Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa
02.08.2017 |
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää vain kysymys, ulkoistaako päiväkoti lastenhoidon - vanhemmille, isovanhemmille, varamummoille- ja vaareille, jotka tulevat srk tai SPR:ltä
Ja jos lapsi kaipaa huomiota, hän voimistaa itseään etsimällä n. 30 perheen valokuvista oman perheen kuvakoosteen ja rakkausrunot, jonka jälkeen ainakin teoriassa on onnellinen ja tyytyväinen. Ihmettelen vain, miten vuoden ikäinen pystyy seinältä valitsemaan omansa, kun perhekuvia on paljon.
Meidän päiväkodissa on alle 3-vuotiailla lapsilla vanhempien kuva naulakossa. Sitä mennään 1-vuotiaiden kanssa katsomaan oman hoitajan sylistä käsin pitkin päivää, erityisesti alkusyksystä. Se edesauttaa sekä lapsen kiintymyssuhdetta vanhempaansa (joka on riskipisteessä kun päivähoito aloitetaan pienenä), että toissijaisen kiintymyssuhteen syntyä omaan hoitajaan.
Mutta kivempi se varmaan on ymmärtää nämä väärin. Voi sitten anonyymina nettipalstalla moittia päiväkotia, etteivät edes saa taaperoiden mielestä vanhempia pidettyä pois. Kun eihän se nyt niin voi mennä, että vamhempi on lapselle tärkeä poissaollessakin. Silloinhan pitäisi olla niin kivaa ja mukavaa hoidossa, ettei äitiä edes muisteta..
Onneksi päiväkodeissa tiedetään nykyään, että vanhemman tärkeys lapselle ei katoa mihinkään työpäivän ajaksi. Se on teidän lasten etu että tämä ymmärretään, vaikka se niin epämukavalta tuntuukin, että päiväkosissa pyritään tuomaan näitä lapsen elämän kahta elementtiä lähemmäs toisiaan.
Helpompaa se varmasti olisi päiväkodin tädille kuvitella, ettei vanhemmalla ole väliä. Ei tarvitsisi puhua äidistä ja sanoittaa sitä äidin ikävää ja sietää sitä lohdun tarvetta.
Nämä on taas niitä naisten höpötyksiä, kuinka jo päiväkodissa hoitajat vierottavat lapsen isästä, kun hoitajat hokevat lapselle äidistä ja "sanoittaa äidin ikävää" päivät pitkät.
Miksi ei puhuta yhdessään kommentissa isästä, vaan aina lässytetään vaan äidistä ja "sanoitetaan", mitä nyt tuokin sana tarkoittaa, isän ikävästä.
Jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, niin äitiin, kuin isään.
Ei ihme, jos lapset hakevat lohtua ja turvaa vain äidiltä, kun päiväkodissa isät sysätään jopa ammattilaisen toimesta syrjään ja hoitajien asenteet heijastavat lapseen.
Tuo "sanoittaminen" on päiväkotihenkilöstön, lähinnä lastentarhanopettajien, lässytyssana. Se tarkoittaa (kai) "pukea sanoiksi", tai usein ihan vain "kertoa". Alun perin se on kyllä tarkoittanut vain lyriikan tekemistä sävellyksiin ja minulle se on edelleen vain sitä. Kiva huomata, etten olekaan ainut "sanoittaa"-sanasta ärsyyntynyt. Alapeukkua tulee kaikkiin viesteihin, joissa "sanoitetaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää vain kysymys, ulkoistaako päiväkoti lastenhoidon - vanhemmille, isovanhemmille, varamummoille- ja vaareille, jotka tulevat srk tai SPR:ltä
Ja jos lapsi kaipaa huomiota, hän voimistaa itseään etsimällä n. 30 perheen valokuvista oman perheen kuvakoosteen ja rakkausrunot, jonka jälkeen ainakin teoriassa on onnellinen ja tyytyväinen. Ihmettelen vain, miten vuoden ikäinen pystyy seinältä valitsemaan omansa, kun perhekuvia on paljon.
Meidän päiväkodissa on alle 3-vuotiailla lapsilla vanhempien kuva naulakossa. Sitä mennään 1-vuotiaiden kanssa katsomaan oman hoitajan sylistä käsin pitkin päivää, erityisesti alkusyksystä. Se edesauttaa sekä lapsen kiintymyssuhdetta vanhempaansa (joka on riskipisteessä kun päivähoito aloitetaan pienenä), että toissijaisen kiintymyssuhteen syntyä omaan hoitajaan.
Mutta kivempi se varmaan on ymmärtää nämä väärin. Voi sitten anonyymina nettipalstalla moittia päiväkotia, etteivät edes saa taaperoiden mielestä vanhempia pidettyä pois. Kun eihän se nyt niin voi mennä, että vamhempi on lapselle tärkeä poissaollessakin. Silloinhan pitäisi olla niin kivaa ja mukavaa hoidossa, ettei äitiä edes muisteta..
Onneksi päiväkodeissa tiedetään nykyään, että vanhemman tärkeys lapselle ei katoa mihinkään työpäivän ajaksi. Se on teidän lasten etu että tämä ymmärretään, vaikka se niin epämukavalta tuntuukin, että päiväkosissa pyritään tuomaan näitä lapsen elämän kahta elementtiä lähemmäs toisiaan.
Helpompaa se varmasti olisi päiväkodin tädille kuvitella, ettei vanhemmalla ole väliä. Ei tarvitsisi puhua äidistä ja sanoittaa sitä äidin ikävää ja sietää sitä lohdun tarvetta.
Nämä on taas niitä naisten höpötyksiä, kuinka jo päiväkodissa hoitajat vierottavat lapsen isästä, kun hoitajat hokevat lapselle äidistä ja "sanoittaa äidin ikävää" päivät pitkät.
Miksi ei puhuta yhdessään kommentissa isästä, vaan aina lässytetään vaan äidistä ja "sanoitetaan", mitä nyt tuokin sana tarkoittaa, isän ikävästä.
Jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, niin äitiin, kuin isään.
Ei ihme, jos lapset hakevat lohtua ja turvaa vain äidiltä, kun päiväkodissa isät sysätään jopa ammattilaisen toimesta syrjään ja hoitajien asenteet heijastavat lapseen.
Varmaan siksi, koska vielä vuonna 2017 suurin osa lapsista on ollut ennen päivähoidon aloitustaan kotona juuri äidin kanssa. Lapsi on siis tottunut olemaan jo työpäivän ajan erossa isästä, mutta äidistä erossa oleminen on hoidon aloittavalle uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin pyyntö on ristiriidassa lapsiasiavaltuutetun mielipiteen kanssa, kun hän pyysi ettei lasten kuvia laitettaisi Facebookiin, kun se olisi ihan sama jos vanhemmat laittaisi lasten kuvia kaupan ilmoitustaululle, niin eikös päiväkodin yleinen tila vastaavaa vähän kaupan ilmoitustaulun tilaa.
No ei ihan vastaa. Mieti hetken. Voin toki auttaa: päiväkodissa nämä perhekuvien taulut ovat aina oman ryhmän tilassa. Se ei ole kuin Facebookin kaikille näkyvä julkaisu tai kaupan ilmoitustaulu. Se on paikka,jossa käy vain tietty, rajattu ihmisryhmä.
Näissä kuvissa ei ole ainakaan minun nähdäkseni ollut edes sukunimiä. On esimerkiksi talon muotoon leikattu kartonki (täysin vapaaehtoista askarrella tällainen), johon on liimattu kuvia perheestä. Teksinä lapsen nimi ja sitten isä, äiti ja veli, perheenjäsenten etunimiä ei ole pakko laittaa. (Koko taulua ei ole ollenkaan pakko tehdä.)
Täytyykö kaikkeen suhtautua niin kovin negatiivisen asenteen kautta? Ehkä sitä asennetta voisi myös tarkistaa, jos kokee taakaksi lapsen kanssa yhdessä tekemisen ja muutaman kuvan printtaamisen ja liimaamisen..
Tietty rajattu ihmisryhmä on noin 200 henkilöä, minusta ei lainkaan pieni määrä. Eli lapset, hoitajat, lasten vanhemmat, kaikki lapsia tuovat ja noutavat henkilöt (joita yhdellä lapsella voi olla jopa 10 kpl), siivoojat ja muu ei-päivähoitava henkilökunta kuten huoltomiehet sekä erilaiset vierailijaryhmät. Meillä nuo kotien taulut poistettiin samantien kun selvisi, että päiväkotiin tutustujat oli ottaneet niistä kuvia ja jakaneet niitä eteenpäin hyvänä vitsinä.
On eri asiasäilyttää lapsen repussa piilossa pientä valokuva-albumia kuin antaa kuvien olla seinällä todellakin melkoisen väkimäärän katsottavina. Lasta vartenhan niiden piti olla.
Meidän lapsen päivähoitoryhmässä oli 20 lasta. Ulko-ovet lukossa, lasten vienti tapahtui jättämällä lapsi eteiseen vastaanottvalle hoitajalle. Haku taas tapahtui pihalta lapsen ulkoillessa. Ainoa käynti päiväkodin sisätiloissa oli vanhempainilta, johon ei edes kaikki vanhemmat osallistuneet.
10 hakevaa ja noutavaa aikuista kuulostaa lähinnä oudolta.
Meillä lasta ei vastaanoteta eteisessä vaan oman ryhmän tilassa. Tai oikeastaan joka toinen viikko oman ryhmän tilassa, joka toinen viikko naapuriryhmän tilassa. Mitään vastaanottavaa hoitajaa ei ole, hoitaja pitää aamulla erikseen etsiä, jos on se ensimmäistä lasta vievä aikuinen.
10 hakevaa ja noutavaa aikuista ei ole mikään ihme vuorotyötä tekevän eronneen vanhemman lapselle eli vanhemmat, näiden kumppanit, biologiset isovanhemmat ja varmuudeksi vielä pari hyvää naapuria, jos äidin työvuoro venyy vain vähän mutta kuitenkin niin, ettei itse pääse noutamaan
Minua kiinnostaisi kuulla teiltä, jotka joudutte joka viikko (joku sanoi jopa, että useita kertoja viikossa) tekemään jotain "kotiläksyjä" päiväkotia varten, että minkälaisia asioita teiltä vaaditaan? Enkä tarkoita nyt joulu-, kevät-, isänpäivä- ja äitienpäiväjuhliin osallistumista, koska neljä kertaa vuodessa ei ole joka viikko. Vaan ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ovat nämä päiväkodin vaatimukset, joita joutuu joka viikko täyttämään?
Parhaimman näköiset taulut saadaan, kun on kauniit ja urheilulliset vanhemmat jotka harrastaa sisustusta ja tykkää poseerata valokuvissa. Niitä on sitten kiva vertailla ja naureskella "hankalille" perheille, joissa ei ole täydellisen näköistä kotia ja hyväkuntoisia isovanhempia. Entä jos perheessä on vaikka sairautta, jota ei haluta esitellä, koska tietää mitä siitä seuraa?
Tottakai ne haluaa esitellä itseään, joiden elämä näyttää paremmalta kuin onkaan. Kaikki haluaisi olla täydellisiä, kukaan ei ole, mutta joiltain sellaisen esittäminen käy helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässähän päiväkodin henkilökunta yllyttää vanhempia rikokseen, joka jo sinällään on jo rikos, kun kehottavat vanhempia laittamaan perheestään kuvia, johon usein kuuluu muita alaikäisiä lapsia ja kuvat tulevat julkiseen tilaan, jota päiväkoti edustaa, koko kansan nähtäväksi.
Ei hyvää päivää näitä tyyppejä! Ihanko tosissasi selität ???
Miksi se valokuva-albumi ei kelpaa hoitajille, joka tarvittaessa otettaisiin säilytyslokerosta, vaan vängätään tätä naamataulua kaikkien nähtäväksi.
Selittäkää mikä idea?
Ja miten muka vuoden ikäinen osaa mitään naamataulua askarrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaimman näköiset taulut saadaan, kun on kauniit ja urheilulliset vanhemmat jotka harrastaa sisustusta ja tykkää poseerata valokuvissa. Niitä on sitten kiva vertailla ja naureskella "hankalille" perheille, joissa ei ole täydellisen näköistä kotia ja hyväkuntoisia isovanhempia. Entä jos perheessä on vaikka sairautta, jota ei haluta esitellä, koska tietää mitä siitä seuraa?
Tottakai ne haluaa esitellä itseään, joiden elämä näyttää paremmalta kuin onkaan. Kaikki haluaisi olla täydellisiä, kukaan ei ole, mutta joiltain sellaisen esittäminen käy helpommin.
Lapsen vanhempana olo ei ole esittämistä, eihän? Onko some päivityksineen sekoittanut nykyvanhempien päät?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä alku vanhemmille, joita ei pätkääkään kiinnosta. Mä tekisin tuon yhdessä lapsen kanssa, ja kun sillä joskus tulisi ikävä, näkisi sen yhdessä tehdyn seinällä ja muistaisi nuo sanat ja tunnelman.
Mulla onkin vaan neljä lasta, joten mistäpä minä mitään tiedän...
Sinä tiedät tasan 4 lapsesta jotain eli omistasi, jotka olet itse kasvattanut. Turha brassailla liikakansoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet mitä se oma lapsi miettii siellä hoidosss, kun muilla on kuvat ja hänellä ei. Tai kun äiti haukkuu hoidon lyttyyn lapselleen ja sanoo ettei hän turhia hommia tee.
Kaikki hoitoon ja myöhemmin kouluun liittyvä on turhaa? Lapsen asiat eivät ole tärkeitä. Läksyjen lukukaan ei ole tärkeää, yhteiskunta on mätä.
Koittakaa nyt vähän ryhdistäytyä. Lapsi on jo 13 v. ja kyllä päivähoitokassissa oli pieni kuva-albumi mukana, jossa oli muutama kuva. Lapsi oli 2 v. mennessään pph:lle hoitoon.Jos olisit lukenut ketjun yhtään ajatuksella, niin olisit ymmärtänyt ettei tässä loppujen lopuksi ollut kyse siitä valokuvasta. Ja viimeisimpänä siitä rakastaako lastaan vai ei. Ja muuten, mainittiinha ketjussa moneen kertaan ettei kaikilla todellakaan ikävää helpota valokuvien tuijottelu - lapsikohtaista. Senkin asian voisi muuten, tadaa, vanhemmat harkintansa mukaan päättää, tarvitseeko lapsi niitä vai ei. Mutta vanhemmat ei tarvitse askartelusössöttelyläksyjä kotiinsa töiden päätteeksi.
Lähinnä tulee mieleen, että osa vastaajista eivät pidä perhettään tai itseään normina, vaan jotenkin erilaisena, eikä hyvällä tavalla erilaisena.
Lapset muuten myös piirtävät perheistään kuvia, onko se sentään ok?
Ja olit siis päiväkodissa 1-2 -vuotiaana ja muistat hyvin miltä silloin tuntui? Ihmelapsi. Tuon ikäisiä vartenhan ne lohdutuskuvat on, ja niitä on tarkoitus katsella hoitajien kanssa. Kukaan ei väitä, ettei viisivuotias pysty pitämään mielessä äidin/isin naamaa. Asiat pitäisi vaan selittää kunnolla vanhemmille. Ja kilpavarustelu "julisteista" syntyy ilman muuta. Yksi valokuva lapsen omassa lokerossa olisi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tulee mieleen, että osa vastaajista mittaa vanhemmuuttaan naurettavien, yksilinssisten lasien läpi. Ja tästä tulee vielä sekin mieleen, että osa vastaajista pitää perhettään näyttelyesineenä, eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta:
"On luonnollista ja ymmärrettävää, että lapsella on hoitopäivän aikana välillä ikävä vanhempiaan. Ikävään on lupa, lasta ei tarvitse ”pakkoreipastaa”. Lasta voi auttaa se, että hänellä on hoidossa mukana muisto vanhemmista, esim. valokuva tai päivälevon aikana unikaverina äidin vaatekappale. Lapselle voi kertoa, että vanhempikin ajattelee ja välillä ikävöi häntä päivän aikana. Vanhemmallakin on matkassaan kuva lapsesta."
Valokuvan vieminen päiväkotiin on aivan eri asia kuin se, että "lapsi olisi kiinni tavarassa". Kyllä ne päiväkodin koulutetut ammattilaiset yleensä tietää, mitä tekee. Jos et ymmärrä, miksi he näitä asioita sinulta pyytävät, niin KYSY. Saat varmasti perustellun vastauksen, joka liittynee sinun lapsesi hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen, että osa vastaajista mittaa vanhemmuuttaan naurettavien, yksilinssisten lasien läpi. Ja tästä tulee vielä sekin mieleen, että osa vastaajista pitää perhettään näyttelyesineenä, eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Oletko 24/7 kotona? Vai näytteletkö itsesäsi töissä tai vaikkapa koulun vanhempainilloissa?
klih kirjoitti:
Ja olit siis päiväkodissa 1-2 -vuotiaana ja muistat hyvin miltä silloin tuntui? Ihmelapsi. Tuon ikäisiä vartenhan ne lohdutuskuvat on, ja niitä on tarkoitus katsella hoitajien kanssa. Kukaan ei väitä, ettei viisivuotias pysty pitämään mielessä äidin/isin naamaa. Asiat pitäisi vaan selittää kunnolla vanhemmille. Ja kilpavarustelu "julisteista" syntyy ilman muuta. Yksi valokuva lapsen omassa lokerossa olisi paras.
Sieltä lapsen lokerostahan se kuva vasta onkin helppo varastaa, kun vanhemmat ja lapset pyörivät keskenään eteisessä iltapäivällä tavaroita hakiessaan.
Laittakaa mies nikkaroimaan vaikka saranallinen lokero, jossa puusta tehdyt hahmot. Tai virkatkaa "perhepotretti". Tai tehkää savesta. Tai abstrakti teos, jossa jokaiselta hiuksia liimattuna mukaan.
Mikään ei estä olemasta taiteellinen tässäkin tehtävässä ;) Ja yksityisyys säilyy. Voisin kuvitella, että muut lapset ihastuvat tällaiseen teokseen. Se kutkuttaa heidän mielikuvitustaan.
Toisaalta voisin kuvitella, että perhekuvat luovat myös kilpailua. Miltä vanhemmat näyttävät, kuka on pitkä, hoikka, kaunis, millaiset vaatteet, talo, taustat, lomareissut jne.
Kaikille isille tehtäväksi veistää perhettä kuvaavat puu-ukot. Myös lemmikit mukaan, hauskaa! :)
Olen ollut itse töissä kolmessa eri päiväkodissa. Yhdessä oli kuvat vanhemmista. Kahdessa muussa ei ollut. Tässä missä oli kuvat niin siellä oli paljon itkuisia lapsia joka päivä. Aina ennen päikkäreitä annnettiin kuva vanhemmista. En tylännyt tavasta. Paljon tuli mielipahaa tästä lapsille. Hoitajat lohdutteli kauan. Kahdessa muussa ei ollut kuvia. Täällä silloin tällöin aina jollekkin pitkin päivää tuli ikävä. Siitä puhuttiin lapsen kanssa. Lapset rauhoittuvat melko pian. Mielestäni nämä lapset oli tyytyväisempiä, kuin tuo pakollinen pahanmielen hetken luonti, johon ei kädet meinannut piisata. Unikaveri on paljon parempi. Omille lapsille tuli unilelu myös tärkeäksi päiväkodin myötä.
Just joo, tulevien häiriköiden huoltaja. Yhteiskunnanko tulee lapsi kasvattaa? Teitkö lapsen ihan vaan siksi kun on tapana? Kylmä emo olet.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni lapsia tuovista ja hakevista vanhemmista edes astuu jalallaan ryhmätilaan? Ainakin minun työpaikallani suurin osa lapsista haetaan ulkoa ja aamulla "luovutetaan" eteisessä. Suurin osa ei tunnu ehtivän edes vilkaista lapsensa askarteluja, saati sitten jäädä tuijottelemaan tai valokuvaamaan toisten lasten perhekuvia.
Lapset, hoitajat ja lasten vanhemmat sen sijaan näkevät toisiaan ihan kasvotusten, eli valokuvista ei paljastu heille yhtään sen enempää tietoa mitä päiväkodin tuomis- ja hakutilanteissa, tai vanhempainilloissa, tai kevät- ja joulujuhlissa.