Ihmeellisiä vaatimuksia päiväkodissa
Lapsi aloitti juuri päiväkodissa. Hyvin on mennyt, lapsi viihtyy ja on hyvällä tuulella kun haetaan kotiin. Nyt alkoi vaan tulla outoja vaatimuksia vanhemmille. Pitäisi askarrella jotain julisteita perhekuvista, ja viedä päiväkotiin, ja kirjoitella jotain lasten parhaita puolia ja rakkaudensanoja, niin että niitä voidaan lueskella lapsille. Siis häh? En tajua. Onko päiväkodeissa yleistäkin että vanhemmille annetaan "kotiläksyjä"? Ja vielä sellaisia, että niihin joutuu laittamaan omaa aikaa? Ei kyllä kiinnosta yhtään. Lapsi on päiväkodissa, koska tarvitsee turvallisen paikan missä olla sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. Ei tässä haluttu millekään askartelukurssille.
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsia riittää vielä perhepäivähoitoonkin. Saan tehdä työtä kotona rauhassa ilman että tarvitsisi painostaa vanhempia tekemään kotiläksyjä. Mulla muuten on ollut hoidossa lapsia, jotka alkoivat parkua kurkku suorana kesken hyvien leikkien, jos vain kuulivat sanan äiti tai isä. Yksi lapsi taas alkoi itkeä lohduttomasti käydessään nukkumaan oman unilelunsa kanssa, eikä itkusta tullut loppua ennen kuin vaihdoin unilelun toiseen (siis oman varastoni leluun). Jotkut lapset eivät todellakaan kestä päivän aikana muistutusta vanhemmista tai kodista. Lapsen turha itkettäminen on kiusaamista. Vaikka uusi varhaiskasvatuslaki koskee meitäkin, niin en ota sitä niin kirjaimelliseti, että se kuormittaisi vanhempia. Ei "osallisuus" saa stressata ja viedä kaikkea iloa lapsilta, vanhemmilta ja hoitajilta.
No sitä minäkin, että eikös lapsilla, kun päivällä on tekemistä ja leikkejä ja kavereita, niin oo kaikki ok. Se suurin ikävä kai on silloin kun äiti/isä tuo lapsen hoitopaikkaan ja lähtee, mut sit se muun ohjelman mukana unohtuu. Se ikävä siis. Mäkin ajattelisin, että esimerkiksi juuri kuva tuo lapselle sen ikävän takaisin.
Ja jos joku lapsi haluaa pitää kuvia mukanaan, ne hänelle tuovat lohtua, niin on sit kuvia mukana kansiossa tai liimattuna vihkoon.
Ja nuo julisteethan pitäis just askarrella siellä päiväkodissa, lasten itse, eikä niin että vanhemmat askartelee ne kotona? Että omia kuvia voi tuoda sitä varten. Parempana ideana pitäisin, että työntekijät ottaa lapsista kuvia, tulostavat ne ja lapset askartelee julisteen aiheesta "minä", jossa kertovat tyyliin lempivärin, harrastuksia, mistä tykkäävät, lempparilelu tms lapsen mielenkiinnon kohteita. Eikä niin että julisteessa esitellään perhe, ja pari korulausetta ja runoa.
Tiedättekö miten kypsynyt mä entisessä työpaikassa olin, paljon naisia työkavereina, ja tuntui, että joka viikko lapsen takia poissaoloja. Että ärsytti tehdä niittenkin työt. Ja usein maanantai/perjantai. Sit kun vielä "mummot" alkoi olla poissa päiväkoti-ikäisten lasten takia, alkoi jo tuntua aika härskiltä ja  naurettavalta touhulta. Ja mä pitkään luulin, että nää on näitä "saikuttajia" jotka käyttää lasta tekosyynä, että näkeehän sen onko työkaverilla selkä kipeä mut eihän me muut sitä lasta nähdä onko se oikeesti kipeä ja muutenkin, epäillä nyt lapsen sairautta.
Mut selvisikin, että tämähän tässä on syynä, eikä työkavereiden halu lintsata. Tajutaanko päiväkodeissa kuinka paljon tuollaiset rasittaa työyhteisöä ja luo huonoa ilmapiiriä ja epäilyjä tahallaan lintsaamisesta. Toisten tekemät ylityöt ja se kaikki energia joka hukataan pohtimiseen kuinka poissaoloja voisi vähenää. Niinpä ihmiset sit oikeasti kipeänä tulee töihin ja tartuttaa samalla sen pöpön muihin kun eivät viitsi enää yhtään enempää olla poissa, kun tuo päiväkoti jo velvoittaa niin paljon poissaoloihin. Ja taas sairaana olevaa epäillään oliko oikeasti sairaana jne
Tuon päiväkodinhan pitäisi antaa vanhemmille  vapaus käydä töissä, eikä "pakottaa" koko ajan poissaoloihin.
Tulipa kyllä paha mieli tästä ketjusta. :( Jos itselläni olisi lapsia, osallistuisin tuollaiseen saman tien. Ei siinä mene kuin vartti kun tuollaisen askartelee, etenkin jos isä osallistuu myös.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset on jo aikuisia. Mutta minua tökkii tässä ajatuksessa se, että miten voidaan odottaa, että lapsen sisarukset esimerkiksi haluavat kuviin päiväkodin seinään. Minä olen itsekin työskennellyt päiväkodissa ja tiedän, kuinka juoruilevaa sakkia naisvaltainen väki on. Siellä kyllä ruoditaan vanhemmat ja arvuutellaan monenmoista heidän kotioloistaan.
Esimerkkinä eräs äiti. Ihan tavallinen ja kunnollinen äiti. Jostain syystä soitti päiväkotiin kysyäkseen jotain kesken päivää. Sattui keikkalainen vastaamana puhelimeen ja sen jälkeen lärpätti, että taas se Pertin (nimi keksitty) soitti kännissä tänne. Sehän on juoppo. Juttu alkoi elää omaa elämäänsä ja ei mennyt kauaa, kun siitä puhuttiin jo totena, että Pertin äiti on alkoholisti.
Ilmoitin asiasta esimiehelle, että pitää uusille työntekijöille puhuttelun, millaisia juttuja levittävät. Tämänkin juorun alkuperä selvisi, kun keikkalainen oli kuullut kahvihuoneessa naisten juoruilevan, että XXXX.n äiti on juoppo. Oli yhdistänyt tähän Pertin äitiin ja kas...muutaman viikon päästä kaikki leimasivat Pertin äidin juopoksi.
Ja kun varsin hyvin tiedän, että salassapito ei pidä. Naiset supisee miehensä korvaan perheiden asioita ja siinä kuulee samalla murrosikäiset lapset, jotka levittää asioita kaveriporukassa. Kohta on Pertin isoveljenkin korvissa koulussa, että hei, sun mutsis on alkoholisti.
Kun sitten vaaditaan kotoa kuvia ja sisaruksista yms. niin minusta menee se viimeinenkin yksityisyys ja tulee lisää aineistoa tähän päiväkodissa tapahtuvaan henkilökunnan juoruiluun.
Tuollainen tuli mullekki mieleen niistä julisteista. Rumasti sanottuna, tuntuu että tehdäänkö niitä edes oikeasti lapsen takia vai vaan siksi, että saadaan lisämatskua juoruiluun ja selville ketä kaikkia tuohonkin perheeseen kuuluu, millainen koti jne kun kuvistahan sen näkee jos ei ihan naamakuvia.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kyllä paha mieli tästä ketjusta. :( Jos itselläni olisi lapsia, osallistuisin tuollaiseen saman tien. Ei siinä mene kuin vartti kun tuollaisen askartelee, etenkin jos isä osallistuu myös.
En vieläkään tajua mihin päiväkodissa tarvitaan sukupuuta ja mihin sen tuijottelu auttaa ja ketä joten pysyn alkuperäisessä mielipiteessäni -muistuttaa aivan liikaa työelämän hyvinvointi ym.leikkiä tiimipäivillä eli täyttä huuhata.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kyllä paha mieli tästä ketjusta. :( Jos itselläni olisi lapsia, osallistuisin tuollaiseen saman tien. Ei siinä mene kuin vartti kun tuollaisen askartelee, etenkin jos isä osallistuu myös.
Mut jos noita juttuja alkaa olla joka viikko. Toisilla voi olla myös sellainen työ, että ei enää erikseen huvita tai jaksa arki-iltana alkaa väsäämään jotakin just tiettyä juttua tyyliin huomiseksi. Kun ei kai se lapsiperheen elämä ole töitten jälkeen pelkkää sohvalla loikoilua ja television katselua. Vaan pakollisten kuvioitten ja rankan työpäivän jälkeen voisi olla ihan kiva levätä, eikä olla aina jotain askartelemassa. Veikkaan ettei sitä joutilasta aikaa ole niin kovin paljon.
Anteeksi nyt jo taas valmiiksi, joku tästäkin kommentista varmasti pahastuu, mutta minun mielestä lapsi lapsi, joka on päivisin aikuisten töiden aikana toivottavasti hyvässä hoidossa, ei tarvitse tuona aikana "käydä tankkaamassa rakkautta" tuollaisista tauluista. Jos koti-olot on kunnossa ja lapsi saa rakkautta ja syliä ja aikuisen aikaa tarhapäin jälkeen ja sen lomassa, hän kyllä kestää tuon eron. Tottakai ikävöi mutta tietää ettei häntä olla hylätty. Mun kuopuksen ryhmässä on myös tuollainen tauluseinä. Tosin meillä se on täysin vapaa-ehtoista. En ole sellaista tehnyt koska ensinnäkin meillä ei isiä ole ja toiseksikin en halua omaa kuvaani seinälle muiden vanhempien pällisteltäväksi. Eriasia jos lapsen lokerossa olisi vaikka pieni valokuva jota hän haluaisi joskus alkuun katsella. Mutta mun pojat ovat turvautuneet unikaveriin ja heillä on ihanat tarhatädit joilta saa paljon lohtua tarvittaessa. Itsekkin olen varmasti ikävääni aikanaan itkenyt eikä tuollainen siihen maailman aikaan olisi tullut kenellekkään edes mieleen. Ihan kelpo kansalainen ja vanhempi minusta silti tuli ja varmasti myös mun lapsista aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ainakin ensimmäisenä mieleen, että onpa "tosi kiva" juttu niille lapsille, jotka tulevat huonoista oloista. Muilla lapsilla on rakastavia perhekuvia iso liuta ja yhdellä lapsella ehkä kuva alkohlisti-yh-vanhemmasta tai ei mitään.
Ps. Kenen alle 6-vuotias edes jaksaa katsella mitään kuvia perheestä? Ei meidän ainakaan. Päiväkodissa kiinnostaa kaverit, välipala ja lelut.
Niin eli jos jollain lapsella kotona olisi vain äiti eikä muita ja äidin kuva siinä seinällä, niin se tekee äidistä/vanhemmasta automaattisesti alkoholistin? Minä olen yh ja mun lapsen taulussa olisi veljen, koiran ja minun kuva. Mutta kun en halua sellaista taulua tehdä, olen ilmeisesti alkoholisti sinun logiikallasi?
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kyllä paha mieli tästä ketjusta. :( Jos itselläni olisi lapsia, osallistuisin tuollaiseen saman tien. Ei siinä mene kuin vartti kun tuollaisen askartelee, etenkin jos isä osallistuu myös.
Miten ihmeessä koko hommaan ei kulu "kuin vartti", jos pitää aloittaa siitä että kaivaa jostain kuvia ja teettää niistä paperiset kopiot? Päiväkoti ei suostu tulostamaan.
En mä kyllä ymmärrä mikä ongelma? Eikös sen julisteen voisi askarrella lapsen kanssa kahdestaan? Vai pitääkö kotona saada sitä omaa aikaa, kun töissäkin ollut koko päivän ja kaikkea?
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kyllä paha mieli tästä ketjusta. :( Jos itselläni olisi lapsia, osallistuisin tuollaiseen saman tien. Ei siinä mene kuin vartti kun tuollaisen askartelee, etenkin jos isä osallistuu myös.
Joo, mutta tuo on vain yksi, mutta niitä kun on jatkuvasti, useampi viikossa.
Ymmärrän näiden vanhempien huolen, kun työssäkin pitäisi käydä ja tehdä kotityöt.
Olen 7 lapsenlasten isoäiti ja yksi pojastani matkustelee paljon ja yksi miniästäni tekee vaativaa työtä ja pitkää päivää ja mieheni kanssa yritetään auttaa parhain mukaan, mutta kyllä nykyinen päiväkoti systeemi ei enää vastaa sitä mitä mihin se on tarkoitettu.
Ja jatkuvasti on jotakin askartelua ja eväiden ostoa tai osallistumista johonkin päiväkodin kolmiloikkaan ja kenelle muulle tämä kiireiset vanhemmat pyytävät apua, kuin isovanhemmilta, kun asutaan lähellä, muussa tapauksessa pienten lapsen vanhemmat olisivat pulassa.
Ja miksi ihmeessä sinne päiväkotiin pitää lasten lisäksi tulla koko suku, jopa perheen lemmikit.
Minulla ei ole käytännössä mitään valokuvia paperikuvina. Eikä myöskään mitään kartonkeja tms jolle liimailla kuvia jotta tulisi juliste. Voisin kyllä lapselle tehdä julisteen, ei siinä mitään, mutta hommaan menisi aika kauan, kun pitäisi käydä koneelta kuvakirjastot läpi, tilata sopivista kuvista netin kautta paperikopiota, odottaa että posti tuo ne kotiin, mennä johonkin askartelukauppaan hankkimaan taustakartonkia (lähistöllä ei ole kuin alepoja ja siwoja). Ja sitten tehdä se juliste. Nopeammin tekisin koko julisteen taitto-ohjelmalla koneella, ja tilaisin vaan siitä A3-vedoksen netin kautta. Kelpaako päiväkotiin vain leikkaa-liimaa-juttu?
Eih, pitääkö vanhemmuus sisällään sitä, että on aivan pakko askarrellapaskarrella?? Argh.
Meillä nämä lapsen perheyhteisö- ja sukupuu-pyynnöt siinä vaiheessa, kun lapsi oli 5 vuotias ja samassa ryhmässä oli eskareitakin. Eli eivät nyt tainneet ihan tainneet liittyä ikävän lievittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jep, meillä pyydettiin leikkaamaan lehdistä jotain lasta kiinnostavia tai kuvaavia juttuja ja viedä päikkyyn. Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä vie rutosti aikaa pähkäillä mistä löytyy, selata miljoona mainoslehtistä, ja kuitenkaan oikeen mitään järkevää ei tunnu löytyvät. Mutta jotain kuvia/lauseita on vietävä.. meillä ei edes lehtiä lueta ja ovessa ei mainoksia..yritä siinä sitten...
Tämä on oikeasti piinallinen pyyntö, koska nykyään monikaan ei tilaa enää mitään lehtiä. Vaan lukee lehdet netistä ja blogeja sitten lisäksi. Ja ovessa on ei mainoksia.
Jos minulle tulisi tuollainen pyyntö niin en tiedä mistä alkaisin lehtiä etsimään. Asumme omakotitalossa niin ei ole edes mitään yhtiön roskista jota kaivella.
Kyllä päiväkoti saa mielestäni pyytää vanhemmilta asioita, mutta niiden pitää olla nykyajan kanssa synkronissa. Nykyään vanhemmat hoitavat kaiken netissä.. Ei voi pyytää tekemään asioita, joita tehtiin 20 vuotta sitten mutta ei enää vuosiin.
Onkohan siitä nyt.. 12-14 vuotta kun olim itse päiväkodissa, että eiköhän mulla ole aika hyvä näkemys siitä mitä lapset siellä päiväkodissa tekee. Itse en koskaan kaivannut vanhempia, olin onnellinen et pääsin leikkimään kaiken maailman leluilla ja muiden lasten kanssa. Ei siellä edes ajatella mitään taulujen tuijottamista/vanhempien kaipaamista, jos lapsi on tottunut olemaan erossa vanhemmistaan. Sitten on tietty näitä mammanpoikia ja -tyttöjä jotka ei pysty edes olemaan eri huoneessa. Tollasiin askarteluihin en itse todellakaan osallistuis, en kyllä lapsiakaan halua, mutta ei se tee ihmisestä huonoa vanhempaa. Eiköhän se lapsi tiedä ilman tollasiakin, että vanhemmat rakastaa ja välittää? (poikkeuksia on, esim. mulla ei äiti osoittanut rakkauttaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vain hullummaksi menee.
Mielestäni tarhassa tai koulussa ei kyllä ole tarpeen, tai edes soveliasta retostella perheillä, isovanhemmilla, venhempien ammateilla. Nämä ovat esim. avioerolapsille tai isovanhemman tai vanhemman menettäneille todella vaikeita asioita.
Lapsella pitäisi olla oikeus peruspäivähoitoon ja peruskouluun ilman, että perheet tungetaan mukaan. Lapsille tästä koituu enemmän stressiä kuin hyötyä. "sun iskä on hassun näkönen ha hahaa", " aika iso tuo sun äiti..." Puhumattakaan miten henkilökunta syynää kuvia, jos vähänkään "tunnetumpi" perhe kyseessä.
Oman lapseni kokemus perhekollaasista, "voimataulusta" vai miksi noita nyt kutsutaan. Mummon kuvan kohdalla tarhantäti oli kysellyt että miksi vain mummo on kuvassa, missä pappa ? Papan hautajaiset olivat olleet 3 viikkoa aiemmin. Teimme kollaasin yhdessä ja lapsi itse valitsi kuvat siihen.
Ei jatkoon nämä paskartelu-jutut.
En ihan ymmärrä, miksi juuri se valokuva perheestä innostaisi lapset tai henkilökunnan syynäämään vanhempien ulkonäköä, kun yleensähän niitä vanhempia nähdään ihan livenä kaksi kertaa päivässä?
Tuota ei ole meillä vielä keksittykään vaatia, että molemmat vanhemmat tuo ja hakee lapsen. Voi taivas jo tuohon vielä mennään, niin lapsen päiväkotipäivä venyy yli 11 tunnin mittaiseksi. Minä menen töihin klo 7 ja haen lapsen noin klo 15.15. Mies vie lapsen hoitoon noin klo 8, mutta pääsee töistä vasta klo 18 tienoilla.
Onko teistä jompikumpi näkymätön? Vai millä tavoin on jäänyt näkymättä henkilökunnalle?
Tässä ketjussa näkee miten lapsilla on kovin monenlaisia vanhempia.Ei tarvitse ihmetellä, että on myös kovin monenlaisesti käyttäytyviä lapsia.
Kyllä nykyinen päivähoito on mennyt ojasta allikkoon, sillä kunnallinen päivähoito luotiin elinkeinoelämän tarpeista, kun tarvitsevat lapsellisten työpanosta ja vanhemmat lapsilleen turvallisen hoitopaikat. Myös työnantajat maksavat osan päivähoitokustannuksista verovaroista, ennen se oli jopa korvamerkitty sotemaksuissa.
Hoitomaksun lisäksi, vanhemmille jää vielä ylimääräistä maksettavaa askartelutarvikk. ja tuohonkin sukupuuhun menee helposti 10-20€, sen lisäksi vanhempien palkattomat poissaolot, jolloin puhutaan jo isoista summista, joka on tietenkin perheen tuloista pois.
Ja kaikki nuo lisäävät lapsen eriarvoisuutta, sillä Suomessa on reilusti yli 100.000 lapsiperhettä, joka elää köyhyysrajan alapuolella ja noillakin rahoilla, mitä vanhemmat joutuvat hankkimaan päiväkotiin ylimääräistä, voitaisiin kustantaa lapselle jokin harrastus.
Sinun tehtäväsi on hoitaa työsi "omassa ryhmässäsi",
ei ole sinun asiasi arvostella lapsen perheolosuhteita tai vanhempien valintoja.
Juuri sinunkaltaistesi vuoksi vaihdoin rakastamaani alaa, koska en kestänyt kuunnella sitä seläntakana vanhemmista rumasti kuittailua - päivittäin. Kaksnaamaiset hoitajat ovatpk- alan syöpä. Vievät myös työnilon muilta.