Olenko paha ihminen kun haluan vähän kalliimman sormuksen?

1800 mk kirjoitti:

Vanhan tavan mukaan mies maksaa vihkisormuksen ja sen pitäisi olla ainakin kuukausipalkan hintainen. Siis vanha - ehkäpä jo vanhentunut - tapa.

Amerikkalaisten jalokivikauppiaiden lanseeraama fraasi, jonka palstamammat ottavat tosissaan.

Isovanhemmillani ja heidän isovanhemmillaan ei todellakaan ollut mitään kuukausipalkan maksaneita timanttisormuksia, ja nekin annettiin sota-aikana keräykseen. Isovanhempani ostivat sitten paksut kultaiset tilalle kun taas vaurastuivat.

Lisäksi tuo tapa on perustunut siihenkin, että naisella olisi leskeksi jäädessään hätävarana arvokasta omaisuutta. Suomalaisella naisella tällaiseen ei todellakaan ole mitään tarvetta vuonna 2017.

Mutta mitäpä ei naiset miehistä hyötyäkseen satuilisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtui siis mainita että olemme menossa naimisiin. Ap

Ei tuo siinä tapauksessa mielestäni kovin kallis ole. Olin jo vastaamassa, että aika kova hinta kihlasormukselle. Mutta jos todella olette menossa jossain vaiheessa naimisiin niin ei paha. Naimisiinmenosormustahan käytetään kuitenkin avioeroon asti, minkä jälkeen sen voi kierrättää (myydä romukullaksi, uudelleenkaivertaa tai käyttää vaikkapa pyyhkeen ripustamiseen).

"Vihkisormus"

Niin sekin on tietysti yksi vaihtoehto. En tullut ajatelleeksi, että ap saattaa olla uskovainen.

Sana on vihkisormus AP:n vakaumuksesta riippumatta. Ei ole "naimisiinmenosormusta".

Kuule AP. Otappa nyt ihan ekaksi joku tavallinen harjoitus-sormus ja katso, tuleeko sitä oikeasti pidettyä 24/7. Jos käyttöä oikeasti tulee, eikä sormus jää korulippaan nurkkaan parin viikon jälkeen, niin panosta ihmeessä sormuksen ulkonäköön. Mutta jos huomaat että käyttö jää vähäiseksi, ei kannata satsata siihen ihan mielettömästi. En tiedä montakaan ihmistä jotka käyttävät sormuksiaan häiden jälkeen.

Aiemmin ajattelin etten välitä esimerkiksi timanteista enkä tarvitse mitään sormusta ollenkaan. Vihkipäivän järjestelyitä hoitaessani aloin miettiä että jos kuitenkin oikeasti haluan enkä vaan tajua sitä ja aloin miettiä minkälainen se koru voisi olla. Että kai ihmisellä vihkisormus saa olla, eikä se ole liiallista tai turhaa.

Löysin sitten sormuksen, johon tykästyin ja sen ostin, ihan itse. On kultaa, platinaa ja peräti kolme aika isoa timanttia. Hintaa 230 euroa. Juju on siinä, että on vintagesormus ja käytettyjen korujen liikkeestä.

Ehkä aloittajakin löytää makunsa mukaisen "kalliin" vähemmän kalliilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fun fact aston kutcherilla ja Mila kuniksella on +250 miljoonan omaisuus ja Milan kihlasormus maksoi muutamia kymppejä.

Kyllähän nyt av mamma tarvii sormuksen johon ei oo edes varaa. Mitä vitun väliä sillä hinnalla edes on!? Kuha on muuten mieleinen

piti vielä tarkistaa ja kyse olikin siis ihan vihkisormuksesta ja maksoi 90 dollaria

Hänen viiden karaatin solitairetimantin kihlasormuksensa onkin sitten vaatimattoman 250 000 dollarin arvoinen...

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan vihkisormus sen 900 markkaa maksoi, kivikin siinä on. Nyt eron jälkeen tuolla laatikossa odottelee, että nuoriso kasvaa, saavat perinnöksi..en itse käytä sitä enää.

Ai miten ihana perintö - not. Miksi kaikki aina kuvittelee että jotkut sivun vanhat vihkisormukset olisi jotain nuorten aarteita? Jos et enää käytä, vie vaikka Helsingin panttilainaamoon ja käytä rahat lapsuus jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuule AP. Otappa nyt ihan ekaksi joku tavallinen harjoitus-sormus ja katso, tuleeko sitä oikeasti pidettyä 24/7. Jos käyttöä oikeasti tulee, eikä sormus jää korulippaan nurkkaan parin viikon jälkeen, niin panosta ihmeessä sormuksen ulkonäköön. Mutta jos huomaat että käyttö jää vähäiseksi, ei kannata satsata siihen ihan mielettömästi. En tiedä montakaan ihmistä jotka käyttävät sormuksiaan häiden jälkeen.

No suurin osa kyllä - paitsi jos sormet turpoaa liikaa...

Itselläni upea huutokaupasta hankittu korusepällä kiillotettu ym sormus, jonka arvo on uutena se 10000e, mutta huutokaupasta kymmenes hinnasta. Jos ei katso kieroon "vintage" sormuksia, eli et koe että pitää olla käyttämätön, niin voin suositella. Jos taikauskoinen olet, niin suolalla hieromalla entisen omistajan pahat ajat poistuu ;). Toki ymmärrän, että toiset eivät halua jonkun käyttämää, mutta itse halusin tuon tason sormuksen, johon ei olisi ollut kaupassa varaa. 

Olen täysin samaa mieltä siitä, että sormuksen täytyy olla mieluinen sillä sitä toivottavasti pidetään hautaan asti. Mikäli miehesi budjetti on 800 € ja haaveilet kalliimmasta sormuksesta on mielestäni kohteliasta osallistua kustannuksiin. On mielestäni kohtuutonta vaatia toista ostamaan, osallistumatta itse kustannuksiin.

Mä olen halpa nainen sormuksen suhteen. Taisi maksaa 88 euroa. Harmittaisi, jos kadottaisin kalliin sormuksen. No, en ole tuota vihkisormusta kadottanut vielä 10 avioliittovuoden aikana. Ja se on minulle mieluinen sormus, itse valitsin ja ostin. Ystäväni sen sijaan maksoi 800 euroa vihkisormuksestaan, joka ei enää mahdu sormeen.

Pointtini on se, että jos sormus on sinulle tärkeä, juuri se mitä oikeasti haluat, kaivat ne rahat mistä tahansa. Myyt omaisuutta, teet töitä sen eteen että saat haluamasi. Muut sanokoot mitä hyvänsä.

Vuosien aikana olen tuhlannut monta kertaa kalliin sormuksen verran matkusteluun. Se on ollut minun valintani. Halpa sormus sormessa on yksi valinta. Mikä on sinun valintasi? Ja onnea häävalmisteluihin ja yhteiseen eloon.

Vierailija kirjoitti:

Katselin mieheni kanssa netistä sormuksia ja selitin siinä samalla mitkä omaan silmääni näyttävät näteiltä. Hintaa näillä sormuksilla oli 800 eurosta ylöspäin. En sinänsä välitä hinnasta, vaan siitä että sormus olisi mieleinen. Valitettavasti vaan kaikki joihin ihastun ovat vähän kalliimpia. Mies päivitteli hintoja tuskastuneena ja loppujen lopuksi marssi pois vihaisen oloisena. Pitäisikö minun siis vain hyväksyä halvempi sormus siitä huolimatta että se ei ole haluamani? Emme ole mitään suurituloisia, mies töissä ja minä olen opiskelija. Toisaalta jos tavoitteena on käyttää sormusta loppu elämän, eikö siihen voisi panostaa? Miten olette itse ratkaisseet tällaiset tilanteet?

Et ole yhtään paha ihminen, päinvastoin! Valitse vain mieleisesi sormus. Hinnalla ei ole väliä. Luonnollisesti maksat oman sormuksesi ja mies omansa. Näin normaalit pariskunnat tekevät. Toivottavasti myös sinäkin.

Sinä siis olet "pakko saada"- ihminen, joka alkaisi viimeistään parin vuoden kuluttua kiukuttelemaan siitä sormuksesta, ja ennen pitkää miehesi kyllastyisi kiukutteluusi, ja yrittäisi etsiä sen unelmasormuksesi, mutta sitä ei enää olisi markkinoilla, ja sinä suuttuisit niin, että eroaisit.

Sitten löytäisit unelmiesi miehen, joka olisi niin ihana, että se tasainen sileä sormus hänen antamanaan näyttäisi maailman kauneimmalta sormukselta. 

Me menimme naimisiin ihan ilman sormuksia. Jo 20 v onnellisesti naimisissa. Miksi sormus on sulle niin tärkeä? Eikö tärkeintä ole saada rakastamansa mies?

Perinteisesti naimisiinmenosormuksen tulisi olla hinnaltaan noin kaksitoista seurustelurahaa. Siis eurohinnaltaan. Nuo jonkun mainitsemat markkahinnat lasketaan varmaan eri kaavalla.

Mä teetätin sormuksen pari vuotta sitten. Maksoi reilut 200euroa, mikä oli todella iloinen yllätys! Luulin että teetättäminen olisi tullut kalliimmaksi. Mut osa materiaalista tuli kyllä itseltäni; mummoni ja pappani kultakoruja, joita ei nykyään sellaisinaan voinut käyttää. On ainakin tunnearvoa sormuksella ❤

Kyllä minunkin makuni huuteli melkein 11000 euron timanttisormuksen perään, mutta tuumin, että laitan sen rahan mieluummin yhteisiin matkoihin tai sijoitusasunnon käsirahaan. Pääasia oli kuitenkin se, että päätimme viettää loppuelämämme yhdessä, eikä se, kuinka kalliin sormuksen sain. Ostimme sitten alle 40 euroa maksavat kihlasormukset eikä vihkisormuksia ollenkaan. Tämä on siitä toimiva ratkaisu, että maun muuttuessa voi ostaa uuden. Tai kun/jos toinen hukkaa omansa tai sormuksen pinta on naarmuuntunut, voidaan ostaa uudet - ja tietysti budjetin mukaan. Seremoniankin sai muokattua niin, että sormukset olivat mukana tyyliin "jo sormissanne olevat sormukset ovat symboli..."

Jos sinulle on sormuksen symboliikkaa tärkeämpi saada kallis sormus makusi mukaan niin sitten ei auta muu kuin kaivaa kuvetta. Omaasi tietysti, ei miehen. Tämä on kuitenkin vuosi 2017 ja eletään tasa-arvon aikoja, jossa nainen ei kuppaa miehen kukkaroa, eikä mies naisen. On ihan outoa, miten jotkut naiset olettavat, että miehen kuuluu maksaa sormus ja vielä riemumielin. Ei nainen ole kauppatavara, josta vaihdossa annetaan jotain kallista tai suoraan rahaa. Tai voi olla, mutta sellaisille naisille on oma sanansa, jota en tässä yhteydessä käytä.