Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa
02.08.2017 |
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Kommentit (380)
Ei ole naisen osa helppo, ei, kun lapsen hyvinvointi on kiinni naamataulusta.
Eikä päiväkodinhenkilökunta voisi viedä ilosanomaa äitiysneuvoloihin ja siellä järjestettäisiin tuleville äideille askartelukursseja tai ainakin äitiyspakkaukseen pitäisi saada askartelun alkeet-opas ja kurssia voisi täydentää lastenneuvolan yhteydessä. Pitää vaikka pienet kokeet äideille. Muuten lapsilisää ei heru ja kunnon sanktiot päälle. Eiköhän nämä äiti ketkulat oppisi askartelemaan päiväkotiin. Vai onko tämä jotain salaisia tyttöjen juttuja ja sillä aikaa isä voi viettää omaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on tuonut esille myös koulun ja kuinka koululaisen koulunkäynnissä täytyy olla 100% mukana, melkein tulla kouluun mukaan ja tietää aivan kaikki ja myös tehdä kaikki lapsen puolesta. Miten se lapsi oppii tekemään mitään itse, jos vanhemmat tekee kaiken sen puolesta? Itse olin ns. "vapaan kasvatuksen" lapsi, mutta mitäs mulle kävikään? 8.5 keskiarvo päättötodistuksessa ja muutenkin elämä mallillaan, valmistun muutaman vuoden päästä kokiksi jne. Olin jo 8-10v. itsenäinen lapsi, heräsin itse aamuisin, tein oman aamupalan ja hoidin itteni kouluun. Koulun jälkeen tein/lämmitin itelleni ruokaa. Surullista on, että tunnen monta munkin ikästä nuorta jotka ei mitään osaa hoitaa itse, vaikka oltais jo 18v. täytetty. Miten nämä yksilöt pärjää elämässä?
Minusta on järkyttävää suostua kaikkeen mahdolliseen. Koulusta tulee läksyjä LAPSELLE, päiväkoti on paikka, jossa lasta HOIDETAAN sen aikaa, kun vanhempi on töissä. Siinä se. Vanhempia tarvitaan näihin vain, jos on jotain oikeita ongelmia tyyliin lapsi kiusaa tai lasta kiusataan tms. Vanhemmalla on töitä tehtävänän, että on leipää pöydässä ja se on parasta mahdollista lapsen huomiointia, että perheellä on rahaa riittävään monipuoliseen ravintoon.
Suurin osa noista vaatimuksista ei ole mitenkään perusteltuja. Esim. tapaus, jossa vaadiin, että vanhempien pitää osallistua vanhempianvartiin tai ei tule todistusta, on laiton. Jos minulle olisi tullut ko. vaatimus, olisin ilmoittanut, etten osallistu, kertonut vaatimuksen laittomuudesta ja kertonut, että vaadin todistuksen tarvittaessa oikeustoimien kautta. Voitte itse valita, miten halutte toimia.
Siis mitä v**tua? Ei siinä nyt kauaa mene, kun lapsen kanssa askartelee jotain. Tosi kiva olo tulee varmaan lapselle, kun vanhempia ei sen vertaa kiinnosta, että vartin jaksais liimailla jotain kartonkia...
Päiväkodin aloituksessa auttaa parhaiten vanhemman avoin mieli uudelle. Lapselta tätä avointa mieltähän löytyy ihan luonnostaan, mutta jostain syystä osa ihmisistä kadottaa sen kasvaessaan aikuiseksi.
Päiväkoti niin kuin moni muukin juttu on muuttunut sitten meidän lapsuuden.
Olen koettanut löytää itsestäni tuon avoimuuden. Muistan 9 vuotta sitten kun esikoiseni meni päiväkotiin ihmetelleeni ennakolta lähestyvää vasu-keskustelua. Sen keskustelun jälkeen asenteeni päiväkotia kihtaan muuttui täysin. Hämmästyin sitä tiedon määrää, jonka sain hoitajalta lapsestani. Minähän näin hönet ainokaisenani. Hoitaja osasi peilata lasta osana ryhmän toimintaa. Hän myös vinkkasi 1,5-vuotiaasta, että oli oikea aika ottaa siltä lapselta vaippa pois (niin kuin olikin). Minulla kun ei ollut silloin vertailupohjaa muihin lapsiin, en oikein hahmottanut lasten herkkyyskausia. Nyt on vähän toisin.
Kyllä ne päiväkodin jutut voi välillä vähän aikaa viedä, mutta tee lapsen kansaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Niin onhan tuonaivan hirveä pyyntö pyytää tollasta. Joutuu ajattelemaan omasta lapsestaan hyviä asioita, joita luetaan hänelle ja kuvia omista vanhemmista, yök, hyi hitto kuinka ne kehtaa.
Oikeesti ootko jotenkin tunnevammainen. Meidänlin pvkodissa samat jutut. Kuvat siksi että lapsi voi katsoa jos on ikävä.Olisit jättänyt lapset hankkimatta pelle.
On se muuten ihme, miten monella av-mammalla käsitys omasta äitiydestä on niin hataralla pohjalla, että sitä voi tukea vain haukkumalla muita äitejä. Ymmärrän kyllä ajatuksenkulun: hävetään omis huonoja ominaisuuksia (esim. matalaa koulutusta, kyvyttömyyttä elättää lapsi ilman valtion tukea, lapsen isättömyyttä, omaa tupakointia ja alkoholinkäyttöä, tai muuta vastaavaa), ja kompensoidaan sitten haukkumalla muita. "Saatan olla moniongelmainen alkoholisti, jonka lapsella on joka viikko uusi isäehdokas, mutta ainakin askartelen lapselle!!".
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä v**tua? Ei siinä nyt kauaa mene, kun lapsen kanssa askartelee jotain. Tosi kiva olo tulee varmaan lapselle, kun vanhempia ei sen vertaa kiinnosta, että vartin jaksais liimailla jotain kartonkia...
En ole koskaan ymmärtänyt päiväkotien askarteluja, sillä lähes kaikissa mitä olen tarkemmin tarkastellun, hoitajien kädenjälki näkyy 60-80% ja lapsi tekee loput ja hoitajat antavat ymmärtää sen vielä olevan lapsen tekemä. Ihan samalla täälläkin vaaditaan äitiä tekemään turvataulu ja sitten puhutaan kuinka se on lapsen tekemä.
Ei ihme, jos meillä on kasvanut päiväkodin ansiosta sukupolvi, jotka surutta ja ymmärtämyyttään plagioivat muiden töitä.
Monet tutkimukset kertovat karua kieltään, sillä lapsen luovuus on merkittävästi alentunut 7-ikävuoteen mennessä ja juuri aikuisten ansiosta.
Luonnostaan lapsella on paljon uusia ideoita ja oivalluksia, kunhan lapsen annettaisiin tehdä sellaisia töitä, jotka vastaavat hänen kehitystään, mutta ei, vaan aikuinen määrää mikä on lopputulos ja miltä sen tulee näyttää.
Nykyään vain harvat lapset saavat kokea tekemisen ja oivaltamisen ilon ja voisi kertoa sen olevan ihan itse tekemä.
Ei, vaan itsetunto on murennettu aikuisen toimesta, kun loppupelissä se ei näytä yhtä täydelliseltä ja virheettömältä kuin aikuisen tekemänä.
Hyvä esimerkki on tämä turvataulu, jossa pyydetään tekemään lapsen kanssa, mutta monet hoitajat kuitenkin opastavat vanhempia millainen se tulee olla ja sen mieluimmin tekisi äiti ja näin lapselta riistetään tekemisen ilo ja luovuus, eikä huomioida lapsen kehitystasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienimmille lapsille ikävän koittaessa äidin/isän/perheen kuva tuo lohtua. Minä isovanhempana tiedän tämän.
Kun lapsi on ollut hoidossa vaikkapa vanhempien viikonloppuloman ajan, olemme sitä äidin kuvaa välillä katsoneet ja jopa silittäneet... Lapsi tarvitsee sen tiedon, että äiti on olemassa ja tulee kyllä takaisin - vaikka mummola olisi kuinka tuttu ja hyvä paikka. Pienet, konkreetin ajattelun vaiheessa olevat lapset, näkevät kuvasta äidin kasvot, silmät, hymysuun - on helpompi uskoa äidin olemassaoloon ja paluuseen. Siksi se unilelukin on tärkeä, se on konkreettinen pala omaa kotia.
- Päiväkodissa, jossa ei ole mitään muuta "omaa", se kuva on hyvin monille tärkeä.
Listatkaapas nyt niitä askarteluja, jotka teidät suistivat raiteiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Niin onhan tuonaivan hirveä pyyntö pyytää tollasta. Joutuu ajattelemaan omasta lapsestaan hyviä asioita, joita luetaan hänelle ja kuvia omista vanhemmista, yök, hyi hitto kuinka ne kehtaa.
Oikeesti ootko jotenkin tunnevammainen. Meidänlin pvkodissa samat jutut. Kuvat siksi että lapsi voi katsoa jos on ikävä.Olisit jättänyt lapset hankkimatta pelle.
On se muuten ihme, miten monella av-mammalla käsitys omasta äitiydestä on niin hataralla pohjalla, että sitä voi tukea vain haukkumalla muita äitejä. Ymmärrän kyllä ajatuksenkulun: hävetään omis huonoja ominaisuuksia (esim. matalaa koulutusta, kyvyttömyyttä elättää lapsi ilman valtion tukea, lapsen isättömyyttä, omaa tupakointia ja alkoholinkäyttöä, tai muuta vastaavaa), ja kompensoidaan sitten haukkumalla muita. "Saatan olla moniongelmainen alkoholisti, jonka lapsella on joka viikko uusi isäehdokas, mutta ainakin askartelen lapselle!!".
Paitsi että ainakin mun kokemuksen mukaan ne on juuri noita tuollaisia " äitejä" jotka eivät varsinkaan viitsi nähdä sitä askartelun vaivaa..... Niillä tulee aina jotakin johon voi vedota miksei voi tehdä. "Olisinhan mä tehnyt mutta kun en päässyt käymään kaupassa (kilometrin päässä) kun en saanut kyytiä niin en voinut tehdä, yhyy". Siltikin sitten mollataan muita vaikka ei itsekään saada aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Listatkaapas nyt niitä askarteluja, jotka teidät suistivat raiteiltaan?
Mihin näitä vanhempien tekemiä askarteluja päiväkodissa tarvitaan?
Olen kolmen äiti, enkä koskaan ole askarrellut lasten kanssa, vaan olen luonut heille puitteet ja materiaalit tehdä itse, oman kykynsä mukaan.
Ja nyt tulokset ovat jo nähtävissä, kun lapseni ovat jo teini-ikäisiä. Koulussa kuvaamataito ja käsityöt ovat olleet 9. ja 10. Ja edelleen ideoivat kaikkea kivaa käsillä tekemistä, eikä siihen edelleenkään vanhempia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi varmaan osaa vetää oikeat johtopäätökset, kun muut saavat vanhempien ylistystä ja kuvat, hän vain tyhjää seinää ja urputusta kotona, kun hänen julisteensa on ylimääräinen ja turha vaiva.
Menee aika monta vuotta ennenkin hän osaa laittaa tän Me Myself and I äipän ja ilmeisesti iskänkin oikeaan lokeroon, mutta vahinko ehtii jo tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Niin onhan tuonaivan hirveä pyyntö pyytää tollasta. Joutuu ajattelemaan omasta lapsestaan hyviä asioita, joita luetaan hänelle ja kuvia omista vanhemmista, yök, hyi hitto kuinka ne kehtaa.
Oikeesti ootko jotenkin tunnevammainen. Meidänlin pvkodissa samat jutut. Kuvat siksi että lapsi voi katsoa jos on ikävä.Olisit jättänyt lapset hankkimatta pelle.
Taidetaan olla perisuomalainen perhe, joka tykkää pitää kynttilää vakan alla. Meistä nimittäin tuntui nololta kehua omaa lastaan kirjallisesti niin että kaikki näkevät tuon kirjoituksen. Nämä plakaatit olivat vielä siis koko vuoden päikyn eteisen seinällä. Mietittiin ihan hiki hatussa mitä lapsestaan kehtaa sanoa, minkä tyylisiä kehuja on tarkoitus paperille laittaa. Vakoiltiin sitten ekoja julisteita ja tehtiin samantyylisiä. Ollaan säilytetty tuo juliste ja nyt kyllä nolottaa mainitsemamme "matemaattisesti lahjakas", mitä kyllä on, mutta jotenkin noloa sanoa se päiväkotilaisesta.
Myös ammattejamme mietittiin, mitä kirjoittaa. Tittelimme ovat hankalat ja englanninkieliset. Miten niitä pitäisi avata? Lapsi tiesi että äiti ja isä on tietokoneella koko päivän. Joskus lapsi kertoi että äiti on tohtori, se oli päikyssä korjattu lääkäriksi (mitä en ole).
Ja kun me noloilimme noiden asioiden kanssa, niin samalla ajattelimme että onko se sen kivempaa laittaa kuvaksi kodista (piti siis olla kuva kodista ohjeen mukaan) siitä kaupungin rumimmasta vuokrakerrostalosta ja vanhempien työksi (nekin piti mainita) työtön tai sairaseläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitpa näkemässä, miten joka taapero menee päiväunilta herättyään taulunsa luo keräämään voimaa ja rakkautta. Mä olen nähnyt. Kauheaa, ettet välitä lapsestasi. Se taulu on lapselle tosi tärkeä.
Mistä teitä sikiää?!? Ei välitä lapsestaan?! Ei jessus. Vanhempiaan ikävöivälle voidaan laittaa ihan tavallinen valokuva vanhemmista mukaan, lapsen tarpeeseen vastaa täysin. Ihan ilman että vanhemmat askarteleepaskartelee vähinä vapaa-aikoinaan yhtään mitään. Mutta mammathan saa tästäkin kilpailun, hei se kellä on kauneimmat pitsireunat ja sydämet rakastaa lastaan eniten!
Joo, meilläkin aikanaan lapsille laitettiin äidin kuvat mukaan ( eivät ikävöineet isää, joten ei tullut mieleen laittaa useampaa irtokuvaa), kun ikävöivät. Toimi aivan täysin, ei tosiaan tarvitse sen kummempaa askartelua.
Ja veikkaan että ihan jokainen lapsi ei tällaista juttua edes tarvitse.
Askarteluhalusta hyvä vanhemmuus on nykyään kiinni.
Ja minusta tuo ei edes toimi kaikilla vaan vain lisää ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
klih kirjoitti:
Ja olit siis päiväkodissa 1-2 -vuotiaana ja muistat hyvin miltä silloin tuntui? Ihmelapsi. Tuon ikäisiä vartenhan ne lohdutuskuvat on, ja niitä on tarkoitus katsella hoitajien kanssa. Kukaan ei väitä, ettei viisivuotias pysty pitämään mielessä äidin/isin naamaa. Asiat pitäisi vaan selittää kunnolla vanhemmille. Ja kilpavarustelu "julisteista" syntyy ilman muuta. Yksi valokuva lapsen omassa lokerossa olisi paras.
Sieltä lapsen lokerostahan se kuva vasta onkin helppo varastaa, kun vanhemmat ja lapset pyörivät keskenään eteisessä iltapäivällä tavaroita hakiessaan.
Helppo varastaa? Eiköhän tuo kilpaVARUSTELU tarkoittanut sitä, että toiset satsaa siihen julisteeseen aikaa ja rahaa ihan tuhottomasti, että olisi se kaikkein hienoin juliste ja kuviin mukaan/taustalle sattuvat "vahingossa" myös perheen bemarit ja audit, sekä tietysti myös muut kodin "paremmat" tavarat, astiat, huonekalut, ja tietenkin myös iso, viimeisenpäälle laitettu piha, jne jne, että toiset vanhemmat näkee että kyllä meillä on varaa.
Kilpavarustelusa kuviin 😂 missä maailmassa te oikein elätte? Menkää autoliikkeeseen ottamaan kuvia, koko suku seisomaan bemarin eteen... tadaaa...
Onko tämä kilpavarustelu sitä omien korvien välissä syntyvää virtuaalimaailmaa, jossa pienellä lapsella on pakko olla joku tietty haalarimerkki päästäkseen piireihin? Kasvakaa nyt ihmiset vihdoin aikuisiksi.
Ihanaa miten muka-rakkaudentäyteiset viestit sisältävät lähinnä piikkejä muille äideille. Valtava piiloaggressiivisuus lässyn lässyn -muotoon puettuna. (et rakasta lastasi ellet rakasta askartelutehtäviä) (et tee mitään muutakaan lastesi iloksi ellet askartele) (lapsesi kärsii hoidossa ellet askartele)
Missä on ilo, empatia, armollisuus, tuki. Päiväkodin tulisi helpottaa taakkaa, ei lisätä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Niin onhan tuonaivan hirveä pyyntö pyytää tollasta. Joutuu ajattelemaan omasta lapsestaan hyviä asioita, joita luetaan hänelle ja kuvia omista vanhemmista, yök, hyi hitto kuinka ne kehtaa.
Oikeesti ootko jotenkin tunnevammainen. Meidänlin pvkodissa samat jutut. Kuvat siksi että lapsi voi katsoa jos on ikävä.Olisit jättänyt lapset hankkimatta pelle.
On se muuten ihme, miten monella av-mammalla käsitys omasta äitiydestä on niin hataralla pohjalla, että sitä voi tukea vain haukkumalla muita äitejä. Ymmärrän kyllä ajatuksenkulun: hävetään omis huonoja ominaisuuksia (esim. matalaa koulutusta, kyvyttömyyttä elättää lapsi ilman valtion tukea, lapsen isättömyyttä, omaa tupakointia ja alkoholinkäyttöä, tai muuta vastaavaa), ja kompensoidaan sitten haukkumalla muita. "Saatan olla moniongelmainen alkoholisti, jonka lapsella on joka viikko uusi isäehdokas, mutta ainakin askartelen lapselle!!".
Mitähän ominaisuuttasi sinä kompensoit tällaisella viestillä?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa miten muka-rakkaudentäyteiset viestit sisältävät lähinnä piikkejä muille äideille. Valtava piiloaggressiivisuus lässyn lässyn -muotoon puettuna. (et rakasta lastasi ellet rakasta askartelutehtäviä) (et tee mitään muutakaan lastesi iloksi ellet askartele) (lapsesi kärsii hoidossa ellet askartele)
Missä on ilo, empatia, armollisuus, tuki. Päiväkodin tulisi helpottaa taakkaa, ei lisätä sitä.
Yleensä niin tapahtuukin.
Tehän voitte ihan keskenänne sopia kotona, että isä voi hoitaa ne päiväkodin vaatimat askartelupaskartelut. Kuka on sanonut, että niiden pitää olla juuri äitien tekemiä? Eihän se, jos asiasta on sanottu äidille, tarkoita sitä, että juuri äidin pitää asia hoitaa. Jos äidille sanotaan hakutilanteessa, että vaippoja pitäisi tuoda lisää, niin eihän mikään estä kuitenkaan isää ostamasta ja tuomasta sitä vaippapakettia.