Olenko paha ihminen kun haluan vähän kalliimman sormuksen?
Katselin mieheni kanssa netistä sormuksia ja selitin siinä samalla mitkä omaan silmääni näyttävät näteiltä. Hintaa näillä sormuksilla oli 800 eurosta ylöspäin. En sinänsä välitä hinnasta, vaan siitä että sormus olisi mieleinen. Valitettavasti vaan kaikki joihin ihastun ovat vähän kalliimpia. Mies päivitteli hintoja tuskastuneena ja loppujen lopuksi marssi pois vihaisen oloisena. Pitäisikö minun siis vain hyväksyä halvempi sormus siitä huolimatta että se ei ole haluamani? Emme ole mitään suurituloisia, mies töissä ja minä olen opiskelija. Toisaalta jos tavoitteena on käyttää sormusta loppu elämän, eikö siihen voisi panostaa? Miten olette itse ratkaisseet tällaiset tilanteet?
Kommentit (76)
Jospa ostaisitte nyt halvemman ja sitten joskus myöhemmin tuunaisitte halvasta mieleisen jonkin hääpäivän kunniaksi.
Maksa itse puolet jos välttämättä haluat sen överikalliin sormuksen johon ei oikeasti olisi edes varaa.
Siirrätte naimisiinmenoa vuodella ja säästät sormukseen lisää rahaa.
800-1000e ei ole erityisen kallis, joten ei tuo mahdotonta sentään ole. Eri asia jos katselisit niitä 10 000 -> euron sormuksia.
Opiskelijana vaadit tonnin sormusta? Asia kunnossa.
Minä olen sitä mieltä, että älytöntä laittaa sormukseen tuollaisia summia, jos siihen ei edes oikeasti ole varaa. Eri asia, jos rahaa on niin paljon, ettei tonnin sormus tunnu missään.
Ihme tyyppi, kun suuttui. Sinullehan se sormus tulee ja sinä sen maksatkin. Vai pyysitkö häntä maksamaan puolet? Siinä tapauksessa saat valita halvemman tai vähentää hänen osuuttaan reilusti.
Olet ihan kuin 99% muistakin naisista. Haet vain taloudellista hyötyä miehistä. Olet säälittävä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana vaadit tonnin sormusta? Asia kunnossa.
Minäkin olen opiskelija ja kyllä minä saan työssäkäyvältä mieheltäni tällä viikolla ihan useamman tonnin sormuksen...
Sitä on tarkoitus sitten käyttää loppuikä.
Minulla oli viisi vuotta 20€ sormus. Äitienpäivänä mieheni yllätti minut 650€ sormuksella. Olemme työttömiä molemmat, joten tuo on iso summa rahaa meille. Onneksi mies tietää makuni, tämä on nyt se loppuelämän sormus.
Pointtini on se, että et tarvitse mitään klumeluuria naimisiin mennessä. Rakkaus ei vaadi sellaista.
Juu, kallis sormus pitää saada, vaikka siihen ei ole varaa. Kun menimme naimisiin, sormukseni maksoi muistaakseni 160 markkaa, avioliitto on kestänyt 25 vuotta. Myöhemmin olisi ollut varaa ostaa kalliskin sormus, mutta olen kiintynyt tähän alkupäräiseen, enkä halua vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Siirrätte naimisiinmenoa vuodella ja säästät sormukseen lisää rahaa.
800-1000e ei ole erityisen kallis, joten ei tuo mahdotonta sentään ole. Eri asia jos katselisit niitä 10 000 -> euron sormuksia.
Varmasti tuollaisesta kymppitonnien hintaluokasta löytyisi hienoja sormuksia, mutta en todellakaan oleta että saisin sellaisen. Itsekään en pidä 800-1000e sormusta vielä "överikalliina".
Varmaan pitää tehdä kuten sanoit, eli säästää vaan :/ Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana vaadit tonnin sormusta? Asia kunnossa.
Minäkin olen opiskelija ja kyllä minä saan työssäkäyvältä mieheltäni tällä viikolla ihan useamman tonnin sormuksen...
Sitä on tarkoitus sitten käyttää loppuikä.
Tarkoitus toki. Moni vain maksaa sormus- hää- ja häämatkavelkaa vielä erottuaankin.
Sormus lienee symbolinen. Miksi siihen pitäisi käyttää enemmän rahaa kuin on varaa?
Vierailija kirjoitti:
Unohtui siis mainita että olemme menossa naimisiin. Ap
Ei tuo siinä tapauksessa mielestäni kovin kallis ole. Olin jo vastaamassa, että aika kova hinta kihlasormukselle. Mutta jos todella olette menossa jossain vaiheessa naimisiin niin ei paha. Naimisiinmenosormustahan käytetään kuitenkin avioeroon asti, minkä jälkeen sen voi kierrättää (myydä romukullaksi, uudelleenkaivertaa tai käyttää vaikkapa pyyhkeen ripustamiseen).
Vähän kalliimpaa sitä, vähän kalliimpaa tätä. Kauanko meinasit vielä ikiopiskella ja laittaa miehen maksamaan kaiken? Häätkin laitat miehen maksettaviksi?
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan kuin 99% muistakin naisista. Haet vain taloudellista hyötyä miehistä. Olet säälittävä.
Sinä taidat olla kovin katkera? Valitettavasti kommenttisi ei ihan riittänyt loukkaamaan minua. Tsemppiä omiin suruihisi! Ap
Jos asia on sinulle aidosti tärkeä, pidä kiinni omista toiveista. Jos tiedät, että kompromissi tässä sormusasiassa jäisi harmittamaan koko loppuelämäksi, älä tee tässä asiassa kompromissia.
Toinen asia on, että sovi miehesi kanssa, minkä verran mies kokee sormuksen hinnan kohtuulliseksi hänen osuudestaan, esim 400 e, jonka mies kustantaa, loput maksat sinä. Lainaa vanhemmiltasi, menet keikkatöihin tienasmaan, nostat opintolainaa tmv.
Itse halusin kalliin sormuksen joka maksoi 3000 e, mutta maksoinkin sen ihan itse, samoin kuin tonnin hääpuvun. Ei tarvinnut miehen kiukutella kun omilla rahoillani kustansin itse.
Siis ymmärrän sinua. Itselläni on todella kallis maku. Kaikki, mihin ihastun, maksaa paljon. Eikä niihin ole varaa. Yleensä ostan sitten vähän samantyylisen, mutta halvemman. Esim vaatteet/kengät/korut/yms. Yleensä näen sen ihanan asian ja sitten kun olen unelmoinut ja kuvutellut sen päälleni, niin hoksaan katsoa hintaa ja sydän jättää pari lyöntiä välistä.
Mutta ehdotan, että otat hieman halvemman sormuksen. Varsinkin nyt kun olet vielö opiskelija, ei teillä välttämättä ole varaa tonnia sormukseen laittaa.
Menette liikkeeseen ja pyydätte nähdä sormuksia esim 200-400 euron hintaan ja valitset niistä mieleisen :)
Vierailija kirjoitti:
Juu, kallis sormus pitää saada, vaikka siihen ei ole varaa. Kun menimme naimisiin, sormukseni maksoi muistaakseni 160 markkaa, avioliitto on kestänyt 25 vuotta. Myöhemmin olisi ollut varaa ostaa kalliskin sormus, mutta olen kiintynyt tähän alkupäräiseen, enkä halua vaihtaa.
Eli 1,60 euroa? Kyllä oli sormukset halpoja 1900-luvulla :O
Unohtui siis mainita että olemme menossa naimisiin. Ap