Lue keskustelun säännöt.
Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?
02.08.2017 |
TL;DR: Osaako joku selittää, miksi naisten ja miesten kokemaa perheväkivaltaa yritetään usein käsitellä symmetrisinä tai toisiaan vastaavina ilmiöinä?
Nykyään kun parisuhdeväkivalta tulee puheeksi, paikalle ilmestyy usein joku toteamaan, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa siinä, missä naisetkin. Tämä näkökulma tuntuu olevan hyväksytty enemmän tai vähemmän ns. yleisenä totuutena ainakin kommenttikentissä. Aihe on myös selvästi ans. politisoitunut, esimerkiksi aihetta koskeva artikkeli wikipediassa on kovin tarkoitushakuinen. (Sama koskee muuten seksuaalista väkivaltaa. Wikipedian seksuaalista väkivaltaa käsittelevässä artikkelissa tilastoihin on viitattu ristiin niin, että tarkkaamaton lukija, joka ei kiinnitä huomiota lähteisiin jää siihen käsitykseen, että naisiin ja miehiin kohdistuu lähes sama määrä seksuaalista väkivaltaa.)
Mutta: mihin tämä väite perustuu? Osaako joku selittää? Näkemäni tilastot tukevat kuitenkin aika vahvasti perinteistä käsitystä siitä, että parisuhdeväkivallassa tyypillisimmillään ja selkeästi yleisimmillään nainen on uhri ja mies tekijä. Naiset myös kokevat tyypillisesti miehiä vakavampaa väkivaltaa parisuhteessa. Tähän lopputulokseen päätyi jopa nimenomana miesuhreihin keskittynyt tutkimusraportti "Tuhansien iskujen maa". http://www.heuni.fi/en/index/publications/heunireports/reportseries66.t…
Tämä tuli siis mieleen, kun päädyin siis sattuman kautta tähän ylen artikkeliin, jossa käsitteellinen kömmähdys johtaa tähän virheelliseen väittämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Artikkelissa asia siis esitetään näin:
"Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään. Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies. Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tilastokeskuksen näkemys asiasta löytyy täältä. http://tilastokeskus.fi/til/rpk/2014/15/rpk_2014_15_2015-05-28_tie_001_…
YLEn juttu ja tilastot eivät ole samalta vuodelta, koska ns. vanhentunutta materiaalia ei ollut tähän hätään helposti saatavilla, mutta villakoiran ydin on sama: toimittajalta ovat menneet sekaisin käsitteet perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta ja niitä käytetään toistensa synonyyminä YLEn jutussa, vaikka tilastokeksukselle ne eivät ole sitä.
Perheväkivallassa tekijä voi olla aikuisenkin uhrin sisarus, vanhempi, lapsi, puoliso tai ex-puoliso. Se, että uhri on mies, ei siis tarkoita, että tekijä on nainen tai edes puoliso, kuten YLEllä tunnutaan olettavan.Tilastokeskus siis toteaa, että PERHEväkivaltatapauksissa törkeissä pahoinpitelyissä yli puolet uhreista on miehiä. Eri kappaleessa puhutaan parisuhdeväkivallasta eli eri ilmiöstä, jonka yhteydessä todetaan, että parisuhdeväkivallan osalta uhri on nainen 80 prosentissa tapauksista.
Perustuuko käsitys siitä, että miehet ja naiset kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa tämän tyyppiseen käsitteelliseen hämmennykseen, vai onko muita syitä?
Kommentit (346)
Olisi kiva kuulla poliisin näkökulma asiaan. Ilmeneekö kotihälyytysten määrässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:
"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."
En tiedä onko väittämä tosi, mutta asiaa pitäisi käsitellä eri näkökulmasta kuin sukupuoli näkökulmasta, koska aika moni ihminen on jompaakumpaa sukupuolta. Käsittele asiaa inhimmillisyys- tai rangaistusnäkökulmasta.
Lisäksi miesten kynnys ilmoittaa väkivallasta on huomattavan korkea. Jopa poliisit vähättelevät tyyliin "ootko niin nössö että otat naisilta pataan".
Olen mies ja minua on pahoinpidelty parisuhteessa naisen toimesta. Ja kyse ei ole siitä, että enkö olisi pystynyt pistämään vastaan tai olisin nössö. Minut on kasvatettu vain siihen että naisia ei lyödä, ikinä (ainoa poikkeus on harrastukset, siviilissä ei koskaan)
Oli väkivallan uhri ja tekijä kumpaa tahansa sukupuolta, väkivalta on vakava asia. Miehet toki ovat keskimäärin vahvempia ja siksi heissä on tavallaan potentiaali vakavampaan väkivaltaan. Lisäksi perheväkivallan uhrina kuollut on usein nainen, jonka puoliso pikaistuksisaan tappaa. Naiset sen sijaan käyttävät usein kättä pidempää, koska ovat fyysisesti heikompia, jolloin tulee myös pahaa jälkeä. Hyvin harva mies raportoi kokemastaan parisuhdeväkivallasta. Hyvin harva. Väkivaltainen nainen nimittäin on usein myös henkisesti väkivaltainen ja manipuloiva. Poliisin tultua paikalle, hän kääntäisi tilanteen niin, että on itse uhri eikä mies uskalla ilmoittaa. Lisäksi häpeä estää. Mies ei oikeastaan voi tehdä mitään. Hänhän ei voi lyödä naista. Voi vain paeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?
Sellaista valkopesua sitten aloittajalta naisten harjoittamaa väkivaltaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:
"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."
Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:
"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.
Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.
Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."
Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)
Ap
Suomessa ei myöskään osata suhtautua naiseen, joka tarvitsee apua aggressiivisuuteen. Tiedän yhden naisen, joka oli väkivaltainen miestään kohtaan. Otti ITSE yhteyttä lopulta mielenterveyspalveluihin, kun tajusi, etteihän se näin voi mennä. Miettikää, mikä kynnys hakea apua tollaseen. Suhtautuminen oli lähinnä sitä, että miehesi oma vika, kun ei lähde. Nainen oli itsekin ajatellut näin, mutta tajunnut, ettei mitenkään voi olla toisen vika, miten hän itse käyttäytyi. Nyt ammattilaisetkin tukivat hänen omaa henkisesti väkivaltaista näkemystään. ”Kiitti, mä kun yritin keinoja saada itsehillintään, mutta ei. Miehen vikahan se on, kun ottaa pataan”, sanoi tämä nainen ironisesti minulle. Kehotin etsimään apua muualta, mutta motivaatio kummasti laskenut. Nainen kärsii siis persoonallisuushäiriöstä ja oli todella vaikeaa tajuta, että itse on se, joka tekee väärin. Joo-o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vakavampaan perheväkivallan muotoihin mennään, sitä enemmän henkirikoksia lukuun ottamatta korostuu myös ilmitullut naisten tekemä parisuhdeväkivalta.[23] Esimerkiksi naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä puolison pahoinpitelyistä on ollut viime vuosinamilloin? keskimäärin hieman yli 40 prosenttia vuodessa. Vuosien 1997–2005 tilastojen mukaan luku oli jo 43 prosenttia. Vuonna 2009 tilastot osoittivat, että törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin[44]. Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista [44]. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia. Vielä edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin [44]. Kun tarkastellaan myös henkirikoksen yrityksiä niin vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista, parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä 38 % kohdistui miehiin (Salmi ym. 2009, s. 9)[16]. Sairaalalähteiden mukaan (Stakes HILMO, ICD 9 / ICD 10) yli kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista perheväkivallan uhreista on miehiä.
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta on todennut, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessa jäänyt syrjään [44] ks myös[23]. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että parisuhdeväkivallan kohteiden ja tekijöiden osuuksien erot sukupuolittain mitattuna ovat olleet useimmiten myös huomattavasti pienempiä kuin aikaisemmin on uskottu ja naisten osuus tekijöinä on yhtä suuri ellei suurempikin kuin miesten[46][25][47][48][49][50][51][52]. Tutkimuksissa joissa on käytetty Murray Strausin (CTS) -tyyppistä menetelmää, joita käytettiin myös osin em. Usko, toivo, hakkaus- ja Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 –tutkimuksissa, erot sukupuolten välillä ovat olleet pieniä[12][13][14][14][53].
Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta[56][57]. Tämä on tullut esille muun muassa Helsingissä sijaitsevan Ensi- ja turvakotien liiton koordinoiman Miesten kriisikeskuksen toiminnassa jossa tuli esille ettei sinne hakeutuneista parisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä juuri kukaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta[58][59][25][60][61][62][62][63][64].
Usein myös ajatellaan, että vain miesten tekemä perheväkivalta on uhrille tuhoisaa, että kun nainen lyö, seurauksena on korkeintaan mustelma. Naiset syyllistyvät kuitenkin varsin paljon myös vakavaan parisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan miesten ohella[10][31][23][44][52][65][66]. Vuonna 2000 Tilastokeskus julkaisi raportin, jonka mukaan vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä 37 prosentissa nainen oli pahoinpidellyt miestä. Tilastokeskuksen tiedoista v. 1997–2005 voidaan laskea, että naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on ollut keskimäärin hieman oli 40 prosenttia vuodessa.
Viime aikoina myös kansainvälisissä meta-analyyttisissä tutkimuksissa on kiinnitetty kasvavaa huomiota siihen, että perheväkivatailmiön käsittely on ollut sekä lapsiin että miehiin kohdistuvan perheväkivallan osalta varsin puutteellista. Esimerkiksi Dutton ja Nicholls (2005)[70] sekä Carney (2007)[71] toteavat että esimerkiksi miesten kokeman perheväkivallan määrä että vammaantuminen perheväkivallassa on ollut huomattavasti luultua suurempaa. Samoin he toteavat että feminismiä lähellä oleva väkivaltatutkimus on osoitettavissa sekä metodeiltaan, aineistonvalinnaltaan, että johtopäätöksiltään tarkoitushakuiseksi. He myös tuovat esiin, että sen perusteella tehdyt yleistykset väkivallan määrästä ja jakaantumisesta sukupuolten välillä eivät anna ilmiöstä oikeaa kuvaa[70][71].
Lisäksi lienee loogista olettaa, että fyysisesti heikompi viimeiseen asti välttää väkivaltaa ihan itsesuojelusyistä. Näin tapahtuisi vaikka kahden miehen suhteessa jossa toinen osapuoli on vaikka Mike Tyson. Lasten kanssa naisilla ei tätä ongelmaa ole ja siksikin he huomattavan paljon miestä usemmain syyllistyvät juuri lasten murhiin ja pahoinpitelyihin. Lapsi ei lyö takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 prosenttiahan on todella paljon, kun miettii, että kyse on ongelmasta, josta ei yhteiskunnassa saa puhua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:
"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."
Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:
"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.
Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.
Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)
Ap
Sivu 17. Yhteys oli parisuhdeväkivalta.
Luepa tämän ketjun otsikko ja sen jälkeen tuo miesuhritukimuksen lainaus, jonka jo kertaalleen esitin. Sinä selvästi olet jo etukäteen päättänyt, että naiset ovat uhreja ja miehet tekijöitä, sen verran selittelyksi meni touhusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai naiset on väkivaltaisempia kun miehet,mutta he saavat vähemmän tuhoa aikaan kun ovat heikompia.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai naiset on väkivaltaisempia kun miehet,mutta he saavat vähemmän tuhoa aikaan kun ovat heikompia.
Ensinnäkin väkivaltaisia yksilöitä on vähän kummassakin sukupuolessa. Naiset eivät sukupuolena ole mitenkään väkivaltaisempia, sillä väkivalta ei ole sukupuolen vaan yksilön tekemää. Myös siinä tapauksessa, että tekijä on mies. Toisekseen kyllä esimerkiksi veitsellä saa aivan varmasti raivostunut nainen tuhoa aikaan. Esimerkiksi poliisit tietävät kyllä tämän.
Miksei sitten mies puolustaisi itseään, jos nainen käy kiinni? Edellyttäen, ettei käytössä ole aseita.
Outoa että pariskunnasta toinen on väkivaltaan taipuvainen psykopaatti, toinen charmantti vanhanajan herrasmies.
Biologiselta kannalta miehellä on isommat lihakset ja testosteronituotanto, joiden avulla mies pystyy tarvittaessa puolustamaan raivokkaasti pesäänsä. Naisen estrogeenituotanto taas tekee naisesta sovittelevan ja hoivaavan.
Kuitenkin näitä manipuloivia psykopaatteja on kummassakin sukupuolessa vain pieni määrä, miksi heidät otetaan aina esiin tällaisissa keskusteluissa?
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkokysymyksenä: miksi moni mies tuntuu ottavan kovin henkilökohtaisesti sen, että valtaosassa seksuaalirikoksista ja isossa osassa parisuhdeväkivallasta tekijä on mies?
Miksi moni nainen tuntuu ottavan henkilökohtaisesti sen, että isossa osassa parisuhdeväkivallasta tekijä on nanen
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitten mies puolustaisi itseään, jos nainen käy kiinni? Edellyttäen, ettei käytössä ole aseita.
Outoa että pariskunnasta toinen on väkivaltaan taipuvainen psykopaatti, toinen charmantti vanhanajan herrasmies.
Biologiselta kannalta miehellä on isommat lihakset ja testosteronituotanto, joiden avulla mies pystyy tarvittaessa puolustamaan raivokkaasti pesäänsä. Naisen estrogeenituotanto taas tekee naisesta sovittelevan ja hoivaavan.Kuitenkin näitä manipuloivia psykopaatteja on kummassakin sukupuolessa vain pieni määrä, miksi heidät otetaan aina esiin tällaisissa keskusteluissa?
Tässä miesuhreja syyllistävässä oletuksessa unohdetaan yksilöiden väliset erot voimissa. Jos kaikki miehet olisivat kaikkia naisia vahvempia, niin eihän naisia tulisi päästää poliiseiksi, palomiehiksi, sotilaiksi tmv. ollenkaan. Sukupuolihormonit eivät yksinään selitä aggressiota, vaan sukupuoliroolit vaikuttavat siihen. Miehet ovat aggressiivisempia, koska heidän odotetaan olevan sitä. Sama pätee naisen sovitteluun.
Tilastoissa miehet enemmistönä
Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.
Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.
Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua.
Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä
Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.
Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/
Ja jatkokysymyksenä: miksi moni mies tuntuu ottavan kovin henkilökohtaisesti sen, että valtaosassa seksuaalirikoksista ja isossa osassa parisuhdeväkivallasta tekijä on mies?