Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.

Mulle kävi niin sisustamisen kanssa, että ex vaimo oli sisustanut kodin kodikkaan naisellisesti ja viihtyisäksi, valinnut verhot, tapetit ja kaiken huolellisesti ja jostain ihme syystä tämä nykyinen puolisoni vaatimalla vaati, että kaikki täytyy laittaa uusiksi juuri siten kuin HÄN haluaa? Mikä ihmeen tarve naisilla on tuohon sisustamiseen silloinkin kun kaikki on jo hienosti ja hyvällä maulla tehty? Jopa parivuode ja kaikki petivaatteet piti vaihtaa??

Naisellisen turhamaisuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.

Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.

 

 

Onneksi miehiin voi... eiku...

Miehiin voikin luottaa sillä vain naisilla on käärmeen sydän. Tämän kertoo jo raamattukin.

Johtunee kai personallisuus-tyypistäni tms. että en miehenä edes niin välitä niistä tavaroista erotilanteessa.

Tavaroita saa kaupasta kun tarvitsee. Tähän tosin liittyy sekin että en erityisemmin halua olla exän kanssa tekemisissäkään vaikka sovussa erottaisiinkin. Lienee joku alitajuinen itsensä suojelemismekanismi, että kerrasta poikki ja eteenpäin.

Mukaan lähti kledjut, henk koht tavaroita ja kirjahyllyllinen lukemista.

Mitään en jääny kaipaamaan, eihän mua siellä sisustuksessa millään lailla muutenkaan huomioitu.

Nyt on kirjat,taulut, koriste ja käyttö-esineet näkyvillä sulassa sovussa.

M58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.

Mulle kävi niin sisustamisen kanssa, että ex vaimo oli sisustanut kodin kodikkaan naisellisesti ja viihtyisäksi, valinnut verhot, tapetit ja kaiken huolellisesti ja jostain ihme syystä tämä nykyinen puolisoni vaatimalla vaati, että kaikki täytyy laittaa uusiksi juuri siten kuin HÄN haluaa? Mikä ihmeen tarve naisilla on tuohon sisustamiseen silloinkin kun kaikki on jo hienosti ja hyvällä maulla tehty? Jopa parivuode ja kaikki petivaatteet piti vaihtaa??

En minä ainakaan haluaisi nukkua miehen entisen eukon lakanoissa. Miksei se vienyt niitä mennessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Höpön höpö juttuasi taas. Tottakai nainen kompensoi asumistaan minun kodissani ostamalla ruuat ja hoitamalla sähkö ja vesilaskun. Vuokraa en luonnollisestikkaan peri koska siivoaa yhteisen kotimme ja pesee pyykkini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioehto avioeron varalta. Jos meille tulee ero ja minä muutan pois, niin tietenkin minä vien kaiken ostamani mukanani, en kuitenkaan miehelle ostamiani lahjoja. Miehelle jää melko tyhjä kämppä.

Miksi se miestä harmittaisi, jos kaikki on sinun valitsemaa?

Itse asiassa miksi hän edes haluaa nyt asua taloudessa missä kaikki on hänelle vierasta? Hänen kotinsa ei ole siellä?

Miten vierasta? Jos miestä ei kiinnosta tulla mukaan valitsemaan kodin tekstiilejä tai astioita, niin minunhan ne pitää valita. Kuka muu sen tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Höpön höpö juttuasi taas. Tottakai nainen kompensoi asumistaan minun kodissani ostamalla ruuat ja hoitamalla sähkö ja vesilaskun. Vuokraa en luonnollisestikkaan peri koska siivoaa yhteisen kotimme ja pesee pyykkini.

Höpö höpö itsellesi, tuota ei kukaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.

Mulle kävi niin sisustamisen kanssa, että ex vaimo oli sisustanut kodin kodikkaan naisellisesti ja viihtyisäksi, valinnut verhot, tapetit ja kaiken huolellisesti ja jostain ihme syystä tämä nykyinen puolisoni vaatimalla vaati, että kaikki täytyy laittaa uusiksi juuri siten kuin HÄN haluaa? Mikä ihmeen tarve naisilla on tuohon sisustamiseen silloinkin kun kaikki on jo hienosti ja hyvällä maulla tehty? Jopa parivuode ja kaikki petivaatteet piti vaihtaa??

En minä ainakaan haluaisi nukkua miehen entisen eukon lakanoissa. Miksei se vienyt niitä mennessään?

Oletpa lapsellinen. Kyllä ne vuodevaatteet voi pestä ja käyttää vaikka mieleistään huuhteluainetta.

Tollasella roinalla ei oikeasti ole mitään arvoa, minusta olisi oikeasti hyvä jos veisi kaiken tuollaisen romun mennessään. En minä niin persauki ole, että en saa uusia lusikoita ja kattiloita, jotain huonekaluja. Ihan rehellisesti, olisi hyvä kun kaikki tuollainen roina olisi myös pois, voisi aloittaa puhtaalta pöydältä.

-m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioehto avioeron varalta. Jos meille tulee ero ja minä muutan pois, niin tietenkin minä vien kaiken ostamani mukanani, en kuitenkaan miehelle ostamiani lahjoja. Miehelle jää melko tyhjä kämppä.

Miksi se miestä harmittaisi, jos kaikki on sinun valitsemaa?

Itse asiassa miksi hän edes haluaa nyt asua taloudessa missä kaikki on hänelle vierasta? Hänen kotinsa ei ole siellä?

Miten vierasta? Jos miestä ei kiinnosta tulla mukaan valitsemaan kodin tekstiilejä tai astioita, niin minunhan ne pitää valita. Kuka muu sen tekisi?

Nainenhan voisi ottaa miehen äidin makutuomariksi mukaan tuollaisia asioita ostettaessa. Miten voitkin olla noin typerä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normikodissa on 50,000-100,000 tavaraa.

Jokaisella niistä on jokin hankinta-arvo uutena.

Useimmat kinastelee osituksessa autosta, talosta rai maista. Itse kävin läpi loputtomalta tuntuvaa tavaravuorta tiheällä kammalla, koska sillä oli loppupeleissä isoin rahallinen arvo. 

Normaali koti-irtaimisto on alle 4000€ arvoltaan ja siksi sitä ei erotella perukirjaankaan.

Arvo putoaa hankintahinnasta nollaan siinä kohtaa kun tavara kannetaan ulos kaupasta.

Puhutaanko siitä arvosta, millä joku ostaisi sen irtaimiston, vai siitä arvosta, mitä maksaa hankkia jokainen huonekalu, verho ja nippeli uutena uuteen kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.

Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.

 

 

Onneksi miehiin voi... eiku...

Miehiin voikin luottaa sillä vain naisilla on käärmeen sydän. Tämän kertoo jo raamattukin.

Aivan, ja tähän kun vielä lisätään huor#htava luonne, niin pakettihan alkaa olla valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Höpön höpö juttuasi taas. Tottakai nainen kompensoi asumistaan minun kodissani ostamalla ruuat ja hoitamalla sähkö ja vesilaskun. Vuokraa en luonnollisestikkaan peri koska siivoaa yhteisen kotimme ja pesee pyykkini.

Höpö höpö itsellesi, tuota ei kukaan usko.

Sinulle on siis vierasta, että nainen pesee pyykit ja siivoaa? Oletpa oikea prinsessa. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.

Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.

 

 

Onneksi miehiin voi... eiku...

Miehiin voikin luottaa sillä vain naisilla on käärmeen sydän. Tämän kertoo jo raamattukin.

Kerrotko sen raamatunkohdan, missä näin sanotaan, kun itse en satu muistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Höpön höpö juttuasi taas. Tottakai nainen kompensoi asumistaan minun kodissani ostamalla ruuat ja hoitamalla sähkö ja vesilaskun. Vuokraa en luonnollisestikkaan peri koska siivoaa yhteisen kotimme ja pesee pyykkini.

Höpö höpö itsellesi, tuota ei kukaan usko.

Sinulle on siis vierasta, että nainen pesee pyykit

Ei vaan yksikään nainen ei suostu tuohon, että hän maksaa kaikki kuluvat asiat ja mies maksaa ainoastaan omissa nimissään olevan kiinteän omaisuuden.

Noissa tapauksissa, joissa sivulliset ihmettelevät, että nainen vei kaiken omaisuuden taloa myöten, niin luultavasti heillä on ollut avioehto ja se kaikki on ollut alunperinkin sen naisen omaisuutta. Mies on ehkä vaan esiintynyt tuttaville rahamiehenä, vaikka kaikki on ollut vaimon rahoittamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Itsehän sinä ne kaikki maksatkin. Varmaan laitatte vain kuluvat menot puoliksi, joten nainen saa hyvin rahaa säästöön.

Höpön höpö juttuasi taas. Tottakai nainen kompensoi asumistaan minun kodissani ostamalla ruuat ja hoitamalla sähkö ja vesilaskun. Vuokraa en luonnollisestikkaan peri koska siivoaa yhteisen kotimme ja pesee pyykkini.

Eli hän siis maksaa asumisensa kahteen kertaan? Rahana (ruuat, sähkö jne) JA työnä. Oletpa reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioehto avioeron varalta. Jos meille tulee ero ja minä muutan pois, niin tietenkin minä vien kaiken ostamani mukanani, en kuitenkaan miehelle ostamiani lahjoja. Miehelle jää melko tyhjä kämppä.

Miksi se miestä harmittaisi, jos kaikki on sinun valitsemaa?

Itse asiassa miksi hän edes haluaa nyt asua taloudessa missä kaikki on hänelle vierasta? Hänen kotinsa ei ole siellä?

Miten vierasta? Jos miestä ei kiinnosta tulla mukaan valitsemaan kodin tekstiilejä tai astioita, niin minunhan ne pitää valita. Kuka muu sen tekisi?

Nainenhan voisi ottaa miehen äidin makutuomariksi mukaan tuollaisia asioita ostettaessa. Miten voitkin olla noin typerä?

Niin varmaan. Miksi luulet, että mies tykkäisi äitinsä valitsemista asioista? Jos minä jotain itse maksan, niin se on minun makuni mukaista eikä anopin.