Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.

Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...

Ei kysymys ole kiinnostuksesta, vaan perheen yksityisyydensuojasta, sillä ei ainakaan meillä jaeta perhekuvia kelle tahansa tai julkiseen käyttöön. Ja kukaan ei tiedä mihin nämä valokuvat ja rakkausrunot päätyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Tarvisi olla ne valokuvat. Meillä ei ole.

Kaikenlaista hössötystä sitä nykyään on. Kohta varmaan täytyy äänittää päiväkodin tarpeisiin omalla äänellä päiväunisatu ja pusipusi halihali-lässytys päälle. Ettei vaan tule lapsille traumoja kun äippä on töissä. Itse sain juuri nuorimman tyttöni eskariin, joten olenpa iloinen, ettei tarvitse alkaa askartelemaan mitään jonninjoutavaa. Miksi joka jumalan asiasta pitää tehdä niin iso haloo? Ja keksiä ylenpalttinen ja suurenneltu ratkaisu erinäisiin ongelmiin, joita esim. tässä tapauksessa murto-osalla lapsista on. Jos jollakulla lapsista ikävää esiintyy, voisivat kyseisen lapsen vanhemmat tehdä valokuvakollaasin, eikä siihen pakotettaisi niitä, joiden lapset on ok. Vanhin tyttäreni on alusta lähtien ollut hyvin itsenäinen ja aloitteellinen, häntä olisi vain ihmetyttänyt moinen askartelu. Tiedä sitten onko se hyvä asia, ettei hän ole koskaan ollut minun perääni ja ikävöinyt poissa ollessaan. Mutta fiksu ja tasapainoinen tyttö on silti.

Ajatella, ihan oman lapsensa elämään joutuu osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mun lapset on jo isoja koululaisia! En olisi ikinä suostunut mihinkään askarteluihin enkä päiväkodin vanhempainiltojen piirileikkeihin. Ja kyllä, rakastin ja rakastan edelleen lapsiani enemmän kuin mitään.

Luulen, että päiväkotilapselle on hyödyllisempää olla hoitopäivän jälkeen vaikka ihan äidin kainalossa vs. se, että saisi katsella jotain ihmeen valokuvakollaasia päiväkodissa ja olla sitä varten yksin kotona leikkimässä, kun äiti sitä askartelee.

Jos kyseessä on niin pieni lapsi, että muistikapasiteetti ei riitä ylläpitämään mielikuvaa vanhemmista hoitopäivän ajan, niin lapsi hyötyy paljon siitä kun hänelle palautetaan mielikuva vanhemmasta ajoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Päiväkodin henkilökunnan tehtävänon tyydyttää lapsen turvallisuuden tarve sillä välin kun lapsi on hoidossa. Siitä heille maksetaan palkkaa.

Heillä on velvollisuus myös noudattaa vasua.

He voivat vapaasti noudattaa sitä omalla työpaikallaan. Vanhempia se ei sido.

Kyllä jokaisella vanhemmalla saa olla oma tapansa olla vanhempi. Päiväkodin ei tarvitse kehitellä puolipakollista "kivaa" touhua vanhemmille illoiksi.

Osa vanhemmista rakastaa tuollaisia projekteja. On kiva liimailla kuvia, leikata pahvista sydämiä ja koristella tuotoksensa glitterillä ja pitsinauhalla. Samat vanhemmat pitävät kauniista sommitelmista kotonaan, valokuvaavat kaikkea ja täyttävät seinät valoluvilla.

Ja sitten on meidän perhe, jossa koti on tukikohta, josta lähdetään lenkkeilemään, liikkumaan, tutkimaan ja touhuamaan. Liikutaan ja harrastetaan yhdessä, illalla tullaan kotiin syömään ja nukkumaan.

Nyt päiväkoti ohjaa tapaa olla yhdessä. Onko meidän tapa jotenkin väärä verrattuna askarteluperheeseen?

Tästä on jo 10 v, mutta samanlainen juliste piti tehdä jo silloin lastemme päikkyyn. Piti olla kuvia perheestä, kerrottu vanhempien töistä, mitä perheenä harrastetaan, isovanhemmista jne. Kuulemma on lasten kanssa kätevää jutella noista asioista kun ovat julisteina kaikkien luettavana. Lapsiemme mukaan noista ei muitenkaan koskaan puhuttu.

Muuten asia olisi ollut minusta ok, mutta minusta oli epämielyttävää kertoa ammateistamme muille vanhemmille. Asia ei kuulu muille. Harrastuksista kerrottaessa perheet olivat panneet parastaan. Ihan älytöntä lesoilua. "Perheemme harrastaa laskettelua Sweitsissä ja sukeltelua Hawaijilla."

Mitään "turvataulua" ei tarvita. Lapsi joka ei ikävöi, saattaa alkaa ikävöimään kuvia katsoessaan tai ikävöivä lapsi ikävöi vain enemmän. Lapsi kyllä muistaa vanhempien olemassaolon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mun lapset on jo isoja koululaisia! En olisi ikinä suostunut mihinkään askarteluihin enkä päiväkodin vanhempainiltojen piirileikkeihin. Ja kyllä, rakastin ja rakastan edelleen lapsiani enemmän kuin mitään.

Luulen, että päiväkotilapselle on hyödyllisempää olla hoitopäivän jälkeen vaikka ihan äidin kainalossa vs. se, että saisi katsella jotain ihmeen valokuvakollaasia päiväkodissa ja olla sitä varten yksin kotona leikkimässä, kun äiti sitä askartelee.

Jos kyseessä on niin pieni lapsi, että muistikapasiteetti ei riitä ylläpitämään mielikuvaa vanhemmista hoitopäivän ajan, niin lapsi hyötyy paljon siitä kun hänelle palautetaan mielikuva vanhemmasta ajoittain.

Siis miksi mielikuvaa vanhemmista pitäisi olla koko ajan muistuttelemassa lapselle? Sehän vaan ruokkii lapsen ikäväntunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.

Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...

Hehe, onko kiva kiillottaa omaa kruunua? Voi tehdä, jos a) päiväkoti maksaa valokuvat ja muut materiaalit, sekä b) korvaa minulta kuluneen ajan (vakiotaksani on 50 e/alkava tunti + alv). Luuletko että suostuvat?

Oletko ihan tosissasi? Lastasi varten tuollainen tehdään, lievittämään ikävää omista rakkaista vanhemmistaan. Hankit hänelle varmast aika paljon kalliimpiakin juttuja, kuin mitä parin valokuvan teettäminen tulee maksamaan. Etkö halua tukea lapsesi turvallisuuden tunnetta? E kai mikään mahti maailmassa pakota sinua sellaista tekemään, mutta onpa todella iso vaiva tulostaa pari valokuvaa, liimata ne pahville ja kirjoittaa siihen mukavia sanoja omasta lapsestaan...

Tulostaa? Kenelläpä on nykyaikana tulostinta? Tuoreimmat paperikuvani ovat 90-luvun puolelta. Kyllä, on iso vaiva. Vai ehdotatko, että teen homman työajalla, työpaikan materiaaleilla? Sitä kutsutaan varkaudeksi.

Uskoisin että päiväkodilla voivat tulostaa muutaman kuvan köyhille ja avuttomille. Ehkä myös liimata ja kirjoittaa jos se ei vanhemmalta onnistu. Pystytköhän keksimään ne muutamat kauniit sanat jotka sitten sanelet työntekijälle? 

Mitään kuvia en ole heille tulostanut, mutta muutanan lauseen olen lapsestani kirjoittanut. Olen kyllä nähnyt niitä valokuvia lasten kaappien ovissa, mutta ei niitä ole puolillakaan lapsista. Ihan pienellä, joka ikävöi vanhempiaan, ne isän ja äidin kuvat voivat helpottaa sitä ikävää, mutta mitään muuta syytä en keksi kuvien viemiselle. Eikä niitä ole pyydettykään kuin alle 3v ryhmässä.

Joskus on ollut jotain askartelujuttuja (esim.äitienpäiväaskartelu), johon on tarvittu lapsen valokuva. Siihen on riittänyt, että olen laittanut sähköpostilla sen kuvan. 

Mitään askartelupakkoa siis ei vanhemmilla ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyvästi perheen yksityisyys - lapsi aloittaa päiväkodin!

Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kun vauhkoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vasu edellyttää vanhempien osallistumista päiväkodin toimintaan.

Eli vanhempien pitää askarrella, jos haluavat käydä töissä? Naurettavaa.

Lähinnä jos haluavat osallistua lapsen arkeen, josta useimmat suurimman osan viettävät päiväkodissa.

Mutta toki sielläkin ymmärretään ettei kaikilla vanhemmilla ole voimia/kykyä siihen.

Kiva, että säkin olet löytänyt tavan osallistua lapsesi arkeen: askartelun. Meillä muilla voi olla muita, meille tärkeämpiä tapoja.

minusta tuntuu, että vaikka kuinka nyt antaisin sinulle perusteluja siitä, miksi henkilökunta noin toimii, et halua ymmärtää. Mutta hei, voit mielellään antaa päiväkotiin vinkkiä kuinka toivot osallisuuden toteutuvan. Ja kerro toki meillekin.

Ja sinä aikana, kun päiväkodissa työskentelin, näin lapsen ylpeyden, kun vanhempi jotenkin kiinnostui arjesta päiväkodissa.

Enkä halua syyllistää ketään, Suomessa tämä vielä on todella vieras ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.

Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...

Hehe, onko kiva kiillottaa omaa kruunua? Voi tehdä, jos a) päiväkoti maksaa valokuvat ja muut materiaalit, sekä b) korvaa minulta kuluneen ajan (vakiotaksani on 50 e/alkava tunti + alv). Luuletko että suostuvat?

Oletko ihan tosissasi? Lastasi varten tuollainen tehdään, lievittämään ikävää omista rakkaista vanhemmistaan. Hankit hänelle varmast aika paljon kalliimpiakin juttuja, kuin mitä parin valokuvan teettäminen tulee maksamaan. Etkö halua tukea lapsesi turvallisuuden tunnetta? E kai mikään mahti maailmassa pakota sinua sellaista tekemään, mutta onpa todella iso vaiva tulostaa pari valokuvaa, liimata ne pahville ja kirjoittaa siihen mukavia sanoja omasta lapsestaan...

Tulostaa? Kenelläpä on nykyaikana tulostinta? Tuoreimmat paperikuvani ovat 90-luvun puolelta. Kyllä, on iso vaiva. Vai ehdotatko, että teen homman työajalla, työpaikan materiaaleilla? Sitä kutsutaan varkaudeksi.

Uskoisin että päiväkodilla voivat tulostaa muutaman kuvan köyhille ja avuttomille. Ehkä myös liimata ja kirjoittaa jos se ei vanhemmalta onnistu. Pystytköhän keksimään ne muutamat kauniit sanat jotka sitten sanelet työntekijälle? 

Eli sinä varastat työnantajaltasi? Kiva tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Päiväkodin henkilökunnan tehtävänon tyydyttää lapsen turvallisuuden tarve sillä välin kun lapsi on hoidossa. Siitä heille maksetaan palkkaa.

Yksi merkittävimpiä tapoja vastata lapsen turvallisuuden tarpeeseen on palauttaa se elämänsä tärkein henkilö mieleen kesken pitkän päivän. Se henkilö, johon lapsi on aivan ainutlaatuisella kiintynyt. Se henkilö, johon lapsi liittää automaattisesti (toivottavasti) turvallisuudentunteen, läheisyydenkaipuun jne. 

Pienen lapsen kiintyminen omaan hoitajaan päiväkodissa voi viedä pahimmillaan koko toimintakauden. Tämän vuoksi on tärkeää muistuttaa pieniä lapsia kesken pitkän päivän (kyllä, 8h tuntuu esimerkiksi 2-vuotiaalle aivan eriltä 32-vuotiaalle, varsinkin kun kyseessä ei ole kodinomainen ympäristö ja läsnä on muitakin lapsia) heidän tärkeimpiensä ihmisten olemassaolosta. Ja nimenomaan olemassaolosta. Kovin pieni lapsi ei pysty muistamaan ilman aktiivista muistuttamista hänen vanhempaansa. Hänellä saattaa olla vain selittämätön hätä ja pelko, jota ei osaa sanoittaa. Tuohon hätään ja pelkoon se päiväkodin täti vastaa ottamalla syliin, mutta mahtavin tilanne on, että mennä sylissä pitäen sen lapsen kanssa muistelemaan sitä äitiä, joka tulee päiväunien jälkeen hakemaan. Tehokkain väline tuohon on valokuva. Tällaisten asioiden kautta se lapsi oppii luottamaan myös siihen päiväkodin tätiinkin ja hakemaan hänestä turvaa oma-aloitteisestikin.

Olisi varmaan hyvä, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän vanhemmille päivähoidon alkaessa. Ja että niitä kuvia ei pyydettäisi minkään askarteluvaatimusten kanssa, itse en ole koskaan pyytänyt. Ja ainahan se on vain pyyntö, ei käsky.

Se lto

Joku h*lvetin diipadaapa konsultti onnistunut tunkemaan päivähoidon suunnitteluun! Voimataulu,rakkaudensanoja ei herranen aika,tota paskaa saa ihmisparka kestää kun pääsee työelämään.Jättäkää lapset rauhaan (ja vanhemmat).90-luvulla päiväkoti oli vielä ihan normaalipaikka eikä mikään terapiatalo ja kunnon täyspäisiä yhteiskunnan jäseniä siellä kasvatettiin.Tämän ketjun luettuani en usko ,että näin on enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Entä jos lapsi sattuu olemaan julkisuuden henkilön lapsi tai jos vanhempi työskentelee turvallisuutta ja suojelua vaativassa tehtävässä?

Ja yhtä hyvin lapsi voidaan leimata päiväkodissa, valokuvien perusteella.

Kuka ottaa valokuvista juridisen vastuun? Ja miten huomioidaan laissa annettu perheen yksityissuoja, jos kuvat ovat kaikkien nähtävillä ja saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitään "turvataulua" ei tarvita. Lapsi joka ei ikävöi, saattaa alkaa ikävöimään kuvia katsoessaan tai ikävöivä lapsi ikävöi vain enemmän. Lapsi kyllä muistaa vanhempien olemassaolon. 

4-vuotiaan kohdalla olen kanssasi ihan samaa mieltä. Jos kyseessä on esim. 1-vuotias lapsi, niin tilanne on ihan päinvastoin mitä väität. Lapsi ei pysty muistamaan/palauttamaan mieleen itse vanhempaansa, ja lapselle olisi vieraassa paikassa vieraan hoitajan kanssa erittäin tärkeä kuulla sana "äiti" ja sanoittaa sitä ikävää. Lapsella ei välttämättä ole näkyvästi ikävä, mutta hän kokee muun muassa hylätyksi tulemisen pelkoa, kun ensisijaista kiintymyksen kohdetta ei ole näköpiirissä. Niin kauan kun lapsi ei ole luonut kiintymyssuhdetta hoitajaansa, on äärimmäisen tärkeää palauttaa se ensisijainen hoitaja mieleen. 

Voihan se vaikuttaa siltä, että lapsi alkaa ikävöimään vasta kun näkee kuvan, koska silloin hän pystyy palauttamaan vanhemman mieleensä, mutta tosiasiassa se itkukin on parempi kuin lapsi joka ei reagoi siihen että hän on omasta "elinehdostaan" erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Päiväkodin henkilökunnan tehtävänon tyydyttää lapsen turvallisuuden tarve sillä välin kun lapsi on hoidossa. Siitä heille maksetaan palkkaa.

Heillä on velvollisuus myös noudattaa vasua.

Ihan tiedoksi, tänä päivänä palkkaa ei todellakaan makseta enää siitä pelkästä turvallisuuden tyydyttämisestä:D seuraatko lainkaan esim ajankohtaisia uutisia tai luetko muita kuin iltapäivälehtiä