Aion jättää vaimon ja pienen vauvan. Ihastuin toiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.

Oot sä tosissasi? Oletko koskaan kuulkut alkuhuuman laantumisesta? Siis eihän kellään ole suurta tunteiden vuoristorataa pitkissä suhteissa ha on ihan normaalia, että etenkin vauvavuoden aikana parisuhteen "hekuma" ainakin väliaikaisesti laantuu. Älä nyt hyvä mies jätä vaimoasi ja lastasi tässä vaiheessa. Odota nyt ainakin siihen asti, kun lapsi on vähän isompi. Sitten voit tarkistella uudestaan tunteitasi ja suhteenne toimivuutta.

Mä jotenkin ymmärrän vauvavuodenkin erot siinä tapauksessa, jos suhteessa on suuria konflikteja ja rakkaus täysin sammunut, mutta sun tapauksessa kuulostaa siltä, että parisuhteenne on ihan tavalliseen tapaan vain arkipäivystynyt. On myös sinun vastuullasi ylläpitää ja huolehtia suhteestasi vaimosi kanssa. Ei se parisuhde pysy tyydyttävänä itsestään, etenkään pitkällä aikavälillä.

Mä olen itse vauvan äiti ja meilläkin on pitkä parisuhde mieheni kanssa. Ja kyllä se niin on, että ei tässä mitään intohimon huippuaikoja eletä, kun on univelkaa, rahahuolia, stressiä ja miehellä työuupumusta, mutta me rakastamme toisiamme ja tuemme toisiamme selvitäksemme tästä. Olemme keskustelleet, että vielä tulee sekin aika, kun voimme keskittyä paremmin toisiimme. Nyt pyrimme huomioimaan toisemne tässä arjessa ja yritämme jaksaa huolehtia, että meillä olisi edes suht säännöllisesti myös romantiikkaa. On siis eniten meidän asenteesta nyt kiinni, että parisuhteemme pysyy yllä tällä hetkellä.

Rakkaus ei ole enää niin vahvaa, kuten jo sanoin. En tahdo jatkaa liittoa.

AP.

No en mäkään koe mitään vahvaa rakkautta tällä hetkellä ja joskus kun pinna kiristyy erinäisistä syistä, niin sekin on käynyt mielessä, että olisiko parempi jatkaa ilman kumppania, mutta koska elämme poikkeustilanteessa, jossa meitä koetellaan, niin olen päättänyt jatkaa liittoamme. Mä olen aika varma, että lähes jokainen väsynyt pienen lapsen vanhempi on kokenut kyllästymistä liittoonsa ja miettinyt joinain heikkoina hetkinä eroakin.

Ja erityinen koettelemus on, jos on mennyt vielä ihastumaan johonkin ulkopuoliseen. Mä ihan vakavissani ohjeistan sua lykkäämään noita sun erohaaveita ja unohtamaan ihastuksesi ja yrittämään vielä nykyistä parisuhdetta, jos asiat eivät ole tuon huonommalla tolalla. Se sama arki koittaa kuitenkin vielä myös sun nykyisen ihastuksen kanssa ja ikävänä plussana olisi siihen vielä erosta kärsivä lapsi. Kun lapsesi on vielä vasta vauva, niin riski on melkoinen, että suhteesi häneen jää vajaaksi, jos nyt päätät lähteä. Vauvaa ei voi hoitaa vuoroviikkosysteemillä ja hän jää herkästi kokonaan toiselle vanhemmalle. Tässä tapauksessa näyttäisi olevan äidille, koska itse puhut vauvan jättämisestä otsikossasi.

Näissä kahdessa edellisessä pidemmässä, ilmeisesti saman kommentoijan (?) kirjoituksessa on erittäin hyviä perusteita olla jättämättä vastasyntynyttä lastaan. Joku kysyi, etkö yhtään ajattele puolisoasi jättäessäsi hänet yksin selviytymään vauva-ajan arjesta. Ilmeinen vastaus on, ettet pysty ajattelemaan kuin omia halujasi tuossa uuden "rakkauden" huumassasi, mutta ihmetyttää suuresti, miten olet niin helposti hylkäämässä oman vastasyntyneen jälkeläisesi? Turha väittää, että lapsesi on sinulle tärkeä, kun näin pystyt tekemään. Tai ettei eropäätöksesi vaikuta vanhemmuuteesi. Kuten tuo edellinenkin kommentoija toteaa, on erittäin todennäköistä, että suhteesi omaan lapseesi jää vajaaksi. Vauva-aika on nopeasti ohi, ja juuri tuona aikana lapsi kiintyy hoitajiinsa, kasvaa ja kehittyy nopealla vauhdilla.  Miten ihmeessä voit laittaa jonkun työpaikkaromanssin oman lapsesi kasvun ja kehityksen seuraamisen edelle?

No mutta hei, tää provoilijahan oli sitä mieltä että käy katsomassa lastaan "aina kun ehtii". 

Että niin tärkeä vauva. Jos mää olisin se toinen nainen, niin juoksisin. Lujaa.

Rakkaus. Yksi elämä. Uupumus. Koti. Voitto. Rakkaus voittaa.

Synnytyksen jälkeen tulee usein niin pitkä seksitauko, että melkeinpä helpommalla pääsee, kun vaihtaa uuteen. Ei se estä osallistumasta vauvan hoitamiseen. Elatusmaksuja tietenkin joutuu maksamaan, mutta ei yhdessä asuminen vauvaperheessä muutenkaan ilmaista ole.

Minäkin olen ollut rakastunut pomooni jo kauan, lähes vuoden. Hän on huomattavasti minua vanhempi.

Hän flirttailee kanssani, puhuu kaikenlaista, MUTTA säilyttää tietyn etäisyyden. Jo katseista kuitenkin tietää jotain hänenkin puoleltaan. Jo asemiemme vuoksi emme voi koskaan toteuttaa ajatusta, joka joskus käy mielessä. Minulla on täydellinen perhe, lapset ja hyvä ahkera mies, jota rakastan. Pitkä avioliitto takana. Uutuushuuma mennyt ohi 20v. sitten.

Tiedän ,ettei tästä tule koskaan mitään ja en ole myöskään valmis perhettäni rikkomaan. Välillä sydämeni itkee ja kaipaus on valtava. Oma perheeni menee kuitenkin kaiken edelle. Pian emme enää näe usein ihastukseni kanssa ja tiedän, että tämä tunne laantuu pikku hiljaa ja sitten se loppuu.

Mieti ap, mieti!

Anna mennä vaan! Ex-mieheni jätti minut ja lapset työpaikkaromanssin vuoksi. No sitä onnea kesti kuukauden kunnes uusi nainen lemppasi ukon.

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä vaan! Ex-mieheni jätti minut ja lapset työpaikkaromanssin vuoksi. No sitä onnea kesti kuukauden kunnes uusi nainen lemppasi ukon.

Lempatkoon. Sitähän ei voi kukaan tietää, milloin mikäkin suhde katkeaa.Sitten olen yksin, mutta vaimoa en huoli. Meillä ei ole mitään tunteita enää toisiamme kohtaan eikä vaimo kiinnosta minua suhde mielessä enää.

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä vaan! Ex-mieheni jätti minut ja lapset työpaikkaromanssin vuoksi. No sitä onnea kesti kuukauden kunnes uusi nainen lemppasi ukon.

En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Sinusta on siis parempi jäädä onnettomaan pitkään suhteeseen kuin vaihtaa onnelliseen joka ei välttämättä kestä loppuelämääsi?

Ole kiltti ja kerro, että olet joku 18-vuotias. Eivät kai aikuiset ISÄT enää hypi ympäriinsä ihastusten takia, eiväthän?

Minäkin olen ollut liittoni aikana monta kertaa ihastunut, olen sitä tyyppiä, että ihastun helposti. Joka kerta olen jälkeenpäin onnitellut itseäni, kun en ole niihin reagoinut, ihastus loppui ja heräsin taas siihen, miten hieno mies minulla on kotona. Erään kerran jopa leikin ajatuksella erosta mutta onneksi järki voitti, kun aloin kuvitella, minkälaista arki olisi etävanhempana tai yh-äitinä tai uusperheessä. Hyvä kumppani on perheenjäsen ja kullanarvoinen. Jos sellaisen pistää ihastuksen takia menemään, tulee vielä katumaan.

Ap, toivottavasti et koskaan osu kohdalleni. 😒

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työpaikkaihastus, johon loppujen lopuksi rakastuin. Ongelmana vaan on, että meillä on vauva vaimoni kanssa ja koen syyllisyyttä asiasta. Siksi pidän matalaa profiilia vielä. Ajattelin kertoa, kun tulee hyvä hetki.Mitä mieltä? Tietenkin olen lapseni elämässä, koska hän on minulle tärkeintä.

Hyvä idea, suosittelen lähtemään mahdollisimman pian jotta vaimosi pääsee moisesta luuserista eroon. Hänellä on edessään parempi tulevaisuus ilman sinua. Helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten säälin sitä uutta, joka ei arvaa seurustelevansa typerän narsistin kanssa, vaan saattaa jopa mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Nyt pitäisi olla iro varoituskyltti otsassasi, että VARO TÄTÄ HUIJARIA.

En säälisi sitä naista, tietää tilanteen työkaverina. Säälin miestä kun on niin selkärangaton, vaimo tuskin paljon menettää. Oksettava mies.

En ole 18- vuotias. Miksi minun täytyisi elää suhteessa, jossa en rakasta kumppaniani ? Rakastan toista naista EN RAKASTA vaimoani enää. Vaimo ei ole yhtään kiinnostava enää. Olisitteko te itse suhteessa, jossa ei ole rakkautta?

Lapsi ei ole syy siihen, että jäädään roikkumaan huonoon suhteeseen. Siinähän kärsii lapsikin. Mikä teitä oikein vaivaa? Te ette tunne vaimoani, ettekä tiedä, millainen hän on. Vaimoni ei ole mikään "kultakimpale". Hän määrää tekemisiäni, on mustasukkainen ja kontrolloi kaikkea mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole syy siihen, että jäädään roikkumaan huonoon suhteeseen. Siinähän kärsii lapsikin. Mikä teitä oikein vaivaa? Te ette tunne vaimoani, ettekä tiedä, millainen hän on. Vaimoni ei ole mikään "kultakimpale". Hän määrää tekemisiäni, on mustasukkainen ja kontrolloi kaikkea mitä teen.

Sniif. Saanko nenäliinan? Happy ending

Onneksi hänelle teit lapsen kuitenkin, ihanan uhrautuvainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole 18- vuotias. Miksi minun täytyisi elää suhteessa, jossa en rakasta kumppaniani ? Rakastan toista naista EN RAKASTA vaimoani enää. Vaimo ei ole yhtään kiinnostava enää. Olisitteko te itse suhteessa, jossa ei ole rakkautta?

Ok. Miksi haet hyväksyntää täältä? Teet kuten parhaakses näet mutta ei se poista sitä tosiasiaa että olet säälittävä ja typerä. Oliko muuta?

OK. Eli mielestäsi on ihan okei elää mustasukkaisen vaimon kanssa, joka kontrolloi jokaista liikettäni ? Olisitko sinä sellaisessa suhteessa? OK. Kunnioitan mirlipidettäsi jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä vaan! Ex-mieheni jätti minut ja lapset työpaikkaromanssin vuoksi. No sitä onnea kesti kuukauden kunnes uusi nainen lemppasi ukon.

En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Sinusta on siis parempi jäädä onnettomaan pitkään suhteeseen kuin vaihtaa onnelliseen joka ei välttämättä kestä loppuelämääsi?

En minäkään ymmärrä lapsiperhearjesta pakenijaa. Miksi epäkypsä ihminen "perustaa perheen"? Eipä yleensä ole vielä kovin pitkä suhde takana, jos lapset ovat pieniä.

Suhteen hoitaminen on ensisijaista, koska onneen luottaminen mitään tekemättä on samaa kuin uskoa lottovoittoon.

Potentiaalisia kumppaneita on maailma tulvillaan, toisille se kukasta kukkaan lentely takaa jatkuvan onnen huuman. Sellaisen ei vain pitäisi huijata toisenlaista elämää haluavaa lasten hankkimiseen kanssaan.

Mistäkö tiedän? No, isäni oli sellainen mehiläinen, hylkäsi äitini kun tämä oli raskaana. "Oli mukana elämässäni" sitten kun olin jo murrosiässä muun muassa kertomalla, mikä nimenomainen vika minun äidissäni oli ollut... Petti "kaikkein rakkaintaan" eli vaimoaan ja lastensa äitiä (tosi mukava ja kaunis nainen hänkin) niin paljon kuin ennätti. Lapsia oli muidenkin naisten kanssa.

Mä en koskaan kommentoi mitään. Mut nyt  kommentoin. Just sun tyylisten suuta auki saamattomien miesreppanoiden takia mä en halua tuoda lasta tähän maailmaan. Lapsesi kiittää sinua tulevaisuudessa. 

Miksi olet sallinut itsesi lakata rakastamasta vaimoasi ja ruveta rakastamaan toista?

En usko hetkeäkään että vaimosi on mustasukkainen kyylä. Asia tuli ilmi niin myöhäisessä vaiheessa keskustelua. Jos se olisi todellinen syy, olisit maininnut siitä heti. Nyt vaan yrität keksiä tekosyitä miksei vaimosi edes ansaitse rakkautta.

Jos vaikuttaa siltä että vaimosi yrittää säädellä liikaa tekemisiäsi saattaa olla että hän on hippasen väsynyt SINUN lapsesi kantamisesta, maailman saattamisesta ja hoitamisesta. Saattaa olla, että hän haluaisi että sinäkin otat jotain vastuuta OMASTA lapsestasi. Tai edes perheen arjesta. Mitä et varmastikaan tee jos sinulla on aikaa kuvitella olevasi rakastunut toiseen.

Malliesimerkki miehestä joka ei kykene kasvamaan tilanteiden mukana, ottamaan isyyden mukanaan tuomaa vastuuta kantaakseen. Sitten keksitään rakkausjuttuja ja ilkeitä vaimoja ettei tarvitse kohdata omaa pienuutta.

Ja ei, en ole av-mamma vaan vela, onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa oikean miehen kanssa.

Tämä nainen pyysi minua kihloihin :)