Aion jättää vaimon ja pienen vauvan. Ihastuin toiseen naiseen.

Ai kotileikki ei ollukaan kivaa...

Miksi ap:n pitää täältä hakea tukea tunteilleen, jos ne kerran ovat niin suuret?

Joku kirjoitti, että täällä vaan kateelliset moitii ap;tä. Mille ollaan kateellisia?

Kukaan mies ei kadehdi tuollaista jätkää ja kukaan nainen ei kadehdi hänen rakastajatartaan tai jätettyä vaimoa saatikka vauvaa.

Hohhoijaa, mitä sontaa.

Hehheh, koet oikein syyllisyyttä...

Kerrot olevasi ihastunut, joka on muuttunut rakkaudeksi, joka on tahtotila, mutta eipä rakkauttasi riittänyt vaimollesi ja syntyvälle lapsellesi, vaikka vielä vajaa vuosi sitten näin kuvittelit.

Lensit uuteen suhteeseen, joka perustuu ainoastaan sinun omaan mielikuvitukseesi ja ennakko-odotukseesi sen toimivuudesta ja paremmuudesta ja olit valmis rikkomaan lapselta ydinperheen ja vaimosi kanssa parisuhteen, joka ei voi tulla entiseksi, koska sinä olet rikkonut sen tuhanneksi sirpaleeksi.

Ettei vain kävisi samalla tavalla, myös uuden suhteen kanssa ja olet taas vuoden päästä samassa tilanteessa, kun kuvittelet löytäneesi uuden ihastuksen.

Kommenteista päätellen lennät kukasta kukkaan ja etsit koko ajan onnea ja rakkautta, mutta ne tulee vain eläen, ei etsien, eikä niitä kukaan muu voi sinulle antaa.

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

Rakastumista ei välttämättä pysty hallitsemaan, mutta toki senkin voi pitää vain omana tietonaan. Rakastaminen taas on rakkauden tietoista ylläpitämistä vaikkapa 3 vuoden kuluttua, kun pahimmat hormonihuurut ovat haihtuneet ja arki iskee karmeana päälle.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

Näin se kuitenkin vihkivalassa on.

joopa joo,, hetken ihastus on tulevaisuuden kauhistus, ymmärtänet  mitä menetät ja sitä tulet kaipaamaan aina... suhde lapseesi ei tule eikä palaa koskaan hyväksi,-rikot myös lapsesi elämän.. reppumatkailija lapsi ja  joka viikko . jaksaisitko sinä sitä ..minä en.

Jee onnea sinulle. Mitäs sitten kun ihastus on mennyt ohi ja ehkä huomaatkin että ex vaimosi olisikin ollut "parempi valinta" pitäisiköhän sinun käydä jonkun ammattiauttajan juttusilla keskustelemassa ennenkuin teet ratkaisusi se voisi ehkä kertoa sinulle hormoneista yms

Vierailija kirjoitti:

Kuka tekee lapsen vaikka tietää ettei rakasta naistaan? Et käy ihan täysillä. Olet oikea aarre jollekin.. Mitä jos joku nainen sanois noin. Vähän vastuuta omista teoista nyt.

Eli vielä vuosi sitten rakastit kumppaniksi niin paljon, että halusit perustaa perheen tämän kanssa? Ja kun lapsi syntyi, rakkaus kuoli, ja nyt haluat kumppanista eroon. Olet sika. Oikea paskasäkki. Jättäisit pienen vauvan äidin ja kyllä, myös sen vauvan jättäisit, uskottelee itsellesi mitä muuta tahansa. Sinulla ei ole vielä mitään kunnon suhdetta lapseesi, ja vakuutan, ettet sitä helposti rakenna etäisänä uuden rakkaan huomassa ja katkeran exän varjossa.

Lapsen hankkimista todellakin harkitaan juuri sitä parisuhteen tilaa vasten. Mietitään, olemmeko onnellisia yhdessä ja toimiiko yhteistyömme niin hyvin, että suhteemme kestää vauvavuosien kiireen, valvomisen, taloudellisen tiukkuuden ja muut raskaat aspektit. Jos päädytään myönteisiin vastauksiin ja päätetään tehdä lapsi, aikuiset ovat kyllä juuri sille lapselle kuten myös toisilleen vastuussa siitä, että homma hoidetaan. Ja todella lapsellista olisi ajatella, että vauvavuosien tiukimmat hetket tarkoittaisivat sitä, että parisuhde on huono. Oikeasti edes sen uuden ihanan ihastuksen kanssa ei perhe-elämä olisi yhtään sen auvoisampaa kuin nykyisenkään kanssa. Siitä pahimmasta pitää vain yhdessä taistella läpi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

No, avioliitossa ei olekaan kysymys mistään tunteen huumasta, vaan siitä, että on ilmaistu nimenomaan tahtotila, tahto ottaa toinen puolisoksi, lupaus tukea hyvinä ja huonoina hetkinä. Kyse on tahdosta, päätöksestä ja lupauksesta. Rakastaminen ei ole vain tunne, se on tekoja. Suoraselkäinen ihminen pystyy normaalissa suhteessa, johon siis minkäänlainen väkivalta ja alistaminen eivät kuulu, tukemaan puolisoaan myös silloin, kun ei mene niin hyvin. Silloin vain purraan hammasta ja odotetaan parempia aikoja ja nähdään myös vaivaa sen eteen, että paremmat ajat todella koittaisivat. En tarkoita, että rakkaudettomassa ja huonossa suhteessa pitää kitua vuosikausia, vain sitä, ettei avioliitosta luovuteta heti, kun ensimmäinen todella haastava tilanne tulee kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

vihkivala:

TAHDOTKO sinä xx....ja rakastaa häntä ikuisesti...kunnes kuolema teidät erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä työkaverilla ja minulla on sellainen yhteys, mitä meillä ei ole ollut.Hän on minua 10vuotta nuorempi. Meillä on samanlaiset elämänhaaveet ym. Hän on fiksu, mukava , todella kaunis sekä hänen seurassaan on helppoa olla.

Haluaako tämä työkaveri myös lapsia? Jos kyllä, niin päädyt hänen kanssaan siihen samaan vauva-arkeen kuin mitä vaimosi kanssa nyt. Vauva-aika on aina jollain tavalla raskasta. Jos olette olleet uuden naisen kanssa ihastuneita/rakastuneita vasta vuoden verran, elätte vielä huumavaihetta. Huuma ja jännitys haihtuu parin vuoden kuluessa ja vasta silloin punnitaan rakkaus. Veikkaan, ettet sinä sitä punnitusta kestä tämän uuden naisen kanssa yhtään sen paremmin kuin vaimosikaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä työkaverilla ja minulla on sellainen yhteys, mitä meillä ei ole ollut.Hän on minua 10vuotta nuorempi. Meillä on samanlaiset elämänhaaveet ym. Hän on fiksu, mukava , todella kaunis sekä hänen seurassaan on helppoa olla.

Haluaako tämä työkaveri myös lapsia? Jos kyllä, niin päädyt hänen kanssaan siihen samaan vauva-arkeen kuin mitä vaimosi kanssa nyt. Vauva-aika on aina jollain tavalla raskasta. Jos olette olleet uuden naisen kanssa ihastuneita/rakastuneita vasta vuoden verran, elätte vielä huumavaihetta. Huuma ja jännitys haihtuu parin vuoden kuluessa ja vasta silloin punnitaan rakkaus. Veikkaan, ettet sinä sitä punnitusta kestä tämän uuden naisen kanssa yhtään sen paremmin kuin vaimosikaan kanssa.

Mutta jos nyxä porsii myös, voi etsiä uuden naisen. Ei tarvi aina tyytyä yhteen ämmään.

Ehkä naisesi saa sinusta nyt uutta kipinää, jännämiehethän ovat niitä ihania.

Just näin, oikein paska kohtelu niin johan alkaa irtoamaan rakkaudentunnustusta <3

Mammat täällä vinkuuvat että pitäisi ajatella toista. Eli perhettä vaimoa ja vauvaa ja kuinka itsekästä on ihastua ja lähteä tämän matkaan. Ne samat mammat jotka vaatii toisen huomiointia niin ne ovat itse jättämässä ja pettämässä kun mies ei rakasta heitä. Kun he eivät saa huomiota. Hei haloo. Ei se suurin rakkaus ole sitä että kokoajan itselle on vaatimassa rakkautta vaan se pyyteetön rakkaus että antaa itse rakkautta. Kuinka moni teistä sen tekee? Kuinka moni rakastaa oikeasti eikä vain niin että vastaa rakkauteen samalla tunteella? Totta hitossa miehen on varmasti vaikea lähteä suhteesta mutta velvollisuuden tunteesta jonkun kanssa oleminen ei ole välittämistä vaan molempien elämän pilaamista.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työpaikkaihastus, johon loppujen lopuksi rakastuin. Ongelmana vaan on, että meillä on vauva vaimoni kanssa ja koen syyllisyyttä asiasta. Siksi pidän matalaa profiilia vielä. Ajattelin kertoa, kun tulee hyvä hetki.Mitä mieltä? Tietenkin olen lapseni elämässä, koska hän on minulle tärkeintä.

Hyvä juttu, onnittele vaimoasi puolestani! Hän pääsee paskasta (=sinä) eroon. Ja osanotto tälle uudelle, kerro minulta terveiset hänelle, että kerää hameen helmat ja juoksee. Paskaan ei kannata itseään sotkea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten rakastaminen ja rakkaus on tahtotila..ei sitä pysty tahtomalla hallita,hassua käyttää tuota termiä.

Näin se kuitenkin vihkivalassa on.

Niin. Tahdotko SINÄ rakastaa? Eli annatko sinä rakkautta vaimollesi/miehellesi siitä huolimatta miten hän käyttäytyy tai mitä hän tekee? Ja vaikket saa vastarakkautta? Tahtomista kysyttiin myös vaimolta. Tahtoiko hän? Hän ei taatusti rakasta miestään kun kuulee tämän syrjähypystä. Miksi ei? Koska hän ei alunperinkään rakastanut vaan vaatii että häntä rakastetaan. Käsitteillä on iso ero kun miettii. Pyyteetön rakkaus on aitoa. Muu ei.

Ei ole mahdollista. Olette nyt ikuisesti perhe. Eroperhe, mutta perhe kuitenkin. Ihastumisia tulee ja menee - perhe pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.

Oot sä tosissasi? Oletko koskaan kuulkut alkuhuuman laantumisesta? Siis eihän kellään ole suurta tunteiden vuoristorataa pitkissä suhteissa ha on ihan normaalia, että etenkin vauvavuoden aikana parisuhteen "hekuma" ainakin väliaikaisesti laantuu. Älä nyt hyvä mies jätä vaimoasi ja lastasi tässä vaiheessa. Odota nyt ainakin siihen asti, kun lapsi on vähän isompi. Sitten voit tarkistella uudestaan tunteitasi ja suhteenne toimivuutta.

Mä jotenkin ymmärrän vauvavuodenkin erot siinä tapauksessa, jos suhteessa on suuria konflikteja ja rakkaus täysin sammunut, mutta sun tapauksessa kuulostaa siltä, että parisuhteenne on ihan tavalliseen tapaan vain arkipäivystynyt. On myös sinun vastuullasi ylläpitää ja huolehtia suhteestasi vaimosi kanssa. Ei se parisuhde pysy tyydyttävänä itsestään, etenkään pitkällä aikavälillä.

Mä olen itse vauvan äiti ja meilläkin on pitkä parisuhde mieheni kanssa. Ja kyllä se niin on, että ei tässä mitään intohimon huippuaikoja eletä, kun on univelkaa, rahahuolia, stressiä ja miehellä työuupumusta, mutta me rakastamme toisiamme ja tuemme toisiamme selvitäksemme tästä. Olemme keskustelleet, että vielä tulee sekin aika, kun voimme keskittyä paremmin toisiimme. Nyt pyrimme huomioimaan toisemne tässä arjessa ja yritämme jaksaa huolehtia, että meillä olisi edes suht säännöllisesti myös romantiikkaa. On siis eniten meidän asenteesta nyt kiinni, että parisuhteemme pysyy yllä tällä hetkellä.

Rakkaus ei ole enää niin vahvaa, kuten jo sanoin. En tahdo jatkaa liittoa.

AP.

No en mäkään koe mitään vahvaa rakkautta tällä hetkellä ja joskus kun pinna kiristyy erinäisistä syistä, niin sekin on käynyt mielessä, että olisiko parempi jatkaa ilman kumppania, mutta koska elämme poikkeustilanteessa, jossa meitä koetellaan, niin olen päättänyt jatkaa liittoamme. Mä olen aika varma, että lähes jokainen väsynyt pienen lapsen vanhempi on kokenut kyllästymistä liittoonsa ja miettinyt joinain heikkoina hetkinä eroakin.

Ja erityinen koettelemus on, jos on mennyt vielä ihastumaan johonkin ulkopuoliseen. Mä ihan vakavissani ohjeistan sua lykkäämään noita sun erohaaveita ja unohtamaan ihastuksesi ja yrittämään vielä nykyistä parisuhdetta, jos asiat eivät ole tuon huonommalla tolalla. Se sama arki koittaa kuitenkin vielä myös sun nykyisen ihastuksen kanssa ja ikävänä plussana olisi siihen vielä erosta kärsivä lapsi. Kun lapsesi on vielä vasta vauva, niin riski on melkoinen, että suhteesi häneen jää vajaaksi, jos nyt päätät lähteä. Vauvaa ei voi hoitaa vuoroviikkosysteemillä ja hän jää herkästi kokonaan toiselle vanhemmalle. Tässä tapauksessa näyttäisi olevan äidille, koska itse puhut vauvan jättämisestä otsikossasi.

Ei ap malta odottaa kun pelkää mahkun menevän ohi muuten. Johan oikein erikseen halusi mainita, että toinen nainen on peräti 10v nuorempi. Itse en ymmärrä moista hehkutusta. Itse antanut 10v nuoremmalle miehelle pakit kun suhde meni sille asteelle, että halusi muuttaa yhteen, enkä pidä asiaa mitenkään erityisenä tai muuten varmaan asuisin hänen kanssaan kun ei vikaakaan ollut, mutta.... takas ap:hen. Tää on selkeä provo, mutta näitä kyllä tapahtuu tosielämässä. Sellainen mies kuka lähtee hoitamaan parisuhdettaan sen ulkopuolella saa puolestani sössiä elämänsä ihan vapaasti. Joten antakaa leidit miehen mennä kun tarve on. Se nainen löytää vielä arvoisensa ja se lapsikin kutsuu vielä isäksi jotakin aivan toista miestä, miestä kuka sen tittelin ansaitsee ja lapsen rakkauden.

Se kun tulisi voittaa kaikki. Rakkaus omaan jälkeläiseen. Eikä tällä miehellä kuka täällä kirjoittelee, kolise kun tyhjää pää ja sellaiselle on turha yrittää järkeä puhua. Ei ymmärrä raasu. Arvostus: 0 täältä.

Luultavasti teet palveluksen vaimolleni. Hänen ei kannata tuhlata aikaansa ihmiseen joka lähtee heti raskaan arjen keskellä uusiin houkutuksiin. Neuvo. Älä kuitenkaan suostu tekemään lasta uuden kanssa koska sinusta ei ole lapsiperhe arkea pyörittämään.