Avioeron tullessa onko siltä jätetyltä ihan pakko viedä ihan kaikki mitä irti lähtee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kävi toisin päin. Ex muutti pois, jouduin viemään ovensa taakse laatikko- ja ikeankassitolkulla tavaraa seuraavat pari vuotta, kun oli jättänyt kaiken itselleen tarpeettoman, mutta selvästi hänen omaisuutensa ottamatta. Ja näitä löytyi pikkuhiljaa eikä kuulemma autottomana päässyt hakemaan. Lähtien vanhoista läppäreistä ja lukiokirjoistaan urheilupalkintojen kautta dildoon.

Mulla vähän sama kokemus. Lopulta hävitin kun ei kerran hakenut pois.

Sitten kehtasi närkästyä kun vuosien jälkeen pyysi postittamaan erinäisiä tavaroita ja kerroin ettei minulla sellaisia enää ole tallessa.

Sama kokemus. Miksi pitää jättää ne omat romut jälkeensä ja odottaa, että toinen säilyttää?

No se toinen halus pitää tavarat ja sinne jäi kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jättänyt kerran elämässäni yhden monivuotisen

avopuolison ja lähtenyt yhteisestä kodista. Olen nainen.

Jätin hänelle ihan kaiken.

Sillä meillä oli hienojakin vuosia yhdessä vaikka ero tuli, yhdessä olimme eläneet vuosikausia, ei silloin toista putsata vaikka kuinka huonoissa väleissä tapahtuisi ero.

Halveksi jotenkin putsareita, mielestäni  heissä ei ole tyyliä.

Ellei tietenkin ole ihan p.a. , tai kuspää --- tai molempia ----että on pakko ottaa kaikki mikä irti lähtee sen lisäksi että lähtee.

Niin eli se miehes putsas siis sut.

Kannattaa muistaa että osa jättäjistä on eroraivon tilassa, vaikka olisi uusi katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Ex vei meidän erossa minulta kaikki omat tavaransa, sekä myös "yhteiset" tavarat, (jotka minä olin pääsääntöisesti maksanut), kuten sängyn, pesukoneet ja sohvat. Myös yhteiset lahjat (siis ne arvokkaat) lähtivät. Kiva tulla reissusta kotiin, kun asunto oli tyhjennetty.

Hyvähän se on ponnistaa uuden elämän alkuun, kun saa erossa viedä kaikki kivat kalusteet ja tarvikkeet.

Tuossa kohtaa tehdään ositus. Se on pakollinen. Varat ja velat puolitetaan.

Ei toki päde avoliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että hieman liioittelet. Tuskinpa se lähtijä kuitenkaan jätti taakseen typötyhjää asuntoa ja eksäänsä makaamaan alastomana lattialla.

 

Minä tiedän ainakin vastaavan tapauksen. Oikein kehui tämä nainen asialla. Tunsin nimenomaan hänet. Joo, ei sentään vienyt mieheltä vaatteita päältä, mutta kaiken käyttökelpoisen koti-irtaimiston ym, jonka mies olis maksanut. Ei ollut voimia taistella eikä vaatia mitään, uskon et tätä tapahtuu.

 

Kyllä tapahtuu.

Tiedän tapauksen, missä mies myös saatettiin shokkiin erosta, jolloin oli ihan tahdottomassa ja hämmentyneessä tilassa. Muijan oli helppo putsata kaikki irtaimisto talosta, eipä estellyt mies.

Leuhki vielä myöhemmin tämä nainen, vaikka olivat rakentaneet yhteistä elämää vuosikausia, miehen rahoilla yh

Tää oli varmaan mun mieheni exä. 

Susiparien ongelma. Typerysten ongelma.

Normikodissa on 50,000-100,000 tavaraa.

Jokaisella niistä on jokin hankinta-arvo uutena.

Useimmat kinastelee osituksessa autosta, talosta rai maista. Itse kävin läpi loputtomalta tuntuvaa tavaravuorta tiheällä kammalla, koska sillä oli loppupeleissä isoin rahallinen arvo. 

Osituksessahan se on päätetty miten omaisuus jaetaan. Kodin irtaimisto ei ole kovin arvokasta verrattuna taloon.

Kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan. Jos joku vie kaiken, voi tehdä rikosilmoituksen varkaudesta,  mutta eipä se etene,  ellei sulla ole kuitit tallessa hankinnoista. Siltä pohjalta melko typerää marista.

Ikävä ero kertoo, että suhde oli pitkälti paskaa. Hyvä kun jäitte henkiin. 

"Eräs nainen"

Niin minäkin olin paska joka vei suurimman osan huonekaluista. Mutta sen exä unohti kertoa kaikille että otin myös maksettavaksi yhteisen VELAN jonka takia sain suurimman osan tavaroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta erosi ja mies lähti ensin. Hän vei kaikesta puolet joka oli naiselle erityisen ärsyttävää. Mitä teet kolmella kahvikuppiparilla, johon ei saa uusia asioita enää mistään? Tai ruokailuvälineillä? Olisi sitten vienyt kaikki astiat ja jättänyt kaikki ruokailuvälineet, niin olisi ollut jotenkin järkeä.

Tiedän myös tällaisen tapauksen. Nainen muutti pois, oli paria eri astiastoa, vei molemmista tasan puolet. Lopputuloksena molemmilla neljän astian setit kahta astiastoa, joita kumpaakaan ei enää valmisteta. Eli käyttökelvottomia jos haluaa säädyllisen kattauksen.

Saman pariskunnan kotona oli ruokapöytä sekä keittiössä, että ruokailutilassa. Nainen vei toisen pöydän ja puolet molempien pöytien erilaisista tuoleista. 

Kyllä piti ihmetellä. 

Enemmän ihmettelen miten joillakin naisilla astiat ovat jollain tavalla merkityksellistä ja arvokasta. Saman olen nähnyt parissa perinnönjaossa, että arvottomista kupeista ja kipoista piisaa vääntämistä vaikka pesässä on oikeasti arvokastakin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ois vaan kiva, jos toinen osapuoli veis suurimman osan irtaimistoa. Pääsisi sisustamaan kämpän omanlaiseksi. En haluaisi, että muistuttaisi siitä vanhasta, yhdessä sisustetusta kämpästä.

Mulle kävi niin sisustamisen kanssa, että ex vaimo oli sisustanut kodin kodikkaan naisellisesti ja viihtyisäksi, valinnut verhot, tapetit ja kaiken huolellisesti ja jostain ihme syystä tämä nykyinen puolisoni vaatimalla vaati, että kaikki täytyy laittaa uusiksi juuri siten kuin HÄN haluaa? Mikä ihmeen tarve naisilla on tuohon sisustamiseen silloinkin kun kaikki on jo hienosti ja hyvällä maulla tehty? Jopa parivuode ja kaikki petivaatteet piti vaihtaa??

Vierailija kirjoitti:

Meillä on avioehto avioeron varalta. Jos meille tulee ero ja minä muutan pois, niin tietenkin minä vien kaiken ostamani mukanani, en kuitenkaan miehelle ostamiani lahjoja. Miehelle jää melko tyhjä kämppä.

Miksi se miestä harmittaisi, jos kaikki on sinun valitsemaa?

Itse asiassa miksi hän edes haluaa nyt asua taloudessa missä kaikki on hänelle vierasta? Hänen kotinsa ei ole siellä?

Fiksuna miehenä en naimisiin edes ilman avioehtoa. Nykyisen avo naiseni kohdalla olenkin tehnyt niin, että kaikki asuntoa myöden on Minun nimissäni. Olisi sulaa hulluutta luottaa yhteenkään naiseen ja hankkia yhdessä yhtään mitään.

Minä jättäisin kaikki paitsi tärkeimmät kirjat ja 1800-luvun entisöidyn sohvan, joka on isovanhemmiltani. Haluaisin kokonaan uuden alun kaikkine tavaroineen, joita sitten olisi VÄHÄN. Muuttaisin pieneen yksilöön tai kaksioon elämään askeettista elämää. Kesät mökillä.

Tavaramäärä on alkanut vanhemmiten ahdistaa. Aivan liikaa romua on edelleen, vaikka olen yrittänyt karsia.

Minultakin kerran nainen vei kaiken mitä lähti. Onneksi ei menty naimisiin, kuten oli tarkoitus. 

Ei nykyosituksessa jokaista lusikkaa ja tyynyliinaa lähdetä erittelemään. Se oli 1800-luvulla se.

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt vain sattuvat olemaan häikäilemättömiä , vain omaa etuaan ajattelevia käärmeitä.

Avioehdon pitäisi olla aina pakollinen. Naiseen ei pidä koskaan luottaa, missään asiassa, ikinä.

Onneksi miehiin voi... eiku...

Vierailija kirjoitti:

Normikodissa on 50,000-100,000 tavaraa.

Jokaisella niistä on jokin hankinta-arvo uutena.

Useimmat kinastelee osituksessa autosta, talosta rai maista. Itse kävin läpi loputtomalta tuntuvaa tavaravuorta tiheällä kammalla, koska sillä oli loppupeleissä isoin rahallinen arvo. 

Normaali koti-irtaimisto on alle 4000€ arvoltaan ja siksi sitä ei erotella perukirjaankaan.

Arvo putoaa hankintahinnasta nollaan siinä kohtaa kun tavara kannetaan ulos kaupasta.