Aion jättää vaimon ja pienen vauvan. Ihastuin toiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ettekä te ymmärrä. Olen RAKASTUNUT enkä ihastunut. Noinko vaikeaa on tajuta luettua tekstiä vai? Vai ettekä kiusallakaan halua ymmärtää. Sanoin, että on muuttunut rakkaudeksi.

Teet kuten olet päättänyt. Jätät vaimon ja sylivauvan. Miksi haet täältä hyväksymistä, toiset ymmärtää, toiset ei - vauvaperheen hylkääjä ei juuri sympatiapisteitä kerää. Älä ihmettele, jos sataa rapaa niskaan.

Jos olisin työkaverisi (joku muu kuin se, johon olet 'rakastunut'), pitäisin sinua (ja uutta kumppaniasi) törkeinä ja epäluotettavina ihmisinä. Mahtavatko ne työtkään sujua, voiko sinuun luottaa puhtaasti työasioissakaan.

Parempi lapsen kannalta lähteä nyt, kun hän vielä pystyy unohtamaan sinut lyhyessä ajassa. - Et kuitenkaan viitsisi selittää meille aikaihmisille, että lapsi on sinulle tärkein, kun asia ei ole niin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys

Mulla ihastus on kestänyt nyt jotain 5 vuotta enkä ole tehnyt asialle mitään. Koska se menee ohi?

Häpeäisit! Vaimosi on monta kuukautta kantanut ja tuskalla synnyttänyt Sinun lapsesi ja sinä juokset vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työpaikkaihastus, johon loppujen lopuksi rakastuin. Ongelmana vaan on, että meillä on vauva vaimoni kanssa ja koen syyllisyyttä asiasta. Siksi pidän matalaa profiilia vielä. Ajattelin kertoa, kun tulee hyvä hetki.Mitä mieltä? Tietenkin olen lapseni elämässä, koska hän on minulle tärkeintä.

Luuletko että uusi ihastus kestää kovin kauaa? Olet lapsellinen. Vaimosta ja lapšesta on nyt huolehdittava, lähes kaikki ongelmat voi selvittää,mutta useimmat eivät halua.

Onneasi et tuolla tavalla löydä

Www.parempiavioliitto.fi

Tulee tai ei. Vaimon luokse en palaa.

Joo justiinsa, mieti millasta mallia olet itse parisuhteesta ja avioliitosta saanut? Noin kevyestikö ne asiat hoidetaan???!!!!!!!

Keskusteltiin ihan asiallisesti ja sanoin, että tarvitsen omaa aikaa.

Apua, kuolen nauruun, pienen vauvan isä tarvitsee OMAA AIKAA! Käy viemässä roskis ja hengitä sisään ulos, siinä sulle sitä. Ei tarvitse ottaa vauvaa mukaan.

Paras kommentti ja todellisuudentajuinen kiteytys vauvaperheen arjesta. On opittava nauttimaan erilaisista asioista kuin ennen vauvaa, kuten yksityisistä lepotuokioista hississä - jos sitä  omaa aikaa niin hirveästi kaipaa :)

Vau. Mahtaa ärsyttää, kun jengi ei ruvennutkaan mesomaan:D Pelle.

Kun olet mennyt naimisiin ja vannonut ikuista rakkautta vaimollesi Jumalan silmien edessä, niin katkaise heti sivusuhde ja palaa vaimosi luokse. Et voi rikkoa Jumalalle tekemääsi lupausta noin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä päätös. Itsekin heitin exän ja koliikki-vauvan ulos ja uusi nainen vaihdossa sisään. En ole katunut.

Miten voikin joku kommentti naurattaa niin saa***asti :D

Hölömö...

On kyllä aivan hirveää lasten kannalta, että niitä hankitaan tuosta vaan kenen kanssa tahansa ja kun kyllästytään, etsitään seuraava objekti huijattavaksi. Tosin nainen on ollut typerä, kun on suostunut hankkimaan lapsia tuollaisen poikasen, tuuliviirin, kanssa. No ehkä on pula hyvistä miehistä.

Monet naisetkin ovat "suunnitelmallisia", kun eivät käytä luotettavaa ehkäisyä. Vain nainen voi päättää omasta vartalostaan ja sen käytöstä. Miehiin ei ole luottamista.

Kiinnostaa, millainen nainen ottaa miehekseen ihmisen, joka hylkää vastuunsa ja lapsensa?

Vaikkakin mies se surkimus onkin.

En kutsuisi sinua mieheksi. Olet yrjöttävä. Toivon että uusi muijasi lihoo 40 kg ja sinun heppisi jää vetoketjun väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys

Mulla ihastus on kestänyt nyt jotain 5 vuotta enkä ole tehnyt asialle mitään. Koska se menee ohi?

Menee ohi, kun lakkaat haahuilemasta haaveissasi ja alat elää oikeaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ihastumiset ei kuuluisi lähes kaikkiin pitkiin parisuhteisiin. Herätys

Mulla ihastus on kestänyt nyt jotain 5 vuotta enkä ole tehnyt asialle mitään. Koska se menee ohi?

Menee ohi, kun lakkaat haahuilemasta haaveissasi ja alat elää oikeaa elämää.

Voiko tosiaan kestää 5 vuotta? Olen itsekin työkaveriin ihastunut, mutten uskalla tehdä mitään koska hän on 10-15v nuorempi. Olen 35 v mies. Enkä edes kunnolla tunne häntä, pari kertaa jutellut niitä näitä. En millään haluaisi luopua työstäni.

Vaihtoon vain vaimo. Varmasti levinnyt raskaudessa ja römpsä hehtaarihallin kokoinen.

Ihan normaalia että mies tahtoo uuden naisen kun lapsi on saatu aikaisemman kanssa. Perusbiologiaa.

MOT AP, tosiasiahan on että miehet ovat henkisesti kypsymättömiä ja täysin kykenemättömiä muodostamaan syvää rakastavaa parisuhdetta. Tästä syystä miehet myös pitävät seksuaalista halua rakkautena ja ovat täysin kalujensa ohjailtavina läpi elämänsä. En vain ymmärrä miksi koet tarvetta tulla avautumaan asiasta Vauvapalstalle?

Jätä vaimosi, niin kaikki menee parhain päin:

-vaimosi pääsee eroon epäluotettavasta, vastuuttomasta kusipäästä. Ei sellaisen kanssa voisi kasvattaa eikä siitä ole miehen malliksi. Toki sen verran voi olla yhteyksissä että vauvan voi lykätä isälle kun äiti tarvitsee omaa aikaa. Kyllä maailmassa riittää kunnon miehiä joille kelpaa hedelmällisyytensä ja vaimopotentiaalinsa jo kertaalleen todistanut viehättävä yh-äiti.

-uusi naisesi saa epäluotettavan, vastuuttoman kusipään. Eli juuri sellaisen miehen kuin on ansainnutkin.

-sinä et tule koskaan onnelliseksi, sillä mulkun perässä juokseminen ei tuo pidemmän päälle kuin ongelmia. Todennäköisesti "rakastumisesi" laantuu viimeistään suhteen vakavoituessa. Pääset maksamaan elareita kahdelle naiselle tai nyxä paljastuu (syystä) mustasukkaiseksi riivinraudaksi. Kateellisena sitten haikailet ex-vaimosi perään. Faktahan on että toisten avioliittojen onnistumismahdollisuudet ovat paljon pienemmät kuin ekan. Jos kyseessä on kusipään uusi yritelmä, onnistumisen mahdollisuudet ovat jotakuinkin nolla.

Mutta älä vaan ota opiksi muiden virheistä joita on maailma pullollaan. Kokeile itse! YOLO!

Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.

Liekö ap ammatiltaan opettaja. Pitkät lomat ei tee kaikille hyvää..ainakin aloituksesta voi päätellä, että loma on ollut pitkääkin pitempi. :)

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa joku miten ihastumisesta/rakastumisesta pääsee eroon?:D Toivon tilanne! Varmaan auttaisi APtakin, tekisi oikein.

No mäpäs kerron. Jos se on oikeaa rakkautta, siitä ei pääse eroon. Koskaan. Jos se ei ole, viimeistään parissa vuodessa tai kun tapaat jonkun kiinnostavan, tunteet haalenevat.

Mutta mulla on kulunut näin 12 vuotta. Olen naimisissa toisen kanssa ja hyvä puoliso. Tunteet alkoivat kuumeta "Neiti X:n kanssa" puolin jos toisin, joten pistin mahdolliselle suhteelle stopin ennen kuin se ehti alkaakaan. Yritin selittää, mutta ainakin pelkään että Neiti X loukkaantui.

Koska en halua rikkoa perhettä enkä olla ap:n kaltainen kusipää jollaista "kakkosrakkauteni" ei ansaitsisi elämäänsä pilaamaan, olen menetellyt seuraavasti:

-Olen minimoinut kontaktit Neiti X:ään. Työn kanssa olemme hyvin harvakseltaan tekemisissä, jolloin olen tietysti normaalin asiallinen. En kysy hänen mahdollisista suhteistaan tai siitä onko hänellä enää mitään tunteita. Jos meillä on esim. jossain tilaisuudessa mahdollisuus mennä syömään yhdessä, menen jonkin tekosyyn varjolla muualle.

-Muuten, en ole hänen kaverinsa somessa, en seuraa linkedinissä jne. Itseäni sillä vaan kiduttaisin. Ja tiedänpähän että mulla on itsekuria vaikka muille jakaa.

-Ajattelen että ilmaisen rakkautta sekä puolisoa että Neiti X:ää kohtaan kohtelemalla molempia mahdollisimman kunniallisesti ja hyvin. Kumpikaan ei ansaitse kusipäätä. Kumpikaan ei ansaitse tulla petetyksi tai jätetyksi tai miettiä, petänkö ja jätänkö minä jonain päivänä uuden niin miten jätin exänkin.

-Lisäksi puran rakkautta vapaaehtoistyöhön ja maalaamiseen. Jos teen maailmasta vähän paremman, se on sitten vähän parempi myös Neiti X:lle. Abstrakteissa tauluissa on kätevää kuvata tunteitaan -vain itse tietää mitä ne merkitsee, ja inspiraatiota riittää. Olen vielä vain harrastelija, mutta olen saanut tauluista hyvää palautetta joten tästä voi tulevaisuudessa tulla enemmänkin. 

-Hyväksyn siihen että tunteeni ovat mitkä ovat. Enhän minä niille mitään mahda. Ja kuten sanottu, koitan purkaa niitä "kunniallisilla" keinoilla ettei pää hajoa. Nyt minulla on tämä avioliitto ja rakastan vaimoani. Jos jonakin päivänä jään leskeksi tms. ja neiti X olisi yhä kiinnostunut tai vastaava ihme tapahtuu, silloin kyllä olen tikkana hänen kimpussaan vaikka olisin satavuotias ja -kiloinen. :D Ajattelen mielelläni, että kun näin toimin, niin jos ihme sattuisi tapahtumaan, olen sitten ainakin luonteeni puolesta sellainen kumppani minkä hän ansaitsee.