Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa miehet enemmistönä

Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.

Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua. 

Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä

Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.

Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/ 

Niin, poliisille ilmoitetuissa tilastoissa. Mutta kuten uhritutkimukset osoittavat, ero parisuhdeväkivallan määrässä on paljon pienempi kuin rikosilmoitukset antavat ymmärtää. Vuonna 2007 kuoli 12 naista nyxän tai exän toimesta, miehiä kuoli 9. Ero sukupuolten välillä oli siis vain 3 henkeä.

Mistä sä nuo luvut otit, kun oheisesta linkistä ne ei löydy vaan "2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava." ohis

Muistin väärin. Naisia kuolikin 13 ja miehiä 9.

http://www.lapsenoikeus.info/perhevakivalta-suomessa-tilastoja-oikeuspo…

Missä yhteydessä ap on nähnyt miehiin ja naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa käsiteltävän samantasoisina ilmiöinä? Istanbulin sopimuskin laittaa naisiin kohdistuvan väkivallan erityisasemaan ja hallitukselta vaaditaan tämän tästä toimia naisin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Ja veikkaanpa ihan mutulla, että naisuhrien auttamiseen käytetään kymmeniä kertoja enemmän rahaa kuin miesuhrien auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Ja kuitenkin haluat nähdä vain naiset uhreina?

Naisjärjestöt ovat jopa torpanneet naisten miehiin kohdistaman väkivallan tutkimuksen rahoituksen.

Samat järjestöt jotka ylläpitävät uhripalveluita.

Miehiin kohdistuvaa naisten harjoittamaa väkivaltaa ei ole kunnolla edes tutkittu.

Naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa vähätellään, kuten sinäkin niin ansiokkaasti teet.

Miesten ilmoituskynnys on tästäkin syystä huomattavan korkea, samaan aikaan naiset tekaisevat jopa perättömiä ilmoituksia ennätystahtiin, esimerkiksi erotilanteissa omaa asemaa pönkittääkseen.

Sairas ihminen löytää aina uhrin. Jostakin syystä yhteiskunta haluaa suojella tuota uhria,  jos hän on nainen ja tekijä mies. Maisen naiselle tekemä väkivalta ei kiinnosta ketään. Naisen lapselle tekemäkin kiinnostaa vain lapselle tulevien psyykkisten seurauksien vuoksi, ei ilmiönä, jonka syyt pitäisi selvittää. Sama yhteiskunta haluaa häivyttää sukupuoliroolit ja olla tasa-arvoinen. Tätä en tajua. Miten miehen sukupuoli vaikuttaa niin, että hän on aina tekijä, vaikka niitä sukupuolieroja ei edes pitänyt olla. Käsittämätöntä epäloogisuutta. Minusta on todennäköisempää, että molemmissa sukupuolissa on näitä väkivaltaan kykeneviä ja molemmissa sukupuolissa he löytävät itselleen uhrin, jota tulee pyrkiä suojelemaan.

-feministinainen, oikea feministi, ei mikään miesvihaaja

nainen voi olla väkivaltainen , mutta usein vakava väkivalta koetaan miehen puolelta.

Kumma etten tunne yhtäkään naista joka olisi ollut väkivaltainen, mutta miehiä tunnen jotka ovat hakanneet naisiaan. Tunnen todella monta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta[56][57]. Tämä on tullut esille muun muassa Helsingissä sijaitsevan Ensi- ja turvakotien liiton koordinoiman Miesten kriisikeskuksen toiminnassa jossa tuli esille ettei sinne hakeutuneista parisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä juuri kukaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta[58][59][25][60][61][62][62][63][64].

Tämä.

Tuohan tarkoittaisi sitä, että viranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä pitäisi naisten kohdalla kertoa 7:llä ja miesten kohdalla 33:lla, jotta saadaan todellisten tapausten määrä. Alkaa sen jälkeen vaikuttaa, että AP on oikeassa siinä että miehet ja naiset eivät koe parisuhdeväkivaltaa yhtä usein vaan miehet ovat parisuhdeväkivallan uhreina huomattavasti naista useammin!

Juuri tätä varten tehdään uhritutkimusta. Poliisin tietoon tulevat luvut eivät ole luotettavia ilmiön kokonaiskuvana, koska osa tapauksista jää ilmoittamatta. Uhritutkimus on tällä hetkellä luotettavin metodi selvittää uhrien todellinen määrä. Myös Suomessa tehdyt uhritutkimukset (2010, 2012, linkit jo täällä) tukevat sitä käsitystä, että naiset kokevat miehiä enemmän ja vakavampaa parisuhdeväkivaltaa. Jos aikoo spekuloida uhritutkimuksen ohi, pitäisi jotenkin perustella, miksi tämä spekulaatio olisi uhritutkimusta luotettavampaa.

(Linkkaamasi wikipedia-artikkeli on muuten juurikin se, jota käytin esimerkkinä politisoidusta ja miesnäkökulman dominoimasta otannasta tähän keskusteluun. Kun lähes kaikki lähteet tukevat näkemystä siitä, että naiset ovat miehiä useammin uhreja, musta on melko kiinnostavaa, että wikissä käsitellään ensisijaisesti miesuhreja.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Mitä ovat nämä monet uhritutkimukset? Voisitko eritellä? Tietääkseni Suomessa on tehty vain yksi ensisijaisesti miesnäkökulmaan keskittyvä uhritutkimus, joka on tuo täällä jo keskusteltu tuhansien iskujen maa vuodelta 2010. Se tuki havaintoa siitä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on raportoitua yleisempää, mutta totesi silti, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on silti sekä yleisempää että laadultaan vakavampaa (=useampia tapahtumakertoja ja vakavampia fyysisiä ja psyykkiisä vammoja). Kun uhritutkimukseen haastatellaan sekä miehiä että naisia ilman tutkimuksellista painotusta jompaan kumpaan sukupuoleen, sama toistuu: naiset kokevat edelleen parisuhdeväkivaltaa huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisten kokema väkivalta on myös miesten kokemaa useammin toistuvaa tai vammaan johtavaa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152609

Tässä on siis oikeastaan tultu täys ympyrä. Keskustelu palaa aina siihen, että miesten kokema parisuhdeväkivalta olisi yhtä laaja ja vakava ilmiö kuin naisten kokema vastaava, mutta tätä väitettä ei oikestaan perustella mitenkään.

Vastaaja 12/13 jopa linkkasi tänne avauksessakin mainitun wikipedia-artikkelin, joka käyttää yhtenä lähteistään tuota virheelliseksi jo todettua ylen juttua...

Ap

"Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan."

Tämä tieto löytyy varsin helpolla etsimisellä netistä.

Mutta kova tarve sinulla on nähdä vain naiset uhreina.

Viittaat nyt ilmeisesti jo tässä keskustelussa käsiteltyyn Tuhansien iskujen maa -miesuhritutkimukseen vuodelta 2010. Kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Linkki löytyy että avausviestistä että ketjusta. Jos et jaksa lukea kokonaan, voit siirtyä suoraan sivulle 45, Parisuhdeväkivalta ja sukupuoli.

Ap

Ihan löytyy THL:n sivuilta. Miesuhritutkimus on ilmeisesti sinulle jonkinlainen kirosana tai vähintäänkin epäilyttävä patriarkaatin salaliitto?

Siellä missä naiset ovat vahvempia on väkivalta kaikissa muodoissaan todella yleistä. Lasten, vanhusten, vammaisten ja vaikkapa vanhusten kanssa.

Eikä asiasta tietenkään saa, eikä pidä puhua.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita+pahoinpideltiin+vuosi…

Tämän tunnistavat kaikki hoitoalalla toimivat. Sisar hento onkin ihmishirviö.

Lapset kärsivät kuitenkin eniten. Äitiensä surmaamia lapsia on Suomessa väkilukuun suhteutettuna maailman eniten. Vaikka naiset kiistävät ja tuomitsevat väkivallan, ovat he silti lapsiaan kohtaan väkivaltaisempia kuin isät.

Lastensuojelun keskusliiton uusimman tutkimuksen mukaan[29] naiset ja äidit käyttävät ruumiillista väkivaltaa lasten kasvatuksessa miehiä useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta[56][57]. Tämä on tullut esille muun muassa Helsingissä sijaitsevan Ensi- ja turvakotien liiton koordinoiman Miesten kriisikeskuksen toiminnassa jossa tuli esille ettei sinne hakeutuneista parisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä juuri kukaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta[58][59][25][60][61][62][62][63][64].

Tämä.

Tuohan tarkoittaisi sitä, että viranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä pitäisi naisten kohdalla kertoa 7:llä ja miesten kohdalla 33:lla, jotta saadaan todellisten tapausten määrä. Alkaa sen jälkeen vaikuttaa, että AP on oikeassa siinä että miehet ja naiset eivät koe parisuhdeväkivaltaa yhtä usein vaan miehet ovat parisuhdeväkivallan uhreina huomattavasti naista useammin!

Juuri tätä varten tehdään uhritutkimusta. Poliisin tietoon tulevat luvut eivät ole luotettavia ilmiön kokonaiskuvana, koska osa tapauksista jää ilmoittamatta. Uhritutkimus on tällä hetkellä luotettavin metodi selvittää uhrien todellinen määrä. Myös Suomessa tehdyt uhritutkimukset (2010, 2012, linkit jo täällä) tukevat sitä käsitystä, että naiset kokevat miehiä enemmän ja vakavampaa parisuhdeväkivaltaa. Jos aikoo spekuloida uhritutkimuksen ohi, pitäisi jotenkin perustella, miksi tämä spekulaatio olisi uhritutkimusta luotettavampaa.

(Linkkaamasi wikipedia-artikkeli on muuten juurikin se, jota käytin esimerkkinä politisoidusta ja miesnäkökulman dominoimasta otannasta tähän keskusteluun. Kun lähes kaikki lähteet tukevat näkemystä siitä, että naiset ovat miehiä useammin uhreja, musta on melko kiinnostavaa, että wikissä käsitellään ensisijaisesti miesuhreja.)

Ap

Sinulle siis kelpaa vain sellaiset faktat ja kirjoitukset joissa vain naiset ovat uhreja?

Miehiin naisten kohdistamaa väkivaltaa on edelleenkin tutkittu tähän mennessä äärimmäisen minimaalisesti.

Lisäksi miltei kaikissa noissa tutkimuksissa todetaan, että naisiin kohdistuvissa väkivaltaisissa parisuhteissa väkivalta on toistuvaa, ja näin ollen erillisiä tapauksia kasaantuu jopa huomattavia määriä yhden parisuhteen aikaansaannoksina. Suhteista joista kumpikaan ei ymmärrä lähteä kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Mitä ovat nämä monet uhritutkimukset? Voisitko eritellä? Tietääkseni Suomessa on tehty vain yksi ensisijaisesti miesnäkökulmaan keskittyvä uhritutkimus, joka on tuo täällä jo keskusteltu tuhansien iskujen maa vuodelta 2010. Se tuki havaintoa siitä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on raportoitua yleisempää, mutta totesi silti, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on silti sekä yleisempää että laadultaan vakavampaa (=useampia tapahtumakertoja ja vakavampia fyysisiä ja psyykkiisä vammoja). Kun uhritutkimukseen haastatellaan sekä miehiä että naisia ilman tutkimuksellista painotusta jompaan kumpaan sukupuoleen, sama toistuu: naiset kokevat edelleen parisuhdeväkivaltaa huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisten kokema väkivalta on myös miesten kokemaa useammin toistuvaa tai vammaan johtavaa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152609

Tässä on siis oikeastaan tultu täys ympyrä. Keskustelu palaa aina siihen, että miesten kokema parisuhdeväkivalta olisi yhtä laaja ja vakava ilmiö kuin naisten kokema vastaava, mutta tätä väitettä ei oikestaan perustella mitenkään.

Vastaaja 12/13 jopa linkkasi tänne avauksessakin mainitun wikipedia-artikkelin, joka käyttää yhtenä lähteistään tuota virheelliseksi jo todettua ylen juttua...

Ap

"Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan."

Tämä tieto löytyy varsin helpolla etsimisellä netistä.

Mutta kova tarve sinulla on nähdä vain naiset uhreina.

Jotta keskustelu veisi johonkin, voisiko joku linkata ko. tutkimuksen ja kertoa minkä nimiset tutkijat sen ovat tehneet ja millä tavalla, haastatteluin, tilastoin tms?

Minä taas en tunne kuin yhden miehen, sen joka oli minua kohtaan väkivaltainen. Kuristi, laittoi seinälle kurkusta ja heitti lattialle. Mutta tunnen useita naisia. Nipistelyä. Lautasella heittämistä, josta haavat. Lyömistä. Potkimista. Yksi tönäisi miestä portaikossa. Onneksi ei kaatunut. Nainen on siis lähisukulainen ja tunnusti tämän minulle. Yksi mies kertoi minulle, että nainen löi veitsellä. Ei mennyt koskaan lääkäriin, mutta näytti minulle haavan. Olen nuori nainen ja empaattinen kuuntelija. Muut nuoret kertovat minulle kokemuksiaan. Sekä miehet että naiset. Huomaatko, omilla kokemuksilla ei ole tässä mitään painoarvoa. Jos haluat minun vetoavan niihin, jotka tunnen niin vetäisin lonkalta, että nuoret naiset joko ovat väkivaltaisempia kuin yksikään sukupolvi aiemmin tai sitten kertovat siitä auliimmin. Mieluumin luotan tutkimuksiin, joissa niissäkin alkaa näkyä, että miehetkin kokevat paljon parisuhdeväkivaltaa. Olen tämän tiennyt jo vuosia. Minun kokemukseni mukaan vaaralliset väkivaltatilanteet menevät siis tasan. Minä olisin voinut kuolla kuristamiseen ja se puukosta rintaan saanut puukon iskuun.

Vierailija kirjoitti:

Siellä missä naiset ovat vahvempia on väkivalta kaikissa muodoissaan todella yleistä. Lasten, vanhusten, vammaisten ja vaikkapa vanhusten kanssa.

Eikä asiasta tietenkään saa, eikä pidä puhua.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/848886/Potilaita+pahoinpideltiin+vuosi…

Tämän tunnistavat kaikki hoitoalalla toimivat. Sisar hento onkin ihmishirviö.

Lapset kärsivät kuitenkin eniten. Äitiensä surmaamia lapsia on Suomessa väkilukuun suhteutettuna maailman eniten. Vaikka naiset kiistävät ja tuomitsevat väkivallan, ovat he silti lapsiaan kohtaan väkivaltaisempia kuin isät.

Lastensuojelun keskusliiton uusimman tutkimuksen mukaan[29] naiset ja äidit käyttävät ruumiillista väkivaltaa lasten kasvatuksessa miehiä useammin.

Tuo ilmiö johtuu siitä, että suomalaisten naisten päihteidenkäyttö on maailman huippua.

Toki sekin, että äiti on pienenä hakannut vaikuttaa. Kumpaankin sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Syy miksi monet miehet niin kovasti tuovat omaa näkökulmaansa esille näissä keskusteluissa on se, että he kokevat, ettei heidän ongelmaansa huomioida lainkaan. Sinä sanot, että keskustelussa miesten näkökulma on ylikorostunut. Riippuu ihan keskustelusta. Netissä voi näin ollakin, mutta jos katsotaan niitä keskusteluja joilla on oikeasti merkitystä (päättäjät ja viranomaiset) niin miesuhrit pääosin unohdetaan. Ja sama koskee toimenpiteitä. Miesuhrien auttamiseen käytettävästä rahamäärästä päätellen parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies on yhtä harvinainen kuin rehellinen poliitikko.

Lähestulkoon kaikki suojakodit ottavat vastaan vain naisia ja lehdistä saa lukea miten viranomaiset nauravat miehelle, joka hädissään yrittää soittaa apua kun puoliso on väkivaltainen. Aivan kuin ketään ei kiinnostaisi saako miespuolinen uhri apua vai ei. Ehkä siksi olisi vaihteeksi ihan hyvä että kaikissa aihetta koskevissa keskusteluissa puhuttaisin pääosin miehen näkökulmasta. Tai ihan vaikka pelkästään siitä. Kunhan miespuolisten uhrien auttamiseksi tehtävä työ vastaa edes noita sinun väittämiäsi miesuhrien määrästä voidaan palata puhumaan myös naisista.

Ja niistä uhrien määrästä. Sinä vetoat kovasti tilastoihin. Voisitko selittää miten tilastot ottavat huomioon sen, etteivät miehet ilmoita kokemaansa parisuhdeväkivaltaa viranomaisille lähellekään niin usein kuin naiset. Tässä lainaus tuosta yhdestä ketjun viestistä aiheeseen liittyen:

"Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta"

Jos tämä tulee puheeksi niin asiantuntija kyllä myöntävän sen olevan näin. Mutta silti tykätään ottaa aina esille tilastot, koska niihin on niin helppo viitata. Todellista uhrien määrää emme tiedä kukaan, mutta en minä näe mitään syytä puhua vain naisiin kohdistusvasta parisuhdeväkivallasta. Toki auttamis- tai ehkäisemiskeinot voivat olla eri sukupuolille erilaiset, mutta tuskin täysin eriävät. Ja keskusteluissa harvoin noista detaljeista puhutaan, vaan enemmänkin aiheesta yleisesti ja siitä miten ongelman ratkaisemiseksi pitäisi saada päättäjiltä rahaa.

Tekijä myös, tietenkin, selittelee asiat itselleen parhain päin. Olen melko varma, että tuo puukolla lyönyt hyvin valikoivasti sanoisi ystävättärelleen, että mies se kävi ensin käsiksi ja hakkasi. Itsepuolustukseksi minä vain... Totuus voi olla, että miehen oli pakko pitää kiinni, kun puukko tulee kohti.

Jos nyt ihan elävää elämää miettii, mun tietämissäni perheväkivaltatapauksissa on useimmissa kyse siitä, että suvun miehet mätkivät toinen toistaan kännissä. Kun ottavat mukaan kättä pidempää, tarvitaan yleensä myös poliisia ja sairaalaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma etten tunne yhtäkään naista joka olisi ollut väkivaltainen, mutta miehiä tunnen jotka ovat hakanneet naisiaan. Tunnen todella monta. 

Kumma kyllä tunnen yhden kaverin, joka oli miehenä väkivaltainen parisuhteessa vaimoaan kohtaan. Edelleen tunnen miehen (itseni), joka koki fyysistä väkivaltaa naisen puolelta parisuhteessa.

=> Kun keskustellaan tilastoista, ei sinun ja sosiaalisen piirisi havainnot merkitse mitään. Paitsi tietysti silloin, jos haluat tehdä spesifisti omaa elämääsi koskevia havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Syy miksi monet miehet niin kovasti tuovat omaa näkökulmaansa esille näissä keskusteluissa on se, että he kokevat, ettei heidän ongelmaansa huomioida lainkaan. Sinä sanot, että keskustelussa miesten näkökulma on ylikorostunut. Riippuu ihan keskustelusta. Netissä voi näin ollakin, mutta jos katsotaan niitä keskusteluja joilla on oikeasti merkitystä (päättäjät ja viranomaiset) niin miesuhrit pääosin unohdetaan. Ja sama koskee toimenpiteitä. Miesuhrien auttamiseen käytettävästä rahamäärästä päätellen parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies on yhtä harvinainen kuin rehellinen poliitikko.

Lähestulkoon kaikki suojakodit ottavat vastaan vain naisia ja lehdistä saa lukea miten viranomaiset nauravat miehelle, joka hädissään yrittää soittaa apua kun puoliso on väkivaltainen. Aivan kuin ketään ei kiinnostaisi saako miespuolinen uhri apua vai ei. Ehkä siksi olisi vaihteeksi ihan hyvä että kaikissa aihetta koskevissa keskusteluissa puhuttaisin pääosin miehen näkökulmasta. Tai ihan vaikka pelkästään siitä. Kunhan miespuolisten uhrien auttamiseksi tehtävä työ vastaa edes noita sinun väittämiäsi miesuhrien määrästä voidaan palata puhumaan myös naisista.

Ja niistä uhrien määrästä. Sinä vetoat kovasti tilastoihin. Voisitko selittää miten tilastot ottavat huomioon sen, etteivät miehet ilmoita kokemaansa parisuhdeväkivaltaa viranomaisille lähellekään niin usein kuin naiset. Tässä lainaus tuosta yhdestä ketjun viestistä aiheeseen liittyen:

"Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta"

Jos tämä tulee puheeksi niin asiantuntija kyllä myöntävän sen olevan näin. Mutta silti tykätään ottaa aina esille tilastot, koska niihin on niin helppo viitata. Todellista uhrien määrää emme tiedä kukaan, mutta en minä näe mitään syytä puhua vain naisiin kohdistusvasta parisuhdeväkivallasta. Toki auttamis- tai ehkäisemiskeinot voivat olla eri sukupuolille erilaiset, mutta tuskin täysin eriävät. Ja keskusteluissa harvoin noista detaljeista puhutaan, vaan enemmänkin aiheesta yleisesti ja siitä miten ongelman ratkaisemiseksi pitäisi saada päättäjiltä rahaa.

Mietitäänpä. Meillä on tieteellistä tutkimusta aiheesta lähisuhdeväkivalta ja sen mukaan 9/10:stä uhrista on nainen, naisiin kohdistuva väkivalta on myös raaempaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Naisistakaan alle 10% ilmoittaa tapauksista poliisille. Loput eivät pysty pitämään salassa, koska lähisuhdepahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen teko ja perheenäidin joutuessa sairaalaan hakkaamisen takia, soittaa lääkäri lastensuojeluun virkavelvollisuudesta. Miesuhreista on mysteerisiä uhritutkimuksia, joista esim. THL sanoo, että vastaajissa oli mukana naisia.

Turvaoteja on maassa suhteessa liian vähän. Suuri osa niistä toimii yksityisesti. Mikä estää miesliikettä perustamasta vain miehille suunnattuja palveluja?

Parisuhdeväkivallasta alettiin Suomessa keskustella länsimaista todella myöhään, vasta 1990 -luvulla. Raiskaus avioliitossa ja lähestymiskielto tulivat samaan aikaan lakiin. Ilmeisesti joillekin miehille tämäkin keskustelu on ollut liikaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan, että väkivaltaiset naiset ja miehet eroavat mentaliteetiltaan hyvin vähän. Väkivallan muodot ja uhrit voivat erota, mutta samat ilmiöt taustalta löytyvät. Jonkinlainen oikeutus omaan käytökseen ja uhriutuminen, jos joku huomauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan elävää elämää miettii, mun tietämissäni perheväkivaltatapauksissa on useimmissa kyse siitä, että suvun miehet mätkivät toinen toistaan kännissä. Kun ottavat mukaan kättä pidempää, tarvitaan yleensä myös poliisia ja sairaalaa.

Hieno suku sinulla. Tuotakaan ei lasketa perheväkivallaksi.

Parisuhdeväkivalta on sitten erikseen, ja siinä naiset ja miehet ovat prosentin erolla miltei yhtä paljon uhreina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Syy miksi monet miehet niin kovasti tuovat omaa näkökulmaansa esille näissä keskusteluissa on se, että he kokevat, ettei heidän ongelmaansa huomioida lainkaan. Sinä sanot, että keskustelussa miesten näkökulma on ylikorostunut. Riippuu ihan keskustelusta. Netissä voi näin ollakin, mutta jos katsotaan niitä keskusteluja joilla on oikeasti merkitystä (päättäjät ja viranomaiset) niin miesuhrit pääosin unohdetaan. Ja sama koskee toimenpiteitä. Miesuhrien auttamiseen käytettävästä rahamäärästä päätellen parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies on yhtä harvinainen kuin rehellinen poliitikko.

Lähestulkoon kaikki suojakodit ottavat vastaan vain naisia ja lehdistä saa lukea miten viranomaiset nauravat miehelle, joka hädissään yrittää soittaa apua kun puoliso on väkivaltainen. Aivan kuin ketään ei kiinnostaisi saako miespuolinen uhri apua vai ei. Ehkä siksi olisi vaihteeksi ihan hyvä että kaikissa aihetta koskevissa keskusteluissa puhuttaisin pääosin miehen näkökulmasta. Tai ihan vaikka pelkästään siitä. Kunhan miespuolisten uhrien auttamiseksi tehtävä työ vastaa edes noita sinun väittämiäsi miesuhrien määrästä voidaan palata puhumaan myös naisista.

Ja niistä uhrien määrästä. Sinä vetoat kovasti tilastoihin. Voisitko selittää miten tilastot ottavat huomioon sen, etteivät miehet ilmoita kokemaansa parisuhdeväkivaltaa viranomaisille lähellekään niin usein kuin naiset. Tässä lainaus tuosta yhdestä ketjun viestistä aiheeseen liittyen:

"Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta"

Jos tämä tulee puheeksi niin asiantuntija kyllä myöntävän sen olevan näin. Mutta silti tykätään ottaa aina esille tilastot, koska niihin on niin helppo viitata. Todellista uhrien määrää emme tiedä kukaan, mutta en minä näe mitään syytä puhua vain naisiin kohdistusvasta parisuhdeväkivallasta. Toki auttamis- tai ehkäisemiskeinot voivat olla eri sukupuolille erilaiset, mutta tuskin täysin eriävät. Ja keskusteluissa harvoin noista detaljeista puhutaan, vaan enemmänkin aiheesta yleisesti ja siitä miten ongelman ratkaisemiseksi pitäisi saada päättäjiltä rahaa.

Mietitäänpä. Meillä on tieteellistä tutkimusta aiheesta lähisuhdeväkivalta ja sen mukaan 9/10:stä uhrista on nainen, naisiin kohdistuva väkivalta on myös raaempaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Naisistakaan alle 10% ilmoittaa tapauksista poliisille. Loput eivät pysty pitämään salassa, koska lähisuhdepahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen teko ja perheenäidin joutuessa sairaalaan hakkaamisen takia, soittaa lääkäri lastensuojeluun virkavelvollisuudesta. Miesuhreista on mysteerisiä uhritutkimuksia, joista esim. THL sanoo, että vastaajissa oli mukana naisia.

Turvaoteja on maassa suhteessa liian vähän. Suuri osa niistä toimii yksityisesti. Mikä estää miesliikettä perustamasta vain miehille suunnattuja palveluja?

Parisuhdeväkivallasta alettiin Suomessa keskustella länsimaista todella myöhään, vasta 1990 -luvulla. Raiskaus avioliitossa ja lähestymiskielto tulivat samaan aikaan lakiin. Ilmeisesti joillekin miehille tämäkin keskustelu on ollut liikaa.

Linkki niihin tutkimuksiin, joissa nainen on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä uhri?

Tuore, ja suomalainen sellainen, kiitos.