Lue keskustelun säännöt.
Aion jättää vaimon ja pienen vauvan. Ihastuin toiseen naiseen.
02.08.2017 |
Kyseessä työpaikkaihastus, johon loppujen lopuksi rakastuin. Ongelmana vaan on, että meillä on vauva vaimoni kanssa ja koen syyllisyyttä asiasta. Siksi pidän matalaa profiilia vielä. Ajattelin kertoa, kun tulee hyvä hetki.Mitä mieltä? Tietenkin olen lapseni elämässä, koska hän on minulle tärkeintä.
Kommentit (195)
Jätin nyt vaimoni, mutta "virallista" eroa täytyy hetki vielä odottaa . Kun tämä tästä laantuu, niin ostamme oman asunnon :) Lasta näen silloin, kun ehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tama tarina on yhtä tosi kuin se, että aloitus on miehen kirjoittama. Väsynyttä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö tuo suuri rakkautesi vielä tunteistasi? Otathan huomioon, että pornosivustoilla esiintyvät henkilöt saavat päivittäin satoja viestejä kaltaisistasi ihailijoilta ja juuri sinun viestisi on saattanut jäädä lukematta.
Ei. Ihan muuten vaan ollaan yhdessä. Ja ihan muuten vaan sanoo rakastavansa mua.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihan muuten vaan ollaan yhdessä. Ja ihan muuten vaan sanoo rakastavansa mua.
Ja sinuun se menee täydestä koska tiedät rakkaudesta vähemmän kuin porsas Pohjantähdestä.
Katsoin kerran dokumentin koulukodista. Yksi silmiinpistävä piirre oli kaikilla lapsilla. Isä oli hylännyt perheen jossain vaiheessa. En sano että yh-äidin lapsista tulee huonoja, mutta näillä isä oli hävinnyt kokonaan kuvioista.
Pidä perhe ehjänä ja jos susta ei ole miestä siihen kasvata ainakin lapsesi.
Luulen tämän okevan puhdas provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tama tarina on yhtä tosi kuin se, että aloitus on miehen kirjoittama. Väsynyttä paskaa.
Niin. Hieno draaman kaari, joka alkaa ihastuksella eikun rakastumisella tänään klo 10:49 edeten jättöaikeeksi 12:29, kotoa lähtemiseksi 13:08 ja lopulliseksi jättämiseksi 19:39. Uusi parisuhde julistetaan alkaneeksi 19:43.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.
No mäpäs kerron. Jos se on oikeaa rakkautta, siitä ei pääse eroon. Koskaan. Jos se ei ole, viimeistään parissa vuodessa tai kun tapaat jonkun kiinnostavan, tunteet haalenevat.
Mutta mulla on kulunut näin 12 vuotta. Olen naimisissa toisen kanssa ja hyvä puoliso. Tunteet alkoivat kuumeta "Neiti X:n kanssa" puolin jos toisin, joten pistin mahdolliselle suhteelle stopin ennen kuin se ehti alkaakaan. Yritin selittää, mutta ainakin pelkään että Neiti X loukkaantui.
Koska en halua rikkoa perhettä enkä olla ap:n kaltainen kusipää jollaista "kakkosrakkauteni" ei ansaitsisi elämäänsä pilaamaan, olen menetellyt seuraavasti:
-Olen minimoinut kontaktit Neiti X:ään. Työn kanssa olemme hyvin harvakseltaan tekemisissä, jolloin olen tietysti normaalin asiallinen. En kysy hänen mahdollisista suhteistaan tai siitä onko hänellä enää mitään tunteita. Jos meillä on esim. jossain tilaisuudessa mahdollisuus mennä syömään yhdessä, menen jonkin tekosyyn varjolla muualle.
-Muuten, en ole hänen kaverinsa somessa, en seuraa linkedinissä jne. Itseäni sillä vaan kiduttaisin. Ja tiedänpähän että mulla on itsekuria vaikka muille jakaa.
-Ajattelen että ilmaisen rakkautta sekä puolisoa että Neiti X:ää kohtaan kohtelemalla molempia mahdollisimman kunniallisesti ja hyvin. Kumpikaan ei ansaitse kusipäätä. Kumpikaan ei ansaitse tulla petetyksi tai jätetyksi tai miettiä, petänkö ja jätänkö minä jonain päivänä uuden niin miten jätin exänkin.
-Lisäksi puran rakkautta vapaaehtoistyöhön ja maalaamiseen. Jos teen maailmasta vähän paremman, se on sitten vähän parempi myös Neiti X:lle. Abstrakteissa tauluissa on kätevää kuvata tunteitaan -vain itse tietää mitä ne merkitsee, ja inspiraatiota riittää. Olen vielä vain harrastelija, mutta olen saanut tauluista hyvää palautetta joten tästä voi tulevaisuudessa tulla enemmänkin.
-Hyväksyn siihen että tunteeni ovat mitkä ovat. Enhän minä niille mitään mahda. Ja kuten sanottu, koitan purkaa niitä "kunniallisilla" keinoilla ettei pää hajoa. Nyt minulla on tämä avioliitto ja rakastan vaimoani. Jos jonakin päivänä jään leskeksi tms. ja neiti X olisi yhä kiinnostunut tai vastaava ihme tapahtuu, silloin kyllä olen tikkana hänen kimpussaan vaikka olisin satavuotias ja -kiloinen. :D Ajattelen mielelläni, että kun näin toimin, niin jos ihme sattuisi tapahtumaan, olen sitten ainakin luonteeni puolesta sellainen kumppani minkä hän ansaitsee.
Huhhuh, toivot ihmettä, että vaimosi kuolee ja pääset sitten olemaan neiti X:n kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.
No mäpäs kerron. Jos se on oikeaa rakkautta, siitä ei pääse eroon. Koskaan. Jos se ei ole, viimeistään parissa vuodessa tai kun tapaat jonkun kiinnostavan, tunteet haalenevat.
Mutta mulla on kulunut näin 12 vuotta. Olen naimisissa toisen kanssa ja hyvä puoliso. Tunteet alkoivat kuumeta "Neiti X:n kanssa" puolin jos toisin, joten pistin mahdolliselle suhteelle stopin ennen kuin se ehti alkaakaan. Yritin selittää, mutta ainakin pelkään että Neiti X loukkaantui.
Koska en halua rikkoa perhettä enkä olla ap:n kaltainen kusipää jollaista "kakkosrakkauteni" ei ansaitsisi elämäänsä pilaamaan, olen menetellyt seuraavasti:
-Olen minimoinut kontaktit Neiti X:ään. Työn kanssa olemme hyvin harvakseltaan tekemisissä, jolloin olen tietysti normaalin asiallinen. En kysy hänen mahdollisista suhteistaan tai siitä onko hänellä enää mitään tunteita. Jos meillä on esim. jossain tilaisuudessa mahdollisuus mennä syömään yhdessä, menen jonkin tekosyyn varjolla muualle.
-Muuten, en ole hänen kaverinsa somessa, en seuraa linkedinissä jne. Itseäni sillä vaan kiduttaisin. Ja tiedänpähän että mulla on itsekuria vaikka muille jakaa.
-Ajattelen että ilmaisen rakkautta sekä puolisoa että Neiti X:ää kohtaan kohtelemalla molempia mahdollisimman kunniallisesti ja hyvin. Kumpikaan ei ansaitse kusipäätä. Kumpikaan ei ansaitse tulla petetyksi tai jätetyksi tai miettiä, petänkö ja jätänkö minä jonain päivänä uuden niin miten jätin exänkin.
-Lisäksi puran rakkautta vapaaehtoistyöhön ja maalaamiseen. Jos teen maailmasta vähän paremman, se on sitten vähän parempi myös Neiti X:lle. Abstrakteissa tauluissa on kätevää kuvata tunteitaan -vain itse tietää mitä ne merkitsee, ja inspiraatiota riittää. Olen vielä vain harrastelija, mutta olen saanut tauluista hyvää palautetta joten tästä voi tulevaisuudessa tulla enemmänkin.
-Hyväksyn siihen että tunteeni ovat mitkä ovat. Enhän minä niille mitään mahda. Ja kuten sanottu, koitan purkaa niitä "kunniallisilla" keinoilla ettei pää hajoa. Nyt minulla on tämä avioliitto ja rakastan vaimoani. Jos jonakin päivänä jään leskeksi tms. ja neiti X olisi yhä kiinnostunut tai vastaava ihme tapahtuu, silloin kyllä olen tikkana hänen kimpussaan vaikka olisin satavuotias ja -kiloinen. :D Ajattelen mielelläni, että kun näin toimin, niin jos ihme sattuisi tapahtumaan, olen sitten ainakin luonteeni puolesta sellainen kumppani minkä hän ansaitsee.
Huhhuh, toivot ihmettä, että vaimosi kuolee ja pääset sitten olemaan neiti X:n kanssa?
No en todellakaan toivo. Sanoin jo että rakastan vaimoakin. Ehkä mulla on vaan suuri sydän tai jtn. Olen vaimoa vanhempikin, joten todennäköisempää on että minä kuolen meistä ensin. Tajuan myös että vaikka minusta jotenkin tulisi vapaa, niin se ei vielä tarkoita että Neiti X olisi vapaa tai enää kiinnostunut. Hyväksyn, että todennäköisesti tunteeni ovat vain polttoainetta hyville harrastuksilleni. Ei sekään ole paha asia, vaikka välillä muusta haaveilenkin. Tärkeintä on, että minusta ei tule ap:n kaltaista vätystä vaan että pysyn suunnilleen kunnollisena ihmisenä vaikka minulla on nämä tunteet mitkä on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä aion jättää vaimoni ..sanokaa mitä sanotte..
Mitäs sitten vielä täällä kommentteja kalastelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.
No mäpäs kerron. Jos se on oikeaa rakkautta, siitä ei pääse eroon. Koskaan. Jos se ei ole, viimeistään parissa vuodessa tai kun tapaat jonkun kiinnostavan, tunteet haalenevat.
Mutta mulla on kulunut näin 12 vuotta. Olen naimisissa toisen kanssa ja hyvä puoliso. Tunteet alkoivat kuumeta "Neiti X:n kanssa" puolin jos toisin, joten pistin mahdolliselle suhteelle stopin ennen kuin se ehti alkaakaan. Yritin selittää, mutta ainakin pelkään että Neiti X loukkaantui.
Koska en halua rikkoa perhettä enkä olla ap:n kaltainen kusipää jollaista "kakkosrakkauteni" ei ansaitsisi elämäänsä pilaamaan, olen menetellyt seuraavasti:
-Olen minimoinut kontaktit Neiti X:ään. Työn kanssa olemme hyvin harvakseltaan tekemisissä, jolloin olen tietysti normaalin asiallinen. En kysy hänen mahdollisista suhteistaan tai siitä onko hänellä enää mitään tunteita. Jos meillä on esim. jossain tilaisuudessa mahdollisuus mennä syömään yhdessä, menen jonkin tekosyyn varjolla muualle.
-Muuten, en ole hänen kaverinsa somessa, en seuraa linkedinissä jne. Itseäni sillä vaan kiduttaisin. Ja tiedänpähän että mulla on itsekuria vaikka muille jakaa.
-Ajattelen että ilmaisen rakkautta sekä puolisoa että Neiti X:ää kohtaan kohtelemalla molempia mahdollisimman kunniallisesti ja hyvin. Kumpikaan ei ansaitse kusipäätä. Kumpikaan ei ansaitse tulla petetyksi tai jätetyksi tai miettiä, petänkö ja jätänkö minä jonain päivänä uuden niin miten jätin exänkin.
-Lisäksi puran rakkautta vapaaehtoistyöhön ja maalaamiseen. Jos teen maailmasta vähän paremman, se on sitten vähän parempi myös Neiti X:lle. Abstrakteissa tauluissa on kätevää kuvata tunteitaan -vain itse tietää mitä ne merkitsee, ja inspiraatiota riittää. Olen vielä vain harrastelija, mutta olen saanut tauluista hyvää palautetta joten tästä voi tulevaisuudessa tulla enemmänkin.
-Hyväksyn siihen että tunteeni ovat mitkä ovat. Enhän minä niille mitään mahda. Ja kuten sanottu, koitan purkaa niitä "kunniallisilla" keinoilla ettei pää hajoa. Nyt minulla on tämä avioliitto ja rakastan vaimoani. Jos jonakin päivänä jään leskeksi tms. ja neiti X olisi yhä kiinnostunut tai vastaava ihme tapahtuu, silloin kyllä olen tikkana hänen kimpussaan vaikka olisin satavuotias ja -kiloinen. :D Ajattelen mielelläni, että kun näin toimin, niin jos ihme sattuisi tapahtumaan, olen sitten ainakin luonteeni puolesta sellainen kumppani minkä hän ansaitsee.
Huhhuh, toivot ihmettä, että vaimosi kuolee ja pääset sitten olemaan neiti X:n kanssa?
No en todellakaan toivo. Sanoin jo että rakastan vaimoakin. Ehkä mulla on vaan suuri sydän tai jtn. Olen vaimoa vanhempikin, joten todennäköisempää on että minä kuolen meistä ensin. Tajuan myös että vaikka minusta jotenkin tulisi vapaa, niin se ei vielä tarkoita että Neiti X olisi vapaa tai enää kiinnostunut. Hyväksyn, että todennäköisesti tunteeni ovat vain polttoainetta hyville harrastuksilleni. Ei sekään ole paha asia, vaikka välillä muusta haaveilenkin. Tärkeintä on, että minusta ei tule ap:n kaltaista vätystä vaan että pysyn suunnilleen kunnollisena ihmisenä vaikka minulla on nämä tunteet mitkä on.
Jäit kiinni! Olet nainen. Sori, ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.
No mäpäs kerron. Jos se on oikeaa rakkautta, siitä ei pääse eroon. Koskaan. Jos se ei ole, viimeistään parissa vuodessa tai kun tapaat jonkun kiinnostavan, tunteet haalenevat.
Mutta mulla on kulunut näin 12 vuotta. Olen naimisissa toisen kanssa ja hyvä puoliso. Tunteet alkoivat kuumeta "Neiti X:n kanssa" puolin jos toisin, joten pistin mahdolliselle suhteelle stopin ennen kuin se ehti alkaakaan. Yritin selittää, mutta ainakin pelkään että Neiti X loukkaantui.
Koska en halua rikkoa perhettä enkä olla ap:n kaltainen kusipää jollaista "kakkosrakkauteni" ei ansaitsisi elämäänsä pilaamaan, olen menetellyt seuraavasti:
-Olen minimoinut kontaktit Neiti X:ään. Työn kanssa olemme hyvin harvakseltaan tekemisissä, jolloin olen tietysti normaalin asiallinen. En kysy hänen mahdollisista suhteistaan tai siitä onko hänellä enää mitään tunteita. Jos meillä on esim. jossain tilaisuudessa mahdollisuus mennä syömään yhdessä, menen jonkin tekosyyn varjolla muualle.
-Muuten, en ole hänen kaverinsa somessa, en seuraa linkedinissä jne. Itseäni sillä vaan kiduttaisin. Ja tiedänpähän että mulla on itsekuria vaikka muille jakaa.
-Ajattelen että ilmaisen rakkautta sekä puolisoa että Neiti X:ää kohtaan kohtelemalla molempia mahdollisimman kunniallisesti ja hyvin. Kumpikaan ei ansaitse kusipäätä. Kumpikaan ei ansaitse tulla petetyksi tai jätetyksi tai miettiä, petänkö ja jätänkö minä jonain päivänä uuden niin miten jätin exänkin.
-Lisäksi puran rakkautta vapaaehtoistyöhön ja maalaamiseen. Jos teen maailmasta vähän paremman, se on sitten vähän parempi myös Neiti X:lle. Abstrakteissa tauluissa on kätevää kuvata tunteitaan -vain itse tietää mitä ne merkitsee, ja inspiraatiota riittää. Olen vielä vain harrastelija, mutta olen saanut tauluista hyvää palautetta joten tästä voi tulevaisuudessa tulla enemmänkin.
-Hyväksyn siihen että tunteeni ovat mitkä ovat. Enhän minä niille mitään mahda. Ja kuten sanottu, koitan purkaa niitä "kunniallisilla" keinoilla ettei pää hajoa. Nyt minulla on tämä avioliitto ja rakastan vaimoani. Jos jonakin päivänä jään leskeksi tms. ja neiti X olisi yhä kiinnostunut tai vastaava ihme tapahtuu, silloin kyllä olen tikkana hänen kimpussaan vaikka olisin satavuotias ja -kiloinen. :D Ajattelen mielelläni, että kun näin toimin, niin jos ihme sattuisi tapahtumaan, olen sitten ainakin luonteeni puolesta sellainen kumppani minkä hän ansaitsee.
Huhhuh, toivot ihmettä, että vaimosi kuolee ja pääset sitten olemaan neiti X:n kanssa?
No en todellakaan toivo. Sanoin jo että rakastan vaimoakin. Ehkä mulla on vaan suuri sydän tai jtn. Olen vaimoa vanhempikin, joten todennäköisempää on että minä kuolen meistä ensin. Tajuan myös että vaikka minusta jotenkin tulisi vapaa, niin se ei vielä tarkoita että Neiti X olisi vapaa tai enää kiinnostunut. Hyväksyn, että todennäköisesti tunteeni ovat vain polttoainetta hyville harrastuksilleni. Ei sekään ole paha asia, vaikka välillä muusta haaveilenkin. Tärkeintä on, että minusta ei tule ap:n kaltaista vätystä vaan että pysyn suunnilleen kunnollisena ihmisenä vaikka minulla on nämä tunteet mitkä on.
Jäit kiinni! Olet nainen. Sori, ei mene läpi.
Niin on! Selvästi naisen kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen sinun puolesta joka aloitit viestiketjun.
Jeesus rakastaa Sinua.
Hän haluaisi antaa Sinulle lahjana tyydytyksen mitä ei rakastuminen anna.
Toivon sydämestäni, että löydät tämän aarteen ja näemme kerran Taivaassa.
Ei entinen eikä uusi nainen voi pelastaa sieluasi kadotukselta.
Kun aikasi päättyy (se voi päättyä milloin tahansa) ei auta vaikka kuinka olisi unelma nainen ja elämä.
Minua ei kiinnosta jätätkö vaimosi vai et.
Minä olen huolissasi Sinun sielusta.
Ota Jeesus Kristus vastaan.
Muistan Sinua rukouksin
-Emilia 21v-
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.
Nyt pää ja järki käteen mies!!!!
Nyt otat vastuun vaimostasi ja lapsestasi!
Ihastuksia tulee elämässä mutta mikään rakkaus ei jatkossakaan kestä ilman TAHTOMISTA ja vaivannäköä!!!!
Nyt mies HERÄTYS sieltä ja syvältä
itsekkyyden suosta!!! Mene hoitamaan
lastasi/ja hemmottelemaan vaimoasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ihastukset on pitkässä parisuhteessa vain mielen keino selviytyä haastavista vaiheista ja saada etäisyyttä. Ei kannata lähteä mitään vaivalla rakennettua purkamaan ihastumisen vuoksi. Et voi tietää, millainen ihastuksesi on kymmenen yhteisen eletyn vuoden jälkeen, jos ette ole edes kunnolla yhdessä olleet. Ihan romantisointia ja unelmaa kaikki vain. Samanlainen hänestäkin tulee kun muistakin pitkässä suhteessa ja rakkaus joutuu koetukselle tai haalistuu. Ole nyt vain siinä ja katsele vielä. Lapsi on kovin pieni. Se on poikkeuksellinen aika suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut naiseen ja hänkin on minuun. Vaimon kanssa menee ihan OK, mutta ei ole enää niin vahvaa rakkautta.
Nyt pää ja järki käteen mies!!!!
Nyt otat vastuun vaimostasi ja lapsestasi!
Ihastuksia tulee elämässä mutta mikään rakkaus ei jatkossakaan kestä ilman TAHTOMISTA ja vaivannäköä!!!!Nyt mies HERÄTYS sieltä ja syvältä
itsekkyyden suosta!!! Mene hoitamaan
lastasi/ja hemmottelemaan vaimoasi<3
Edellistä kirjoittajaa kompaten: rukoilen
puolestasi!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tama tarina on yhtä tosi kuin se, että aloitus on miehen kirjoittama. Väsynyttä paskaa.
Niin. Hieno draaman kaari, joka alkaa ihastuksella eikun rakastumisella tänään klo 10:49 edeten jättöaikeeksi 12:29, kotoa lähtemiseksi 13:08 ja lopulliseksi jättämiseksi 19:39. Uusi parisuhde julistetaan alkaneeksi 19:43.
:D Liukasliikkeinen mies :D
Vierailija kirjoitti:
Nuo ihastukset on pitkässä parisuhteessa vain mielen keino selviytyä haastavista vaiheista ja saada etäisyyttä. Ei kannata lähteä mitään vaivalla rakennettua purkamaan ihastumisen vuoksi. Et voi tietää, millainen ihastuksesi on kymmenen yhteisen eletyn vuoden jälkeen, jos ette ole edes kunnolla yhdessä olleet. Ihan romantisointia ja unelmaa kaikki vain. Samanlainen hänestäkin tulee kun muistakin pitkässä suhteessa ja rakkaus joutuu koetukselle tai haalistuu. Ole nyt vain siinä ja katsele vielä. Lapsi on kovin pieni. Se on poikkeuksellinen aika suhteessa.
Muistaakseni ruotsissa joku kasvatusalan guru oli sitä mieltä, että avioerot olisi hyvä kieltää siihen asti, kun nuorin lapsi 3 v...tässä hieman perspektiiviä ja voimavaroja nykyiseen elämääsi...
Miten ajattelit olla mukana lapsesi elämässä? jättämällä hänet ja hänen äidin? Mieti nyt vielä kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
He-he. Minkkisvitsiä pukkaa.
Tämä.
Säälittävä vastuunpakoilija, munaton oikein.
Tietääkö tuo suuri rakkautesi vielä tunteistasi? Otathan huomioon, että pornosivustoilla esiintyvät henkilöt saavat päivittäin satoja viestejä kaltaisistasi ihailijoilta ja juuri sinun viestisi on saattanut jäädä lukematta.