse sain reijät 11-vuotiaana, en kyllä paljoakaan aiemmin olisi halunnut. Reijät tulehtuivat moneen kertaan ennen kuin ymmärrettiin että olen allerginen nikkelille. Voin pitää vain kultakoruja.

Siksi jossain lääkäriasemalla otatan lapselleni. Miksi ihmeessä ottaisin suurempia riskejä kuin SPR lapseni kohdalla. (48)

Riittä kunhan vanhemmat päättää?



Entä kun lapsi päätää haluta korvakoruja, silloin ei vanhemmalla ole oikeutta asiaan puuttua?



Kyllä tervejärkiset vanhemmat osaavat tämänkin asian päättää varmasti ilman terapeuttia. Luotan ainakin, että jopa täällä on vielä terveellä maalaisjärjellä varustettuja vanhempia...

liikkeessä.

Vaikka 5 vuotiaalla olisi prinsessaikä, olen ajatellut, että hän ei silti saa koruja, eikä prinsessamekkoja. Turhaan ruokkia lapsen mielikuvitusta, että hän olisi muka joku maailmannapa ja prinsessa.

Parempi lapselle opettaa, että tuollainen on turhuutta ja jos muilla tyttärillä on, se on heidän häpeänsä. On oltava ylpeästi erilainen. Hyvä itsetuntoinen lapsi ei kerjää vanhemmiltaa korvakoruja, vaikka kaikilla muilla olisi.

ymmärtää asian merkityksen. Eli huomaa jossain korvikset, alkaa puhua niistä, pyytää itselleenkin sellaisia, ei vaan kerran vaan monta kertaa. Miten sitten selität lapselle kun se huomaa omissa korvissaan korvikset, että no äiti vaan tykkäs että ne oli kivat ja laitatti sulle kun olit 1,5 vee.

Täällä av:lla sen huomaa.

Kullassakin on muuten nikkeliä.

Kärpäsestä tehdään härkänen. Olisi kiva nähdä tämmöisiä hysteerikko perheitä ihan livenä, jotta näkisi miten perheessä muuten toimitaan

Ootko hullu? Vai että prinsessamekotkin pahasta ja mielikuvituksen kehittäminen. Teillä varmaan tosi kivaa elämää

Tiedätkö, että aina ei lapsen parasta ole saada juuri se mitä lapsi haluaa. Lapsi ei itse osaa ajatella omaa parastaan.

Teillä ei ilmeisesti paljon ajatella asioita ennen päätösten tekoa?



Ap herätti keskustelua häntä vaivaavasta asiasta. Täällä hän on mielestäni saanut vastauksia ja mielipiteitä laidasta laitaan. Osa jopa asiallisia. Itse päättää mihin mielipiteeseen yhtyy.



Miksi 68 pyörit tässä ketjussa, jos ei sulla ole mitään mielipidettä asiaan? Pakko vaan kommentoida...? Sallittua, tottakai, mutta antaa susta tietyn kuvan.

Ei SPR luota minkäänmaalaisiin lävistys- tai kultasepänliikkeisiin. Asiakashan kertoo itse, onko ottanut ylipäätään lävistyksiä. Ei niitä kukaan pysty tarkastamaan, milloin ne on otettu. Tämä perustuu luottamukseen täysin. Miksi joku menisi ollenkaan tunnustamaan, että otti lähiaikoina lävistyksen, jos sitten täytyisi valehdella, että otti sen Suomessa. Olisiko jollain niin kova hinku luovuttaa verta.

Ekkös oo sitä huomannut?

Kertaus on opintojen äiti.

Olen siis sitä mieltä että 4 vuotias tai vanhempi on sopivan ikäinen korvisten laittoon jos niitä kovasti haluaa.

Nämä mammojen perustelut vaan aivan pimeitä

Maailmannapa-identiteetti tulee aivan jostain muualta kuin prinsessaleikeistä. Sitä paitsi lapsi muistaa tuon periaatteellisen kurjuuden koko ikänsä.

Esim mulla oli supernuuka tarkka taloudenpitäjä äiti, joka ei KOSKAAN ostanut mulle kaupasta mitään askartelutarvikkeita, vaikka olisin ollut innoakas askartelija. Sain leikata vanhoista pahvilaatikoista pahveja ja rytätä vessapaperista siihen myttyjä ruusuiksi. Vessapaperia ei toki saanut tuhalata, sanomalehtipaperi oli suositeltavaa. Sitten kivet ja risut olivat kanssa oikein sopivia.

Olisin itse tahtonut jonkun kauniin värisin kartonkipohjan, vähän jotain hilettä ja kiiltokuvia tms. Olisi maksanut silloin varmaan 5 mk. Jäi selkeästi sellainen olo, ettei minun ainoa harrastus (asuttiin vielä ihan syrjäkylällä) ole minkään arvoinen.

Vierailija:

Vaikka 5 vuotiaalla olisi prinsessaikä, olen ajatellut, että hän ei silti saa koruja, eikä prinsessamekkoja. Turhaan ruokkia lapsen mielikuvitusta, että hän olisi muka joku maailmannapa ja prinsessa.

Parempi lapselle opettaa, että tuollainen on turhuutta ja jos muilla tyttärillä on, se on heidän häpeänsä. On oltava ylpeästi erilainen. Hyvä itsetuntoinen lapsi ei kerjää vanhemmiltaa korvakoruja, vaikka kaikilla muilla olisi.

Hopeassa on kultaa ja kuparia.

Mites nikkeli allergikko voi sanoa ettei voi käyttää hopeaa, vaan pelkkää kultaa?

Oiskohan kyseessä kuitenkin kupari allergia eikä nikkeli?

Siis täh. Jos sillä olisi kupariallergia, niin se ei voisi käyttää kultaakaan. Mahtoiko sulla mennä nuo hopean seosaineet oikein. En oikein usko.