Osaisiko joku selittää, mihin perustuu väite siitä, että miehet kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa kuik naiset?

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

En tiedä miten tuo perhe/parisuhdeväkivalta -käsite vaikuttaa mutta lainaan tuosta miesuhritutkimuksesta kappaletta parisuhdeävkivalta ja sukupuoli:

"Parisuhdeväkivalta ja sukupuoli

16 prosenttia haastatteluhetkellä parisuhteessa olleista miehistä oli kokenut

joskus nykyisen kumppaninsa taholta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä

uhkailua Vuoden ajalta vastaava luku oli kuusi prosenttia. Kumppaneiksi

määriteltiin naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, avoliitossa sekä muussa

parisuhteessa, esimerkiksi seurustelusuhteessa olevat.

Miehet olivat kokeneet nykyisen kumppanin tekemää parisuhdeväkivaltaa yhtä

usein kuin naiset. Molemmille sukupuolille tehtiin samat kysymykset, joten

vertailukelpoisuuden perusedellytykset täyttyivät tältä osin. Monissa maissa

tehdyissä Conflict Tactics Scales (CTS) -väittämiin perustuvissa kyselyissä on

saatu eri sukupuolille yhtä suuret parisuhdeväkivaltaluvut (esim. Straus 1997;

Archer 2006; Carney ym. 2006). Suomessa käytetyt väkivaltakysymysten osiot

olivat samantyyppisiä kuin CTS:ssä. Erilaiset arkisia riitoja koskevat

46

kysymykset kuitenkin puuttuivat omasta tutkimuksestamme, ja seksuaalista

väkivaltaa koskevat kysymykset puuttuvat puolestaan CTS:n perusmittarista.

Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten

kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin

liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan

läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006;

2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten

parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen

samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille

(Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä

tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa

useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin

psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan

tapahtumakertoja.

Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin

väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu

väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia

kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus

nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti

psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.

Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema

parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä

koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti

heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset

(Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa.

Kolmannes parisuhteessa olevista miehistä ja naisista ilmoitti kokeneensa

kumppaninsa kontrollia. Miesten ja naisten kokema kontrolli oli osin erilaista.

Väkivaltaa  parisuhteessa  kokeneet  miehet  kertoivat  naisia  useammin

puolisoidensa olevan mustasukkaisia, naiset puolestaan miehiä useammin

lannistavasta tai nöyryyttävästä nimittelystä. Väkivaltaa parisuhteessa kokeneet

miehet kertoivat muita miehiä useammin kumppaninsa kontrollista. Samoin oli

naisilla."

Eli jos lainataan tilastoja valikoivasti, niin voidaan sanoa että miehet ovat yhtä usein parisuhdeväkivallan uhreja (nykyisessä suhteessa). Silloin jää sanomatta että naiset joutuvat useammin väkivallan kohteeksi parisuhteessa ja kärsivät siitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitten mies puolustaisi itseään, jos nainen käy kiinni? Edellyttäen, ettei käytössä ole aseita.

Outoa että pariskunnasta toinen on väkivaltaan taipuvainen psykopaatti, toinen charmantti vanhanajan herrasmies.

Biologiselta kannalta miehellä on isommat lihakset ja testosteronituotanto, joiden avulla mies pystyy tarvittaessa puolustamaan raivokkaasti pesäänsä. Naisen estrogeenituotanto taas tekee naisesta sovittelevan ja hoivaavan.

Kuitenkin näitä manipuloivia psykopaatteja on kummassakin sukupuolessa vain pieni määrä, miksi heidät otetaan aina esiin tällaisissa keskusteluissa?

Niinhän se juuri menee, että toinen on psykopaatti ja toinen puolustuskyvytön. Ne psykopaatit kun ovat erittäin taitavia valitsemaan uhrikseen juuri sellaisen, joka ei puolustaudu. Se mitä sanot estrogeenistä ja testosteronista on todella mustavalkoista ja hölmöä. Biologiasta jotain ymmärtävät tietävät, että käyttäytyminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus eikä vain yhden hormonin ohjaamaa. Yksilöt myös eroavat hormonitasoistaan toisistaan sukupuolen sisällä. Eli voisi olla matalan estrogeenitason omaava nainen, joka nai matalan testosteronitason omaavan miehen. Väkivaltaiset yksilöt otetaan esiin, koska tämä on keskustelu parisuhdeväkivallasta. Keskustelussa lettutaikinan ohjeista tuskin otetaan tällaisia epämiellyttäviä yhteiskunnassa ilmeneviä asioita esiin.

-n88

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa miehet enemmistönä

Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.

Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua. 

Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä

Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.

Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/ 

Niin, poliisille ilmoitetuissa tilastoissa. Mutta kuten uhritutkimukset osoittavat, ero parisuhdeväkivallan määrässä on paljon pienempi kuin rikosilmoitukset antavat ymmärtää. Vuonna 2007 kuoli 12 naista nyxän tai exän toimesta, miehiä kuoli 9. Ero sukupuolten välillä oli siis vain 3 henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:

"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."

Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:

"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.

Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.

Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."

Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)

Ap

Sivu 17. Yhteys oli parisuhdeväkivalta.

Luepa tämän ketjun otsikko ja sen jälkeen tuo miesuhritukimuksen lainaus, jonka jo kertaalleen esitin. Sinä selvästi olet jo etukäteen päättänyt, että naiset ovat uhreja ja miehet tekijöitä, sen verran selittelyksi meni touhusi. 

Millä tavalla on selittelyä lainata saman miesuhritutkimuksen omaa analyysia, jolla tekijät itse avaavat noita lukuja, jonka esitit? Musta jos raportin lukee kokonaisuudessaan eikä tarkoitushakuisesti rääppien, sen kanta parisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen tiivistyy aika hyvin linkkaamaani lainaukseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa miehet enemmistönä

Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.

Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua. 

Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä

Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.

Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/ 

Niin, poliisille ilmoitetuissa tilastoissa. Mutta kuten uhritutkimukset osoittavat, ero parisuhdeväkivallan määrässä on paljon pienempi kuin rikosilmoitukset antavat ymmärtää. Vuonna 2007 kuoli 12 naista nyxän tai exän toimesta, miehiä kuoli 9. Ero sukupuolten välillä oli siis vain 3 henkeä.

Luotettava lähde näille urheiluvuille? Itse olen törmännyt noihin lukuihin vain lapsenoikeus.fi-tyyppisten höpösivujen julkaisemina. En siis sano, että tämä ei defaulttina pitäisi paikkaansa, mutta olisi hyvä tietää, onko noille numeroille olemassa joku faktapohja vai ovatko ne vain nettilegendaa.

Minä olen ollut parisuhdeväkivallan uhri. Olen myös nainen ja tekijä oli mies. Ei minun mielestäni ole mitenkään minulta pois, että puhutaan myös tapauksista, joissa tekijä on nainen ja uhri mies. Päin vastoin. Mitä enemmän parisuhdeväkivallasta puhutaan, sitä parempi uhreille ihan sukupuolesta riippumatta. Ihmettelen niiden naisten motiiveja, jotka eivät tästä halua puhua. Mahtavatko itse olla niitä, jotka ovat käyneet käsiksi mieheen.

Turhan monesta asiasta puhutaan sukupuolinäkökulmasta, kun voisi keskittyä siihen ongelmaan itseensä. Ei kai se teko siitä miksikään muutu, vaikka uhri olisi kumpaa sukupuolta vain?

Sen sijaan että kiistellään esimerkiksi siitä, kumpi puoli hakkaa toista enemmän, voisi senkin energian käyttää väkivallan kitkemiseen ihan yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei myöskään osata suhtautua naiseen, joka tarvitsee apua aggressiivisuuteen. Tiedän yhden naisen, joka oli väkivaltainen miestään kohtaan. Otti ITSE yhteyttä lopulta mielenterveyspalveluihin, kun tajusi, etteihän se näin voi mennä. Miettikää, mikä kynnys hakea apua tollaseen. Suhtautuminen oli lähinnä sitä, että miehesi oma vika, kun ei lähde. Nainen oli itsekin ajatellut näin, mutta tajunnut, ettei mitenkään voi olla toisen vika, miten hän itse käyttäytyi. Nyt ammattilaisetkin tukivat hänen omaa henkisesti väkivaltaista näkemystään. ”Kiitti, mä kun yritin keinoja saada itsehillintään, mutta ei. Miehen vikahan se on, kun ottaa pataan”, sanoi tämä nainen ironisesti minulle. Kehotin etsimään apua muualta, mutta motivaatio kummasti laskenut. Nainen kärsii siis persoonallisuushäiriöstä ja oli todella vaikeaa tajuta, että itse on se, joka tekee väärin. Joo-o.

Tämä esimerkki kertoo aika hyvin mistä on kyse. Mies ei kehtaa apua hakea ja naista ei väkivaltaiseksi uskota. Onhan siitä lehdissäkin ollut juttua miten viranomaiset nauraa miehelle päin naamaa, jos hän erehtyy apua hakemaan. Sen takia epäilen vahvasti noita kaikkia tilastoja. Miten niissä otetaan huomioon ne takaukset joista miehet eivät koskaan puhu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa miehet enemmistönä

Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.

Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua. 

Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä

Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.

Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/ 

Niin, poliisille ilmoitetuissa tilastoissa. Mutta kuten uhritutkimukset osoittavat, ero parisuhdeväkivallan määrässä on paljon pienempi kuin rikosilmoitukset antavat ymmärtää. Vuonna 2007 kuoli 12 naista nyxän tai exän toimesta, miehiä kuoli 9. Ero sukupuolten välillä oli siis vain 3 henkeä.

Mistä sä nuo luvut otit, kun oheisesta linkistä ne ei löydy vaan "2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava." ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:

"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."

Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:

"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.

Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.

Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."

Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)

Ap

Aloituksessa mainitset, että Ylen:n uutinen vuodelta 2009 on mielestäsi auttamattoman vanhentunut, mutta itse viittaat 13 vuotta vanhaan tutkimukseen, jonka tulokset ovat viime vuosituhannen puolelta.

Minkähänlainen kömmähdys tässä itsellesi kävikään?

Väkivallan kierre voi jatkua

Tutkija Venla Salmi sanoo, että parisuhdeväkivalta on usein molemminpuolista ja toistuvaa. Taustalla ovat monet ongelmat.

- Erityisesti vakavan perheväkivallan kohdalla näkyvät samat tekijät kuin muun vakavan väkivallan kohdalla: päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.

Kriisityöntekijä Hanna Mikkosen mukaan päihde- ja mielenterveyspalvelut eivät ole riittäviä.

- Lääkitystä on saatavilla, mutta itse terapiatyöskentelyyn tarvittaisi enemmän välineitä. Siinä voitaisiin pureutua taustalla oleviin asioihin, Mikkonen miettii.

Joskus väkivallan kierre jatkuu perheessä sukupolvesta toiseen.

- Meillä on asiakkaita, jotka ovat olleet asiakkaina lapsina omien äitiensä kanssa ja tulevat tänne aikuisina omien lastensa kanssa, Karola Grönlund sanoo.

https://yle.fi/uutiset/3-5487134

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Mitä ovat nämä monet uhritutkimukset? Voisitko eritellä? Tietääkseni Suomessa on tehty vain yksi ensisijaisesti miesnäkökulmaan keskittyvä uhritutkimus, joka on tuo täällä jo keskusteltu tuhansien iskujen maa vuodelta 2010. Se tuki havaintoa siitä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on raportoitua yleisempää, mutta totesi silti, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on silti sekä yleisempää että laadultaan vakavampaa (=useampia tapahtumakertoja ja vakavampia fyysisiä ja psyykkiisä vammoja). Kun uhritutkimukseen haastatellaan sekä miehiä että naisia ilman tutkimuksellista painotusta jompaan kumpaan sukupuoleen, sama toistuu: naiset kokevat edelleen parisuhdeväkivaltaa huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisten kokema väkivalta on myös miesten kokemaa useammin toistuvaa tai vammaan johtavaa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152609

Tässä on siis oikeastaan tultu täys ympyrä. Keskustelu palaa aina siihen, että miesten kokema parisuhdeväkivalta olisi yhtä laaja ja vakava ilmiö kuin naisten kokema vastaava, mutta tätä väitettä ei oikestaan perustella mitenkään.

Vastaaja 12/13 jopa linkkasi tänne avauksessakin mainitun wikipedia-artikkelin, joka käyttää yhtenä lähteistään tuota virheelliseksi jo todettua ylen juttua...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoissa miehet enemmistönä

Sekä miehet että naiset voivat syyllistyä väkivaltaisiin tekoihin ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulleessa parisuhdeväkivallassa suurin osa tekijöistä on miehiä.Vuonna 2005 parisuhdeväkivallan uhreja oli runsaat 2400. Naisia heistä oli noin 90 prosenttia, miehiä 10 prosenttia.

Kyselyjen mukaan viidesosassa parisuhteita nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 15 vuotta täytettyään. Viimeisen vuoden aikana saman on kokenut runsaat kuusi prosenttia parisuhteessa elävistä naisista. Eronneilla väkivallan kokemukset ovat tätä yleisemmät. Lähes puolet avio- tai avoeron läpi käyneistä naisista kertoo kokeneensa vähintäänkin uhkailuja entisen puolisonsa taholta.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Pientä laskua on kyselyjen mukaan tapahtunut, mutta suuresta käänteestä parempaan ei voida puhua. 

Henkirikoksia paljon, koti näyttämönä

Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna.

Suomalaiset henkirikokset tehdään usein kotona ja perhepiirissä. 2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/ 

Niin, poliisille ilmoitetuissa tilastoissa. Mutta kuten uhritutkimukset osoittavat, ero parisuhdeväkivallan määrässä on paljon pienempi kuin rikosilmoitukset antavat ymmärtää. Vuonna 2007 kuoli 12 naista nyxän tai exän toimesta, miehiä kuoli 9. Ero sukupuolten välillä oli siis vain 3 henkeä.

Mistä sä nuo luvut otit, kun oheisesta linkistä ne ei löydy vaan "2000-luvun alussa Suomessa kuoli parisuhdeväkivallan uhreina keskimäärin 17 naista. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Suomessa miehen surmaaja on puolestaan tavanomaisimmin ystävä tai tuttava." ohis

17 vuotta sitten. 17 vuotta.

Kaikki naisten murhaajatko ovat muuten mielestäsi miehiä? Tai ihan pellavapäisiä peruspenttejä?`

Vierailija kirjoitti:

Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisaineistojen perusteella on arvioitu, että parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8–14 prosenttia ja miehistä 1–3 prosenttia ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta[56][57]. Tämä on tullut esille muun muassa Helsingissä sijaitsevan Ensi- ja turvakotien liiton koordinoiman Miesten kriisikeskuksen toiminnassa jossa tuli esille ettei sinne hakeutuneista parisuhdeväkivaltaa kokeneista miehistä juuri kukaan ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta[58][59][25][60][61][62][62][63][64].

Tämä.

Tuohan tarkoittaisi sitä, että viranomaisten tietoon tulleiden tapausten määrä pitäisi naisten kohdalla kertoa 7:llä ja miesten kohdalla 33:lla, jotta saadaan todellisten tapausten määrä. Alkaa sen jälkeen vaikuttaa, että AP on oikeassa siinä että miehet ja naiset eivät koe parisuhdeväkivaltaa yhtä usein vaan miehet ovat parisuhdeväkivallan uhreina huomattavasti naista useammin!

Käyttäjä6496 kirjoitti:

Väite perustuu naisvihaan ja typeryyteen. Kyllähän se on selvä, ettei Nainen voi hakata samalla tavalla miestä kuin mies Naista.

Miksei uutisisssa ole juttuja, missä nainen hakkaa miehen jos lassukat kerran sen uskoo?

Kyllähän se on selvä, että 175cm 75kg itsepuolustuslajeja harrastava nainen ei voi hakata 170cm 60kg postimerkkejä keräilevää miestä. Nainen on aina uhri, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Mitä ovat nämä monet uhritutkimukset? Voisitko eritellä? Tietääkseni Suomessa on tehty vain yksi ensisijaisesti miesnäkökulmaan keskittyvä uhritutkimus, joka on tuo täällä jo keskusteltu tuhansien iskujen maa vuodelta 2010. Se tuki havaintoa siitä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on raportoitua yleisempää, mutta totesi silti, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on silti sekä yleisempää että laadultaan vakavampaa (=useampia tapahtumakertoja ja vakavampia fyysisiä ja psyykkiisä vammoja). Kun uhritutkimukseen haastatellaan sekä miehiä että naisia ilman tutkimuksellista painotusta jompaan kumpaan sukupuoleen, sama toistuu: naiset kokevat edelleen parisuhdeväkivaltaa huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisten kokema väkivalta on myös miesten kokemaa useammin toistuvaa tai vammaan johtavaa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152609

Tässä on siis oikeastaan tultu täys ympyrä. Keskustelu palaa aina siihen, että miesten kokema parisuhdeväkivalta olisi yhtä laaja ja vakava ilmiö kuin naisten kokema vastaava, mutta tätä väitettä ei oikestaan perustella mitenkään.

Vastaaja 12/13 jopa linkkasi tänne avauksessakin mainitun wikipedia-artikkelin, joka käyttää yhtenä lähteistään tuota virheelliseksi jo todettua ylen juttua...

Ap

"Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan."

Tämä tieto löytyy varsin helpolla etsimisellä netistä.

Mutta kova tarve sinulla on nähdä vain naiset uhreina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta linkkaamastasi miesuhritutkimuksesta:

"Miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa sekä joskus nykyisen parisuhteensa aikana että viimeisen vuoden aikana. Vajaan prosenttiyksikön erot sukupuolten välillä eivät ole tilastollisesti merkitseviä."

Sivulta 45, kappaleesta Sukupuoli ja väkivalta:

"Vaikka parisuhdeväkivallan taso sukupuolten välillä oli sama, miesten ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan muodoissa oli eroja. Naiset kokivat useammin liikkumisen estämistä ja kiinni tarttumista sekä kuristamista, miehet puolestaan läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Samanlaiset erot löysi Archer (2006; 2002) ulkomaisista parisuhdeväkivaltatutkimuksista tekemässään vertailussa.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu myös, että vaikka miesten ja naisten parisuhdeväkivaltakokemusten yleisyys nykyisessä suhteessa oli suunnilleen samaa tasoa, väkivallasta aiheutui naisille useammin vammoja kuin miehille (Dobash & Dobash 2004; Carney ym. 2007). Sama asia havaittiin tässä tutkimuksessa. Naisille aiheutui parisuhdeväkivallasta yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa useammin psyykkisiä seurauksia. Naisilla oli myös miehiä enemmän parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja.

Lisäksi entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet kaksi kertaa useammin väkivaltaa kuin miehet. Kun sekä nykyisessä ja entisissä parisuhteissa koettu väkivalta lasketaan yhteen, ero sukupuolten välillä on selvä: 22 prosenttia kaikista haastatelluista miehistä ja 35 prosenttia naisista oli kokenut joskus nykyisen tai entisen puolison tekemää väkivaltaa, ja naisilla erityisesti psyykkiset seuraukset parisuhdeväkivallasta olivat yleisempiä kuin miehillä.

Väkivallasta aiheutuneiden seurausten näkökulmasta miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole symmetristä, vaikka se parisuhdeväkivallan yleisyyttä koskevien tulosten perusteella tältä voi näyttää. Nainen jää usein fyysisesti heikompana alakynteen väkivaltatilanteissa ja kärsii vakavammat seuraukset (Nyqvist 2001, 117). Erityisesti näin tapahtuu päättyneissä parisuhteissa."

Miltä sivulta ja mistä yhteydestä lainaamasi sitaatti mahtaa olla peräisin. Helpottaa keskustelua, jos tarkat lainaukset yksilöi vähän spesifimmin. :)

Ap

Aloituksessa mainitset, että Ylen:n uutinen vuodelta 2009 on mielestäsi auttamattoman vanhentunut, mutta itse viittaat 13 vuotta vanhaan tutkimukseen, jonka tulokset ovat viime vuosituhannen puolelta.

Minkähänlainen kömmähdys tässä itsellesi kävikään?

En sanonut, että se on vanhentunut. En kommentoinut sen ikää millään tavalla. Sanoin, että se sotkee käsitteet perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta. Sitten linkkasin tilastokeskuksen näkemyksen asiasta, ja kommentoin, että YLE:n uutisen pohjana käytettyä tilastokeskuksen julkaisua ei ole nyt käsillä, koska linkkaamaani verrattuna se on ns. vanhentunut. Aloituksen tilastokeskuslinkki ei siis voi olla ylen uutisen lähde, koska se on uutista uudempi, näin yksinkertaisesti ilmaistuna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aloittaja pyrkii aloituksellaan? Kerrotko ihan omin sanoin?

Pyrin siihen, että musta tämä nykyinen keskustelun suunta on hämmentävä eikä palvele mitään mielekästä tarkoitusta. Jos meillä on ongelma x, joka pitäisi ratkaista, musta ei ole mielekästä, että keskustelua ongelmasta x käydään ottamatta kantaa ongelmaan x vaan muistuttamalla, että onhan meillä myös ongelmat y ja z ja lisäksi viidenneksen ongelmasta x muodostaa ongelma x2, joka ei sovi ongelma x peruskaavaan. (Luvut ja kirjaimet heitetty hatusta.)

Parisuhdeväkivalta näyttää tilastojen ja tutkimusten valossa olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö. Musta on karhunpalvelus asiaintilan parantamiselle, että siitä ei saisi puhua sellaisena. Miten ongelman voi ratkaista, jos siitä ei saa puhua sellaisena kuin se on? On hyvä, että asian yhteydessä tuodaan esille, että stereotypiasta poiketen myös mies voi olla uhri, mutta en koe, että on mielekästä, että ns. miesnäkökulma dominoi keskustelua ilmiöstä, jossa valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. (Tuo avauksessa mainittu wikipedia-artikkeli perheväkivallasta on hyvä esimerkki tästä.) Kun sukupuolien välinen ero on näin iso, musta tuntuu loogiselta olettaa, että ongelman synty- ja ratkaisumekanismit liittyvät myös jollakin tavoin sukupuoleen ja sitä ynpäröivään tapakulttuuriin.

Kaikki väkivalta on väärin, se lienee kaikille selvää. Se, että puhutaan tietyntyyppisestä väkivallasta ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytään kaikki muu, vaan sitä, että mietitään syitä ja ratkaisua tähän tiettyyn ongelmaan. Ei kouluampumisten yhteydessäkään keskusteltu ensisijaisesti siitä, olisiko sittenkin parempi puhua hoitolaitoksissa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka sekin on ongelma ja väärin. Miksi tässä yhteydessä on siis ok kääntää keskustelu toistuvasti asian viereen?

Tämä avaus oli siis ensisijaisesti oman turhautumiseni purkamista parisuhdeväkivaltaa koskevan keskustelun happanemiseen ja paikallaan polkemiseen. Toissijaisesti se oli yritys löytää looginen selitys sille, miksi parisuhdeväkivallasta keskustelu on nykyään mennyt keskusteluksi siitä, kuinka epäreilua on, että puhutaan ensisijaisesti naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ihminen fakkiutuu usein omiin ajatuskulkuihinsa ja vastaanottaa ensisijaisesti niitä tukevaa uutta tietoa, joten täysin ei voi sulkea pois sitäkään, että tässä on vaan joku kulma, jota en ajattele.

Ap

Koska monessa tutkimuksessa on havaittu, ettei se vanha tieto pidä paikkansa, että valtaosa uhreista on naisia ja valtaosa tekijöistä miehiä. Siksi. Jos vertaamme ilmoitettuja väkivallantekoja, naisia on suurin osa uhreista, koska miehet eivät ilmoita. Jos teemme anonyymejä, luottamuksellisia tutkimuksia, joissa mies voi turvallisesti kertoa totuuden, suunnilleen yhtä suuri osa naisista ja miehistä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. Se on kyllä totta, että nainen kuolee useammin parisuhdeväkivallan tuloksena.

Mitä ovat nämä monet uhritutkimukset? Voisitko eritellä? Tietääkseni Suomessa on tehty vain yksi ensisijaisesti miesnäkökulmaan keskittyvä uhritutkimus, joka on tuo täällä jo keskusteltu tuhansien iskujen maa vuodelta 2010. Se tuki havaintoa siitä, että miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on raportoitua yleisempää, mutta totesi silti, että naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on silti sekä yleisempää että laadultaan vakavampaa (=useampia tapahtumakertoja ja vakavampia fyysisiä ja psyykkiisä vammoja). Kun uhritutkimukseen haastatellaan sekä miehiä että naisia ilman tutkimuksellista painotusta jompaan kumpaan sukupuoleen, sama toistuu: naiset kokevat edelleen parisuhdeväkivaltaa huomattavasti enemmän kuin miehet. Naisten kokema väkivalta on myös miesten kokemaa useammin toistuvaa tai vammaan johtavaa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152609

Tässä on siis oikeastaan tultu täys ympyrä. Keskustelu palaa aina siihen, että miesten kokema parisuhdeväkivalta olisi yhtä laaja ja vakava ilmiö kuin naisten kokema vastaava, mutta tätä väitettä ei oikestaan perustella mitenkään.

Vastaaja 12/13 jopa linkkasi tänne avauksessakin mainitun wikipedia-artikkelin, joka käyttää yhtenä lähteistään tuota virheelliseksi jo todettua ylen juttua...

Ap

"Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan."

Tämä tieto löytyy varsin helpolla etsimisellä netistä.

Mutta kova tarve sinulla on nähdä vain naiset uhreina.

Viittaat nyt ilmeisesti jo tässä keskustelussa käsiteltyyn Tuhansien iskujen maa -miesuhritutkimukseen vuodelta 2010. Kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Linkki löytyy että avausviestistä että ketjusta. Jos et jaksa lukea kokonaan, voit siirtyä suoraan sivulle 45, Parisuhdeväkivalta ja sukupuoli.

Ap