Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Minä en ole koskaan ollut edes suhteessa mutta jotenkin tuo kuulostaa oivalta mahdollisuudelta aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Jopa suosittelisin että se joka ei ota lapsia kontolleen tai lapseton jätetty osapuoli ihan suosista antaa vaan kaiken mennä. Ihmisellä on nykyään aivan liikaa tarpeetonta krääsää, joten tuollainen tilanne on oiva mahdollisuus pohtia mitä sitä oikeasti elämässään tarvitsee. Sitä paitsi kuka haluaa mitään roinaa muistuttamaan kipeistä vanhoista ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ollut edes suhteessa mutta jotenkin tuo kuulostaa oivalta mahdollisuudelta aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Jopa suosittelisin että se joka ei ota lapsia kontolleen tai lapseton jätetty osapuoli ihan suosista antaa vaan kaiken mennä. Ihmisellä on nykyään aivan liikaa tarpeetonta krääsää, joten tuollainen tilanne on oiva mahdollisuus pohtia mitä sitä oikeasti elämässään tarvitsee. Sitä paitsi kuka haluaa mitään roinaa muistuttamaan kipeistä vanhoista ajoista.

. 

Tilanne A: Osituksessa netto-omaisuus : velaton talo, kesämökki, 2 autoa... 300 k,  irtaimisto 10 k, eroavat vakituisessa työssä, lapset aikuistumassa.  Tilanne B:  netto-omaisuus miinuksella, irtaimisto 10 k, eroavat pätkätöissä, hoitovapailla, pieniä lapsia. -  Irtaimiston osuus A/B. Molemmissa saadaan puhviverhoista riita aikaiseksi.  Pesukoneen ja lasten sänkyjen hankinta B:ssä ottaa koville, A:ssa ehkä ei niin koville.

Ilmiö on jännä. Mies löysi uuden ja otti kaiken irtaimiston. Mikäs siinä suurinosa olikin hänen maksamiaan aikana kun olin vauvan kanssa kotona ja hän töissä. Ihmettä lähinnä herätti että kuvitteleeko uuden muijan tyytyvän ex-muijansa, eli minun sisustusmakuun. Irtaimistolla ei niin väliä, kämpän kohdalla mies sanoi järjestävänsä sinne arvon alentumisen siten, että jään hänelle velkaa vähintään 30 000€, mainitsi vielä että jos kämppä arvioidaan hankintahintaa arvokkaammaksi hän ei maksa erotuksesta minulle yhtään mitään.

Siinä sitä "kiitosta" riitti että olin kahden lapsen kanssa ollut yhteensä neljä vuotta kotona ja mies oli tehnyt uraa ja rahaa. Pätkätyöläisenä uuteen alkuun.

Ukko perui puheitaan siinä vaiheessa kun totesin ettei minulla ole a) varaa muuttaa lähellekään lasten kouluja ja tarhoja ja b) en voi ottaa lapsia viikko-viikko systeemillä jos pitää maksaa uutta kämppää, vanhaa kämppää miehelle, auton osamaksuja ja ostella vielä huonekalujakin (tarkoittaa silloin sitä että asun kaukana pk-seudulta ja lapset joutuu nukkumaan kuukausia lattialla). Osasi sen verran yhteenlaskua, ettei tule koskaan saamaan kahdenkeskeistä aikaa uuden akkansa kanssa jos minä muutan jonnekin hevonhelvettiin aloittamaan kaiken alusta, joten ei tahallaan laskenut moottorisahalla kämpän arvoa ja sain huonekaluja sen verran, että lapsilla on paikka missä nukkua.

Mutta jotain silmitöntä vihaahan tuo on. Pari vuotta ennen eroa vain tiuski ja äyski ja oli aina vihainen. Ei suostunut puhumaan mitään, haahuili mahdollisimman vähän kotona, nuorempi lapsista alkoi jo vierastamaan. Lopulta tuli yhtenä päivänä kotiin ja sanoi löytäneensä uuden, että heippa. Neljä kuukautta myöhemmin uusikin muija sai lähteä, oli kuulema ahdistavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ollut edes suhteessa mutta jotenkin tuo kuulostaa oivalta mahdollisuudelta aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Jopa suosittelisin että se joka ei ota lapsia kontolleen tai lapseton jätetty osapuoli ihan suosista antaa vaan kaiken mennä. Ihmisellä on nykyään aivan liikaa tarpeetonta krääsää, joten tuollainen tilanne on oiva mahdollisuus pohtia mitä sitä oikeasti elämässään tarvitsee. Sitä paitsi kuka haluaa mitään roinaa muistuttamaan kipeistä vanhoista ajoista.

. 

Tilanne A: Osituksessa netto-omaisuus : velaton talo, kesämökki, 2 autoa... 300 k,  irtaimisto 10 k, eroavat vakituisessa työssä, lapset aikuistumassa.  Tilanne B:  netto-omaisuus miinuksella, irtaimisto 10 k, eroavat pätkätöissä, hoitovapailla, pieniä lapsia. -  Irtaimiston osuus A/B. Molemmissa saadaan puhviverhoista riita aikaiseksi.  Pesukoneen ja lasten sänkyjen hankinta B:ssä ottaa koville, A:ssa ehkä ei niin koville.

Erosin juuri tapauksen A mukaisesti, työssäkäyvät ihmiset, minä, nainen lähdin. Jätin irtaimistosta suurimman osan jälkeen. Minulle tärkein oli, että teini ja esiteinilapset saivat kaksi suht toimivaa kotia, ja laskin, että kykenen itse hankkimaan tavarat halvemmalla kuin ex. Siinä entinen designhuonekalujen ostaja selasi toria ja kävi käytettyjen huonekalujen liikkeissä. Kaiken tarpeellisen sain ostettua ja vuosien varrella pystyi sitten  jo korvaamaan joitakin rumimmasta päästä uusilla. Arki pysyi sujuvana kun jaoin keittiötarvikkeet jne niin, että molempiin huusholleihin jäi tarpeelliset. Omien lastehan se toinenkin koti on, miksi sen olisi halunnut toimimattomaksi?

En varmuuden vuoksi osta mitään irtainta kotiin, kaikki ovat arvottomia vanhoja huonekaluja/elektroniikkaa. Vaikea tietää etukäteen millainen ero olisi kun jään kuitenkin omistamaani taloon.

Vaimo voi viedä vanhat huonekalut/ostaa itse uusia jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ketään jättänyt, mutta muutamankin tämmöisen tapauksen vierestä seuranneena: se mies on aina sitä mieltä, että vaimo vei KAIKEN mennessään ja sitten kun esim sen vaimon kotiin menee, siellä on puolet vanhasta kämpästä ja puolet uutta. Ne ukot eivät vaan silloin avioliiton aikana ole ostaneet omalta tililtään YHTÄÄN MITÄÄN siihen yhteiseen kotiin ja se tulee sitten ylläri-pyllärinä, että lakanat maksaakin tosiaan sen min 20e/ paketti. Ja ruoka maksaa ja kaikki maksaa. 

Ylläri-pyllärinä saattaa joillekin akoille tulla, että auton pidosta, pihan huollosta yms on kuluja ja postiluukusta tippuvat laskutkin on maksettava.

Yllättyminen ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus. Minä olin maksanut huonekalut, auton pidon, vakuutukset, remontit, lasten kulut jne. Ex- mieheni kärvistelee nyt rahapulassaan. Monissa parisuhteissa on taloudellista epäsuhtaa. Oma talouteni pn kohentunut huimasti eron jälkeen, kun hoidan enää omat kuluni ja puolet lasten kuluista.

Vierailija kirjoitti:

JEI kirjoitti:

Jos ero tulis, kyllä mä ainakin omani pois veisin. Ukolle jäis oma runkopatja, tietokone ja sen pöytä.

Miehen mielestä kun on kivempi laittaa rahansa tietokonerojuihin ja muuhun bullshittiin, niin ihan oma vika.

Jos on ostanut liki kaikki kalusteet, vimpaimet ja tekstiilit täällä, miks hemmetissä jättäis ne jollekin, jota en haluais enää nähdä?

Tietysti omansa saa viedä. Naislogiikalla vain usein heidän suorittama ostotapahtuma miehen rahoilla tekee tavaroista heidän omiaan. Oikeasti ne eivät ole, jos jollekin aikuiselle tämä on oikeasti epäselvää.

Missä hemmetin lestayhteisössä sinä asut? Naisten työssäkäyntiprosentti on korkeampi kuin miesten joten naisilla on varaa ostaa palkallaan mitä vain.

Eipä mulla mitkään kellot soineet kun mies ehdotti vuosia ennen eroa että minä maksan kaikki vakuutukset, lasten hoitomaksut, ruuat, sähköt yms. juoksevat kulut ja hän auton osamaksun sekä asuntolainan lyhennyksen. Petaili varmaan jo lähtöään tuolloin. Vaikeaa sitä kodin lämpöä on mukaansa ottaa mitä on vuosia maksanut 400€/kk.

Mies kuvitteli saavansa koko asunnon kun oli kerta maksanut lainan lyhennyksiä enemmän. Ei penaalin terävin kynä, mutta enpä ole minäkään. Olisi alunperin pitänyt maksaa kaikki puoliksi niin olisin saanut edes pari lusikkaa mukaani.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ihmetellään erästä tapausta:

Eräs vaimo jätti miehensä ja muutti uuteen asuntoon heidän (yhteisestä) talosta.

Vei kaiken mennessään.

Ihan kaiken, astiat, kattilat, lusikat, huonekalut, matot, petivaatteet, pyyhkeet......ihan kaiken mikä irti lähti.

Yhteistä elämää takana todella todella pitkään ja yhteiset lapset.

Kai he nyt ovat lukuisten vuosien kanssa YHDESSÄ ostaneet jotain mitä olisi voinut jättää tuolle ihan inhimillisistä syistä tai yhdessä elettyjen vuosien takia.

Edes petivaatteet. Tai yhden lusikan. Tuolikin olisi varmaan ollut jätetylle tarpeellinen, vanhasta pöydästä puhumattakaan.

Onko tällainen kuinka yleistä?

Jättäjät jotka jätitte vanhan siippanne ja kotinne, kommentoikaa omaa näkemystä .

Mulla oli onneksi voimia tehdä se jättäjälle, ja onneksi hällä oli niin kiire pois, ettei pistänyt hanttiin :D

Vierailija kirjoitti:

Eipä mulla mitkään kellot soineet kun mies ehdotti vuosia ennen eroa että minä maksan kaikki vakuutukset, lasten hoitomaksut, ruuat, sähköt yms. juoksevat kulut ja hän auton osamaksun sekä asuntolainan lyhennyksen. Petaili varmaan jo lähtöään tuolloin. Vaikeaa sitä kodin lämpöä on mukaansa ottaa mitä on vuosia maksanut 400€/kk.

Mies kuvitteli saavansa koko asunnon kun oli kerta maksanut lainan lyhennyksiä enemmän. Ei penaalin terävin kynä, mutta enpä ole minäkään. Olisi alunperin pitänyt maksaa kaikki puoliksi niin olisin saanut edes pari lusikkaa mukaani.

No et todellakaan ole penaalin terävin kynä, jos kuvittelet, että se oikeasti menee noin. Ihan sama kenen nimissä mikäkin asia on, ne jaetaan avioerossa, ja  nykyään jopa avoerossa, jos sitä vaatii.

Erotilanteessa saattaa kaikki "maalaisjärki" kummasti kadota. Meillä periaate, että kaikki samaa konkurssia... On menty taktiikalla, että on sekä omia kuluja, että yhteisiä.  Omia kuluja saa tehdä kunhan rahat riittää niihin yhteisiin, eli mm. sähköön, veteen, ruokaan, lainaan, vakuutuksiin. Vakuutuksia on molempien menopeleistä, mutta silti köntässä maksettu. Ikinä ei olla riidelty rahasta. Mutta eron sattuessa... (toivottavasti ei tarvitse koskaan tosissaan miettiä). Unohtuisiko sohvasta tapeltaessa (minä maksoin), että mies maksoi koiran sairastelut (koira minun, koska olen sen maksanut...) Tai se, että vaikka jokin tavara olisi minun maksamaa niin eiköhän se mies ole vienyt ruokakauppaan aivan varmasti saman verran. Ymmärrän kyllä jos olen ostanut jonkin kivan huonekalun tai muun niin eron hetkellä toinen haluaakin sen, tottakai se on raivostuttavaa, koska se on MUN...  Erot voivat sujua hyvin, mutta suurimmissa osissa tapellaan kaikesta mahdollisesta. Koitetaan nöyryyttää se minkä ehditään. Ystäväpiirissä on ollut monta eroa, toiset saatu hoidettu suhteellisen siististi, toiset aivan hirveätä tappelua, kaikesta mahdollisesta. Siis kaikesta. Sellaisesta mistä ei edes tajua, että voisi riidellä. Sen osaa sekä miehet, että naiset!! Erossa ei yleensä muisteta muuta kuin rahallinen panostus ja materia suhteeseen ja yhteiseloon. Ja se kuinka paljon tuntee itsensä nöyryytetyksi ja millä sen saisi kostettua mahdollisimman kipeästi.

 

Vierailija kirjoitti:

Lähtikö tapetit seinästä? :D Sellasiahan ne naiset on.

Tapeteista en tiedä, mutta eräs vaimo vei kukka-ym. istutukset pihasta. Jopa yhden pienehkön puun lastasi muuttokuormaansa.

Vuosia sitten jätin mieheni. Yhdessä mietimme ja katsoimme kodissamme mitä kumpikin haluaa itselleen tai enemmän tarvitsee. Aika tasapuolisesti jako sujui ilman tappelua ja molemmat pääsivät aloittamaan uuden elämän hyvillä mielin ( tai niinkuin se erossa on edes mahdollista). Toki olisin voinut heittäytyä kunnon hirviöksi ja viedä kaiken mutta en nähnyt mitään syytä alkaa tuollaiseksi hirviöksi/idiootiksi. Tämän takia meillä nyt onkin asialliset välit ja lapsen suhteen helppo asioita sopia eikä ole mennyt tappeluksi mikään asia vaikka molemmilla nykyään uudet kumppanit onkin. 

Niin minunkin exäni kertoi kaikille että VEIN kaiken. Otin kaiken mitä oli lainarahalla ostettu mutta exä unohti kertoa että otin sen lainankin itselleni maksettavaksi. Lainaa ei ollut vielä edes paljoa maksettu. Exä sai kuitenkin tv+video, sängyn ja sohvan ym eli vastinetta siitä mitä oli lainasta maksanut siihen mennessä.

Mutta valehteli muutakin kaikille ja osa varmasti uskoi kaikki valheet mutta ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas jätin exälle lähes kaiken. Käytännössä otin vain henkilökohtaiset tavarani ja joitain ihan satunnaisia tavaroita. Kaikki ihmetteli miten noin. En jaksanut alkaa tappelemaan asioista, koska minun ei ollut taloudellisesti pakko. Kaipa se syyllisyyskin erosta kalvoi takaraivossa. Olin vain onnellinen, kun pääsin yhteisestä kodita ja yhteisestä elämästä joka oli minulle täysi vankila. Taloudellinen tappio oli mittava, mutta ei vienyt minua konkurssiin.

Toki olen nähnyt muutaman toisenlaisenkin tapauksen, mutta harvemmin erossa kukaan voittaa, yleensä kaikki häviää.

[b]Eli ei yleistetä, kiitos.[/b]

Ai, koska uniikki lumihiutale, niin ei pidä yleistää.

Jokainen lumihiutale on uniikki, niin etteipä sitten yleistetä lumisadetta lumisateeksi.

Pitäkää tämä mielessänne ensi talvena.

Että nää "koska määmäämää, niin elä yleistä" -kommentit ärsyttää.

AP:n kertomassa tapauksessa mies on sitten ollut täys nynny, jos ei ole hankkinut lainoppinutta pesänjakajaa tekemään ositusta. Vai oliko parilla avioehto, jonka mukaan ex-vaimo vei omat tavaransa mennessään. Eli että mies tuli aikanaan suhteeseen kahta tyhjää kättä heilutelle, kun taas vaimolle oli ehtinyt kertyä omaisuuttaa perittynä tai itse hankittuna. Eikä mies ollut koko suhteen aikana hankkinut kotiin käyttötavaraa.

Minusta tämä aloitus painii samassa sarjassa kuin erään tuttavani avoerot. Kylän akat olivat tietävinään, että ex-avovaimo vei mieheltä puolet kaikesta omaisuudesta. Kun sitten usean vuoden perästä tuli uusi avoero, niin samat akat voivottelivat kovaan ääneen miehen kovaa kohtaloa, kun jo toinen nainen tuli ja putsasi hänet. Totuus oli kuitenkin toisenlainen: kumpikaan avovaimo ei putsannut tai ryövännyt miestä. Kummassakin tapauksessa ero sujui niin sopuisasti kuin se nyt yleensä voi sujua. Molemmat osapuolet keräsivät omat kamppeensa ja lähtivät omille teilleen. Suurempaa omaisuutta ei edes ollut olemassa, vaikka juoruakat niin kuvittelivatkin. Mistä perikymppisillä olisi edes ehtinyt kertyä omaisuutta? Eikä omaisuutta ollut karttunut toiseen eroon mennessäkään. Ai niin, mutta tietyissä tilanteissahan velkakin lasketaan omaisuudeksi! Miehellä oli liiketoiminnan perustamisesta pankkilainaa omissa nimissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisikin viedä aina kaikki, sillä ei se uusi nainen halua kumminkaan sinne kotiin mitään, mikä muistuttaa exästä. Pesänteko on naaraille sen verran tärkeä asia.

Nimim. "15 vuoden jälkeen on silti yksi kaappi ja vähän käytetty ruokapöytä jäänteenä"

Minun ex:ni tuli vuosi eron jälkeen toistamiseen jakamaan irtaimistoa. Mukana oli veljen lisäksi tuleva vaimo.

Nuoripari otti mm.sängyn, jossa olimme nukkuneet yhdessä.

Itse en olisi mistään hinnasta huolinut toisen naisen tavaroita omaan kotiini, mutta tälle tuntui kelpaavan kaikki.

Verhotkin oli kuulema tosi kivat.

Puistattaa. Mun tuttavapari erosi. Nainen lähti omakotitalosta, otti vain henkilökohtaiset tavaransa. Miehellä uusi nainen siellä talossa. Kävin kerran siellä erästä asiaa toimittamassa ja siellä on keittiö täsmälleen samoin kuin se lähtenyt vaimo oli laittanut. Ei mitään muutoksia.

Samoin pihakalusteet, terassin lyhdyt ja koristeet, kaikki on siellä edelleen sen ex-vaimon jäljiltä. Mä itse kyllä uutena tulokkaana vaihtaisin kaikki uuteen.

Olishan se kiva, jos pystyisin edes puolet siitä, joka irti lähtee viemään mennessäni. Itse joudun lähtemään avioliitosta kaksi muovikassia mukanani. Olisin kuulemma saanut ottaa omat kamani, jotka ovat tulevan ex-puolison mielestä rumia ja hänen tiellään. Koska minulla ei kuitenkaan ole uutta asuntoa, hän "joutuu tekemään tämänkin työn puolestani" ja heittämään tavarani roskalavalle. Lasku kuulemma tulee perästä. Lapset jäävät hänelle, koska minulla ei ole asuntoa enkä ole hänen mielestään tarpeeksi hyvä huolehtimaan heistä. Hän kuvittelee saavansa yksinhuoltajuuden, koska hänellä on rahaa ja lähettävänsä sitten lapset omien vanhempiensa huolehdittavaksi jotta voi hoitaa yritystään.

Vierailija kirjoitti:

...

ex-vaimo vei mukanaan myös lasten sängyt ja tavarat mutta jätti kuitenkin lapset isälle....

No tuo on kyllä kirkkaasti ihan kipeimpiä erotapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on jännä. Mies löysi uuden ja otti kaiken irtaimiston. Mikäs siinä suurinosa olikin hänen maksamiaan aikana kun olin vauvan kanssa kotona ja hän töissä. Ihmettä lähinnä herätti että kuvitteleeko uuden muijan tyytyvän ex-muijansa, eli minun sisustusmakuun. Irtaimistolla ei niin väliä, kämpän kohdalla mies sanoi järjestävänsä sinne arvon alentumisen siten, että jään hänelle velkaa vähintään 30 000€, mainitsi vielä että jos kämppä arvioidaan hankintahintaa arvokkaammaksi hän ei maksa erotuksesta minulle yhtään mitään.

Siinä sitä "kiitosta" riitti että olin kahden lapsen kanssa ollut yhteensä neljä vuotta kotona ja mies oli tehnyt uraa ja rahaa. Pätkätyöläisenä uuteen alkuun.

Ukko perui puheitaan siinä vaiheessa kun totesin ettei minulla ole a) varaa muuttaa lähellekään lasten kouluja ja tarhoja ja b) en voi ottaa lapsia viikko-viikko systeemillä jos pitää maksaa uutta kämppää, vanhaa kämppää miehelle, auton osamaksuja ja ostella vielä huonekalujakin (tarkoittaa silloin sitä että asun kaukana pk-seudulta ja lapset joutuu nukkumaan kuukausia lattialla). Osasi sen verran yhteenlaskua, ettei tule koskaan saamaan kahdenkeskeistä aikaa uuden akkansa kanssa jos minä muutan jonnekin hevonhelvettiin aloittamaan kaiken alusta, joten ei tahallaan laskenut moottorisahalla kämpän arvoa ja sain huonekaluja sen verran, että lapsilla on paikka missä nukkua.

Mutta jotain silmitöntä vihaahan tuo on. Pari vuotta ennen eroa vain tiuski ja äyski ja oli aina vihainen. Ei suostunut puhumaan mitään, haahuili mahdollisimman vähän kotona, nuorempi lapsista alkoi jo vierastamaan. Lopulta tuli yhtenä päivänä kotiin ja sanoi löytäneensä uuden, että heippa. Neljä kuukautta myöhemmin uusikin muija sai lähteä, oli kuulema ahdistavaa seuraa.

Himputti kun tuli oikeasti paha mieli sinun puolestasi, että moiseen karhunrautaan olit astunut.

Toivon Sinulle kaikkea parasta mahdollista onnea elämässä mitä suinkin -- ja epäilemättä paljon hyvää tulet saavuttamaan. Hienoa (arvostan Sinua) että olet pysynyt tolkun ihmisenä!