Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani oli parin viikon ulkomaantyöreissulla ja luuli kaiken olevan hyvin kotona. Hän palasi tuliaisten kanssa tyhjään kotiin. Vaimo oli vienyt kaiken, niin irtaimen kuin lapset, muuttanut salaa pois yhteisestä kodista. Miettikääpä itseänne vastaavaan tilanteeseen - avaat kotioven, odotat tapaavasi rakkaimpasi - ja vastassa onkin tyhjät seinät. Sanoisin että aika rumasti toimittu vaimolta.

Tämä kuulostaa taas siltä että on saatu pitkään odotettu mahdollisuus lähteä ilman luunmurtumia tai hengen menoa ja se on käytetty. 

Itse olen pitänyt itse lopettamani avoliiton päätteeksi ihan kaiken. Minun ne olivat yhteen muuttaessakin.

Voi tuo olla sitäkin että lähtijää hävettää paskamainen tekonsa niin paljon että ei voi tehdä sitä kasvotusten. Muuttanut suoraan uuden rakkan luokse ja toinen ei tiedä asiasta vielä mitään.

Niin. Kaikkea tosin on tähän ikään ( olen aika vanha) tullut kuultua, mutta en koskaan tuota että joku olisi noin vain (etukäteen varoittamatta) haihtunut. Harvinaista taitaa olla, vai?

Tulipa mieleen erään tuttavaparin avoero vuosien takaa. Talo oli akoinaan rakennettu puoliksi otetulla asuntolainalla, mutta talo oli miehen nimissä. Auto oli ostettu yhteisellä osamaksusopimuksella, mutta auto oli miehen nimissä. Asuntovaunu oli ostettu naisen opintolainalla, mutta oli miehen nimissä. Kun näillä tuli ero, niin nainen sai parit verhot ja jonku huonekalun, jotka pystyi osoittamaan omakseen. Nainen oli ollut aikaisemmin työssä jossa tienasi vähän vähmmän kuin miehensä ja sitten opintovapaalla, mutta sen jälkeen selvästi miestään paremmin palkatussa työssä ja mies oli loppuvaiheessa työttömänä, joten perheeseen tuotu palkkatulo oli varmaan melko tasan erotilanteessa.

[/quote]

Jos ne tavarat on minun ostamia ja maksamia, niin teen varkaudesta rikosilmoituksen.

[/quote]

-Rauhoitu, Maire, ei sun tavaroitas kukaan ole viemässä.

Ei tarvi sun enää istua kamojes päällä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ihmetellään erästä tapausta:

Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.

Vei kaiken mennessään.

Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.

Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.

Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.

Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.

Onko tällainen kuinka yleistä?

Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .

Meillä on avioehto jonka mukaan lahjat ja perinnöt eivät ole ositettavaa omaisuutta tai niiden sijaan tulevaa omaisuutta. Jos meille tulisi ero niin veisin sopimuksen mukana mukaan 90% huonekaluista, kaikki lakanat, peitot ja tyynyt. Veisin lähes kaikki astiat, valaisimet ja pöytähopeat.

Toisaalta tiedän eronneita jotka eivät halunneet vanhasta pesästä mitään, halusivat aloittaa lusikoita myöten ihan alusta.

Joten mistäpä tiedät mistä ko. tapauksessa on kyse. Se mitä jätetty mies sanoo niin enpä paljoa luottaisi.

Toisaalta jos vuosien aikana on kertynyt 30-50 liinavaate/pyyheliina kertaa, niin  mitä ihmettä niillä sitten tekee kun ei ehdi kaikkea käyttämään vaikka olisivat kuinka pitsibrodeerattuja ja kauniisti kirjailtuja. Samoin astioita kerääntyy ja tavaroita yleensäkin uskomattomat määrät patisuhteessa.

Kyllä niistä liikenee jätettäväksi. En jaksaisi roudata mukana kaikkea edes kiukuspäissäni, mikäli siippa näyttäisi ovea.  

Mä en ole hamstraaja. Meillä on kolmet lakanat ja pyyhkeet. Astioita on se mikä tarvitaan, ei kaapillista täynnä ylimääräistä kippoa ja kuppia. Mutta onneksi en ole eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne jotka lähtevät vähällä tavaralla. Heidän asuntoon jäävä puoliso paljastuu myöhemmin luonnevikaiseksi.

TAI syy eroon on lähtiässä ja huonon oman tunnon vuoksi ei ole mitään vailla vaan haluaa aloittaa uuden elämän.

Minulla oli exäni kanssa todella sopuisa ero. Muutamasta esineestä neuvoteltiin, mutta saatiin tehtyä kompromissi. Arvokkaammat romppeet katsoin talouskirjanpidosta, arvioin paljonko arvoa on aika syönyt, ja näytin tämän laskelman exälleni. Hän sen hyväksyi ja sitten ostimme toistemme osuudet omiksemme niistä mitä halusimme.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne jotka lähtevät vähällä tavaralla. Heidän asuntoon jäävä puoliso paljastuu myöhemmin luonnevikaiseksi.

Nyt kun miettii, niin tiedän varmuudella ainakin yhden henkilön joka jätti aikoinaan  juuri tuohon  (1 muovipussi mukana )  tyyliin kiivasluonteisen/väkivaltaan taipuvaisen avopuolison!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ihmetellään erästä tapausta:

Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.

Vei kaiken mennessään.

Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.

Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.

Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.

Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.

Onko tällainen kuinka yleistä?

Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .

Meillä on avioehto jonka mukaan lahjat ja perinnöt eivät ole ositettavaa omaisuutta tai niiden sijaan tulevaa omaisuutta. Jos meille tulisi ero niin veisin sopimuksen mukana mukaan 90% huonekaluista, kaikki lakanat, peitot ja tyynyt. Veisin lähes kaikki astiat, valaisimet ja pöytähopeat.

Toisaalta tiedän eronneita jotka eivät halunneet vanhasta pesästä mitään, halusivat aloittaa lusikoita myöten ihan alusta.

Joten mistäpä tiedät mistä ko. tapauksessa on kyse. Se mitä jätetty mies sanoo niin enpä paljoa luottaisi.

Toisaalta jos vuosien aikana on kertynyt 30-50 liinavaate/pyyheliina kertaa, niin  mitä ihmettä niillä sitten tekee kun ei ehdi kaikkea käyttämään vaikka olisivat kuinka pitsibrodeerattuja ja kauniisti kirjailtuja. Samoin astioita kerääntyy ja tavaroita yleensäkin uskomattomat määrät patisuhteessa.

Kyllä niistä liikenee jätettäväksi. En jaksaisi roudata mukana kaikkea edes kiukuspäissäni, mikäli siippa näyttäisi ovea.  

Mä en ole hamstraaja. Meillä on kolmet lakanat ja pyyhkeet. Astioita on se mikä tarvitaan, ei kaapillista täynnä ylimääräistä kippoa ja kuppia. Mutta onneksi en ole eroamassa.

Konmarittajille varmaan ero tavaroiden puolesta on helpompi kun krääsät on alunperin mahdollisimman minimissä ja huoneen sisutuskin tarkkaan mietitty: "mikä tuottaa sinulle iloa" kas se tavara mukaan.

Konmaritus on kyllä jees.

Marko se vei erotessa Johannan hellyydellä vuosia tunnollisesti vaaliman excell-taulukon !  Sinne meni parisuhteen tarkat kulukirjaukset.

Deletoi , ketku, kaiken.

Outoa ihmetellä sitä että lähtevä osapuoli ottaa pihakasvitkin mukaan. Pihakasvit on tosi kalliita ja jos vielä tykkää erikoisuuksista niin hinta vain nousee. Tietty niissä voi olla tunnearvoa kuten muissakin tavaroissa. Miksi on jotenkin eri asia ottaa mukaansa sohva kuin pihakasvi, ihan yhtälailla ne on ostettuja.

Mä ainakin vein ostamani ja ennen suhdetta omistamani kukkaset mennessäni. Kukkasipulitkin kaivoin maasta niin hyvin kun vain pystyin. Suurin osa kukistani on ulkomailta tilattuja tai siemenestä kasvatettuja. Osa on sukulaisilta joten niillä on tunnearvoa.

Yksi on jopa alunperin tullut isovanhempien mukana viipurista. Kuulemma jättivät melkein kaiken muun mutta mummi halusi väkisin ottaa äidiltä saamansa kasvin mukaansa, näköjään tää tapa kulkee meillä suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa ihmetellä sitä että lähtevä osapuoli ottaa pihakasvitkin mukaan. Pihakasvit on tosi kalliita ja jos vielä tykkää erikoisuuksista niin hinta vain nousee. Tietty niissä voi olla tunnearvoa kuten muissakin tavaroissa. Miksi on jotenkin eri asia ottaa mukaansa sohva kuin pihakasvi, ihan yhtälailla ne on ostettuja.

Mä ainakin vein ostamani ja ennen suhdetta omistamani kukkaset mennessäni. Kukkasipulitkin kaivoin maasta niin hyvin kun vain pystyin. Suurin osa kukistani on ulkomailta tilattuja tai siemenestä kasvatettuja. Osa on sukulaisilta joten niillä on tunnearvoa.

Yksi on jopa alunperin tullut isovanhempien mukana viipurista. Kuulemma jättivät melkein kaiken muun mutta mummi halusi väkisin ottaa äidiltä saamansa kasvin mukaansa, näköjään tää tapa kulkee meillä suvussa.

Miksipä antaisi kasvienkaan juurtua , kun ei itsekään juurtunut.

Jokuhan oli vienyt omakotitalon edestä portaat, koske oli kerran ne itse vaivalla nikkaroinut. Häntä oli niin harmittanut että parisuhde kuivui kokoon. Olisi ollut kotiinsa palaajan ilmeessä näkemistä kun portaat oli napattu mukaan. Pyyheliinankoukut nyt on pikkumaisten normisettiä, mutta portaat.....

Onni ettei sama tyyppi ollut tehnyt talon kivijalkaa.......

Vierailija kirjoitti:

Petetyn naisen kosto on karmea.

Jos nainen vie ostamansa omaisuuden mennessään, niin sekö on kosto? Mikä se sitten on, jos mies vie ostamansa tavarat? Minä tyhjentäisin asunnon lähes tyhjäksi, kun veisin omani pois. Mutta en minä sitten olisi vailla mitään miehen veneestä, se kun on miehen itsensä maksama.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli exäni kanssa todella sopuisa ero. Muutamasta esineestä neuvoteltiin, mutta saatiin tehtyä kompromissi. Arvokkaammat romppeet katsoin talouskirjanpidosta, arvioin paljonko arvoa on aika syönyt, ja näytin tämän laskelman exälleni. Hän sen hyväksyi ja sitten ostimme toistemme osuudet omiksemme niistä mitä halusimme.

Voihan sen tälleen fiksustikkin hoitaa. Tarvitseeko aina riidellä, jopa erosta ja tavaroittenjaosta?? :P

Vierailija kirjoitti:

Pakko ihmetellä samaa. Käytiin tutustumassa mahdollisen lasten uuden hoitajan kotiin ja järkytys oli valtava.

Tää hoitaja oli juuri eronnut ja mies oli vienyt lähes kaiken. Siellä oli keittiönpöytä ja lapsille (4)oli jättänyt pari patjaa (joitain vaatteita). Telkkarin se nainen oli ostanut, että lapsilla olis jotain kivaa.

Siinä me kahviteltiin seisoen keittiönpöydän äärellä ja tää nainen tilitti elämäänsä.

Ei me lapsia sinne koskaan viety hoitoon. Keräsin tutut ja sukulaiset yhteen ja vietiin runsaasti omista nurkista huonekaluja, mattoja, verhoja jne. Lapsille vaatteita.

Näillä oli todellinen tarve, muttei kehdanneet pyytää.

Liikuttuivat ja kiittelevät vielä vuosien jälkeenkin. Heillä on nyt parempi elämä, lähti rouva opiskelemaan ja löysi kivan miehen.

Kiltisti tehty sinulta ja läheisiltäsi :) . Toivottavasti et itse joudu samanlaiseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan miehen exältä 😂 se tais olla vain koston haluinen (mies jätti sen) koska vei kans kaiken minkä irti lähtee. Kaikki oli muka hänen ostamaa vaikka nainen oli ollut koko ajan opiskelija ja mies painanu hyväpalkkaista duunia. Talossa oli mm. 2 ruokaryhmää jotka molemmat piti saada. Jääkaapinkin se ois halunnu ja verhotangot. Mies ei antanut. Kaikki lamput vietiin katosta paitsi vessan se suostu jättämään "lainaan". Paras oli kun maan sulattua se tuli kaivamaan omenapuut maasta. 😂 Niin ja se muutti omakotitalossa rivari kaksioon et varmaan vähempiki tavara ois riittäny... Viestejä tuli vielä pitkään jälkeenkin päin mitä se vielä haluaa (mm. grilli). Ja edelleen 6 vuotta eron jälkeen se marisee jostain verhoista jotka tänne muka jäi.

Ihan kuin mun exä. Millään en meinannut saada sitä viemään tavaroitaan pois. Pakkasin niitä laatikoihin autotalliin. Sillä meni puolitoista vuotta saada ne vietyä pois. Mutta sitten ei sille meinannutkaan tulla loppua. Viimeisen rautalapion oli vielä käynyt hakemassa liiteristä kolme vuotta eron jälkeen, kun ei ollut ovi lukossa. Ja muutti siis kerrostaloon vuokralle.

Edellisessä erossaan mies kehuskeli jättäneensä exälleen asunnon kokonaan, että oli lapsilla koti. Esitti niin hyvää isää. Mikä lie sitten ollut totuus, nimittäin meidän erossa vei sängytkin ja minulta ylihintaa asunnon puolikkaasta, minkä ostin vain ettei lapsen tarvinnut muuttaa kotoaan vielä eron päälle.

Liekö sitten ollut syynä että ekasta liitosta oli lähtenyt jonkun naisen matkaan kun lapset ihan pieniä. Meidän liitosta minä panin hänet pellolle juopottelun ja pettämisen takia.

Olin kyllä valmis lähteen juopon luota vaikka ilman mitään, kunhan vain pääsin pois ja lapsen itselleni. Ja lähdinkin. Sain kuitenkin loppupeleissä osituksessa puolikkaani, kun siedin pankin lakimiehen luona eksää sen ajan.

On ollut ihana helpotus sisustaa omaa kotia, vaikka tavaraa onkin haalittu kirppareilta.

Onkohan joku oikeasti vienyt tuhkatkin pesästä kun on niin potuttanut että ihmissuhde on kosahtanut?

Mistä ap tietää, että ne ovat olleet yhdessä hankityuja? Esim minä olen hankkinut kotiimme ihan kaiken haarukoista ja lampuista lähtien. Kaikki on minun omilla rahoillani ostamia. Niin on koko asuntokin. Avioehto löytyy myös. Jos siis tulisi ero, niin mies saisi periaatteessa mukaansa vastteensa ja partavetensä. No oikeasti voisin lahjoittaa armosta hänelle jonkun lakanasetin jne extra astioita, jpita on liikaakin, mutta tietenkään kaikkea ei pantaisii puoliksi erossa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tietää, että ne ovat olleet yhdessä hankityuja? Esim minä olen hankkinut kotiimme ihan kaiken haarukoista ja lampuista lähtien. Kaikki on minun omilla rahoillani ostamia. Niin on koko asuntokin. Avioehto löytyy myös. Jos siis tulisi ero, niin mies saisi periaatteessa mukaansa vastteensa ja partavetensä. No oikeasti voisin lahjoittaa armosta hänelle jonkun lakanasetin jne extra astioita, jpita on liikaakin, mutta tietenkään kaikkea ei pantaisii puoliksi erossa.

Avioliitossamme ei ole mitään yhteisiä rahoja muutenkaan, kumpikin jopa ostaa ja tekee omat ruokansa. Mies tosin asuu kotonani pilkkahinnalla osallistumalla asumiskustannuksiin vain muodollisesti.