Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa
02.08.2017 |
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.Se kuukausia itkuinen hoitolapsi on nykyajan ilmiö. Ennen oli harvinaista että pieni itki ikäväänsä maaliskuulle, nykyään on ihmeellistä jos joku pieni sopeutuu lokakuuhun mennessä. Sanon kärjistetysti mutta tätä on. Äidit ovat yhtä itkuisia, ovella vehdataan jäämisrituaaleja pitkät tovit, ja pieni huutaa. Toisen äiti on vielä järki tallessa ja jättää lapsen hoitajan syliin ja itkee itkunsa oven ulkopuolella, tällainen lapsi sopeutuu paljon helpommin. Ja sitten me hoidossa lähetämme kuvia lapsesta vanhemmille, näytämme vanhempien kuvia lapsille ja tarjoamme äidin yöpaitaa lohduksi. Ja taas pieni huutaa ikäväänsä. En mahda sille mitään mutta minun silmissä lapselle ehkä sittenkin olis helpompaa jos emme koko ajan muistuttaisi että ai niin, onhan sulla ikävä äitiä, tässä on äidin kuva mutta äiti tulee vasta viiden tunnin päästä. (voi laittaa äiti sanan tilalle myös isän)
Hoitaja päikystä
Huhhuh...en yhtään ihmettele mihin niitä lohtukuvia tarvitaan.
En tiedä, kuultaako aika muistot, mutta en 10v. sitten nähnyt tuollaista sirkusta päiväkodissa.
Kun lapsi tuotiin päiväkotiin ja riisuttiin ja sanoi vanhemmilleen heippa, meni oma-aloitteisesti leikkimään ja vanhempi saattoi hoitajan tai muiden vanhempien kanssa vaihtaa muutaman sanan, ilman sen kummempia rituaaleja.
Ei kultaa, tämä on ollut trendi n. 5 vuoden ajan. 10 vuotta sitten oli vielä ihan erilaista. Nykyään ei jätetä lasta vaan vanhemmat jäävät päiväkotiin hengailemaan, tai pihalle jos ollaan pihalla. Kun tullaan hakemaan niin sama juttu. Työntekijänä ihmettelen että miten vanhemmilla on aikaa? Minun on oltava tiettyyn aikaan töissä ja kun pääsen töistä niin halusin mahdollisimman pian kotiin. Se oli päiväkotiin, muksu kainaloon, heipat hoitajille ja tukka putkella laittamaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Mikä laki velvoittaa vanhemmat osallistumaan? Saisiko lain nimen ja pykälän?
Kukaan ei sanonut, että laki velvoittaa vanhempia osallistumaan, vaan että laki velvoittaa päiväkodin henkilökuntaa osallistamaan vanhempia:
Varhaiskasvatuslaki 7 b §
"Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.
Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhempien askartamalla lohtujulisteella tarkoitus korvata henkilökunta tai pienentää tehtäviä, ihan samalla tavalla, kun vanhusten hoivatyössä käytetään robottia.
Suomessa suurin osa lapsista menee 3v. päiväkotiin, oliko peräti yli 80% lapsista ja kun ikävä iskee päikkäräiden jälkeen, lapset menevät tuijottamaan lohtujulistettaan, jospa äiti tulisi sieltä lohduttamaan, kun päiväkodin tädit eivät sitä ehdi.
Ymmärrän lapsen ikävät, ensimmäisinä hoitopäivinä, mutta kyllä päiväkodissa on jotakin vikaa, jos se jatkuu kauemmin ja se nyt yritetään poistaa lohtujulisteella, eikä paneuduta todellisiin syihin, mistä lapsen ikävä ja turvattomuus johtuu.
Ei henkilökunta kuitenkaan koskaan voi korvata omaa vanhempaa, eikä hoitajan syli ole lapselle sama kuin vanhemman syli. Siksi vanhempien näkeminen edes valokuvasta, samalla kun sylitellään/silitellään, auttaa helpottamaan ikävää paremmin kuin pelkkä hoitajan fyysinen läheisyys.
Milloin tämä ilmiö on tullut päiväkoteihin, jossa lapset itkevät vanhempiensa ikävää, jos ei lasketa ensimmäisiä hoitopäiviä?
Meillä kolme lasta on mennyt päiväkotiin 2-5 vuoden iässä ja lapset viihtyivät oikein hyvin ja tykkäsivät leikkiä kavereiden kanssa. Ja näin oli myös tuttavapiirissä. Tosin tästä on lähes 10v. Siihen aikaan ei juuri tarvinnut vanhempien askarrella ja riitti unilelu tai riepu.
Ja yhä edelleen lapset muistelevat lämmöllä päiväkoti aikaa ja monesta päiväkoti kaverista on tullut pysyvä ystävä.Mahtaa nykyään vanhemmilla ola kova paikka jättää lapsensa päiväkotiin, kun tietävät lapsensa itkevän ikäväänsä, joka kertoo kyllä lapsen viihtymisestä päiväkodissa.
Ymmärrän, pari ensimmäistä päivää, mutta, että lapset tarvitsevat lievintämään ikäväänsä päivittäin vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja kodin kuvakoostein, on jo ennenkuulumatonta. Vanhempana olisin todella huolissani tilanteesta.Se kuukausia itkuinen hoitolapsi on nykyajan ilmiö. Ennen oli harvinaista että pieni itki ikäväänsä maaliskuulle, nykyään on ihmeellistä jos joku pieni sopeutuu lokakuuhun mennessä. Sanon kärjistetysti mutta tätä on. Äidit ovat yhtä itkuisia, ovella vehdataan jäämisrituaaleja pitkät tovit, ja pieni huutaa. Toisen äiti on vielä järki tallessa ja jättää lapsen hoitajan syliin ja itkee itkunsa oven ulkopuolella, tällainen lapsi sopeutuu paljon helpommin. Ja sitten me hoidossa lähetämme kuvia lapsesta vanhemmille, näytämme vanhempien kuvia lapsille ja tarjoamme äidin yöpaitaa lohduksi. Ja taas pieni huutaa ikäväänsä. En mahda sille mitään mutta minun silmissä lapselle ehkä sittenkin olis helpompaa jos emme koko ajan muistuttaisi että ai niin, onhan sulla ikävä äitiä, tässä on äidin kuva mutta äiti tulee vasta viiden tunnin päästä. (voi laittaa äiti sanan tilalle myös isän)
Hoitaja päikystä
Huhhuh...en yhtään ihmettele mihin niitä lohtukuvia tarvitaan.
En tiedä, kuultaako aika muistot, mutta en 10v. sitten nähnyt tuollaista sirkusta päiväkodissa.
Kun lapsi tuotiin päiväkotiin ja riisuttiin ja sanoi vanhemmilleen heippa, meni oma-aloitteisesti leikkimään ja vanhempi saattoi hoitajan tai muiden vanhempien kanssa vaihtaa muutaman sanan, ilman sen kummempia rituaaleja.
Ei kultaa, tämä on ollut trendi n. 5 vuoden ajan. 10 vuotta sitten oli vielä ihan erilaista. Nykyään ei jätetä lasta vaan vanhemmat jäävät päiväkotiin hengailemaan, tai pihalle jos ollaan pihalla. Kun tullaan hakemaan niin sama juttu. Työntekijänä ihmettelen että miten vanhemmilla on aikaa? Minun on oltava tiettyyn aikaan töissä ja kun pääsen töistä niin halusin mahdollisimman pian kotiin. Se oli päiväkotiin, muksu kainaloon, heipat hoitajille ja tukka putkella laittamaan ruokaa.
Vaikuttaisiko sekin siihen, että lapsella on hankala sopeutua päiväkotiin, että nykyään kuulemma suositellaan kahden viikon (!) tutustumista päiväkotiin? Lapsihan ehtii siinä ajassa tottua, että päiväkoti on paikka, jossa ollaan yhdessä vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsia riittää vielä perhepäivähoitoonkin. Saan tehdä työtä kotona rauhassa ilman että tarvitsisi painostaa vanhempia tekemään kotiläksyjä. Mulla muuten on ollut hoidossa lapsia, jotka alkoivat parkua kurkku suorana kesken hyvien leikkien, jos vain kuulivat sanan äiti tai isä. Yksi lapsi taas alkoi itkeä lohduttomasti käydessään nukkumaan oman unilelunsa kanssa, eikä itkusta tullut loppua ennen kuin vaihdoin unilelun toiseen (siis oman varastoni leluun). Jotkut lapset eivät todellakaan kestä päivän aikana muistutusta vanhemmista tai kodista. Lapsen turha itkettäminen on kiusaamista. Vaikka uusi varhaiskasvatuslaki koskee meitäkin, niin en ota sitä niin kirjaimelliseti, että se kuormittaisi vanhempia. Ei "osallisuus" saa stressata ja viedä kaikkea iloa lapsilta, vanhemmilta ja hoitajilta.
No sitä minäkin, että eikös lapsilla, kun päivällä on tekemistä ja leikkejä ja kavereita, niin oo kaikki ok. Se suurin ikävä kai on silloin kun äiti/isä tuo lapsen hoitopaikkaan ja lähtee, mut sit se muun ohjelman mukana unohtuu. Se ikävä siis. Mäkin ajattelisin, että esimerkiksi juuri kuva tuo lapselle sen ikävän takaisin.
Ja jos joku lapsi haluaa pitää kuvia mukanaan, ne hänelle tuovat lohtua, niin on sit kuvia mukana kansiossa tai liimattuna vihkoon.
Ja nuo julisteethan pitäis just askarrella siellä päiväkodissa, lasten itse, eikä niin että vanhemmat askartelee ne kotona? Että omia kuvia voi tuoda sitä varten. Parempana ideana pitäisin, että työntekijät ottaa lapsista kuvia, tulostavat ne ja lapset askartelee julisteen aiheesta "minä", jossa kertovat tyyliin lempivärin, harrastuksia, mistä tykkäävät, lempparilelu tms lapsen mielenkiinnon kohteita. Eikä niin että julisteessa esitellään perhe, ja pari korulausetta ja runoa.1-vuotias ei kauheasti perusta tuollaisesta askartelusta... Niitä pieniä vartenhan noita perhekuvatauluja tehdään.
Tajuaako se 1-vuotias siitä taulusta mitään? Tai sit se äidin kuva siinä tuo just sen ikävän takaisin. Ei kai ikävöivää lasta kuva lohduta? Ainakaan kaikkia. Ihmiset=lapset on erilaisia.
Tää on tätä "Mä ja mun oikeudet" -tuubaa. Tuollaiset askartelut noin yleensä on vapaaehtoisuuteen perustuvia, niiden deadline varmasti joustaa, eikä kuvissa/teksteissä ole mikään pakko esitellä olohuonetta tai kertoa tosi-tosi tarkasti vanhempien työstä, koulutuksesta tai seksielämän säännöllisyydestä. Sen voi siis hoitaa neutraalisti.
Mitä tulee nykyihmisten digitaalisiin taitoihin, niin mitä vaikeaa on siinä, että lataa kännykästä kuvia tietokoneelle (lähettää vaikka itselle sähköpostitse) ja tulostaa ne sieltä ulos vaikka tavalliselle A4 kopiopaperille?
Muita kuvaamataiteen ansioita ei tarvita, paitsi osata leikata kuvat paperista irti ja liimata ne pahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Mikä laki velvoittaa vanhemmat osallistumaan? Saisiko lain nimen ja pykälän?
Kukaan ei sanonut, että laki velvoittaa vanhempia osallistumaan, vaan että laki velvoittaa päiväkodin henkilökuntaa osallistamaan vanhempia:
Varhaiskasvatuslaki 7 b §
"Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.
Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin."
Niin, mahdollisuus ja velvollisuus on kaksi eri asiaa. Mahdollisuus on vapaaehtoista ja velvollisuus pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin kuin juoksisi jotain maratonia koko ajan. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää halua tehdä lapsia.
t. ihmettelevä 40+
No eikä ole. Nykyisin vaan pääsevät ääneen somessa mesoamaan ne ylidramatisoivat tyypit joille kaikki on aina vähän vaikeaa.
Väittäisin että suurinta osaa vanhemmista eivät noin kovasti päikyn askartelupyynnöt rassaa. He joko askartelevat tai sitten eivät, mutta eivät kuormita elämäänsä kinaamalla siitä iltatolkulla vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vanhempi lasta hoitoon jättäessään "itkee" ja näyttää ikävänsä tai jotenkin "säälittelee" että voi voi kun sun kulta on nyt tänne jäätävä, niin lapselle tulee heti huono fiilis, mut kun jättäisi lapsen sinne päikkyyn ja lähtiessään (vaikka teennäisen) iloisesti huikkaisi, että moi moi kulta, mukavaa päivää, ... niin eikös lapsikin jäisi paremmalla fiiliksellä sinne?
Ja just nuo kuvat tuo sen ikävän takaisin, vaikka kuinka kivoja kavereita ja tekemistä olisi.
Entäs aikuiset,verrataanpa siihen, jos poikaystävä on reissussa tms, niin eikö sen poikaystävän kuvan näkeminen, vaikkapa kesken työpäivän, tuo sen ikävän pintaan, eikä helpota sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin kuin juoksisi jotain maratonia koko ajan. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää halua tehdä lapsia.
t. ihmettelevä 40+
No eikä ole. Nykyisin vaan pääsevät ääneen somessa mesoamaan ne ylidramatisoivat tyypit joille kaikki on aina vähän vaikeaa.
Väittäisin että suurinta osaa vanhemmista eivät noin kovasti päikyn askartelupyynnöt rassaa. He joko askartelevat tai sitten eivät, mutta eivät kuormita elämäänsä kinaamalla siitä iltatolkulla vauvapalstalla.
Vaikka askartelusta tykkäänkin, niin en työpäivän jälkeen. Ja aikalailla vaivaa joutuisin näkemään etsiessä tulostinta, tai missä voin kuvat tulostaa.
Eikä tässä ole nyt kyse siitä etteikö tuo yksi askartelu olisi jotenkin ylivoimainen tehtävä, vaan ihan periaatteesta. Lapsihan viedään hoitoon jotta vanhemmat voi käydä töissä ja siitä hoidosta ja siitä että lapsella on päivällä mielekästä tekemistä, siitähän siinä maksetaa. Ei siitä, että itse täytyy iltaisin alkaa jotakin askartelemaan. Olkoonkin vaikka kuinka harvoin.
Miten ihmeessä ennen selvittiin? Päikky/koulu oli yhteydessä vanhempiin vain jos oli jotain ongelmia. Joku täällä aiemmin jo ihmetteli, kun lapsi oli päivällä leikkiessä tjsp kaatunut, (mitään ei ollut sattunut tai siis lapsi ei ollut loukannut itseään mitenkään) niin asiasta oli lähetetty useampi viesti vanhemmalle. Mitä tapahtunut, onko hoidettu ja jos on niin miten, miten arvioitu tilanne ja mahdollinen jatkohoidon tarve, Vanhempi näki tilanteen niin, että on ihan normaalia että pienet lapset joskus voi kaatua ja pieni naarmu/kuhmu jopa voi tulla, mutta asiasta riitäisi aivan mainiosti esim maininta lasta hakiessa, tai max yhden lauseen mittainen viesti, ei siitä tarvitse heti lähettää romaaniin mitaista selvitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin kuin juoksisi jotain maratonia koko ajan. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää halua tehdä lapsia.
t. ihmettelevä 40+
No eikä ole. Nykyisin vaan pääsevät ääneen somessa mesoamaan ne ylidramatisoivat tyypit joille kaikki on aina vähän vaikeaa.
Väittäisin että suurinta osaa vanhemmista eivät noin kovasti päikyn askartelupyynnöt rassaa. He joko askartelevat tai sitten eivät, mutta eivät kuormita elämäänsä kinaamalla siitä iltatolkulla vauvapalstalla.
Vaikka askartelusta tykkäänkin, niin en työpäivän jälkeen. Ja aikalailla vaivaa joutuisin näkemään etsiessä tulostinta, tai missä voin kuvat tulostaa.
Eikä tässä ole nyt kyse siitä etteikö tuo yksi askartelu olisi jotenkin ylivoimainen tehtävä, vaan ihan periaatteesta. Lapsihan viedään hoitoon jotta vanhemmat voi käydä töissä ja siitä hoidosta ja siitä että lapsella on päivällä mielekästä tekemistä, siitähän siinä maksetaa. Ei siitä, että itse täytyy iltaisin alkaa jotakin askartelemaan. Olkoonkin vaikka kuinka harvoin.
Miten ihmeessä ennen selvittiin? Päikky/koulu oli yhteydessä vanhempiin vain jos oli jotain ongelmia. Joku täällä aiemmin jo ihmetteli, kun lapsi oli päivällä leikkiessä tjsp kaatunut, (mitään ei ollut sattunut tai siis lapsi ei ollut loukannut itseään mitenkään) niin asiasta oli lähetetty useampi viesti vanhemmalle. Mitä tapahtunut, onko hoidettu ja jos on niin miten, miten arvioitu tilanne ja mahdollinen jatkohoidon tarve, Vanhempi näki tilanteen niin, että on ihan normaalia että pienet lapset joskus voi kaatua ja pieni naarmu/kuhmu jopa voi tulla, mutta asiasta riitäisi aivan mainiosti esim maininta lasta hakiessa, tai max yhden lauseen mittainen viesti, ei siitä tarvitse heti lähettää romaaniin mitaista selvitystä.
Juuri tätä tarkoitan. Miksi vatvot tätä asiaa periaatekysymyksenä ja laajennat koko kuvion päässäsi koskemaan kaikkea päiväkodissa tapahtuvaa höösötystä. Varsinkaan, kun kyse ei todellakaan ole velvoittavasta viranomaistoiminnasta.
Sinä et nyt pidä pyyntöä/ehdotusta mielekkäänä etkä lapsesi hoidon kannalta tärkeänä. Fair enough. Älä askartele. Enkä tarkoita tätä mitenkään passiivis-aggressiivisesti vaan ihan neutraalina toimintaohjeena. Anna hössöttäjien hössöttää, keskity sinä niihin asioihin jotka koet itse tärkeänä lapsisuhteessasi.
Ja tuohon loppupätkään, vanhempien käytöksestä ja vaatimuksistahan tuo kaikki raportointi on lähtenyt. Jos/kun jotain sattuu päikyssä tai urheilukentällä, auta armias kun on syyllisen ja vastuussaolijan etsintä käynnissä iltalehden välityksellä. Näillä pedataan omaa oikeusturvaa nykymaailmassa, valitettavasti.
Ohiksena, mutta aika moni on tässä ketjussa sanonut, ettei teillä ole mitään kuvia paperisena/teetettynä. Eikö teillä siis ole aikomustakaan jättää lapsillenne mitään konkreettisia muistoja heidän lapsuudestaan? Tai missä te sitten säilytätte ottamianne kuvia? Some ja pilvipalveluthan eivät ole vaihtoehtoja lapsen yksityisyydensuojan vuoksi, puhelimet/tietokoneet/tabletit/muistikortit eivät ole kovin luotettavia arkistoja, koska a) tekniikka vanhenee nopeasti b) laitteen rikkoutuessa tietoja ei välttämättä saa palautettua. Miten olette siis tämän lapsen elämän dokumentoinnin ratkaisseet ilman konkreettisia tallenteita? Vai eikö näitä henkilöitä kiinnosta/ajattelevatko he, ettei heidän lapsiaankaan kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Mikä laki velvoittaa vanhemmat osallistumaan? Saisiko lain nimen ja pykälän?
Kukaan ei sanonut, että laki velvoittaa vanhempia osallistumaan, vaan että laki velvoittaa päiväkodin henkilökuntaa osallistamaan vanhempia:
Varhaiskasvatuslaki 7 b §
"Lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla.
Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimintayksikössä järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin."
On se jännä, kuinka näinkin selkeä lakiteksti tulkitaan päiväkodeissa niin täysin oudosti. Miten loputon askartelu on yhtä kuin mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa varhaiskasvatukseen? Ei se lapsi kasvatu siitä, että vanhemmat askartelee. Ja mitä vaikuttamista se on, että päiväkodista sanellaan, mitä kaikkea kotona pitää tällä viikolla tehdä? Todellisuudessahan tämä "osallistuminen" ei ole pakollista, mutta selvästi se vanhemmille esitetään ikään kuin se olisi pakollista. Pahimmillaan vielä syyllistetään siitä, ettei voi ottaa palkatonta vapaata päiväkodin loputtomia "vapaaehtoisia" osallistamispäiviä varten.
Hupaisa tuo laki varhaiskasvatuksesta. Vanhemmathan vastaavat lapsensa kasvattamisesta, ja varhaiskasvatus on osa sitä. Vanhemmat vastaavat siis myös varhaiskasvatuksesta. Valitsemalla lapselleen päivähoidon he osallistavat päiväkodin henkilökunnan lapsensa varhaiskasvatukseen.
Kyseessä on siis palvelu, jonka vanhemmat ostavat ja jota yhteiskunta rahoittaa vanhempien taakan helpottamiseksi.
Vanhemmat eivät ole onnistuneet osallistamaan päiväkodin henkilökuntaa riittävästi, jos päiväkodista tulee tehtäviä kotona tehtäväksi. Tällaisessa tilanteessa tulisi pohtia keinoja henkilökunnan sitouttamiseen ja vastuunottoon, sillä kyseessä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, joka edellyttää luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä monikin päiväkodin työntekijät todennut, että vanhemmilla ei ole mitään pakkoa.
Ja kannattaa vamhempainilloissa tuoda esille ettei halua vanhemmille tulevan mitään hommaa vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä monikin päiväkodin työntekijät todennut, että vanhemmilla ei ole mitään pakkoa.
Ja kannattaa vamhempainilloissa tuoda esille ettei halua vanhemmille tulevan mitään hommaa vuoden aikana.
Tietenkään ei ole pakko. Sekö ehdotuksen tekee hyväksyttäväksi?
Entä kun päiväkodin henkilökunta ehdottaa, että vanhemmat puhaltelisivat lapsen kanssa kotona kortsuista ilmapalloja? Ihan ok ehdotus, kun ei ole pakko?
Voisiko aloittaa uuden ajantasaisen ketjun aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisivat pk:t VAIN lakisääteisen tehtävänsä. Voivat toki järjestää vapaaehtoisille jotain askarteluhetkiä mutta vanhempainillassa esim. aluksi asiat ja sitten ne, ketkä haluavat jäädä jotain askarteluja tekemään, jäävät. Muut kotiin :).
Mutta kun se vanhemmien osallistaminen toimintaan ON nykyään yksi lakisääteisistä tehtävistä.
juuri näin, kun vanhemmat osallistuisivat vaikka vanhempainiltoihin tai lukisivat viikkotiedotteet, he tietäisivät tämän. Ja meillä kyllä on niin valveutuneet vanhemmat, että tietävätkin. Todella valveutuneita.
Mikä laki velvoittaa vanhemmat osallistumaan? Saisiko lain nimen ja pykälän?
Kukaan ei sanonut, että
Lain kirjain täyttyy VASU keskustelu lomakkeen käytöllä ja yhteydenpito sovelluksella, ei siihen askartelukerhoa tarvita.
Kunnallinen päivähoito kylläkin luotiin elinkeinoelämän tarpeista, koska työnantajat tarvitsevat lapsellisten työvoimaa. Työnantaja osallistuu myös kustannustenmaksamiseen.
Alun alkaen monet työnantajat järjestivät työntekijöiden lastenhoidon perustamalla lastenseimiä, eikä siitä ole aikaa kuin 50v.
Työpaikoille lapsia ei voi jo turvallisuus syistä viedä.