Lue keskustelun säännöt.
Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?
31.07.2017 |
Tässä ihmetellään erästä tapausta:
Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.
Vei kaiken mennessään.
Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.
Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.
Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.
Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.
Onko tällainen kuinka yleistä?
Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .
Kommentit (279)
Miehelle jäi suunnilleen kaikki erossa, yhteinen talo lähes kaikkine irtaimistoineen, otin mukaani vain omat vaatteet jne ja pesutornin minkä itse olin meille ostanut, silti sai kuunnella valitusta perään kun joutui pesukoneen ostamaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Kyllä vaan ostin kaiken kotiin ja lapsille.Maksoin ruokalaskut ja jopa miehen vaatteet.Mies persaukisena käytti rahansa yritykseensä eikä mikään riittänyt.Kun lähdin niin jätin kodin kalustettuna vaikka otinkin osan sieltä.Ei tarvinnut exän tyhjään kotiin tulla milloin sitten tulikin kotiin.Minä ja 10v lapsi olimme lähteneet.Varsinainen lokkeilija olin.P...kle että minua inhottaa nämä jotka syyttävät naisia lokkeilijoiksi.15vuotta olin kyllä lokkeilijan vaimo.
Eerolta vei exä erossa mopon ja täysin käyttämättömät schollin geel-active pohjalliset....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Kyllä vaan ostin kaiken kotiin ja lapsille.Maksoin ruokalaskut ja jopa miehen vaatteet.Mies persaukisena käytti rahansa yritykseensä eikä mikään riittänyt.Kun lähdin niin jätin kodin kalustettuna vaikka otinkin osan sieltä.Ei tarvinnut exän tyhjään kotiin tulla milloin sitten tulikin kotiin.Minä ja 10v lapsi olimme lähteneet.Varsinainen lokkeilija olin.P...kle että minua inhottaa nämä jotka syyttävät naisia lokkeilijoiksi.15vuotta olin kyllä lokkeilijan vaimo.
Paha sitä on ulkopuolisen tietää yhtään kenenkään parisuhteen laatua.
Erotessa sitten kaikki kärjistyy/kärjistetään kun jompikumpi kypsyy syystä tai toisesta.
Vieköön noi exät erotessa irtaimistot sun muun krääsän,
kuhan ei nirriä vie.
Jotkut hullut vie senkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vei varmaan rahatkin?
Oli meillä stereot,
televisio,
mikroaaltouuni ja
videonauhuri.
Oli pakastin,
kahvinkeitin,
mikroprosessori ja
pölynimuri.
Vaimo älä ole onneton
sulla melkein kaikki
mukanas ny on,
mitä yhteiselo on tuonu tullessaan
vaikka kaikki eivät niistä piittaa.......
Sulle ukkoraasu jäi sinne kellariin säkillinen tyhjiä viskipulloja, kaljapulloja lasteittain ja ikiomia käsityölehtiäsi. Harmi että niillä oli sinulle vain käyttö-ja tunnearvoa, rahallista arvoa oli vain täysinä. Mieluusti olisit mukaasi ottanut irtaimistoa, vaikka tuo sinun kotiin kantama meni ihan omasta kurkustasi alas
Entäs lahjat? Haluaisin pitää mieheni minulle lahjoittaman ompelukoneen. Jospa hän sen haluaisikin itselleen? Rahastako täällä vain puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs lahjat? Haluaisin pitää mieheni minulle lahjoittaman ompelukoneen. Jospa hän sen haluaisikin itselleen? Rahastako täällä vain puhutaan?
Kyllä sä sen lahjaksi saamasi Marmariksen reissulla otetun anopin kehystetyn bikinikuvan voit kulta pitää.
Mulle ex-avokki jätti edes velat. reppu selässä kohti uutta asuntoa. onneksi kaverit lahjoittelivat huonekaluja. muutama vuosi meni omilleen pääsemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ex-avokki jätti edes velat. reppu selässä kohti uutta asuntoa. onneksi kaverit lahjoittelivat huonekaluja. muutama vuosi meni omilleen pääsemiseen
Voihan saakutti.
Olitko siis ottanut sille velkaa omiin nimiisi ja sitte kelmi nostui kytkintä vielä sun kotitavaroiden kanssa?
Erosin 2010. Mä vein melkein kaiken minkä olin itse maksanut. Eron syy: mihinkään yhteiseen ei miehellä liiennyt rahaa ilman vittumaista vääntöä ja riitaa. Uskottomuus.
Jätin lapsille vierailuja varten petivaatteet ja sängyt, kolmen hengen astiat ja miehen vanhat lakanat ja loppuunistutut yhdessä 15 vuotta aiemmin ostetut sohvat. Henkilökohtaisen hygienian ja kamansa ja äitinsä vanhat matot ja pyyhkeet. Reikäisen 70 luvun täkin, jota ei saanut viskata pois. Patjat. Parisängyn. Ne halusin ihan uuden.
Loput olikin sitten mun. Pöydät kirjahyllyt jne, verhot, paremmat matot, lasten kamat, taulut, koneet, lamput, elektroniikka...
Osituksessa mies osti mut ulos ja muutaman tonnin autosta en viittiny edes kinata. Asuu edelleen vanhassa kämpässämme ja jotkut 70 luvun rääsyt ikkunasta näkyy. Lasten mukaan kirpparilta ja mummilta on huonekalut ja lamput ja samat Ikean Minnen punkat lapsilla.. Vanhin on jo täysikäinen eikä mene enää yöksi. Naissuhteita on ollu pari mutta ei hekään saaneet joitain asioita muutettua. Niinkuin mun maalaamia nallenkuvia lastenhuoneiden seinillä..
Nykyisen miehen kanssa ei tarvitse vääntää näistä asioista. Eikä katoille oudosti kuten ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi ero, niin totta kai minä veisin mennessäni kaiken, mitä olen yksin maksanut. En ole kieltänyt miestä ostamaan verhoja, pyyhkeitä, lakanoita, uunivuokia tai mitään, mutta jostain syystä hän laittaa rahaa mieluummin harrastusvälineisiinsä.
Miehelle jäisi melko tyhjä asunto,
tosin senkin arvosta hän joutuisi maksamaan minulle puolet.
Ihme asenne joillakin kumppania kohtaan.
Kyllä vähintään jonkinlainen minimi arjesta -selvitymispakkaus tulee toiselle jättää ! Mikä teitä vaivaa?
Kohtuuden nimessä, jos on kimpassa kuitenkin eletty aiemmin, ei tarvi toista kuseen jättää.
Vaikka vähintään 1 petivaatesysteemi, kattila,paistinpannu ja ruokailuvälineet+ lautanen/juomalasi ja ilman muuta pyyhkeitä. VÄHINTÄÄN!
Ei ihme että moni jätetty mies etsii hirttoköyttä.....huhu huh miten raadollista touhua....
On miehissäkin vittumaisia tapauksia. Mun exä lähti ja vei sängyn ja sohvan ja jäin lattialle ihmettelemään yhteiseen asuntoon. Tappeli jokaisesta keittiön puukauhasta. Jokaikinen tavara käytiin läpi ja exä vaati minunkin tavaroita. Otti omansa pois ja lahjoitti äidilleen ym, jopa roskiin, minulle ei mitään. Yritti vielä huijata vuokravakuudenkin. Hänellä oli kaksi tvtä, kaksi grilliä jne. Uudessa asunnossaan ei edes parveketta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole naimisissa ja ostoksen kuitti tallessa. Niin viestiä vaan perään että palauttaa viemänsä tavarat tai teet rikosilmoituksen.
ja narsistit työlistää poliiseja näillä paskariidoillaan... Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih kuule kun eroaa niin tuleva eksä on yhtäkuin ei mitään ja silloin luonnostaan otetaan kaikki mitä saadaan. Eräskin tapaus otti 90-luvulla kaiken irtaimiston ja jätti käytännössä vain talon, isoimmat huonekalut ja laskut.
Olipa arvokas irtaimisto jos sen vieminen oli parempi diili kun talo ja isommat huonekalut yhteensä.
Lähipiirissä meneillään tällä hetkellä tuollainen keissi, ex-vaimo vei mukanaan myös lasten sängyt ja tavarat mutta jätti kuitenkin lapset isälle. Todella omituista ja sairasta käytöstä kyllä, varsinkin kun lapsetkin vedettiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma kuin 6:lla, eron yhteydessä huomasin että kaikki käyttökelpoinen asunnossa oli minun ostamaani. Eksälle jäi kaksi huonekalua (niistäkin molemmat puoliksi maksettuja mutta en jaksanut jättäjän roolissa valittaa) ja omat vaatteet. En ymmärrä miksi ihmiset muka eivät saisi ottaa omia tavaroitaan eron hetkellä.
Mies oli varmaan maksanut kuitenkin elintasosi ansiottoman nousun, eikö niin? Helppohan se on lokkina ostella mattoja, ja tuskin miehellä on ostoksien suhteen mitään sananvaltaa ollutkaan?
Ihan täysin omilla rahoillasiko kaikkien yhteisten kulujen jälkeen jäävästä omasta rahastasi ostit ihan kaiken mitä mukanasi veit?
Kyllä. Maksoimme asumisen puoliksi. Tulot suurinpiirtein samat. Molemmilla omat autot. Miehellä moottorisaha yms. Minulla kodinkoneita, astioita, huonekaluja yms. jotka olin ihan omalla rahalla ostanut.
Otin vain kaksi lipastoa mukaan ja vaatteeni ja loput jätin exälle. Ne huonekalut kuului siihen asuntoon.
Ex jätti ja lähti. Nyt lapset ovat viikko-viikko, olisi ollut outoa, jos olisi vienyt lasten sängyt mukanaan.
Omat henk koht tavarat vei ja vuosien saatossa olen löytänyt hänelle kuuluvaa, olen kysynyt laitanko lasten mukana tulemaan.
Asunto on alusta asti ollut minun nimissään.
Meillä oli paljon miehen isän tekemiä , esim pinnasänky ja hoitopäivä . Kun näin ex-appivanhempia, kysyin haluavatko he takaisin ne, olivat monessa perheessä ollut käytössä. Ja halusivathan he ne. Ja jossain siivouksessa tajusin yhdestä taideteoksesta, sen ex valitsi häämatkalla. En siitä liikaa pitänyt ja oli liian kalliskin, mutta ex sen halusi ostaa. Sitä tarjosin hänelle ja lasten mukana se myös meni hänelle.
Ex aina halusi käyttää rahaa syömiseen, matkohin, aineettomaan. Itse olin onnellisin, kun sain olla kauniissa kodissa oman perheeni kanssa. Tietenkin matkoille lähdin, kun toinen halusi. Varsinkin kun ex lähti, olisi ollut outoa miettiä lakanoita, joiden sävyä ja ostopaikkaa olin miettinyt pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa.
Ylläri-pyllärinä saattaa joillekin akoille tulla, että auton pidosta, pihan huollosta yms on kuluja ja postiluukusta tippuvat laskutkin on maksettava.
Tunnetko paljonkin tuollaisia naisia, jotka eivät osaa maksaa omalla nimellä tulleita laskuja?
- joillekin akoille - Tunnen vähän : minun paistinpannuni ! Mies maksanut kaikki vakuutus- ja kiinteistömaksut, auton kulut jne, 20 vuotta, osa molempien nimillä, osassa miehen nimi. Eron jälkeen, ne pitääkin maksaa itse. "Vähän" laittoi lapsen varastamaan isällä käydessään : - tuo sieltä se minun ! paistinpannuni. Ei voi yleistää, ukot sitä, akat tätä. Molemmista on esimerkkejä. Ja heitä yhdistää :minämnunjavainminä
Naapurilta lähti itsetunto ja hymypoikapatsas.