Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?

Vierailija kirjoitti:

Missä olosuhteissa nainen on väkivaltainen parisuhteessa? Onko kyseessä alkoholisoitunut, väkivaltaisessa lapsuudenperheessä elänyt nainen, joka toistaa tuttua kuviota? Vai onko hän psykopaatti, joka täydellisen ulkokuoren alla syyllistyy hirvittäviin tekoihin?

Entä se tavallinen nainen, lähihoitaja tai opettaja, kolmen lapsen äiti, jolla on harrastuksia ja joka kuljettaa lapsiaan harrastuksiin, potkiiko hän illalla miehensä henkihieveriin? Viimeksi mainittuja on kuitenkin paljon.

Mieheen kohdistuvasta väkivallasta, tavallisesti taposta tuomittu nainen on yleensä kyllästynyt olemaan nyrkkeilysäkki sille samalle miehelle, jonka hän tappoi. Lähes aina naisväkivaltarikollisten tausta sisältää erittäin paljon hänelle itselleen tehtyä väkivaltaa.

43% suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa joko nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan. Luku on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana ja Suomi on yksi länsimaisen maailman naisia kohtaan väkivaltaisimpia maita. Vuosittain parisuhdeväkivaltaan kuolee hieman alle 30 naista. Tyypillinen uhri on nuori ja koulutettu nainen suhteellisen lyhyessä suhteessa. Tyypillisesti väkivaltainen mies kieltää väkivallan tai pyrkii vähättelemään sitä kuten tässäkin ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:

"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."

Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:

"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.

Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.

Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."

Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)

Ap

22 % ja 35 % ei ole lähellekään niin merkittävä ero, että toisen sukupuolen kokemus pitäisi jättää huomiotta! Kyllä nyt puhutaan ongelmasta, joka on molemmissa ryhmissä aivan sietämättömän yleinen. Silloin ei ole mitenkään mielekästä korostaa 35 % joukon kokemuksia 22 % joukko unohtaen, eikä toki toisin päinkään.

Vierailija kirjoitti:

43% suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa joko nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan. Luku on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana ja Suomi on yksi länsimaisen maailman naisia kohtaan väkivaltaisimpia maita. Vuosittain parisuhdeväkivaltaan kuolee hieman alle 30 naista. Tyypillinen uhri on nuori ja koulutettu nainen suhteellisen lyhyessä suhteessa. Tyypillisesti väkivaltainen mies kieltää väkivallan tai pyrkii vähättelemään sitä kuten tässäkin ketjussa.

Lähteet luvuille. Kiitos.

Kukahan tässä vähättelee sitä naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa? Luitko edes koko aloitusta tai ketjua?

Tässä ketjussa ei ole missään viestissä vähätelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Olette tekin sinisilmäisiä. Totta kai murhasta kiinni jäänyt VÄITTÄÄ kokeneensa väkivaltaa, koska sillä saa lievemmän tuomion. Murhasta kiinni jäänyt mies vetoaa äkilliseen mielenhäiriöön tai kuulleensa ääniä. Nainen että se oli itsepuolustusta. Mikä vain on uskottavinta. Ja ei, nämä eivät yleensä ole mitään alkoholisoituneita huumehörhöjä. Pikemminkin tuota kulissit kunnossa psykopaattiosastoa.

Vierailija kirjoitti:

Olette tekin sinisilmäisiä. Totta kai murhasta kiinni jäänyt VÄITTÄÄ kokeneensa väkivaltaa, koska sillä saa lievemmän tuomion. Murhasta kiinni jäänyt mies vetoaa äkilliseen mielenhäiriöön tai kuulleensa ääniä. Nainen että se oli itsepuolustusta. Mikä vain on uskottavinta. Ja ei, nämä eivät yleensä ole mitään alkoholisoituneita huumehörhöjä. Pikemminkin tuota kulissit kunnossa psykopaattiosastoa.

Niinpä. Olen nainen ja tunnen tällaisen naisen. Ei tosin, toistaiseksi, ole murhannut ketään. Kun hänen kanssaan keskustelee, saattaa väittää miehen olevan väkivaltainen, mutta tarkemmin kun syynää niin hän on se, joka aloittaa raa'an väkivallan ja mies tarttuu puolustautuakseen. Jos tämä mies joskus kuolee, läheiset eivät tule ikinä uskomaan oikeudessa, että hän oli naista kohtaan väkivaltainen eikä se totta olekaan. Oikeus varmasti uskoo. Pysykää kaukana näistä miehet. Oikeasti. Joku lompakkoloinen ei ole se naistyyppi, jota pitää varoa. Vaan tämä kaunis, viaton blondi.

Niinpä. Olen nainen ja tunnen tällaisen naisen. Ei tosin, toistaiseksi, ole murhannut ketään. Kun hänen kanssaan keskustelee, saattaa väittää miehen olevan väkivaltainen, mutta tarkemmin kun syynää niin hän on se, joka aloittaa raa'an väkivallan ja mies tarttuu puolustautuakseen. Jos tämä mies joskus kuolee, läheiset eivät tule ikinä uskomaan oikeudessa, että hän oli naista kohtaan väkivaltainen eikä se totta olekaan. Oikeus varmasti uskoo. Pysykää kaukana näistä miehet. Oikeasti. Joku lompakkoloinen ei ole se naistyyppi, jota pitää varoa. Vaan tämä kaunis, viaton blondi.

Uhrin syyllistäminen on vanhoin kikka. Aina. Taitavimmat osaavat syyllistää kuolleenkin siitä, että tuli tapetuksi.

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolist…

Hyvä ja asiallinen aloitus AP. Tässä linkissä hieman lisää tietoa. Mm.

" Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan. Tapahtumakertoja oli kuitenkin naisilla useampia ja naisiin kohdistunut väkivalta oli sekä fyysisiltä että psyykkisiltä seurauksiltaan vakavampaa. "

Tässä olikin tiivistetysti se mitä kirjoitit jo aiemmin. Väkivaltaisia naisia siis näyttäisi olevan aikalailla yhtä paljom kuin miehiä, mutta fyysisten erojen takia naisten vauriot ovat suurempia.

Luulen, että kun mainitaan 'kyllähän miehetkin kokevat"-argumentti, halutaan korostaa sitä ettei saisi puhua vain naisista ja lisätä kuilua siinä, että miehille ei tapahtuisi mitään, ja jos tapahtuu, heidän pitää olla hiljaa.

Tavallaan ymmärrettävää, mutra miksi ihmiset eivät sitten aloita omia keskustelujaam ja kampanjoitaan aiheesta 'miesten kokema parisuhdeväkivalta'?

Ei se auta mitään, että naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa tullaan sekoittamaan keskustelua huutelemalla miehistä. Asiat erikseen ja keskustelut erikseen, tai sitten aloituksia, joissa puhutaan alunperinkin 'ihmisten kokemasta parisuhdeväkivallasta'.

Missään nimessä miesten lievemmät arvet eivät suo naisille oikeutta jatkaa väkivaltaa, ehkä tämä on se, mistä miesten kohdalla pitäisi puhua. Vaikka he eivät mene turvakoteihin tai hae apua yhtä paljon, heidän kokemansa väkivalta on silti väärin.

Sitten taas... Kun turvakodit ovat täynnä naisia ja lapsia, niin naisten kohdaööa pitäisi puhua fyysisten erojen aiheuttamista suuremista arvista. Jostain syystähän naiset hakevat enemän apua kuin miehet. Ehkä miehet sitten kuitenkin kokevat selviävänsä raivoavan naisen kanssa helpommin?

Tässä joitakin ajatuksiani. Pitää myös huomata, että kun puhutaam naisin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta, niin ei se oli miehiin kohdistuvasta pois. Eihän toisen kokeman vääryyden esiin tuominen tarkoita sitä, että toista sorretaan! Keskustelijat eivät tajua tätä. Kaikki vääryyksistä keskustelu vie eteenpäin, koskee se sitten ketä tahansa. Esim turvakotien lisääminen naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa auttaa myös miehiä, koska kyllähän hekin voivat sinne hakeutua. Naisia siellä vaan sattuu olemaan enemmän....

Vierailija kirjoitti:

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolist…

Hyvä ja asiallinen aloitus AP. Tässä linkissä hieman lisää tietoa. Mm.

" Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan. Tapahtumakertoja oli kuitenkin naisilla useampia ja naisiin kohdistunut väkivalta oli sekä fyysisiltä että psyykkisiltä seurauksiltaan vakavampaa. "

Tässä olikin tiivistetysti se mitä kirjoitit jo aiemmin. Väkivaltaisia naisia siis näyttäisi olevan aikalailla yhtä paljom kuin miehiä, mutta fyysisten erojen takia naisten vauriot ovat suurempia.

Luulen, että kun mainitaan 'kyllähän miehetkin kokevat"-argumentti, halutaan korostaa sitä ettei saisi puhua vain naisista ja lisätä kuilua siinä, että miehille ei tapahtuisi mitään, ja jos tapahtuu, heidän pitää olla hiljaa.

Tavallaan ymmärrettävää, mutra miksi ihmiset eivät sitten aloita omia keskustelujaam ja kampanjoitaan aiheesta 'miesten kokema parisuhdeväkivalta'?

Ei se auta mitään, että naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa tullaan sekoittamaan keskustelua huutelemalla miehistä. Asiat erikseen ja keskustelut erikseen, tai sitten aloituksia, joissa puhutaan alunperinkin 'ihmisten kokemasta parisuhdeväkivallasta'.

Missään nimessä miesten lievemmät arvet eivät suo naisille oikeutta jatkaa väkivaltaa, ehkä tämä on se, mistä miesten kohdalla pitäisi puhua. Vaikka he eivät mene turvakoteihin tai hae apua yhtä paljon, heidän kokemansa väkivalta on silti väärin.

Sitten taas... Kun turvakodit ovat täynnä naisia ja lapsia, niin naisten kohdaööa pitäisi puhua fyysisten erojen aiheuttamista suuremista arvista. Jostain syystähän naiset hakevat enemän apua kuin miehet. Ehkä miehet sitten kuitenkin kokevat selviävänsä raivoavan naisen kanssa helpommin?

Tässä joitakin ajatuksiani. Pitää myös huomata, että kun puhutaam naisin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta, niin ei se oli miehiin kohdistuvasta pois. Eihän toisen kokeman vääryyden esiin tuominen tarkoita sitä, että toista sorretaan! Keskustelijat eivät tajua tätä. Kaikki vääryyksistä keskustelu vie eteenpäin, koskee se sitten ketä tahansa. Esim turvakotien lisääminen naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa auttaa myös miehiä, koska kyllähän hekin voivat sinne hakeutua. Naisia siellä vaan sattuu olemaan enemmän....

Sinulla on monia pointteja, joista olen samaa mieltä. Kuitenkin myytti siitä, ettei yhtä usea nainen ole väkivaltainen miestä kohtaan kuin mies naista, elää tiukassa. Tämä myytti ei ole totta. Miltei yhtä usea mies kuin nainenkin on kokenut väkivaltaa. Tämä oli vastaus otsikkoon. Väite perustuu siis siihen, että se on totta.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän voi kysymyksenasettelulla manipuloida helposti.

Kysytään mieheltä. 1. Oletko kokenut parisuhteessasi väkivaltaa. Väkivaltaa on esimerkiksi kuristaminen, potkiminen ja nyrkillä lyöminen. Kaikki tapoja, joita nainen ei yleensä käytä, joten haastateltava vastaa, ettei ole kokenut.

Kysytään naiselta. 2. Oletko kokenut väkivaltaa. Väkivaltaa on esimerkiksi tukistaminen, näpeille lyöminen, tarttuminen ilman lupaa, liikkumisen estäminen.

Uskaltaisin väittää, että hyvin moni on kokenut väkivaltaa, jos se määritellään, kuten kohdassa 2. Myös mies.

Sä voit ihan kuvitella kysymyksen asettelut. Tuol yhdes linkis oli että naiset kokee enemmän tarttumista, kuristamista ja paikallaan pitämistä. Miehet taas enemmän läimimistä ja esineillä heittelyä. Kyllä kaikki otetaan huomioon.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän voi kysymyksenasettelulla manipuloida helposti.

Kysytään mieheltä. 1. Oletko kokenut parisuhteessasi väkivaltaa. Väkivaltaa on esimerkiksi kuristaminen, potkiminen ja nyrkillä lyöminen. Kaikki tapoja, joita nainen ei yleensä käytä, joten haastateltava vastaa, ettei ole kokenut.

Kysytään naiselta. 2. Oletko kokenut väkivaltaa. Väkivaltaa on esimerkiksi tukistaminen, näpeille lyöminen, tarttuminen ilman lupaa, liikkumisen estäminen.

Uskaltaisin väittää, että hyvin moni on kokenut väkivaltaa, jos se määritellään, kuten kohdassa 2. Myös mies.

Sä voit ihan kuvitella kysymyksen asettelut. Tuol yhdes linkis oli että naiset kokee enemmän tarttumista, kuristamista ja paikallaan pitämistä. Miehet taas enemmän läimimistä ja esineillä heittelyä. Kyllä kaikki otetaan huomioon.....

Kuitenkin miehet ovat naisia useammin uhreina törkeissä väkvaltatapauksissa.

Älä vähättele naisten harjoittamaa väkivaltaa. "Läimimistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

43% suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa joko nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan. Luku on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana ja Suomi on yksi länsimaisen maailman naisia kohtaan väkivaltaisimpia maita. Vuosittain parisuhdeväkivaltaan kuolee hieman alle 30 naista. Tyypillinen uhri on nuori ja koulutettu nainen suhteellisen lyhyessä suhteessa. Tyypillisesti väkivaltainen mies kieltää väkivallan tai pyrkii vähättelemään sitä kuten tässäkin ketjussa.

Lähteet luvuille. Kiitos.

Kukahan tässä vähättelee sitä naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa? Luitko edes koko aloitusta tai ketjua?

Tässä ketjussa ei ole missään viestissä vähätelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Usko toivo ja hakkaus. Parisuhdeuhritutkimus 2012 ei kumonnut lukuja vaan päin vastoin naisiin kohdistunut väkivalta on lisääntynyt. Tiesitkö muuten, että suomalaiset miehet pieksevät myös ulkomaisia vaimojaan enemmän kuin maahanmuuttajamiehet omissa parisuhteissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Syy miksi monet miehet niin kovasti tuovat omaa näkökulmaansa esille näissä keskusteluissa on se, että he kokevat, ettei heidän ongelmaansa huomioida lainkaan. Sinä sanot, että keskustelussa miesten näkökulma on ylikorostunut. Riippuu ihan keskustelusta. Netissä voi näin ollakin, mutta jos katsotaan niitä keskusteluja joilla on oikeasti merkitystä (päättäjät ja viranomaiset) niin miesuhrit pääosin unohdetaan. Ja sama koskee toimenpiteitä. Miesuhrien auttamiseen käytettävästä rahamäärästä päätellen parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies on yhtä harvinainen kuin rehellinen poliitikko.

Lähestulkoon kaikki suojakodit ottavat vastaan vain naisia ja lehdistä saa lukea miten viranomaiset nauravat miehelle, joka hädissään yrittää soittaa apua kun puoliso on väkivaltainen. Aivan kuin ketään ei kiinnostaisi saako miespuolinen uhri apua vai ei. Ehkä siksi olisi vaihteeksi ihan hyvä että kaikissa aihetta koskevissa keskusteluissa puhuttaisin pääosin miehen näkökulmasta. Tai ihan vaikka pelkästään siitä. Kunhan miespuolisten uhrien auttamiseksi tehtävä työ vastaa edes noita sinun väittämiäsi miesuhrien määrästä voidaan palata puhumaan myös naisista.

Ja niistä uhrien määrästä. Sinä vetoat kovasti tilastoihin. Voisitko selittää miten tilastot ottavat huomioon sen, etteivät miehet ilmoita kokemaansa parisuhdeväkivaltaa viranomaisille lähellekään niin usein kuin naiset. Tässä lainaus tuosta yhdestä ketjun viestistä aiheeseen liittyen:

"Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta"

Jos tämä tulee puheeksi niin asiantuntija kyllä myöntävän sen olevan näin. Mutta silti tykätään ottaa aina esille tilastot, koska niihin on niin helppo viitata. Todellista uhrien määrää emme tiedä kukaan, mutta en minä näe mitään syytä puhua vain naisiin kohdistusvasta parisuhdeväkivallasta. Toki auttamis- tai ehkäisemiskeinot voivat olla eri sukupuolille erilaiset, mutta tuskin täysin eriävät. Ja keskusteluissa harvoin noista detaljeista puhutaan, vaan enemmänkin aiheesta yleisesti ja siitä miten ongelman ratkaisemiseksi pitäisi saada päättäjiltä rahaa.

Mietitäänpä. Meillä on tieteellistä tutkimusta aiheesta lähisuhdeväkivalta ja sen mukaan 9/10:stä uhrista on nainen, naisiin kohdistuva väkivalta on myös raaempaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Naisistakaan alle 10% ilmoittaa tapauksista poliisille. Loput eivät pysty pitämään salassa, koska lähisuhdepahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen teko ja perheenäidin joutuessa sairaalaan hakkaamisen takia, soittaa lääkäri lastensuojeluun virkavelvollisuudesta. Miesuhreista on mysteerisiä uhritutkimuksia, joista esim. THL sanoo, että vastaajissa oli mukana naisia.

Turvaoteja on maassa suhteessa liian vähän. Suuri osa niistä toimii yksityisesti. Mikä estää miesliikettä perustamasta vain miehille suunnattuja palveluja?

Parisuhdeväkivallasta alettiin Suomessa keskustella länsimaista todella myöhään, vasta 1990 -luvulla. Raiskaus avioliitossa ja lähestymiskielto tulivat samaan aikaan lakiin. Ilmeisesti joillekin miehille tämäkin keskustelu on ollut liikaa.

Ei ne naisliikkeetkään puhtaasti yksityisellä rahalla toimi. Taustalla on lähes poikkeuksetta myös julkista rahaa. Miesjärjestöille tätä rahaa myönnetään huomattavasti kitsaammin jos ollenkaan. Ja taustalla on juuri se ajatus, että miehen rooliksi kaikenlaisessa väkivallassa mielletään edelleen vain se hakkaajan rooli.

Tämä sama rahanjako ulottuu myös tutkimusten rahoittamiseen. Suurin osa parisuhdeväkivallan tutkimuksesta on tehty näkökulmasta, jossa nainen on uhri. Ihan jo siitä syystä, että yliopistoissa on miestutkimusta ei ole voinut opiskella missään. Naistutkimus vakiintui Suomessa yliopistoissa oppiaineeksi jo 80-luvulla. Vasta tällä vuosikymmenellä on edes nimi vaihdettu sukupuolentutkimukseksi. Henkilökunta on edelleen naistutkimukseen erikoistunutta, joten koulutuksen painotus on edelleenkin siihen suuntaan. Tarvittaisiin siis melkoinen muutos asenteisiin ja rahanjakoon, että miestutkimuksella olisi edes resursseja tehdä kunnollista tutkimusta.

Ja sitä tutkimusta todella tarvittaisiin, jos THL:nkin tieto miesuhreista perustuu naisten vastauksiin. Vai onko sinulla parempaa tietoa? Kuinka monta tutkimusta parisuhdeväkivallasta ja sen miesuhreista on tällä vuosikymmenellä tehty? Tieteessä kun ei yksi tutkimus vielä ilmiötä varmista ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ei parin vuosikymmenen takaiset tiedot eivät ole kovin relevantteja.

Tuo että naisista vain noin 10% ilmoittaa tapauksista poliisille on oikeaa luokkaa. Mutta miehillä sen on ulkomailla todettu olevan noin 2% luokkaa. Tämän vuoksi on syytä olettaa, että miehet kertovat naisia harvemmin kokemuksistaan edes nimettömissä uhritutkimuksissa. Näin vähällä tutkimustiedolla on vaikea sanoa, että kokevatko miehet yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuin naiset vai ei. Minusta on kuitenkin perusteltu syy epäillä, ettei asia ole niin mustavalkoinen kuin virallisissa yhteyksissä annetaan olettaa. Mies ei ole vain tekijä. Juuri siksi miesuhreista on syytä pitää meteliä, jotta asenteita saadaan muokattua. Edes sen verran, että edes tutkimukseen löytyisi kunnolliset resurssit ja miespuoleiset uhrit saisivat edes jonkinlaista apua.

Minua kiinnostaisi tietää miten miehen ja naisen lihamarkkina-arvo vaikuttaa väkivallan dynamiikkaan. 

Kun nainen jättää miehen, naisella on monesti jo uusi mies varalla jonossa. Miehellä taitaa harvemmin olla näin ja siksi miehelle ero on kovempi paikka. Tämän täytyy jotenkin vaikuttaa valtasuhteisiin ja epätoivon tunteisiin parisuhteessa. Ovatko perhesurmaajamiehet mahdollisesti usein sellaisia, jotka eivät näe itseään toisen naisen kanssa, koska eivät kelpaa muille? Kun parisuhde on sitten romuna, mies ei näe itsellään rakkauselämää sisältävää tulevaisuutta eikä salli sitä puolisollekaan. 

Toki tällainen tarkastelu on vain yksi vinkkeli asiaan ja jättää tärkeitä asioita vähälle huomiolle, mutta samanaikaisesti en ole myöskään nähnyt, että asiaa olisi puitu tästä perspektiivistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Syy miksi monet miehet niin kovasti tuovat omaa näkökulmaansa esille näissä keskusteluissa on se, että he kokevat, ettei heidän ongelmaansa huomioida lainkaan. Sinä sanot, että keskustelussa miesten näkökulma on ylikorostunut. Riippuu ihan keskustelusta. Netissä voi näin ollakin, mutta jos katsotaan niitä keskusteluja joilla on oikeasti merkitystä (päättäjät ja viranomaiset) niin miesuhrit pääosin unohdetaan. Ja sama koskee toimenpiteitä. Miesuhrien auttamiseen käytettävästä rahamäärästä päätellen parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies on yhtä harvinainen kuin rehellinen poliitikko.

Lähestulkoon kaikki suojakodit ottavat vastaan vain naisia ja lehdistä saa lukea miten viranomaiset nauravat miehelle, joka hädissään yrittää soittaa apua kun puoliso on väkivaltainen. Aivan kuin ketään ei kiinnostaisi saako miespuolinen uhri apua vai ei. Ehkä siksi olisi vaihteeksi ihan hyvä että kaikissa aihetta koskevissa keskusteluissa puhuttaisin pääosin miehen näkökulmasta. Tai ihan vaikka pelkästään siitä. Kunhan miespuolisten uhrien auttamiseksi tehtävä työ vastaa edes noita sinun väittämiäsi miesuhrien määrästä voidaan palata puhumaan myös naisista.

Ja niistä uhrien määrästä. Sinä vetoat kovasti tilastoihin. Voisitko selittää miten tilastot ottavat huomioon sen, etteivät miehet ilmoita kokemaansa parisuhdeväkivaltaa viranomaisille lähellekään niin usein kuin naiset. Tässä lainaus tuosta yhdestä ketjun viestistä aiheeseen liittyen:

"Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta"

Jos tämä tulee puheeksi niin asiantuntija kyllä myöntävän sen olevan näin. Mutta silti tykätään ottaa aina esille tilastot, koska niihin on niin helppo viitata. Todellista uhrien määrää emme tiedä kukaan, mutta en minä näe mitään syytä puhua vain naisiin kohdistusvasta parisuhdeväkivallasta. Toki auttamis- tai ehkäisemiskeinot voivat olla eri sukupuolille erilaiset, mutta tuskin täysin eriävät. Ja keskusteluissa harvoin noista detaljeista puhutaan, vaan enemmänkin aiheesta yleisesti ja siitä miten ongelman ratkaisemiseksi pitäisi saada päättäjiltä rahaa.

Mietitäänpä. Meillä on tieteellistä tutkimusta aiheesta lähisuhdeväkivalta ja sen mukaan 9/10:stä uhrista on nainen, naisiin kohdistuva väkivalta on myös raaempaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Naisistakaan alle 10% ilmoittaa tapauksista poliisille. Loput eivät pysty pitämään salassa, koska lähisuhdepahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen teko ja perheenäidin joutuessa sairaalaan hakkaamisen takia, soittaa lääkäri lastensuojeluun virkavelvollisuudesta. Miesuhreista on mysteerisiä uhritutkimuksia, joista esim. THL sanoo, että vastaajissa oli mukana naisia.

Turvaoteja on maassa suhteessa liian vähän. Suuri osa niistä toimii yksityisesti. Mikä estää miesliikettä perustamasta vain miehille suunnattuja palveluja?

Parisuhdeväkivallasta alettiin Suomessa keskustella länsimaista todella myöhään, vasta 1990 -luvulla. Raiskaus avioliitossa ja lähestymiskielto tulivat samaan aikaan lakiin. Ilmeisesti joillekin miehille tämäkin keskustelu on ollut liikaa.

Linkki niihin tutkimuksiin, joissa nainen on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä uhri?

Tuore, ja suomalainen sellainen, kiitos.

Usko, toivo ja hakkasus jo mainittiin. Toinen voisi olla vaikkapa Marita Husson Parisuhdeväkivalta. Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta tutkimus vuodelta 2012 ilmoittaa, että esiintyvyydessä tai kuka on uhri ja kuka on tekijä ei ole tapahtunut muutoksia sitten tutkitun ajan, joka on 1980 -luvulta eteenpäin. Näin ollen Uskon toivon ja hakkauksen johtopääteltäät naisuhrien määrästä 9/10 pitää edelleen paikkaansa.

Usko, toivo ja hakkaus tarkasteli miesten naisille tekemää väkivaltaa. Joten sen perusteella ei voi sanoa mitään mies- ja naisuhrien suhteista toisiinsa. Vai luottaisitko tutkimukseen, jossa on keskitytty kivessyöpään ja sen perusteella sanottaisiin, että kohdunkaulansyöpä on harvinainen?

Hussokin on opiskellut naistutkimuksen valtakaudella ja tohtoriksikin on tullut tutkimalla nimenomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Olisiko sinulla yhtään lähdettä, jota ei perustuisi tutkimuksiin, jonka on tehnyt naisten uhriasemaan keskittynyt tutkija? Tuskin, koska ei sellaisia juurikaan ole. Rahoitus kun menee naistutkimukseen.

Tuo sinun perustelusi on vähän sama kuin 70-luvulla, jotkut olivat sitä mieltä, että ei mitään naistutkimusta kannata tehdä, koska yhteiskuntaa ja ihmisiä on tutkittu vaikka kuinka kauan. Tosin pääosin miesten toimesta ja miesten näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

43% suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa joko nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan. Luku on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana ja Suomi on yksi länsimaisen maailman naisia kohtaan väkivaltaisimpia maita. Vuosittain parisuhdeväkivaltaan kuolee hieman alle 30 naista. Tyypillinen uhri on nuori ja koulutettu nainen suhteellisen lyhyessä suhteessa. Tyypillisesti väkivaltainen mies kieltää väkivallan tai pyrkii vähättelemään sitä kuten tässäkin ketjussa.

Lähteet luvuille. Kiitos.

Kukahan tässä vähättelee sitä naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa? Luitko edes koko aloitusta tai ketjua?

Tässä ketjussa ei ole missään viestissä vähätelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Usko toivo ja hakkaus. Parisuhdeuhritutkimus 2012 ei kumonnut lukuja vaan päin vastoin naisiin kohdistunut väkivalta on lisääntynyt. Tiesitkö muuten, että suomalaiset miehet pieksevät myös ulkomaisia vaimojaan enemmän kuin maahanmuuttajamiehet omissa parisuhteissaan?

Naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, mutta parisuhteen ulkopuolella. Parisuhteessa sitä väkivaltaa on tutkimuksen mukaan aiempaa vähemmän. Juurikin tuon Usko, toivo Ja hakkaus tutkimuksen 2005 version mukaan. Alkuperäinen Usko, toivo Ja hakkaus oli 90-luvulta.

http://haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste42006/uskotoivohakkaus-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olosuhteissa nainen on väkivaltainen parisuhteessa? Onko kyseessä alkoholisoitunut, väkivaltaisessa lapsuudenperheessä elänyt nainen, joka toistaa tuttua kuviota? Vai onko hän psykopaatti, joka täydellisen ulkokuoren alla syyllistyy hirvittäviin tekoihin?

Entä se tavallinen nainen, lähihoitaja tai opettaja, kolmen lapsen äiti, jolla on harrastuksia ja joka kuljettaa lapsiaan harrastuksiin, potkiiko hän illalla miehensä henkihieveriin? Viimeksi mainittuja on kuitenkin paljon.

Mieheen kohdistuvasta väkivallasta, tavallisesti taposta tuomittu nainen on yleensä kyllästynyt olemaan nyrkkeilysäkki sille samalle miehelle, jonka hän tappoi. Lähes aina naisväkivaltarikollisten tausta sisältää erittäin paljon hänelle itselleen tehtyä väkivaltaa.

Ei ne miespuoleisetkaan väkivaltarikolliset nyt varsinaisesti pumpulissa ole kasvaneet. Useimmiten heilläkin taustalla on fyysisen, psyykkisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen tai mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolist…

Hyvä ja asiallinen aloitus AP. Tässä linkissä hieman lisää tietoa. Mm.

" Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan. Tapahtumakertoja oli kuitenkin naisilla useampia ja naisiin kohdistunut väkivalta oli sekä fyysisiltä että psyykkisiltä seurauksiltaan vakavampaa. "

Tässä olikin tiivistetysti se mitä kirjoitit jo aiemmin. Väkivaltaisia naisia siis näyttäisi olevan aikalailla yhtä paljom kuin miehiä, mutta fyysisten erojen takia naisten vauriot ovat suurempia.

Luulen, että kun mainitaan 'kyllähän miehetkin kokevat"-argumentti, halutaan korostaa sitä ettei saisi puhua vain naisista ja lisätä kuilua siinä, että miehille ei tapahtuisi mitään, ja jos tapahtuu, heidän pitää olla hiljaa.

Tavallaan ymmärrettävää, mutra miksi ihmiset eivät sitten aloita omia keskustelujaam ja kampanjoitaan aiheesta 'miesten kokema parisuhdeväkivalta'?

Ei se auta mitään, että naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa tullaan sekoittamaan keskustelua huutelemalla miehistä. Asiat erikseen ja keskustelut erikseen, tai sitten aloituksia, joissa puhutaan alunperinkin 'ihmisten kokemasta parisuhdeväkivallasta'.

Missään nimessä miesten lievemmät arvet eivät suo naisille oikeutta jatkaa väkivaltaa, ehkä tämä on se, mistä miesten kohdalla pitäisi puhua. Vaikka he eivät mene turvakoteihin tai hae apua yhtä paljon, heidän kokemansa väkivalta on silti väärin.

Sitten taas... Kun turvakodit ovat täynnä naisia ja lapsia, niin naisten kohdaööa pitäisi puhua fyysisten erojen aiheuttamista suuremista arvista. Jostain syystähän naiset hakevat enemän apua kuin miehet. Ehkä miehet sitten kuitenkin kokevat selviävänsä raivoavan naisen kanssa helpommin?

Tässä joitakin ajatuksiani. Pitää myös huomata, että kun puhutaam naisin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta, niin ei se oli miehiin kohdistuvasta pois. Eihän toisen kokeman vääryyden esiin tuominen tarkoita sitä, että toista sorretaan! Keskustelijat eivät tajua tätä. Kaikki vääryyksistä keskustelu vie eteenpäin, koskee se sitten ketä tahansa. Esim turvakotien lisääminen naisten kokemasta väkivallasta puhuttaessa auttaa myös miehiä, koska kyllähän hekin voivat sinne hakeutua. Naisia siellä vaan sattuu olemaan enemmän....

Naisia on siellä turvakodeissa enemmän, koska valtaosa turvakodeista ottaa vastaan vain naisia! Lisäksi on ihan todistettu fakta, että jopa poliisi ja hälytyskeskus nauravat päin naamaa, jos mies hakee apua parisuhdeväkivaltaan.

Jos tehtäisiin kokeilu, jossa viranomaiset aina ensimmäiseksi nauraisivat naisille, jotka väittävät olevansa väkivallan uhri, poliisi menisi kotiväkivaltatilanteeseen ensisijaisesti kiinniottamaan naista ja neuvomaan miestä mistä tämä saa apua ja turvakodit sulkisivat ovensa naisilta ja avaisivat ne miehille. Mitäpä luulet, olisiko viranomaisten parisuhdeväkivaltatilastojen ja turvakotien asiakkaiden sukupuolijakauma hieman toisenlainen?

Ja vielä kun kertoisit mitkä ovat ne keskustelut, jossa viranomaiset ja päättäjätkin keskustelevat miehiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ei sellaisia juuri ole, viralliset keskustelut ovat lähes aina nainen on uhri näkökulmasta. Juuri siksi sinne täytyy mennä miesuhreista muistuttamaan, jotta edes joskus päättäjät havahtuisivat tähänkin näkökulmaan.

Siis oikeastiko viidesosa miehistä ja miltei kolmasosa naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa? Nämähän ovat ihan järkyttäviä lukuja.