Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Vierailija kirjoitti:

[

Monissa parisuhteissa on taloudellista epäsuhtaa.

Kyllä. Tämä seikka korostuukin erotessa.

Saattaa olla että parisuhteen aikana taloudellinen vastuu  (laskut, talouden hankinnat, budjetointi) on levännyt suurimmaksi osaksi toisen osapuolen harteilla

ja tässä mielessä ero saattaa olla suunnaton helpotus

esimerkiksi tälle suhteen tunnollisemmalle osapuolelle,

kun hänen ei tarvitse valvoa öitänsä stressaantuneena tuleeko kenties yllätyksiä laskujen muodossa, onko asiat hoidettu, riitääkö rahat vai onko toinen esimerkiksi juonut ne kurkusta alas juoppoputkensa aikana. Tarinoita on monia ja on muistettava että ero on useasti erittäin järkevä ratkaisu varsinkin jos lapsia on mukana jotka AINA kärsivät toimimattomasta parisuhteesta. 

Tietty kaikki pitäs tasan jakaa...

Mutta toisten eroa ei kannata mennä analysoimaan... itsekkin jätin edellisen miehen.. kaikki piti unelmaparina ja miestä maailman parhaimpana. Mutta kukaan ei vaan tiennyt mikä hirviö mies oli neljän seinän sisällä. Väkivaltaa ja pettämistä. En jaksanut edes käydä oikomaan monelle ihmisille heidän käsitystään, olivat jo päättäneet miehen olevan uhri ja minä suuri rintamakarkuri. Mies osasi kyllä esittää..

jätin kyllä irtaimen omaisuuden kun lähdin, otin vain vaatteeni, kirjani ja rakkaimmat muistotavarani. En halunnut mitään tavaroita yhteisestä kodista muistuttamaan sitä paskaa. Mutta sekin oli todiste monelle ihmiselle impulsiivisuudestani ja syyllisyydentunnostani. Hohhoijaa vaan jos olisivat tienneet totuuden. Kyllähän sitä kaikenlaista kommenttia tuli.. En yksinkertaisesti jaksanut käydä selittämään. enkä kokenut tartetta käydä kyttäreille selittämään valintaani, tärkeämpää oli saada pidettyä itseni kasassa.

Eli älä ap käy arvailemaan eron syitä, ne monesti ovat aikalailla monisyiset.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.

Jos kyse on avioliitosta, niin nehän on yhteisiä. Samalla tavalla käy yhteisen kodin vaikka sen olisi toinen maksanut. Tai siis molemmilla on oikeus pitää oma omaisuutensa, mutta osituksessa voi joutua maksamaan reippaasti tasinkoa.

Kun itse lähdin yhteisestä kodistamme 21 yhteisen vuoden jälkeen, otin mukaani vierashuoneen sängyn, yläkerran aulan sohvan ja toisen (pienemmän) telkkarimme. Lisäksi otin kirjahyllyni ja kirjat sekä tietysti vaatteet, yms. Kaiken muun jätin, koska mies niin toivoi. Eikä kyllä itseäkäkään kiinnostanut ottaa mitään anopin tuomia Oiva Toikan lintuja ja Arabian kannuja. Esim. lasitavaraa yms. oli kolme vitriiniä, isot antiikkihuonekalut jne. Tavaraa ihan älyttömästi! Lisäksi anoppivainaan tavarat autotallissa. Mies halusi pitää kaiken, ja se sopi kyllä minulle.

Vuosi muuttoni jälkeen ex-mieheni möi entisen kotimme ja muutti paljon pienempään aduntoon. Hän rupesi soittelemaan, että talo tarvitsisi tyhjentää, hän ei kuulemma jaksa. Sanoin, että pyydä vaikka joku huutokauppakeisari paikalle, sillä minä en enää niitä tavaroita halua.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ollut edes suhteessa mutta jotenkin tuo kuulostaa oivalta mahdollisuudelta aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Jopa suosittelisin että se joka ei ota lapsia kontolleen tai lapseton jätetty osapuoli ihan suosista antaa vaan kaiken mennä. Ihmisellä on nykyään aivan liikaa tarpeetonta krääsää, joten tuollainen tilanne on oiva mahdollisuus pohtia mitä sitä oikeasti elämässään tarvitsee. Sitä paitsi kuka haluaa mitään roinaa muistuttamaan kipeistä vanhoista ajoista.

On se ehkä vähän ikä- ja elämänvaihekysymyskin.

Mikäli toinen haluaa eron vaikkapa reilusti päälle 50v tai 60v, jolloin arki on melko tiukasti yhteen kietoutunut perheenjäsenten kesken, niin se tokko tuntuu jätetyltä yhtä "oivalta mahdollisuudelta aloittaa elämä puhtaalta pöydältä " kuin hieman nuorempana jolloin esimerkiksi mahdollisuuksia on enemmän vaikkapa uuden kumppanin löytämisessä ja uuden perheen perustamisessa.

Alkaa siinä sitten rakentaa elämää  puhtaalta pöydältä.  Kun se pöytäkin on entisestä yhteisestä kodista viety.

Mies lähti aikoinaan ja otti vaatteet ja ihan pientä omaa hankkimaa. Olisi voinut ottaa enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtikö tapetit seinästä? :D Sellasiahan ne naiset on.

Tapeteista en tiedä, mutta eräs vaimo vei kukka-ym. istutukset pihasta. Jopa yhden pienehkön puun lastasi muuttokuormaansa.

Uusi muoti-trendi : "eropuu" kiskaistaan mukaan entisen kodin pihasta juurineen......BONSAI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.

Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"

Minun ex:ni tuli vuosi eron jälkeen toistamiseen jakamaan irtaimistoa. Mukana oli veljen lisäksi tuleva vaimo.

Nuoripari otti mm.sängyn, jossa olimme nukkuneet yhdessä.

Itse en olisi mistään hinnasta huolinut toisen naisen tavaroita omaan kotiini, mutta tälle tuntui kelpaavan kaikki.

Verhotkin oli kuulema tosi kivat.

Puistattaa. Mun tuttavapari erosi. Nainen lähti omakotitalosta, otti vain henkilökohtaiset tavaransa. Miehellä uusi nainen siellä talossa. Kävin kerran siellä erästä asiaa toimittamassa ja siellä on keittiö täsmälleen samoin kuin se lähtenyt vaimo oli laittanut. Ei mitään muutoksia.

Samoin pihakalusteet, terassin lyhdyt ja koristeet, kaikki on siellä edelleen sen ex-vaimon jäljiltä. Mä itse kyllä uutena tulokkaana vaihtaisin kaikki uuteen.

Aika järkkyä. 

Siis mieti:

"kulissit samat, vain roolimiehitys vaihtuu uuteen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.

Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"

Minun ex:ni tuli vuosi eron jälkeen toistamiseen jakamaan irtaimistoa. Mukana oli veljen lisäksi tuleva vaimo.

Nuoripari otti mm.sängyn, jossa olimme nukkuneet yhdessä.

Itse en olisi mistään hinnasta huolinut toisen naisen tavaroita omaan kotiini, mutta tälle tuntui kelpaavan kaikki.

Verhotkin oli kuulema tosi kivat.

Puistattaa. Mun tuttavapari erosi. Nainen lähti omakotitalosta, otti vain henkilökohtaiset tavaransa. Miehellä uusi nainen siellä talossa. Kävin kerran siellä erästä asiaa toimittamassa ja siellä on keittiö täsmälleen samoin kuin se lähtenyt vaimo oli laittanut. Ei mitään muutoksia.

Samoin pihakalusteet, terassin lyhdyt ja koristeet, kaikki on siellä edelleen sen ex-vaimon jäljiltä. Mä itse kyllä uutena tulokkaana vaihtaisin kaikki uuteen.

Uusi tulokas saattaa ihan vilpittömästi olla siinä uskossa, että miehellä on hyvä maku sisutuksen suhteen. Mistä uusi elämäkumppani välttämättä sitä tietää, kuka siellä on sisustanut.

Onhan näitä tapauksia kun uusi nainen hehkuttaa innossaan kuinka ihanaa on päästä muuttamaan miehen kanssa yhteen kun miehellä on niin  upeasti ja kodikkaasti sisustettu pesä.

Yhteenmuuttotilanteessa uusi partneri huomaa suureksi yllätyksekseen, että asunto hohkaa tyhjyyttään : entinen siippa on käynyt noutamassa aistikkaat huonekkalunsa ja kivat sisustustavaransa mukaansa alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Tietty kaikki pitäs tasan jakaa...

Mutta toisten eroa ei kannata mennä analysoimaan... itsekkin jätin edellisen miehen.. kaikki piti unelmaparina ja miestä maailman parhaimpana. Mutta kukaan ei vaan tiennyt mikä hirviö mies oli neljän seinän sisällä. Väkivaltaa ja pettämistä. En jaksanut edes käydä oikomaan monelle ihmisille heidän käsitystään, olivat jo päättäneet miehen olevan uhri ja minä suuri rintamakarkuri. Mies osasi kyllä esittää..

jätin kyllä irtaimen omaisuuden kun lähdin, otin vain vaatteeni, kirjani ja rakkaimmat muistotavarani. En halunnut mitään tavaroita yhteisestä kodista muistuttamaan sitä paskaa. Mutta sekin oli todiste monelle ihmiselle impulsiivisuudestani ja syyllisyydentunnostani. Hohhoijaa vaan jos olisivat tienneet totuuden. Kyllähän sitä kaikenlaista kommenttia tuli.. En yksinkertaisesti jaksanut käydä selittämään. enkä kokenut tartetta käydä kyttäreille selittämään valintaani, tärkeämpää oli saada pidettyä itseni kasassa.

Eli älä ap käy arvailemaan eron syitä, ne monesti ovat aikalailla monisyiset.[/quote

Missä kohdin aloitusta ap "käy arvailemaan eron syitä"?

Minun käsittääkseni hän kysyy yleisesti onko erokodin putsaaminen kuinka yleistä erikseen muutettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.

Jos kyse on avioliitosta, niin nehän on yhteisiä. Samalla tavalla käy yhteisen kodin vaikka sen olisi toinen maksanut. Tai siis molemmilla on oikeus pitää oma omaisuutensa, mutta osituksessa voi joutua maksamaan reippaasti tasinkoa.

Meillä on avioehto avioeron varalta ja on ihan selvää, että kumpikin pitää itse ostamansa tavarat. Toiselle annettuja lahjoja ei tietenkään lasketa mukaan, nehän ovat olleet lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse lähdin yhteisestä kodistamme 21 yhteisen vuoden jälkeen, otin mukaani vierashuoneen sängyn, yläkerran aulan sohvan ja toisen (pienemmän) telkkarimme. Lisäksi otin kirjahyllyni ja kirjat sekä tietysti vaatteet, yms. Kaiken muun jätin, koska mies niin toivoi. Eikä kyllä itseäkäkään kiinnostanut ottaa mitään anopin tuomia Oiva Toikan lintuja ja Arabian kannuja. Esim. lasitavaraa yms. oli kolme vitriiniä, isot antiikkihuonekalut jne. Tavaraa ihan älyttömästi! Lisäksi anoppivainaan tavarat autotallissa. Mies halusi pitää kaiken, ja se sopi kyllä minulle.

Vuosi muuttoni jälkeen ex-mieheni möi entisen kotimme ja muutti paljon pienempään aduntoon. Hän rupesi soittelemaan, että talo tarvitsisi tyhjentää, hän ei kuulemma jaksa. Sanoin, että pyydä vaikka joku huutokauppakeisari paikalle, sillä minä en enää niitä tavaroita halua.

Hah hah sinussa on tyyliä:

"Pyydä huutokauppakeisari paikalle,

sillä minä en niitä tavaroita halua."

Yleensä ne jotka lähtevät vähällä tavaralla. Heidän asuntoon jäävä puoliso paljastuu myöhemmin luonnevikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne jotka lähtevät vähällä tavaralla. Heidän asuntoon jäävä puoliso paljastuu myöhemmin luonnevikaiseksi.

Olen 100% täysin samaa mieltä.

Eivät uskalla ottaa yksinkertaisesti yhtään mitään mukaan.

Ovat helpottuneita kun onnistuvat pääsemään suhteesta ulos.

Korkeintaan virkavallan kanssa uskalletaan hakea jotain tärkeitä papereita,ymv.

Hyvät tyypit uskalletaan putsata,

tai he antavat suosiolla kaiken kun ovat pahoilla mielin erosta eikä materia siinä tilanteessa paljoa paina.

Vierailija kirjoitti:

AP:n kertomassa tapauksessa mies on sitten ollut täys nynny, jos ei ole hankkinut lainoppinutta pesänjakajaa tekemään ositusta. Vai oliko parilla avioehto, jonka mukaan ex-vaimo vei omat tavaransa mennessään. Eli että mies tuli aikanaan suhteeseen kahta tyhjää kättä heilutelle, kun taas vaimolle oli ehtinyt kertyä omaisuuttaa perittynä tai itse hankittuna. Eikä mies ollut koko suhteen aikana hankkinut kotiin käyttötavaraa.

Minusta tämä aloitus painii samassa sarjassa kuin erään tuttavani avoerot. Kylän akat olivat tietävinään, että ex-avovaimo vei mieheltä puolet kaikesta omaisuudesta. Kun sitten usean vuoden perästä tuli uusi avoero, niin samat akat voivottelivat kovaan ääneen miehen kovaa kohtaloa, kun jo toinen nainen tuli ja putsasi hänet. Totuus oli kuitenkin toisenlainen: kumpikaan avovaimo ei putsannut tai ryövännyt miestä. Kummassakin tapauksessa ero sujui niin sopuisasti kuin se nyt yleensä voi sujua. Molemmat osapuolet keräsivät omat kamppeensa ja lähtivät omille teilleen. Suurempaa omaisuutta ei edes ollut olemassa, vaikka juoruakat niin kuvittelivatkin. Mistä perikymppisillä olisi edes ehtinyt kertyä omaisuutta? Eikä omaisuutta ollut karttunut toiseen eroon mennessäkään. Ai niin, mutta tietyissä tilanteissahan velkakin lasketaan omaisuudeksi! Miehellä oli liiketoiminnan perustamisesta pankkilainaa omissa nimissään.

Mies ei pidä puoliaan -> nynny.

Mies jakaa kaiken puoliksi -> ei se kuitenkaa ollut niitä kevätverhoja ostamassa , mitä nyt maksoi auton remontit vuosikausia

Mies käyttäytyy kuten valtaosa naisista ja pitää omaisuutensa esimerkiksi avioehdon turvin -> itsekäs narsisti, jolle nainen on niin paljon uhrannut elämästään.

Miestä ei koskaan kiinnostanut ostaa mitään uutta, otin mukaan ne mitä olin jo yksin asuessani ostanut. Jätin oikeastaan enemmän mitä mies oli ansainnut, rutkutti silti perään, että vein kaiken. Jätin muutaman miehen oman huonekalun lisäksi sohvan, kirjahyllyn ja vitriinin ja astianpesukoneenkin. Toisille ei vain mikään riitä, olisi varmaan pitänyt jättää mummon antamat perintöhopeatkit, ettei kyliltä olisi tarvinnut kuulla niitä hyeena- ja vampyyritarinoita.

Jos meille tulisi ero, niin veisin joo suunnilleen "kaiken". Äitini kuoli kun olin nuori parikymppinen ja kotimme irtaimisto on pitkälti minun perintöni; astiat, tekstiilit, sisustustavarat, huonekalut, työkalut, laitteet... Tavarani eivät ole mitä vaan materiaa, vaan samalla muistoja lapsuudenkodista ja äidistä. Ne eivät ole korvattavissa reissulla kodinirtaimisto-osastolle.

Uskoisin että mieheni ymmärtää tämän, mutta on tässä toki avioehtokin tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne jotka lähtevät vähällä tavaralla. Heidän asuntoon jäävä puoliso paljastuu myöhemmin luonnevikaiseksi.

Olen 100% täysin samaa mieltä.

Eivät uskalla ottaa yksinkertaisesti yhtään mitään mukaan.

Ovat helpottuneita kun onnistuvat pääsemään suhteesta ulos.

Korkeintaan virkavallan kanssa uskalletaan hakea jotain tärkeitä papereita,ymv.

Hyvät tyypit uskalletaan putsata,

tai he antavat suosiolla kaiken kun ovat pahoilla mielin erosta eikä materia siinä tilanteessa paljoa paina.

No itseasiassa minä tiedän useamman tapauksen, jossa on lähdetty tyhjin käsin toisen matkaan tai vain siksi että lapsiperhearki ahdistaa liikaa. Siinä vaiheessa omatunto voi soimata niin rankasti ettei haluta riistää toiselta enää mitään. Varmasti tyhjin käsin lähtijöillä on usein mukana ahdistusta ja tarvetta päästä hinnalla millä hyvänsä pois, mutta ei, aina syy ei ole inhottava puoliso.

Kyllä näistä tavaroista saa erotilanteessa väännettyä mitä uskomattominta teatteria. Yhdelläkin tutulla meni ero suht säällisesti. Pystyivät aika tasan laittamaan jaon. Mutta annas olla kun se jätetty osapuoli löysikin uuden kumppanin...vanha tavararaivo iski jälleen ja tässä tapauksessa vaimo palasikin hakemaan sitä sun tätä mikä oli erossa "unohtunut" kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän avioehto määrittele, mitä viedään ja mitä jätetään. Ainakin viimeistään pätevä juristi.

Nää juristit tuppaa kyllä tietämään kyllä oman parhaansa kovin hyvin. Tainneet alkaa hinnotellakin tekemisensä jaettavan pesän arvon perusteella, vaikkei sen määrä sitä työtä välttämättä yhtään lisäisikään.