Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Rakasta lapsiasi. Ei mulla muuta.

Lapsia voi rakastaa vallan hyvin ilman askartelua ja runoilua. 

Ei muuta mullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten korpeaa, jos tähän "yhteisöllisyyteen" käytetty aika on pois lasten perustarpeiden täyttämisestä.

Tältä palstalta olen joskus lukenut, miten rankkaa päiväkotien henkilöstöllä on, kun pitää järjestää kaiken maailman äitienpäivähäppeningejä, isovanhempien kahvituksia ja ties mitä. Minunkaan arkeani nuo iltatapahtumat eivät tee yhtään helpommaksi, joten voitaisiin ihan suosiolla luopua niistä. Tai vanhempainyhdistys järjestäisi ne, ja henkilökunta tulisi omalla ajallaan, jos tulisi.

Joten hyvä perushoito etusijalle, henkilökunnan ei tarvitse näprätä seinille mitään teoksia meikäläisen perhekuvista eikä järjestää iltakekkereitä joiden vuoksi arkea pitää pyörittää vajauksella.

Lapsen turvallisuudentunteen tyydyttäminen/tukeminen on varmasti sinunkin mielestäsi aika perustavaa laatua oleva tarve? Siihen tällainen kai pyrkii. Tällainen tehtävä pitäisi olla jokaisessa päiväkodissa! Ei todella tarvi olla mikään Picasso että saa pari valokuvaa liimattua paperille omaa lasta varten.

Entä jos lapsi sattuu olemaan julkisuuden henkilön lapsi tai jos vanhempi työskentelee turvallisuutta ja suojelua vaativassa tehtävässä?

Ja yhtä hyvin lapsi voidaan leimata päiväkodissa, valokuvien perusteella.

Kuka ottaa valokuvista juridisen vastuun? Ja miten huomioidaan laissa annettu perheen yksityissuoja, jos kuvat ovat kaikkien nähtävillä ja saatavilla.

Silloin ei tietenkään kuvia laiteta esille. Vanhemmalla on asiakkaan itsemääräämisoikeus. On myös ihan oikeutettua kieltää lapsen nimi piirroksissa seinällä tai vaikka osallistuminen ryhmäkuvassa.

I

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina vaaditaan ÄITEJÄ tekemään tällaisia naurettavia piiperryksiä? Isiltä ei kukaan kysele tällaisia.

Niin, jos isä on graafinen suunnittelija ja äiti käsistään tumpelo, niin äiti vaan askartelemaan siitä!

Ei ei tässä ole mitään syyllistämistä suinkaan, kun kysytään että etkö rakasta lastasi tai halua olla mukana hänen arjessaan voimataulun avulla.

Ihan yhtä lailla syyllistämättä kysyn, onko lapsen paikka päiväkodissa, jos hän ei ole kyllin vanha muistaakseen vanhempiaan päivän ajan, eikä päiväkodilla ole muita ratkaisuja kuin valokuvataulu.

Vanhukset älkää väitelkö selvästä asiasta. Muinoin luultiin, että erossa ollessa vanhemmista ei saisi muistutella. Tämä käsitys on kumottu ainakin 20-30 vuotta sitten!!! Vanhemmista on puhuttava ja kuvia kuuluu katsella, se helpottaa!

Olen lapseton, mutta jotenkin mä olen järkyttynyt tästä ketjusta. Kuinka pihalla te vanhemmat olette lastenne tarpeista ja kehitysaskelista.

Kuva ruokkii sitä ikävää, joten ei saisi näyttää vanhempien kuvaa ja puhua niistä. Voi luoja.. Joo jatkaakaa vaan niitä kylmien 70-luvun äitien oppejanne (viitaten 70-l syntyneiden ketjuun), mutta älkää pliis levittäkö niitä jonain totuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.

Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...

Hehe, onko kiva kiillottaa omaa kruunua? Voi tehdä, jos a) päiväkoti maksaa valokuvat ja muut materiaalit, sekä b) korvaa minulta kuluneen ajan (vakiotaksani on 50 e/alkava tunti + alv). Luuletko että suostuvat?

Oletko ihan tosissasi? Lastasi varten tuollainen tehdään, lievittämään ikävää omista rakkaista vanhemmistaan. Hankit hänelle varmast aika paljon kalliimpiakin juttuja, kuin mitä parin valokuvan teettäminen tulee maksamaan. Etkö halua tukea lapsesi turvallisuuden tunnetta? E kai mikään mahti maailmassa pakota sinua sellaista tekemään, mutta onpa todella iso vaiva tulostaa pari valokuvaa, liimata ne pahville ja kirjoittaa siihen mukavia sanoja omasta lapsestaan...

Tulostaa? Kenelläpä on nykyaikana tulostinta? Tuoreimmat paperikuvani ovat 90-luvun puolelta. Kyllä, on iso vaiva. Vai ehdotatko, että teen homman työajalla, työpaikan materiaaleilla? Sitä kutsutaan varkaudeksi.

Uskoisin että päiväkodilla voivat tulostaa muutaman kuvan köyhille ja avuttomille. Ehkä myös liimata ja kirjoittaa jos se ei vanhemmalta onnistu. Pystytköhän keksimään ne muutamat kauniit sanat jotka sitten sanelet työntekijälle? 

Eli sinä varastat työnantajaltasi? Kiva tietää.

Millä tavalla LAPSEN kuvan tulostaminen PÄIVÄKODISSA on vanhemman työnantajalta varastamista? Vai tarkoitatko että päiväkodista jotain "varastetaan?

Tämä on samaa kuin "mitä tein kesälomalla" alaluokilla. Toiset ovat lomailleet ulkomailla, toiset eivät ole käyneet edes uimassa, saati sitten huvipuistossa. Yhden lapsen yksinhuoltajaäiti on srippari, toisen rakennussiivooja, kolmannen lentoemäntä, neljännen kaupunginjohtaja, viidennen taidemaalari.

Paljon mahdollista, että yksikään edellä mainituista ei halua hehkuttaa omaa ammattiaan ja työtään päiväkodin seinällä, monesta eri syystä, joita on täällä mainittu toisissa ketjuissa (esim. harrastus työnä).

Onko oikeasti jollekin ylivoimaisen vaikeaa auttaa lastaan parilla kuvalla. Ei ole kyse siitä, että olisi luotava taideteos. Ai niin, mutta kun nykyään kaikki perustuu siihen, että pitää näyttää muille aikuisille... Mun tekemä taulu on ihan vain lapselleni, ei nokitteluksi muille äideille.

Vähän menee Ot,mutta olen kerran nähnyt myös lapsen, jolle vanhemman kuvan näkeminen ei auttanut. Se vaan sai hänet hysteriaan.

Mutta tämä oli ainut, tuskin kuitenkin ainoa laatuaan, vaikka nyt sattui olemaan ainut sen 12 vuoden aikana , kun päiväkodissa töissä olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vasu edellyttää vanhempien osallistumista päiväkodin toimintaan.

Eli vanhempien pitää askarrella, jos haluavat käydä töissä? Naurettavaa.

Meillä pientenryhmään vietiin valokuva perheestä. Lapsi sai sitä katsella, ja näyttää missä on äiti, isä jne. Se helpottaa lapsen oloa, tuo turvaa. Helpottaa myös kommunikointis pienillä kun ei sanoja tule vielä paljoa, voidaan näyttää äidin kuvaa ja sanoa äiti on töissä.

Ei teidän kirjaimellisesti tarvitse noudattaa ohjetta, vie edes kuva, se kuva on lastasi varten ei päiväkotia. Eikä olisi isojuttu liimata tai teipata paperille, jossa lukee "äiti ja isä rakastaa Leeviä, Pusuja ja haleja äidin/isän pikku kullalle."

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton, mutta jotenkin mä olen järkyttynyt tästä ketjusta. Kuinka pihalla te vanhemmat olette lastenne tarpeista ja kehitysaskelista.

Kuva ruokkii sitä ikävää, joten ei saisi näyttää vanhempien kuvaa ja puhua niistä. Voi luoja.. Joo jatkaakaa vaan niitä kylmien 70-luvun äitien oppejanne (viitaten 70-l syntyneiden ketjuun), mutta älkää pliis levittäkö niitä jonain totuutena.

Kasvatustieteen maisterina voisin väittää tietäväni jotain lasten kehityksestä. Pliis - ymmärtäkää vähän vanhempiakin! Vanhemmat ovat itse aikanaan askartelunsa askarrelleet ja vaikka vanhemman kuva voi olla hyvä lapselle, ei silti tarvitse mitään sukukirjaa ryhtyä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole yhtään kuvaa kymmeneen vuoteen missä näkyisin kaulasta ylöspäin. Olen erittäin itsekriittinen ihminen enkä ole antanut kenekään ottaa pärstäkuvaa itsestäni(paitsi passikuva) kymmeneen vuoteen. Olen elänyt toivossa että pääsen plastiikkakirurgille, mutta vielä ei ole toteutunut tämä toiveeni, joten kuviakaan ei ole.

Mies taas ei ole halunnut vartaloaan kuvattavan koska on sairaalloisen ylipainoinen. Kelpaakohan taulu jossa isän pää on yhdistettynä äidin vartaloon ja koira istuu vieressä?

Tämä kommentti pelasti iltani! Nauran täällä kyyneleet silmissä. Kiitos tästä!

Sinun lapsellasi on ainakin huumorintajuinen äiti, ja se on hieno juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole yhtään kuvaa kymmeneen vuoteen missä näkyisin kaulasta ylöspäin. Olen erittäin itsekriittinen ihminen enkä ole antanut kenekään ottaa pärstäkuvaa itsestäni(paitsi passikuva) kymmeneen vuoteen. Olen elänyt toivossa että pääsen plastiikkakirurgille, mutta vielä ei ole toteutunut tämä toiveeni, joten kuviakaan ei ole.

Mies taas ei ole halunnut vartaloaan kuvattavan koska on sairaalloisen ylipainoinen. Kelpaakohan taulu jossa isän pää on yhdistettynä äidin vartaloon ja koira istuu vieressä?

hihihii juu se olisi hyvä.

Jos ei tuollaista pilipalia olisi, joutuisi henkilökunta olemaan lasten kanssa! Nyt ei tarvitse, koska ison osan päivästä porukka istuu jossain takahuoneessa ja suunnittelee, mitä vanhemmat voisi tehdä. Sillä aikaa lasten kanssa on joku palkaton työkokeilija ja hoitajat on niiiiin rasittuneita (siellä kahvikupin ääressä), kun on valtavasti töitä ja suunniteltavaa ja raportoitavaa.

Meillä olisi pitänyt tehdä lapsen sukupuu eli isovanhempien, vanhempien ja sisarusten kuvat ja jokaisen perheen vierelle kuva talosta, jossa asuvat. Kiitos ei, minä totesin ja sanoin, että lapsi on päivät laadukkaassa varhaiskasvatuksessa, ei ihmettelemässä kuvia muiden isovanhemmista.

Maria Johanna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vasu edellyttää vanhempien osallistumista päiväkodin toimintaan.

Eli vanhempien pitää askarrella, jos haluavat käydä töissä? Naurettavaa.

Meillä pientenryhmään vietiin valokuva perheestä. Lapsi sai sitä katsella, ja näyttää missä on äiti, isä jne. Se helpottaa lapsen oloa, tuo turvaa. Helpottaa myös kommunikointis pienillä kun ei sanoja tule vielä paljoa, voidaan näyttää äidin kuvaa ja sanoa äiti on töissä.

Ei teidän kirjaimellisesti tarvitse noudattaa ohjetta, vie edes kuva, se kuva on lastasi varten ei päiväkotia. Eikä olisi isojuttu liimata tai teipata paperille, jossa lukee "äiti ja isä rakastaa Leeviä, Pusuja ja haleja äidin/isän pikku kullalle."

Kyllä päiväkotiin menevä lapsi ymmärtää hoitajan sanoista, että äiti on töissä. Ei sen hoitajan tarvitse tökkiä äidin kuvaa ja sanoa, että tämä tässä on nyt töissä ja samalla osoitella jonnekin kaukaisuuteen.

Enkä ymmärrä sitäkään, että eikö se päiväkodin väki osaa ihan itse kertoa lapselle, että isi ja äiti rakastaa sinua ja lähettää haleja sieltä töistä. Sama litania jokaiselle lapselle, ihan se ja sama, rakastaako ne vanhemmat oikeasti vai ei. Etenkään kun niille lapsille ei kuitenkaan ole yhtään aikaa kurahousurumban takia.

Mitä on rakkaudensanat?

Itse olen päiväkodissa lto. Ollaan pyydetty vanhempia lähettämään s-postilla kuvia muutamista tärkeistä ihmisistä tai vaikka lemmikeistä. Monia lapsia nämä ilahduttavat ja lohduttavat :) Olemme myös korostaneet että pakko ei ole, näillä ei ole kiire ja me päiväkodissa tulostamme kuvat ja teemme niistä "julisteen." Meillä on myös aarrelaatikot, kotoa tuotu vanha laatikko joka pk:ssa koristeltu ja maalattu yhdessä. En käsitä mitä järkeä jos kotona täytyy ruveta askartelemaan :( typerää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton, mutta jotenkin mä olen järkyttynyt tästä ketjusta. Kuinka pihalla te vanhemmat olette lastenne tarpeista ja kehitysaskelista.

Kuva ruokkii sitä ikävää, joten ei saisi näyttää vanhempien kuvaa ja puhua niistä. Voi luoja.. Joo jatkaakaa vaan niitä kylmien 70-luvun äitien oppejanne (viitaten 70-l syntyneiden ketjuun), mutta älkää pliis levittäkö niitä jonain totuutena.

Kasvatustieteen maisterina voisin väittää tietäväni jotain lasten kehityksestä. Pliis - ymmärtäkää vähän vanhempiakin! Vanhemmat ovat itse aikanaan askartelunsa askarrelleet ja vaikka vanhemman kuva voi olla hyvä lapselle, ei silti tarvitse mitään sukukirjaa ryhtyä tekemään.

Miten maisterina näet kasvatuskumppanuuden.

Aika hirveältä tuntuu, että joillekin vanhemmista on oikeasti noin iso ongelma tehdä tuollainen asia, oman lapsensa takia. Pitäähän sitä vaikkapa nimikoida kaikki vaatteet (ja sitä ennen hankkia kaikki eri ilmasto-olosuhteisiin tarvitut kamppeet) ennen hoidon aloitusta. Tuskin sieltä päiväkodista kovin monta askartelupyyntöä tulee lapsen päiväkotiuran aikana. Eikö edes murua ole luottamusta siihen, että koulutetut varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät mitä tekevät?

Ja tosiaan, pakko ei ole kuin kuolla (ja maksaa veroja), että jos oikeasti tuntee tällaisen toiminnan omalla kohdallaan täysin turhaksi, niin sen kun sanoo sen päiväkodissa. Samalla voi kertoa, millaista haluaa kodin ja päivähoidon välisen yhteistyön olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.

Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...

Hehe, onko kiva kiillottaa omaa kruunua? Voi tehdä, jos a) päiväkoti maksaa valokuvat ja muut materiaalit, sekä b) korvaa minulta kuluneen ajan (vakiotaksani on 50 e/alkava tunti + alv). Luuletko että suostuvat?

Oletko ihan tosissasi? Lastasi varten tuollainen tehdään, lievittämään ikävää omista rakkaista vanhemmistaan. Hankit hänelle varmast aika paljon kalliimpiakin juttuja, kuin mitä parin valokuvan teettäminen tulee maksamaan. Etkö halua tukea lapsesi turvallisuuden tunnetta? E kai mikään mahti maailmassa pakota sinua sellaista tekemään, mutta onpa todella iso vaiva tulostaa pari valokuvaa, liimata ne pahville ja kirjoittaa siihen mukavia sanoja omasta lapsestaan...

Tulostaa? Kenelläpä on nykyaikana tulostinta? Tuoreimmat paperikuvani ovat 90-luvun puolelta. Kyllä, on iso vaiva. Vai ehdotatko, että teen homman työajalla, työpaikan materiaaleilla? Sitä kutsutaan varkaudeksi.

Uskoisin että päiväkodilla voivat tulostaa muutaman kuvan köyhille ja avuttomille. Ehkä myös liimata ja kirjoittaa jos se ei vanhemmalta onnistu. Pystytköhän keksimään ne muutamat kauniit sanat jotka sitten sanelet työntekijälle? 

Asiaa voidaan tarkastella myös muilla tavoin. Otetaan esimerkiksi julkisuuden henkilöiden lapset esim. Vappu Pimiä, Jyrki Katainen, Herlinit, Fazerit jne. jotka varjelevat lapsen yksityisyyttä, ettei edes valtamedia julkaise lapsista tai puolisosta ja muusta perheestä valokuvia.

Mutta mitä tekee päiväkoti, vaatii naamataulut hoitolapsen perheestä. Mikä helppo nakki harjoittelijoilla on vuotaa nykyteknologian aikana perhekuvat julkisuuteen, muutaman kympin toivossa.

Tai, jos perhe jostakin syystä joutuu median riepoteltavaksi esim. konkurssi, onnettomuus, rikos yms. jolloin lapsi on leimattu, kun muut vanhemmat näkevät naamataulut - ai, se onkin Jani Petterin isä, joka hurjasteli ja tappoi liikenteessä Mannerheimintiellä.