Väitelleitä?
Onko palstalla väitelleitä? Pelottiko väitöstilaisuus? Miten selvisitte siitä? Haitteko/saitteko rauhoittavia? Oliko kauheaa?
Kommentit (4)
Kiitos. Jännittää tosi paljon, oikeastaan kamalinta on ajatella keitä kaikkia (sukua, kavereita, kollegoita) on yleisössä ja pelottaa, että nolaan itseni. Toisaalta helpottaa ajatella, että muitakin väittelijöitä pelottaa samalla tavalla.
Ap
Uniongelmat olivat minulle tuttuja jo ennen väitöstilaisuutta. Niinpä osasin odottaa, että jännitys tiivistyy siihen, saanko edellisenä yönä nukuttua vai en. En uskaltanut ottaa nukahtamislääkettä, etten olisi aamulla tokkurainen. Pienen murusen rauhoittavaa otin, ja sen turvin horrostelin pari, kolme tuntia. Jälkikäteen ajateltuna väitöstilaisuus ei olisi ainakaan sen huonommin mennyt, vaikka olisin turvautunutkin siihen nukahtamislääkkeeseen! Lektiota pitäessäni toinen polveni hakkasi katederin sisäpintaa. Tahdonvoimalla en saanut vapinaa lakkaamaan. Lektio sujui kuitenkin mallikkaasti. Kunhan vastaväittäjä pääsee ääneen (vauhtiin), sen jälkeen kaikki soljuu omalla painollaan. Vastaväittäjä sanoo jotakin, sinä reagoit ja niin edelleen. Aika kuluu lähes huomaamatta. Vaikeinta, ainakin minulla oli, edellisenä iltana ja väitöspäivän aamuna.
Olen edellisen kommentin kirjoittaja, ja lisään vielä yhden jutun. Muista, että sinä, koko salissa... vastaväittäjä mukaan lukien, hallitset väitöskirjasi aihepiirin parhaiten. Sinä olet oman väitöskirjasi asiantuntija. Antaa niiden muiden kysellä, sulla on kaikki vastaukset! :)
Olihan se kauheaa. En saanut edellisenä yönä lainkaan nukutuksi, ja väitöspäivän aamuna oksensin stressin aiheuttaman vatsakivun takia. Itse tilaisuudessa jännitys kuitenkin helpotti. Muistan, kuinka puolentoista tunnin jälkeen katsoin kelloa ja ajattelin, että ei tämä voi enää kauaa kestää. Tilaisuuden jälkeen oli suunnaton helpotus siitä, että se oli ohi. Karonkassa oli jo hauska juhlia.
Suomessa väitöstilaisuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että ei tarvitse enää pelätä hylätyksi tulemista, kun esitarkastus on mennyt läpi.
Tsemppiä, kyllä se jotenkin sujuu ja jälkikäteen pääasia on se, että on tohtori. Kuten yksi kollega sanoi: "Väitös on päivän häpeä ja ikuinen kunnia."